Pyöräilijä presidentiksi

Nyt on kaksi viikkoa aikaa tehdä isoja ja pieniä tekoja sen eteen, että Suomeen saadaan pyöräilevä presidentti. Ensimmäisen kierroksen kampanjoinnin käydessä kuumimmillaan pyöräblogaaja mip63 selvitti ehdokkaiden suhdetta pyöräilyyn. Silloin kilvassa mukana olleista ehdokkaista Haavisto, Arhinmäki ja Essayah sanoivat pyöräilevänsä. Nyt jäljellä on enää yksi pyöräilijä eli Haaviston Pekka.

Reilu miljoona ääntä lisää ensimmäisen kierroksen saaliiseen on kova työ, mutta mahdollista. Pekan kampanjasivu ja lahjoitussivu (allekirjoittanut teki elämänsä ensimmäisen kampanjalahjoituksen 100€). Rahalla ei pyöräilevää presidenttiä tehdä, mutta siitäkin on apua.

Alle linkitetyssä Hesarin tekemässä UKK-kävelytestin haastattelussa Haavisto kertoo fillaroivansa paljonkin.

 

Posted in Uncategorized | 1 Comment

Opastepilotin työpaja 4.2.

Välitän tässä eteenpäin kutsun Rakennusvirastolta opastetyöpajaan:

Opastepilotin työpaja la 4.2 klo 13.00-16
Nykytaiteen museo Kiasmassa, Mannerheiminaukio 2, Seminaaritila

Opastepilotti on käynnistynyt! Kutsumme Teidät osallistumaan Opastepilottiin liittyvään työpajaan, joka järjestetään avoimena kansalaisfoorumina.

Opastepilotti on Helsingin kaupungin rakennusviraston hanke, jonka tavoitteena on luoda Helsinkiin uusi tulevaisuuden tarpeet huomioiva, ulkoasultaan korkeatasoinen ja koordinoitu pyöräily- ja jalankulkuopastusjärjestelmä.

Opastepilotti on osa Helsingin 200 vuotta pääkaupunkina -juhlavuoden sekä World Design Capital 2012 ohjelmia.

Työpajan tavoitteena on kerätä Helsingin keskustan palveluntarjoajilta
· palvelutarjoajien kokemuksia nykyisestä opastuksesta ja tarpeita tulevalle opastusjärjestelmälle
· ideoita ja näkemyksiä opastusjärjestelmän kehittämiseksi
· esitellä opastepilottihanketta palveluntarjoajille

Opastepilotin kohdealueena on Helsingin ydinkeskusta palveluineen, kulttuurilaitoksineen, kävelyalueineen ja pyöräilypalveluineen.

Ennakkoilmoittautumista ei tarvita.

Lisätietoja hankkeesta antaa Helsingin kaupungin rakennusvirastossa Anu Kiiskinen, anu.kiiskinen@hel.fi, p. 09-31038419 sekä työpajasta Ilona Mansikka / Sito Oy, ilona.mansikka@sito.fi, p. 040-524 9186

Toivotamme Teidät lämpimästi tervetulleeksi tilaisuuteen!

Terveisin Anu Kiiskinen

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , , , | 3 Comments

Yhteenveto 11.1. kolmiotyöpajasta

Viittaan toissapäiväiseen tilaisuuteen, jossa kolme poliittista avainryhmää tulivat yhteen: kansalaiset, virkamiehet ja luottamushenkilöt. Osallistujia oli yhteensä 24, niistä 2 järjestäjää, 4 luottamushenkilöä, 8 virkamiestä ja 10 pyöräilijää. Osallistujat saivat ryhmästään riippuen erivärisiä lappuja, ja ideoivat ensin ryhmät sekaisin, sitten ryhmät erikseen. Lopuksi työstettiin haasteet ja mahdolliset ratkaisut yhdessä. Antilta tuli muun muassa mainio kysymyskolmikko, joka annettiin kolmelle ryhmälle pohdittavaksi:

· Miten ongelmaa voidaan ratkoa virkamiesten, pyöräilyaktiivien ja luottamushenkilöiden yhteistyönä?
· Miten me (pyöräilijät/virkamiehet/luottamushenkilöt) voimme auttaa muita ryhmiä ratkaisemaan ongelmaa?
· Mitä apua toivomme ja tarvitsemme muilta ryhmiltä ongelman ratkaisemisessa?

Vastaukset ja muuta tietoa ovat luettavissa tilaisuuden muistiosta.

