Oma talvipyöräilyni ajoreitin suhteen voidaan jakaa kahteen ryhmään: 1) pyrin välttämään katuja, missä vierellä kulkee pyörätie, jotta saan ajaa ajoradalla asfalttiolosuhteissa. Ohiajavien autojen haitta on pyöräteiden pelottavia uria pienempi, energiaa kuluu vähemmän ja määränpäähän saapuminen on ajallisesti helpompi arvioida. 2) joskus on pakko ajaa pyörätiellä, kun viereiselle ajoradalle ei ole riittävän hyvää syytä siirtyä ja kohdan 1 mukaista kiertoreittiä ei vaan ole. Pyörätiekokemukset ovat usein olleet niin huonoja, että kaatumispelon ja sohjossa voimien loppumisen takia en voi pyöräillä lapsieni kanssa – en edes vaimoni tai äitini kanssa, vaan silloin kulkutavaksi jää kävely tai autoilu. Jotta talvipyöräily sujuisi jatkossa vaaratta, aurausta ja muita keinovalikoimia tulisi pikaisesti kehittää.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto laati tammikuussa kartan tehostetun talvihoidon pyöräväylistä. Näillä väylillä pitäisi pystyä ajamaan vaaratta ja helposti joka päivä aamu kello seitsämän jälkeen, tämä on siis HKR:n lupaus. Mutta onko näin hoidettu väylä houkuttelevampi kuin korttelin päässä oleva sula ajorata? Siitä piti tietenkin ottaa selvää. Ennen ajoa huomasin erään ongelman lupaustekstissä: ”verkostoon kuuluvan pyörätien tulee olla aamuseitsämään mennessä vastaavassa kunnossa kuin se oli ennen yön lumisadetta.” Mutta entä jos uutta lunta ei sadakaan, vaan vanha kova luminen pinta muuttuu sohjoksi sään lauhtuessa, joka tietenkin jäätyy seuraavana yönä? Mutta voiko paksua kovaa lumipeitettä ylipäänsä tulla, kun kerta joka aamu lumisateen jälkeen satanut lumi on aurattu pois? Silloinhan väylän pitäisi olla asfaltilla. Toisaalta kokeiluhan alkoi vasta keskellä talvea, joten sitä ennen satanut lumi saattaa olla pyöräilijän riesana eri tavoin. Nyt on hyvä mahdollisuus kokea pitkästä aikaa ahaa-elämys Helsingin satsauksesta pyöräilyyn.

Baana

Tämä on yksi Helsingin palkituista ja kehutuista pyöräväylistä, tätä on rummutettu sekä vuosikertomuksissa että pyöräilyn edistämistahdon mittarina. Tätä parempaa kaupungin mielestä ei ole aikaisemmin Helsingissä tehty, hyvä että edes ulkomailla. Aikatauluongelmien takia pyöräretkelle eivät osallistuneet lapseni, vaimoni eikä äitini, vaan pyöräilin yksin. Kokemus: Postitalon suunnasta ensimmäinen huomio kiinnittyi talvihoidolla toteutettuun jalankulun ja pyöräilyn erotteluun: vain jalankulun alue oli hiekoitettu ja sillä oli hyvä vaikutus kävelijöiden kulkupaikan valintaan, kiitos siitä. Hetkeä myöhemmin pyörätie muuttui todella kuoppaisaksi. Kauhakuormaaja oli poistanut aurattua lunta reunasta ja tällä operaatiolla tuhonnut pyörätien lumisen pinnan. Outoa että lumityömiehet eivät ymmärtäneet korjata jälkiään, sillä homman olisi voinut hoitaa niinkin yksinkertaisesti kun laskemalla kauhan alas samalla kun ajaa pois työkohteesta. Loppupätkällä (skeittareiden boxista eteenpäin) pinta muuttui pelottavien urien täyttämäksi, missä kaatuminen oli vain ajan kysymys. Tämäkö oli sitä tehostettua talvihoitoa? Jo pelkästään uraisuus luulisi riittävän aurauksen/suolauksen aloitukseksi, jotta kukaan ei menettäisi siinä ranteitaan. Varsinkin kun kohteena oli paljon rummutettu Baana.

