Kolme vuotta sitten kirjoitin artikkelin Kaupin urheilupuiston saavutettavuudesta polkupyörällä. Tässä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon, joten sukelletaan uudestaan tutkimaan, miltä alue näyttää pyörällä saapuvan silmin. Aiempi kirjoitus löytyy täältä: https://www.kaupunkifillari.fi/2017/12/10/pyoralla-kaupin-urheilupuistoon/

Kuntokadun reitti

Kuntokadun työmaat ovat muisto vain ja puistoon johtava väylä on malliltaan viivaeroteltu yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Teiskontieltä saapuva kokee yhden Tampereen pyöräteiden liikennevaloennätyksen – ainakaan en heti keksi, missä muualla olisi pyörätiellä kolmet valot sadan metrin matkalla. Raitiovaunuille on haluttu varata esteetön kulku, mutta jotenkin voisi kuvitella, että TAYSin pysäköintihallista tuleva ei valoja tarvitsi vaan esimerkiksi korotettu suojatie tarjoaisi kaikille sujuvamman kokemuksen. Mutta lasketaan nyt tämä pätkä kuitenkin selväksi parannukseksi kolmen vuoden takaisen

Ensimmäinen fail on Keilakujan risteys – kenelläkään ei varmaan tullut mieleen, että Keilakujalta voisi joku yrittää pyörätielle ja rakennettiin täyskorkea kiveys moiset yritykset estämään. Pari viikkoa sitten asiaan on herätty ja reunakivi on poistettu ja luiskattu väliaikaisella asfaltilla. Työmaajärjestelyt eivät varsinaisesti ole tämän kirjoituksen aihe, mutta en malta olla olla vähän ihmettelemättä tuota kuraränniä, jonne on ohjattu sekä pyöräilijät että jalankulkijat. Kun viereinen kerrostalotyömaa valtasi jalkakäytävän ja osan ajoradasta, niin minkä takia tässä vaiheessa pitää työntää pyöräilijät jalankulkijoiden sekaan? Ennen työmaata pyöräily oli ajoradalla. Kyseessä on 80 m pituinen katu, joka on autoilijalle  päättyy keilahallin pihaan, eli vauhdit pysyvät alhaisina ja liikenne vähäisenä. Työmaan liikennekään ei juurikaan kulkenut Keilakujalle – eli vaan tavan vuoksi järjestelyt tehtiin periaatteella “autot ja ne muut”.

Nykyään pyörätie kuitenkin johtaa jo puiston reunalle asti, vaikka eipä loppu varsinaisesti nyt varsinaisesti toivota tervetulleeksi. Mutta optimistina lasken tämän pidennetyn pyörätien kuitenkin parannuksena, sen verran tuossa parkkipaikalla näkee erikoisia ratinpyörityssuorituksia, että sydämentykytykset vähenivät kummasti erillisellä väylällä. Pyörätelineet värikuvina – kollaasiin voidaan lisätä nuo pari telinettä puiston suulla. Sijoittelu nyt näyttää vähän siltä, että kuorma-autokuski Ranelle on annettu ohjeet ”viskaa siihen kenttien laitaan”.

Koljontien kautta kulkevat reitit

Nämä reitit eivät ole kokeneet oikeastaan mitään muutoksia. Koljontien päästä pääsee edelleen kahta hiekkapintaista käytävää jo edellä ruoditulle Keilakujalle. Lusankatu toivottaa kävelijät ja pyöräilijät tervetulleeksi puomilla ja puomin viereisellä kuralätäköllä.

Kaupinpuistokadun päätteessä on myllätty paljon. Tavoitteena on kai selkiyttää reittejä ja ohjata jalankulkijat alikulkuun ja rajoittaa muutenkin talvisin hiihtoladun ylityksiä. Pyöräilyn kannalta ei erityisen sujuva reitti, mutta menettelee nyt paikan huomioiden. Erikoisuutena konevoimaa on käytetty kunnolla, mutta sitä ei ole kuitenkaan riittänyt nostamaan kummallista jalkakäytävämerkkiä pois. Eli lainkuuliainen pyöräilijä ei edelleenkään pääse poistumaan Kaupinpuistokadun reittiä.

Mainitsinkin jo uudesta alikulusta, eli enää ei ladut katkaise puoleksi vuodeksi yhteyttä urheilupuistosta Kaupinpuistokadulle ja Kaupinojan rannalle. Kirjoitushetkellä kuviosta puuttuu vain lumi ja latu. Parannus, mutta parempaankin olisi päästy. Isoin ongelma on alikulun kapeus ja ahtauden tunne. Käsitykseni on, että näitä isoja viemäriputkia ei oikeilla maanteillä enää käytetäkään alikulkujen rakenteluun, toivottavasti liikuntatoimi on saanut tämän edes halvalla.

Eräs ongelma alikulussa tällä hetkellä on, joka käynee ilmi alla olevasta kuvasta. Jalkapallokenttien luxihirmut sokaisevat niin, että koko alikulkua ei pahimmillaan tahdo nähdä lainkaan.