Antti Poikola juontamassa

Pyöräilijät keskenään

Lopuksi voin sanoa, että olin myönteisesti yllättynyt tilaisuuden hyvästä ilmapiiristä. Tätä en täysin odottanut, koska minulla on toisiakin kokemuksia. Odottaisin kuitenkin, että vuoropuhelu menee aina vain parempaan suuntaan sitä mukaa kuin tutustutaan toisiinsa henkilökohtaisesti ja ajatusten vaihtelusta tulee rutiinia.

Jos teillä on ideoita, miten tällaista vuorovaikutusta voitaisiin kehittää tai laajentaa, otan ideanne mielelläni vastaan, joko tämän kirjoituksen alle tai suoraan minulle (niklas . woltjen <ät> helsinki.fi).

Posted in Uncategorized | Tagged , , , , , , , , , , | Leave a comment

Tukholman toisenlainen auraustyyli

Tämä on Kaupunkifillarin suoran linjan kautta tullut vieraskynä -kirjoitus. Kirjoittajana onTukholma vs. Helsinki -kirjoitussarjaan kuvamateriaalin tuottanut Jari.


PYÖRÄTIE ON PYÖRÄN TIE!

Helsingillä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää, että jotkut ihmiset vain valitsevat kulkumuodoksi pyöräilyn? Juuri siksi pyöräteiden auraus on hoidettava yhtä hyvin ja tiheäti kuin autoteiden auraus. Vai onko pyörällä ajavien ihmisten syrjintä sallittua? Mikäli pyörätietä ei ole aurattu, siitäkään huolimatta pyöräilijällä ei ole juridisesti oikeutta ajaa ajokaistalla. Talven ensilumi paljasti jälleen ikävän tosiasian. Edes uutta Mannerheimintien pyöräkaistaa ei oltu aurattu tasokkaasti, vaan mm. Kolmensepän patsaan kohdalla kaista toimi lumen aurausvarastona. Vielä keskiviikkona, kun kadut olivat jälleen lumettomia, niin tuo kyseinen kohta oli täysin ajokelvoton. Niillä kaduilla, missä on pyörätie, auraus on tehty huomattavasti lähempää katukivea heittäen lumet viereiselle pyörätielle, esim. Eteläranta. Pyöräilijän on pakko ottaa puuttuva tila jalankulun puolelta. Arvata vain voi, mikä on taso niillä kaduilla, missä on kesäaikanakin täysin turha pyörätie.

TUKHOLMAN AURAUSTYYLI

Tukholmassa jalkakäytäviä ja sen vieressä kulkevaa 1-suuntaista pyörätietä aurataan eriaikaisesti ja usein vielä eri kalustolla. Näin saadaan haluttu lopputulos ja laatu molemmille osapuolille. Pyörätien auraustiheys on samaa luokkaa ajokaistan kanssa ja kaikella tällä saavutetaan riittävä taso ympärivuotiselle pyöräilylle. Lisäksi eriaikaisella aurauksella saadaan selvä erottelu (“polanne”) pyöräilijöiden ja jalankulun välille, mikä luulisi olevan pakollista myös lumisina kuukausina, mikäli maalattu erotteluviiva ei näy. Usein suoritettu auraus estää paksun lumipeitteen muodostumisen, mikä tietenkään ei estä pyöräilyä. Mutta rospuuttokelin tullessa pyörätie sulaa asfaltille muutamassa päivässa. Hyvä kaato jalankulkuun päin poistaa vedet tehokkaasti, samoin talojen seiniltä sulavat vedet poistuvat kaivoon ennen pyörätietä (kaadot ristiin). Runsaslumisina talvina osaa pyörätelineistä voidaan pitää tilapäisenä lumivarastoina, samoin jos pyörätien vierellä on puurivi, niin niidenkin väleihin voi laittaa kasoja. Mutta aivan täydellistä Tukholmassakaan ei ole. Usein kaistasta tieksi olevalle rampille on jäänyt ikävä kahden lapiollisen “polanne”, mikä estää pyörätielle pääsyn. Silloin pyöräilijä valitsee ajopaikaksi luontevasti kadun, missä autoilijoiden asenne mahdollistaa Helsinkiin verrattuna helpomman tilapäisen pyöräilyn. Samalla tavalla on toimittava myös kesäaikana, milloin pysäköidyt autot estävät pyörätielle pääsyn. PERUUTTELU ON HIDASTA JA KALLISTA

Helpoin, halvin ja tehokkain auraus suoritetaan ajamalla ainoastaan eteenpäin. Infra pitää suunnitella siten että missään kohdassa aura-
auton ei tarvitse peruuttaa. Pyörätien leveys pysyy vakiona (vrt. autokaistat) ja risteysalueilla, missä pyörätie on osana autokaistaa, molemmat auraajat huomioivat toisiaan. Kaupungin on syytä tarkkailla itsekriittisesti laatua, jotta haluttu taso saavutetaan. Helsingissä lanseerataan uusia sovelluksia, missä puuttuvasta aurauksesta voi ilmoittaa. Enää puuttu vastausviesti, missä kerrotaan mistä voi noutaa lapion. Miksi aina pyöräilijöitä ja kävelijöitä nöyrytetään tekemättömillä tai huonosti tehdyillä töillä. Harvoin autokaistoilla ajoa estäviä lumikasoja on näkynyt.