Tehostettua talvihoitoa. Lumenpoistoryhmän jälkeen pinta oli pahasti kuopilla ja pienillä lumikasoilla

Kaukolämpöputken jälkeinen jääpeite oli pelottavia uria täynnä

Merikannontie

Baanalta jatkoin harvoin käyttämälle Merikannontielle, joka kuuluu myös tehostetun talvihoidon väyliin. Osa töölöläisistä pitää tätä reittiä jopa niin hyvänä, että Mechelininkadun pyöräväylät voitaisiin jättää rakentamatta. Toisaalta myös osa töölöläisistä pitää talvipyöräilyä niin marginaalisena muoti-ilmiönä, että siihen on turha sijoitaa latin latia. Mutta entä itse ”tehostetun talvihoidon” pyörätie? Kesällä hyvin eroteltu jalkakäytävä pyörätie oli aurattu niin kapeaksi, että todellisuudessa siinä ei ollut tilaa kävellä – tai pyöräillä. Ajaessani päässä pyöri vain yksi kysymys: ”mitä järkeä on tehostetussa pyörätien talvihoidossa, jos kävelijöiden reitit jätetään auraamatta ja kävely siirtyy pyörätielle?” Sujuva ja turvallinen pyöräily koostuu monesta asiasta, josta väylän pinnanlaatu on vain yksi osatekijä, kylläkin erittäin tärkeä. Entä kapeahkon ja jalankulkijoita täynnä olevan pyörätien aurauksen laatu? Täälläkin oli suuria uria ohjailemassa pyöräilijää milloin vastaan tulevan auton alle, milloin pienen mustan Fifin päälle. Ratkaisu oli niin huono, että jatkossa pysyttelen täältä poissa ja pyöräilen Mechelininkadun ajoradalla – myös kesäisin.

Kapea ja ihmisiä edessä. Miten jalkakäytävälinjaus meni kesällä

Tehostettua pyörätien talvihoitoa. Jalankulkijat – myös rollaattorit ja lastenvaunuilijat – olkaa hyvä ja siirtykää omalle väylälle

Kävelette pyörätiellä!

Edes juoksija ei ole niin tyhmä, että ei huomaisi ajoradan ja pyörätien laadullista eroa. Miksi toinen on hoidettu asfaltille ja toisella saa olla jäiset urat?

Rålambshovleden, Tukholma

Pettymyksen jälkeen lähdin hakemaan laatua Tukholmasta. Tukholmalaisissa fillariblogeissa on vilautettu tietoa niiden uudesta aseesta keväisiin sula-pakkas-ura-auts -keleihin. Toki tätä konetta kannattaa käyttää muulloinkin, esim. loskasateen aikana, mutta varsinkin nyt keväällä käyttö ja sen synnyttämä lopputulos on kuulemma hämmentävän hyvä. Tiesin suunnilleen mistä tätä ihanuutta voisi löytää, joten lähdin ajelemaan rantoja kiertävää kaksisuuntaista pyörätietä, juuri niitä laatukäytäviä mitkä vievät ulos kantakaupungista. Viimein Kungsholmenissa ennen kaupungintaloa tämä odotus palkittiin. Harjattu täysin lumeton ja hiekaton pyörätie oli edessäni, jota pystyi ajamaan huomattavasti reippaammin ja pienemmällä energialla. Tämä on tehostettua talvihoitoa! Pyörätien kunto oli ajorataa parempi ja jalankulkijat osasivat (ja pystyivät) kävelemään omalla väylällään. Tällä pyörätiellä taittaa helposti viisi kilometriä samassa ajassa kuin Merikannontien pyörätiellä alle kilometrin. Alvikissa/Vällingbyssä asuvat voivat jatkossa luottaa talvihoitoon ja läpi vuoden pyöräily onnistuu tasavertaisesti kaikilta halukkailta. Tukholmaan palaan jälleen loppuviikosta, silloin on aika etsiä lisää tätä uutta ihanuutta .

Tätä oli ilo polkea. Helsingissä järjestys olisi toinen: 1) kadunvarsipysäköinti kuntoon (auruasvalli pois) 2) ajoradan hiekkojen harjaus 3) ajoradan asfalttikorjaukset [...] 15) vapun jälkeen esikaupunkien pyöräteiden hoidon suunnittelu 16) pyöräteiden hiekkojen harjaus

Rannassa jalankulku (vasemmalla), pyöräilijöillä laatukäytävä, parkkialue ja ajorata. Pyörätie on priorisoitu ykköseksi!

Kumpi maksaa enemmän, korvaukset loukkaantumisista vai laadukkaammasta talvihoidosta aiheutunut lisäkustannus?

