Tampereen pyöräteiden ja jalkakäytävien talvikunnossapidon laatu on vitsi, joka ei jaksa naurattaa kuin kaupunkiympäristöstä vastaavaa apulaispormestaria. Tuoreena tamperelaisena jaksaa silti hämmästyttää, millä tarmolla ja varmuudella ikänsä täällä asuneet ryntäävät paikalle kertomaan ettei parempi laatu vain ole mahdollista, jos joku erehtyy väylien kuntoa kritisoimaan. Parempaan kunnossapitoon tottuneelle selitetään kuin vajaajauhoiselle että kuules nyt, vallitseva asiain laita on luonnonlaki ja ihan varmasti on kaikki tehneet parhaansa.
Peilijäistä pääväylää ei saanut verrata vieressä kulkeneen ajoradan moitteettomuuteen. ”Autoja kulkee paljon, ja niissä on nastarenkaat, niin nehän sen jään poistaa”, opastaa isällisesti ensimmäinen. Aivan. Keijujen lailla se nastojen osaltaan murentama jää vaan katoaa ilman, puff, eikä sitä mikään aurauskalusto käy työntämässä mihinkään. Suolata ei ainakaan eikä polanteita höylätä.
”Tuotakin pyörätienpätkää aurataan jatkuvasti”, tietää toinen. Plussakelejä on jatkunut jo toista viikkoa ja useampana päivänä asfalttipintaan asti sulanut sohjo saattaisi asiaan vihkiytymättömän mielestä olla poistettavissa, mutta ei pidä antaa mielikuvien hämätä. Kallistuksilla varmistetaan että lumi, jota on pitkin talvea mätetty mäkeen, myös jää jkpp:lle eikä lirise alemmas oikean liikenteen hohtoa himmentämään. Mutta infra ei ole huonoa, vaan muualta tulleet turhasta valittavia kermaperseitä. Pyöräilijät vaativat kesäkelejä.
Keskustassa lumet kasataan pyöräilyn pääväylille ja jalkakäytäville, missä ne seisovat parhaimmillaan kuukauden koska tiiviissä keskustassa ei ole lumitilaa, kuten varmasti ymmärrät. Facebookissa apulaispormestari kertoo montako kuorma-autollista lunta on milloinkin viety lumenkaatopaikalle, millä ei ole tarkoitus kertoa että resursseja ei ole tarpeeksi käytössä vaan että katsokaa tätä numeroa, eikö ole hiton iso; parempaa ei vain voi tehdä.
Kunnossapidon palautekarttojen täyttyessä punaisista häiriöilmoituksista kutsuu Tamperelainen kunnossapitopomon kertomaan miten asiat oikeasti ovat (”Vanhanaikainen lumitalvi kuumensi tamperelaisten tunteet”, 14.2.2021).
”Pyöräpuolella on muutamia aktiiveja, jotka helposti pistävät palautteita jos havaitsevat poikkeuksia pyöräväylillä. Infra koittaa parhaansa, jotta ne pysyvät kunnossa.”
Palautejärjestelmän osoittauduttua hyödyttömäksi asukkaat laittavat kuvia Twitterin välityksellä apulaispormestarille. Kun silläkään ei saada yhtä kusista traktoria kaivamaan viikkoja ummessa ollutta bussipysäkkiä esiin hangen alta, kukaan ei vaivaudu enää varta vasten viestittelemään. Tämä tulkitaan kunnossapidon onnistumiseksi.
”Viime yönä ja tänä aamuna satoi lunta. Auraus onnistui vähintään tyydyttävästi pyöräväylillä, koska Twittertilini ei ole täyttynyt tägätyistä kuvatviiteistä lumikaaoksen keskeltä.”
Muiden kaupunkien paremmista talvikunnossapitosuorituksista on turha kertoa, koska Tampereen uniikit erityisolosuhteet tekevät tilanteesta poikkeuksellisen. Oulussa ei varmasti edes ole lunta, jäätä, joskus plussakelejä tai ainakaan keskustaa jossa on useampi talo vierekkäin. Liekö olemassa koko kaupunkia. Parempi suoritus ei yksinkertaisesti ole mahdollinen, ja muuta on junantuomien turha väittää.
Enpä olisi paremmin osannut itse asiaa ilmaista. Taistelin kahden viikon väsytystaistelun yhdestä A+-luokan pyöräväylän risteyksestä ja sen auraamattomuudesta. Selvisin voittajaksi, mutta onko ensi talvena sama urakka edessä? Kunnon kansalaisena kuvittelin, että ilmoittamalla puutteesta toivottuun sähköiseen järjestelmään asia hoituisi. Lopulta piti muutamaan kertaan soittaa Frenckelliin ja hoputtaa, kun mitään ei tapahtunut. Ehkä kaupunki ajatteli että kesän kynnyksellä palaa asiaan ja toteaa, että palaute oli turha, ei risteyksessä enää lunta ole.
Messukylänkadulla sama sykli toistuu useita kertoja talvessa, joten en elättelisi suuria toiveita. :O
Kiitoksia tästä. Hyvin kiteytetty.
Poljeskelin paljon 1980-luvulla ja vielä 1990-luvun alussakin tuosta ensimmäisen kuvan kohdalta Lentävänniemestä ja Ikurista keskustaan. Tuolloin monena talvena sen lumet aurattiin valliksi tuohon kaiteen puolelle, josta sulamisvedet valuivat metriä alempana olevan ajoradan reunassa olevan viemäröinnin kautta pois. Toki siitä jonkin verran pyörätien puolellekin valui, mutta yleensä tuo kohta säilyi ihan ajokuntoisena.
Sille puolelle se lumitila todellakin kannattaisi jättää.
Riemastuttava ja samalla surullinen kuvaus siitä, miltä kevyen liikenteen väylät näyttävät. 15 vuotta ympärivuotista pyöräilyä harrastaneena voi todeta, että pyöräteillä ollaan vuodenaikojen armoilla. Nyt vain kevättä odotellessa, jää ja lumi sekä ennen pitkää myös hiekoitussepeli ovat poissa. Vuorossa pois leikatut asfaltit kevyen liikenteen väyliltä, teräväksi jätetty asfaltin reuna ja väylä jatkuu 2-5 cm kokoisen, särmäisen soran päällystämänä vaihtelevan pituisen pätkän. Asfaltti pois kun rakennetaan, korjataan/huolletaan kaukolämpöä, viemäröintiä, kaapelointeja…. Ja aina fillarin käyttäjät rutkuttavat olosuhteita ymmärtämättöminä. Kumma vaan, että aina se Turku on Tamperetta edellä työmatkapyöräilyn määrässä.
Kiitos. Itse käytän Tampereen kaduista vieläkin jyrkempiä ilmaisuja…. Jos voisin sanoisin irti koko teknisen puolen porukan virat ja täyttäisin ne oululaisilla… Vuosikymmenet kuluu ja Oulussa vaan pyöräily hoidetaan paremmin.