100 KILOMETRIÄ LAADUKKAASTI AURATTUA PYÖRÄTIETÄ

Pyörätiet pitää priorisoida aurauksen suhteen. Tällä hetkellä, kun on osa pyöräteistä on rakennettu täysin vääriin paikkoihin kauas autoilun pääväylistä, niin myös hoitoluokat ovat ala-arvosen huonoja. Mannerheimintien pyörätie ja jalankulku on parhaimmassa hoitoluokassa 1. Mutta kun pyöräilyn pääväylä jatkuu Urheilukadulla, hoitoluokka laskee kolmeen. Takaisin Mannerheimintiellä tultaessa luokka nousee jälleen yhteen. Bulevardia voidaan pitää pyöräilyn pääväylänä, vaikka autoilun pääväylät ovat Uudenmaankatu ja Lönnrotinkatu. Hoitoluokka bulevardin pyörätiellä on kaksi. Tämä selittää myös päällystevauriot asfaltissa. Onko tässä mitään järkeä? -vai kannustaako kaupunki tällä kaikella pyöräilijää jatkamaan matkaa mielummin Mannerheimintien bussikaistalle, kuin hoitamattomalla pyöräilyn pääväylällä. Sama tilanne Mechelininkatu vs. Merikannontie. Pyöräilyn pääväyliä ollaan siirtämässä samoille kaduille autoilun pääväylien kanssa, mutta siihen menee helposti 10 vuotta. Viime talvena kaupunkifillarissa keskusteltiin aivan samastaa asiasta. Missä olisi syytä aurata hyvin ja nopeasti hyvällä jatkuvuudella (sama mies ja auto hoitaa koko homman päästä päähän, ei kaupunginosarajoja!) ja missä tarve on vähäisempi. Edelleen ihmettelen kaupungin suuria haaveita lisääntyvästä pyöräilystä. Arvon HKR ja siitä vastaava apulaiskaupunginjohtaja: “Onko mitään mahdollisuutta verrata pyörätiekarttaa ja hoitoluokkakarttaa ja muuttaa hoitoluokkia siten, että sama pyöräilyn pääpyöräväylä on aina samaa hoitoluokkaa, joka mieluiten olisi pyörän renkaan leveys ja käyttövoima huomioituna parasta luokkaa yksi?”. Nyt on viimeistään syytä kartoittaa tärkeät pyörätiet ja hankkia sitä varten siihen soveltuva aurausauto. Nyt tarvitaan tekoja, ei selityksiä ja sovelluksia!

Hoitoluokituksen määritys: http://www.hel.fi/hki/hkr/fi/Kadut/Hoito/Hoitoluokitus

Hoitoluokat kartalla: http://www.hel.fi/static/hkr/katu/katujen_yllapitoluokitus.pdf

Tukholman kuvien paikat googlessa:
http://g.co/maps/dvbhq
http://g.co/maps/3bsdw

Kuvia tukholmasta (kuvat otettu surkealla kännykällä marraskuussa 2010):

Posted in Uncategorized | 1 Comment

Tarina lumikasoista

Viime viikolla herätti pahennusta lumikasa, joka oli eksynyt pyöräteille Runeberginkadulla.

Yksinäinen lumikasa Runenberginkadulla 7.1.2012

Runeberginkadullahan on pyöräkaistat, jotka nousevat typerästi pyöräteiksi aina risteyksiin. Typerää tai ei, lumen varastointiin niitä ei saa käyttää. Laki on tässä sangen selkeä: pyöräteiden lumenhoito on kaupungin vastuulla. Jos väylä on tukittu lumikasalla, ei sitä ole asianmukaisesti hoidettu. On merkityksetöntä, kuka lumet siihen on kasannut, ne on hoidettava pois. Jalkakäytävälle kaupunki saa kasata lunta, ja se on kiinteistön vastuulla sen jälkeen, mutta pyörätielle ei.

Lisäksi Runan itäpuoli on ns. kokonaisvastuualuetta, jossa kaupunki vastaa kaikesta lumenhoidosta, myös jalkakäytävistä ja lumen poiskuljetuksesta.