Kuvassa oikealla kaupungintalo. Huomaa kuinka lumitilat saavat olla lumessa. Helsingin Bulevardilla lumitilat on kaavittu puhtaaksi kaarnoja myöden, mutta viereisellä pyörätiellä onkin lupa säilyttää lumikasoja ja muutenkin pyörätie on kaikkea muuta kuin ajettava. (Pyörätien hoidosta Bulevardilla vastaa kaupunki)

***

Yleisten töiden lautakunta tutustuu sekä Oulun että Kuopion talvihoitoon 28.-1.3. Matkan kiinnostavin osuus on luonnollisesti pyöräteiden talvihoito. Kuinka paksulla lumipeitteellä siellä pyöräillään, joka kevään tullen muuttuu sohjoksi? Ja miten he toimivat mahdollisen sohjon ja jäätyneiden urien suhteen? Onko sekin työ priorisoitu ajoradan hoidon edelle, eli pyöräväylät yritetään hoitaa kuntoon jo illalla ennen tulevaa yöpakkasta? Sääkin on mitä parhain: päivisin jopa +5 astetta ja yöllä pakkasta. Mikäli toivoa voi: delegaatio, ajakaa fillareilla sekä keskustassa että ns. laatukäytävillä ja valokuvatkaa paljon. Etsikää myös ne sohjoutuneet väylät. Ja tietenkin raportoikaa julkisesti.

Kirjoittaja on vieraillut viimeisen viidentoista vuoden aikana Tukholmassa keskimäärin joka neljäs päivä, puolet niistä fillaroiden

Kulosaaren sillan pyörätie lumivuoren alle hautautuneena. Kuva: Jarmo Nieminen 

Onko työmatkasi täynnä lumivuoria, sohjoon jäätyneitä syviä uria, tappajasepeliä tai suolamössöä, joka tekee ohjaamisesta mahdotonta ja uhkaa suistaa pyöräsi auton alle? Älä alistu, vaan tule mukaan helmikuun Talvikunnossapitokriittiselle pyöräretkelle vaatimaan, että pyörällä on voitava liikkua sujuvasti ja turvallisesti myös talvella!

Talvipyöräilyn kannalta kriittistä on erityisesti sellaisten pyöräväylien kunnossapito, jotka kulkevat vilkkaiden autoväylien varrella, ja joille ei ole olemassa vaihtoehtoista reittiä. Esimerkki tällaisesta väylästä on Kulosaaren silta, jolla ajoradalle siirtyminen tai toinen reittivalinta eivät ole vaihtoehtoja.

Kulosaaren silta oli joulukuussa 2012 viikkokaupalla ajokelvoton, kun ajoradan suolattu lumisohjo kipattiin useaan kertaan pyörätielle ja jätettiin siihen. Mannerjäätikköä muistuttava pyörätie moottorikadun vierellä yksinkertaisesti esti pyöräilyn idästä keskustaan.

Helsingin tal­vi­hoi­don bud­jet­tiin on lisätty 450000 eu­roa pyö­rä­tei­den tal­vi­kun­nos­sa­pi­don te­hos­ta­mi­seen. Tämä on hyvä alku, mutta ei vielä takaa talvikunnossapidon onnistumista. Resurssien lisäksi vaaditaan tehokkaita työmenetelmiä, toimenpiteiden oikea-aikaisuutta, tarkoituksenmukaisia koneita ja oikeaa asennetta. Satunnaisesti auratuista pyöräteistä ei ole hyötyä kaupunkilaisille. Meidän on voitava luottaa siihen, että pääreitistö pidetään kunnossa talvellakin säännöllisesti.

Asianmukaisella varustuksella pyöräily ei ole vuodenajasta kiinni. Liikenneministeriön tutkimuksen mukaan joka neljäs pyöräilisi talvellakin, jos tiet olisi pidetty kunnossa. Jos pyöräilyä todella halutaan lisätä, on pyöräilystä tehtävä mahdollista myös talvella.

Tiistaina 12.2. Kriittinen pyöräretki vyöryy Kulosaaren sillalle muistuttamaan, että kyseessä on yksi tärkeimmistä kantakaupungin sisääntuloväylistä – myös talvella. Kokoonnumme klo 17.30 Pyöräkeskuksella Narinkkatorilla, missä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri lausuu sanasen pyöräteiden talvikunnossapidosta. Lähtö klo 18.00. Retki päättyy Vaasanaukiolle Kallioon. Tule mukaan näyttämään, että talvellakin pyöräillään!

Kriittisen pyöräretken reitti kartalla: http://goo.gl/maps/YM1BB

Tapahtuman Facebook-sivu: https://www.facebook.com/events/475169319211167/

Lisää kuvia ”haasteellisista” pyöräteistä: http://parker.kuvat.fi/kuvat/Aurauskriittinen/?pw=critic

Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Helsingin Polkupyöräilijät ja Helsingin seudun Maan ystävät. Mikäli haluat tulla mukaan suunnittelemaan ja kehittämään Kriittisiä pyöräretkiä, ilmoittaudu Otsolle (otso.kivekas (at) hepo.fi) tai tule retken päätteeksi juttelemaan järjestäjien kanssa.