Sen verran tästä ottaisin oppia, että jatkossa jätetään nyt väylien suunnittelun liikennesuunnittelulle eikä urheiluväelle.

Reitti Atalaan Niihaman kautta

Puiston osalta tämä yhteys on heikentynyt, vanha reitti on katkaistu ja uusi on alkuosaltaan selvästi kapeampi ja lähtöpiste on jotenkin huomaamattomampi. Pitemmälle päästessä reitti ei ole pyöräilijän kannalta juuri muuttunut. Väylän reunoilta on kaadettu puita ja levennetty paikoin, jotta saataisiin enemmän lunta satamaan maahan asti, mutta ei oikeastaan vaikuta pyöräilijän elämään.

Pyöräpysäköinti

Siirrytään kategoriaan pyörätelineet värikuvina. Uusi pesäpallokatsomo on saanut komean mainosjulisteen pyörällä saapumisesta ja sen alle on roudattu muutama teline. Kesällä näitä taisi olla vähän enemmänkin. Hyvä näin, jonkinlainen ajatus on saatu asialle. Ei nyt mietitä, mitä kypäräpuristit sanoisivat julisteen esimerkistä käyttää pesäpallokypärää pyöräilyssä. 

Pesäpallo ilmeisesti eroaa merkittävästi hiihdosta ja jalkapallosta, koska kuvassa on selvästi pelaajia. Kaupin urheilupuiston kaavaan annetussa mielipiteessä yksittäinen kaupunkilainen vaatiessaan lisää parkkipaikkoja toteaa, että ”pyörällä saapuminen ei mahdollista menestystä jalkapallossa tai hiihtokilpailuissa”.

Jännästi muutama teline on jätetty uutta huoltorakennusta uudemman huoltorakennuksen työmaa-aitojen sisälle – kenties raksamiesten käyttöön? Uskokoon, ken haluaa. Aluetta tuntemattomille: aiemmin huoltorakennukset ovat kulkeneet nimillä vanha ja uusi huoltorakennus. Nyt uuden vierren rakennetaan uutta huoltorakennusta, jolle ei ole vakiintunut nimitystä. Ajattelin, että tuo “uutta uudempi” jatkaisi samaa sarjaa.

Uuden huoltorakennuksen luota ei edelleenkään löydy pyörätelineitä. Sympaattinen Kalax ravintola on jyrätty maantasalle, joten sen kummallinen pyöräteline ratkaisu on siirtynyt historiaan. Kauppi Sports Center ei ole toteuttanut rakennusluvan vaatimuksia.

Alueen tulevaisuudesta muutama sana

Tampereen yhdyskuntalautakunta päätti kokouksessaan ennen joulua asettaa urheilupuiston asemakaavan nähtäville. En ole ehtinyt vielä käydä kaikkia detaljeja läpi, mutta laimea kuva jää panostuksista pyöräilyn ja jalankulun asemaan. Selvä parannus on toki poistaa yleinen parkkipaikka puiston ytimestä ja siirtää pysäköinti puiston sisääntuloon. Olen kuitenkin aika varma, että jäljelle jää paljon huoltoajoa ja ”huoltoajoa”. 

Alueen halki menevä jk-pp on linjattu kiemurtelemaan rakennuksen kulmalta toiselle, sujuva yhteys Kaupinojalle ei ole ollut selvästikään tavoitteena. Niihama-Atala väylän linjaus pitäisi tulla selkeämmäksi kenttien välistä. Lusankadun jatketta ei edelleenkään haluta kehittää kulkureittinä, vaan se pysynee nykyisenlaisena kaavamerkinnällä ”ulkoilureitti”. Pyöräpysäköinnille vaatimukset lisääntyvät ja kaavassa on osoitettu alueita, joihin pyöräpysäköintiä keskitetään, mutta pohjimmiltaan vaatimukset ovat nykyisen pysäköintipolitiikan mukaisia.

Hivenen laajemmin katsottuna raitiotien uusi silta Kekkosentien yli on pyöräilyn ja jalankulun kannalta hukattu mahdollisuus. Tähän olisi rinnalle kannattanut luoda oikotie pyöräilylle ja jalankululle samalle sillalle – tämä olisi luonut selkeän reitin Kalevasta urheilupuistoon ja TAMKin tontille mm. TOASin uuden Hippostalon kulmalta. Käyttäjiksi olisi varmasti tullut myös Kuntokadun uuden kerrostalon asukkaita ja TAYSin työntekijöitä. En tiedä kuinka paljon keskustelua tästä vaihtoehdosta edes käytiin ja lopultahan raitiotien hankkeesta jouduttiin säästämään pois kaikki ei-välttämätön. Mutta tässäkin kohdassa tulee mieleen Benjamin Franklinin tunnetuksi tekemä lausahdus: ”the bitterness of poor quality remains long after the sweetness of low prices are forgotten”.