Kävin kuvaamassa kasan viikonloppuna, ja laitoin maanantai-aamuna seuraavan palautteen rakenusviraston palautelomakkeella.

Hei, Runeberginkadulla on kasattu lumikasoja pyörätielle Runeberginkatu 15, 21 ja 22 edessä (ainakin). Voitteko siirtää ne pois ensi tilassa ja ohjeistaa työmiehet oikean lumen väliaikaisvarastointipaikan suhteen.

Kuvia lumikasoista  löytyy täältä: http://sange.fi/~otso/kuvia/lumikasat/runan_lumikasat1201/

Kuvat ovat lauantaina 7.1. ennen viimeisimpiä lumisateita, että tänä aamuna 9.1. Erityisetsi lauantain kuvissa näkyy selvästi miten lumi on kasattu juuri pyörätielle.

Voitteko ilmoittaa myös minulle, kun asiassa tapahtuu jotain.

Kiitos,
Otso Kivekäs
Yleisten töiden lautakunnan jäsen

Tietämättäni myös teknisen palvelun lautakunnan jäsen Jani Moliis oli kysellyt tuosta lumikasasta Staran keskijohdolta. Liekö sitten kyse lautakuntajäsenyydestä, mutta viraston reagointi oli nopeaa. Tiistaina sain viestin Staran alueesta vastaavalta työnjohtajalta:

Hei,
kyseiset lumikasat lähtevät pyörätieltä tämän päivän aikana.
Jatkossa emme kasaa lumia pyörätielle.

Eilen kasat todella olivat lähteneet. Tältä osin loppu hyvin siis. Kyse ei kuitenkaan ole vain yhdestä kasasta. Lumen kasaaminen pyöräteille kun on ihan vakiintunut käytäntö. Ja se on nyt muutettava.

Viime talvi oli vaikea. Jos lunta tulee yhtäkkiä puoli metriä, jotkut asiat jäävät tekemättä, tai tehdään huonosti. Sille ei voi kauheasti. Mutta tänä talvena on lunta tullut tähän mennessä kymmenkunta senttiä. Silloin asiat voi ja pitää hoitaa kunnolla.

Eilenillalla spottasin lumikasat pyörätiellä kummallakin puolella Mannerheimintietä Kiasman edessä, sekä vielä kolmannen Postitalon kulmalla puoliksi pyöräteillä. Laitoin niistäkin nyt palautetta.

Lisäksi olen kuullut lumikasasta, joka tukki Bulevardin pyörätien ratikkapysäkin kohdalla ja toisesta Pasilan aseman vieressä. Käyn katsomassa niitä tänään jos ennätän, ja laitan palautetta rakennusvirastolle kuvien kera.

Mannerheimintien ylitys Kiasman kohdalla 11.1.2012 illalla. Kuvan asennosta kiitokset wordpressille.

Ehdotan, että raportoimme rakenusvirastolle jokaisen lumikasan, joka jätetään pyörätielle. Jos vaikka saataisiin riittävä herätys, että käytäntö muuttuu.

Eli jos näet pyörätielle kasatun lumikasan, toimi seuraavasti

  1. Ota siitä kuva
  2. Kirjoita asiallinen ja tarkka palaute rakennusviraston palautelomakkeelle. Laita linkki kuvaan, jos saat sen nettiin.
  3. Lähetä palautteesi ja kuva myös minulle (otso.kivekas (at) iki.fi) tai kommentina tähän postaukseen. Liitä mukaan kuva, tarkka paikka ja tarkka aika, jolloin lumikasa pyörätiellä vielä oli.
  4. Kerro aikanaan myös, mitä virastosta vastataan ja lähtikö lumikasa

Ajatus on raportoida vain pyöräilyä selvästi haittaavat lumikasat. Siis sellaiset, jotka tukkivat pyörätien kokonaan tai lähes kokonaan. Jos lumikasan reuna vie pyörätiestä alle puolet, siihen ei kannata puuttua, ellei paikka ole erityisen vaarallinen tai hankala.

Jotta talvipyöräily yleistyisi, pitää väylien talvihoitoa parantaa. Siinä tärkeintä on asenne, jossa väylät tosiaan halutaan avata ja pyöräilyn tarpeet otetaan tosissaan. Asennemuutos on helpoin alottaa siitä, että pyöräväyliä ei tahallaan tukita.

Kaupungin organisaatio on iso ja sekava, mutta jos jokaisesta kasasta tulee huomautus, kohta jokainen työnjohtaja ja traktorikuski tietää, että pyöräväylätkin oli ihan oikeasti tarkoitus pitää auki.

Posted in Uncategorized | 22 Comments