Etelämanner? Ei vaan pyörätie Töölössä. Kuva: Ilkka Paloniemi

Aiheesta lisää:

Jarmo Niemisen video ”Kulosaaren sillan kavioura 27.12.2012″
http://www.youtube.com/watch?v=7UJ6RxtbAHI

Jarmo Niemisen video ”Kulosaaren sillan kauhontaa 27.1.2012″. Auraustekniikalla on väliä!
http://www.youtube.com/watch?v=9xU9Y0pA6ZQ

Helsingin Sanomat 18.1.2013: ”Lumet pois pyöräteiltä lisärahalla – Työmatkapyöräilijöitä on ärsyttänyt etenkin Kulosaaren ja Lauttasaaren siltojen ajoväylien kunto.”
http://www.hs.fi/paivanlehti/kaupunki/Lumet+pois+py%C3%B6r%C3%A4teilt%C3%A4+lis%C3%A4rahalla/a1358401474197

Yle uutiset 2.1.2013: ”Nyt kelpaa sotkea: Kuopio paransi pyöräteitä isolla rahalla”
http://yle.fi/uutiset/nyt_kelpaa_sotkea_kuopio_paransi_pyorateita_isolla_rahalla/6434468

Yle uutiset 6.1.2013: ”Paksut renkaat helpottavat talvipyöräilyä”
http://areena.yle.fi/tv/1790000

Nelosen uutiset 8.1.2013: ”Pyöräilijöistä joka kymmenes jatkaa fillarointia läpi vuoden tuiskusta ja pakkasesta piittaamatta”
http://www.ruutu.fi/ohjelmat/nelosen-uutiset/2013-01-08 (kohdasta 13:00 alkaen)

Yle uutiset 10.1.2013: ”Talvipyöräily on tahtolaji”
http://yle.fi/uutiset/talvipyoraily_on_tahtolaji/6445856

Liikenneministeriön talvipyöräilytutkimus
http://www.liikenneturva.fi/www/fi/liitetiedostot/turvatieto/talvipyorailytutkimus.pdf

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston selvitys 25.1.2013: ”Euro pyöräilyyn tuo kahdeksan euron hyödyt”
http://www.hel.fi/hki/Ksv/fi/Uutiset/pyorailyn_hyodyt_ja_kustannukset

Facebook-ryhmä ”Lunta tupaan”
https://www.facebook.com/groups/Lunta.tupaan/

Facebook-ryhmä ”Minä auraan lumet pyörätielle”
https://www.facebook.com/groups/267592180036765/

Nyt on hyvä mahdollisuus verrata Tukholman uusimman kiertoliittymän toteutusta ennen ja jälkeen: Enirossa on vanha ja Googlessa uusi. Aina kun katuja uudelleenkuvataan, olisi kiva, jos kaikki vanhat kuvaussessiot jäisivät aikajanaksi muuttuneesta kaupunkitilasta: muistoksi puretuista taloista, joutomaista, motarimuutoksista, tulevista kävelykaduista, pyöräinfrasta… Näin Eniro ja Google tuottaisivat arvokasta ja ennen kaikkea nykyaikaista materiaalia kaupungin kehityksestä ja kaupunkilaisten elämänarvoista.

Nykyinen versio. Kaksisuuntainen pyörätie kiertää ympyränmuotoisena ajokaistan ulkopuolella. Yllättäviä autojen eteen kääntymisiä ei enää tule. Kuva: Google

Vanha versio. Turvallisinta olisi jatkaa ajoa liittymässä, mutta pyöräkaista ohjaa väkisin sivuun ja jyrkän mutkan jälkeen takaisin autojen eteen. Kuva: Eniro

Asiaan:

Viimeksi käydessäni kaupunkisuunnitteluvirastossa, näin pikaisesti tulevan suunnitteluohjeen (osa2) kiertoliittymien tyyppipiirrustukset. Pyökaistaratkaisuissa tai ylipäänsä yksisuuntaisen pyöräilyn yhteydessä kiertoliittymät olivat juuri niin hyviä, kun osasin odottaa: mitään turhia mutkia tai koukkauksia ei ollut ja pyöräily liittymässä tapahtuu yhdessä autojen kanssa. Kaksisuuntaisten pyöräteiden yhteydessä tyyppipiirustuksien suurin muutos nykyiseen oli se, että nyt vihdoin myös pyörät kulkevat ympyrän muotoista kehää autokehän ulkopuolella ja liittymän kierto on normaalein kulkusuunta myös pyörille, joten yllättäviä äkkikäännöksiä autojen eteen ei pitäisi enää tapahtua. Uusissa kiertoliittymissä liittymästä poistuva pyöräilijä joutuu kääntymään, toisin kuin nyt, jolloin liittymää kiertävä ”suoraan jatkava” pyöräilijä on pakotettu jyrkkiin kääntymisiin. Väistämisviivoja poistuville autoilijoille ei vieläkään ole tulossa.

Mutta yksi suuri ihmetys tyyppipiirustuksissa edelleen oli: miksi poistuville autoille oli jätetty perinteinen ”yhden auton mitta” ennen pyörätien jatketta? Voidaanko olettaa, että autojen väistämishalu muuttuu pelkän pyörätien linjauksen perusteella? Vieläpä, kun tällä hetkellä yleisin onnettomuus on myötäpäivään kiertävän (autoja vastaan tuleva) pyöräiljän ja liittymästä poistuvan autoilijan yhteentörmäys. Vähentääkö uusi linjaus näitä onnettomuuksia? Ei. Linjaus itsessään ei nytkään aiheuta onnettomuutta, vaan autoilijoiden asenne ja väistämissääntöjen epätietoisuus, mitä kauaksi vedetty pyörätien jatke vain pahentaa. Entä onnettomuudet vastapäivään kiertävien (samaan suuntaan autojen kanssa ajavat) pyöräilijöidenkohdalla? Tällä hetkellä pyöräiljät ajavat erittäin varoen, lähes aina itse väistäen. Jatkossa tätä arkuutta ei välttämättä ole ja pyörätien jatkeelle ajetaan luottavaisemmin. Uudella ratkaisulla lisätään turvallisuuden tunnetta, mutta lisääkö se myös turvallisuutta? Ja mitä muita teknisiä ratkaisuja voitaisiin käyttää, jotta väistämisvelvollinen autoilija ymmärtäisi väistää?

Yhden auton mitta

Pitääkö autoliikenteen olla niin sujuvaa, että kääntyvillekin ollaan luotu ”odotuspaikka”, jotta hän ei tukkisi muiden liittymässä ajavien ajoa? Entä jos kääntyviä on kaksi? Olen myös nähnyt suunnitelman kiertoliittymästä, missä pyörätien jatke ja suojatie on viety vieläkin kauemmaksi kiertotilasta, ”kahden auton mitan” päähän. Niissä pyöräilijä on jo lainsuojaton: kuuluuko jatke vielä samaan ristyekseen vai ei? Oikeudessa on muistaakseni jokin ennakkotapaus, missä 12 metriä on toiminut rajapyykkinä, mutta aina vanha ennakkotapauskaan ei välttämättä uuteen onnettomuuteen tuo mitään arvoa, vaan myös pyöräilijä saattaa olla tällä kertaa syyllinen. Mutta mitä muuta autoliikenteen sujuvuuden lisäksi yhden auton mitta mahdollistaa? Loivat kaarresäteet poistuville autoille, ja sen myötä suuremmat tilannenopeudet. Entistä epäselvemmät väistämissäännöt, ja kuin tyhjästä ilmestyvät etuajo-oikeutetut pyöräilijät. Pahimmillaan kiertoliittymä on niin epäonnistunut, että autoilija voi ajaa liittymän läpi suoraan hidastamatta nopeutta, oli pyöräilijän kiertotila minkä muotoinen tahansa. Jos yhden auton mitalla on turvallisuutta lisäävä vaikutus, niin miksi tätä mittaa ei ole toteutettu normaaliristeyksiin, eli myös niissä suoraa ylittävä pyörätien jatke ja suojatie olisi viety 5 metrin päähän kulman taakse. Miksi väistämisestä aiheutuva odotus on sallittu kadulla, mutta ei kiertoliittymissä? Ai niin, liittymien rakentamisen tärkein kriteeri oli sujuvuuden lisääminen.

Kuvakaappaus Gcm handbokista. Vasen ja keskimmäinen erilaisia versioita ”yhden auton mitalla” ilman pyörätien jatketta. Oikeassa kuvassa yhden auton mitta puuttuu ja väistämisviivat myös poistuville autoille.

Mitä tehdä vanhoille?

Kiertoliittymien kirjo on valtava. Parhaissa yksilöissä tulo- ja poistumiskulmat ovat jyrkkiä, kiertotilan kavennus on edelleen korotettuna ja sitä ei käytetä ajamiseen, vain bussiliikenne saa hyödyntää tilaa. Kiertoliittymän ympärillä olevat suojatiet ja pyörätien jatkeet ovat valmiiksi korotettuina. Ainoa korjaus valmiiksi näin hyvään liittymään on uusi pyörätien linjaus: liittymää kiertävä pyöräilijä voi sujuvasti ja ilman äkkikäännöksiä jatkaa liittymän kiertoa.

Kuvassa kiertoliittymä Käpylästä. Pyörätien jatkeet ja suojatiet osissa haaroista korotettuina (voisi olla toki kaikissa), pyörätien linjaus uuden tyyppipiirrustuksen kaltainen. Mutta näkeekö pysähtynyt ajoneuvo taakse pyörätielle? Sitä voi jokainen kortillinen käydä kokeilemassa. Kuva: Google

Samasta liittymästä ilman yhden auton mittaa, (pysähtynyt ajoneuvo näkee koko ajan taaksepäin). Ja taaempana auton mitalla. Molemmat jälleen korotettuina ja linjaus ei-jyrkkä, mutta takana olevassa jälleen näkyvyysongelma. Huomaa, miten liittymästä poistuva on pakotettu kääntymään. Kuva: Google

Mutta entä ne huonot yksilöt. Niiden korjaus pitäisi priorisoida ykkösasiaksi. Kiertotilan kavennus on uusien asfalttikerroksien myötä saavuttanut nollatason ja sitä käytetään jatkuvaan ajoon. Suoraan ajo on todellakin suoraanajoa, eikä perusajatus kiertoliittymästä toteudu lainkaan: liittymään ei käännytä, siellä ei kierretä ja liittymästä ei poistuta kääntyen. Noppa-/nupukiveyksiä on toteutettu vain esteettisistä syistä, tuovat vaihtelua ja kaunistavat synkkää asfalttia, ja niiden läsnäolo aiheuttaa jopa enemmän vaaraa kuin hyötyä. Kivien liukkaus pidentää liittymästä poistuvien autojen jarrutusmatkaa ja senkään takia etuajo-oikeutettu pyöräilijä ei uskalla ajaa ”autojen eteen”, samoin kävelijä mielummin joustaa, kun tulee yliajetuksi. Näidenkin rakentamisen perusteina on mainittu autoliikenteen sujuvuuden lisäksi kävelyn ja pyöräilyn turvallisuuden lisääminen. Siis se sama turvallisuus, mitä tutkitusti ei ole. Pyöräilijöiden onnettomuudet ovat lisääntyneet kiertoliittymien rakentamisen myötä.

Esimerkki täysin epäonnistuneesta kiertoliittymästä. Kiertotilan kavennus on uusien asfalttikerroksien myötä samassa tasossa ja sitä käyttää kaikki. Varsinaista kiertotilaa (kuvan oikeassa laidassa) ei käytä kukaan ja talvisin se toimii lumitilana. Liittymän jälkeen vasemmalle kääntyvä pyöräilijää ei väistä kukaan. Miten muka kiertoliittymä vähentää onnettomuuksia? Ja mikä on asfalttiurakoitsijan vastuu kavennetun kiertotilan suhteen? ja kuka heidän toimia valvoo..

Kiertoliittymän uusi tyyppipiirrustus (kaksisuuntainen pyörätie-versio)

Kovasti ihmetyttää tuo ”yhden auton mitta”. Onko se jokin pakkoperimä, niin pyhä asia, mihin ei saa koskea. Lisäksi tuleva tyyppipiirrustus on todellakin vain suuntaa antava. Se, mitä siinä ei kerrota, on liittymään tulevien ja ennen kaikkea poistuvien autojen geometria. Geometria taas on suoraan verrannollinen siihen, mikä on autojen nopeus ja mihin asentoon auto väistämisen aikana jää: näkeekö auto peileistä takana tulevia pyöräilijöitä vai ei. Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, mikä pitäisi huomioida tyyppipiirustuksien selostuksessa. Miten varmistamme, että auto jää oikeaan asentoon pysähdyksen ajaksi. Vaihtoehtoja on kaksi: 1) Joko unohdetaan yhden auton mitta, jolloin auto jää samaan suoraan asentoon kuin kiertäessä. 2) Poistuvien autojen geometriaa jyrkennetään siten, että näkyvyys pyörätielle tapahtuu peilin sijaan sivuikkunasta. Ja mikäli bussiliikenne tms. vaatii suorempia linjoja, voidaan suoruutta lisätä yliajokiveyksin kiertoliittymän ulkokehässä. Viimeinen vaihtoehto voisi tulla kyseeseen esimerkiksi turboliittymissä. Molemmissa liittymätyypeissä pyörätien jatke ja suojatie pitäisi aina korottaa, sekä massata väistämisviivat myös poistuville autoille.

Kuvassa bussien ajon mahdollistavat yliajettavat kiveykset ulkokehällä. Näin toteutettuna pyörätie on vietävä tarpeeksi kauas, jotta ajoneuvoista saavutetaan näkyvyys sivuikkunoista. Kuva: Köra i cirklar

Mikäli yhden auton mitta poistuisi, tulisi autoilijoiden näkemät tarkistaa liittymäkohtaisesti. Liittymään sisään tulevan auton ei kuulu jäädä pyörätien jatkeen tai suojatien päälle väistämisen ajaksi. Tällöin hyvänä väihtoehtona on erottaa pyörätien jatke ja suojatie toisistaan, ja tehdä autoille pysähtymiseen tarvittava tila niiden välistä. Tätä samaa konseptia olisi hyvä käyttää myös huonoin näkemin olevissa normaaleissa risteyksissä (esim. Telakkakatu-Merimiehenkatu risteyksessä pyöräkaista suunnitelmassa).

Liikennesuunnittelupäällikkö on tällä hetkellä jäädyttänyt kaikki uudet kiertoliittymäpiirrustukset ja -toteutukset. Nyt odotetaan pyöräliikenteen suunnitteluohjeen kakkososaa, missä tämä tulevaisuuden kuva julkaistaan. Tulevaisuus on pitkälti juuri tuosta kuvasta kiinni. Jotta toteutuksesta saataisiin paras mahdollinen kaikille osapuolille, toivottavasti myös kuorma-autoliittoa, HSLää, pakettiautokuskeja ym. autoilijoita, mitkä ajavat rajoitetun näkyvyyden autoilla, on kuultu. Omat kokemukset vähäisistä pakettiautolla ajamisista kertovat ainakin itselleni sen totuuden: sieltä nähdään risteyksissä taaksepäin joko hyvin, tai ei mitään. Ei mitään -tilanne on lähes aina, jos pitää pysähtyä puoliksi kääntyneenä. Silloin ajoa jatketaan hyvään tuuriin luottaen. Näin ei saa olla!

HePon muistutuksessa ollut kuvamuokkaus. Tällä oli ehkä ratkaiseva merkitys suurten linjojen muutokseen. Kuvamuokkaus allekirjoittaneen

Kallvikintien kiertoliittymän suunnitelma. Tätä ei koskaan rakenneta, ainakaan näin. Huomaa huonot jatkuvuudet ja yllättävät mutkat pyöräilijöillä. Kuva: Ksv:n suunnitelmista

***

Palataan hetkeksi vielä Tukholmaan. Lindhagensplanin kiertoliittymässä ei tunneta yhden auton mittaa. Lisäksi suojatien ja pyörätien jatkeen korotus on pidempi ja maltillisempi. Kääntyvän auton aiheuttamaa jonoa pidetään normaalina. Ja mikä erikoisinta, kyseisessä kiertoliittymässä on lisätty yhteen haaraan liikennevalot! Valot katkovat vain suojatien ja pyörätien ylitystä, joten edes vihreillä valoilla ei saa ajaa liittymään, vaan liittymään ajossa noudatetaan normaalia kärkikolmio -liikennemerkkiä. Suurin syy valoihin on kahden peräkkäisen haaran suuri autoliikenteen määrä, joita valoilla voidaan tasata. Mikäli liikennevaloja ei olisi, E4 ja E20 etelästä tulevat eivät pääsisi mitenkään liittymään, sillä edellisen haaran E4 ja E20 pohjoisesta ajaisivat ensin. Tätä konseptia sopisi kokeilla myös Helsingissä paikoissa, mihin ei nyt yhden suunnan suuren virran takia voida kiertoliittymää toteuttaa.

Lindhagensplanin kiertoliittymä. Suuren kerrostalon edessä liikennevaloyhteys, ja vain siinä on yhden auton mitta. Mikäli mitta puuttuisi, autoilijat eivät välttämättä ymmärtäisi valojen koskevan vain suojatietä ja pyörätien jatketta. Kuva: Flickr

Uusittu liittymä valmistui n. pari vuotta sitten ja sitäkin on arvosteltu usein tapahtuvien pyöräonnettomuuksen johdosta (kahdessa vuodessa kuusi onnettomuutta). Itse usein tuolla pyöräilleenä (vanhaa versiota ei ajanut kertaakaan) uskoisin onnettomuuksien, tai sen pelon, johtuvan lähinnä tukholmailaisille kasvaneesta asenteesta: autoon luotetaan, koska se väistää aina. Mikäli jostain syystä auto ei väistäisikään (Helsingissä perustilanne), tai joutuisi lukkojarruttamaan (Helsingin tämän hetken ”hyvä käytös”), on se jo itsessään ”onnettomuus”, vaikka kukaan ei jäisikään alle. Samaa tukholmalaisasennetta Helsingissä käyttäessä jäisi auton yliajamaksi vartissa – konkreettisesti. Toivottavasti tilastoissakin näkyisi parannus, sillä pyöräilijät lehtikirjoituksen mukaan ovat valittaneet kaupungille vain kahdesti. Myöskään punaista massaa ylityskohtiin ei ole lisätty.

Omasta mielestä liittymän parhaat puolet on, että autot tietävät ja tiedostavat väistämisen kuuluvan heille, ja he näkevät takana tulevan pyöräliikenteen myös pysähtymisen aikana. Liittymän geometria pakottaa autoilijan kääntymään jyrkästi pois liittymästä, jolloin ajonopeus on alhaimmillaan väistämisen aikana. Ruotsalaisella ajokulttuurilla on tietenkin myös suuri merkitys. Tietäväthän tukholmalaisautoilijat väistämisen kuuluvan heille myös normaalilla suojatielläkin.

***

Ksv:n pyöräilyprojektin valmisteluryhmä tutustui hiljattain Tukholmaan. Noin kahden tunnin pyöräretki videoitiin kahteen kameraan ja vanhat juurtuneet asenteet saivat toivottavasti uusia näkökulmia mm. yhtään reunatukea ei koko matkalla tarvinnut ylittää, shikaanit eivät koristaneet pyöräilijän risteysylityksiä ja polkupyörä on kaiken kansan liikkumismuoto. Video julkaistaan toivottavasti HSL:n, HKR:n ja Ksv:n sivuilla matkaraportteineen ja kommentteineen. Lisäksi he tapasivat jopa legendaksi (ainakin itselleni) muodostuneen liikennesuunnittelijan, Krister Isakssonin, ja kuulivat hänen mietteitä Tukholmasta. Mistä kaikki alkoi ja mihin se voi parhaimmillaan päätyä. Herra Isaksson on näillä näkymin tulossa myös Helsinkiin; sekä tutustumaan nykyiseen verkkoon (ja talvikunnossapitoon), antamaan mielipiteitä jo piirrettyihin, mutta rakentamattomiin suunnitelmiin, sekä jonkinlainen workshoppikin on tiedossa.

Lontoon pyöräkampanjan miltä autotietä näyttäisivät jos niitä käytettäisiin kuten pyöräteitä innosti tekemään oman version. Miltä autotie näyttäisi, jos se toimisi kuten yhdistetty kevyenliikenteen väylä?

Kuvassa mustan auton kuljettaja on lähtenyt ohittamaan paria hitaampaa vaaleanharmaata autoa. Kuljettaja ajaa noin kymmenen kertaa nopeammin kuin edessään kävelevä koiran ulkoiluttaja ja toivoo, ettei hihnassa oleva koira yllättäen ryntää hänen eteensä. Ajaja suunnittelee painonsiirtoa oikealle kallistaakseen ajoneuvonsa väistöön oikealle. Koiranulkoiluttaja säikähtää nopeasti vierestä vilahtavaa autoa.

Koiranulkoiluttajaa vastaan tulevat kaksi hitaammin ajavan auton kuljettajaa juttelevat keskenään. Koska he aavistavat vastaantulevan mustan auton aikeet, he päättävät kiertää koiranulkoiluttajan ja tien reunan välistä.

Samaan aikaan jalankulkijoiden välissä oikeassa reunassa noin kymmenkertaisella nopeudella ajava tummanharmaa auto suunnittelee myös väistöä. Sen kuljettaja toivoo, ettei tien reunassa oleva lapsi säntää hänen eteensä. Seuraavaksi hänen pitää väistää edessä tien keskellä kävelevää henkilöä.

Kysymys: kuuluvatko pyöräkaistat kaupunkiin?

Nyt on yksi mahdollisuus lisää tukea pyöräilyä Helsingissä! Miten niin? Helsingin kaupungilla asetti viime vuonna demokratiaryhmän, jonka tehtävänä on ollut kartoittaa mahdollisuudet edistää helsinkiläisten vaikutusmahdollisuuksia. Demokratiaryhmän työ on päättynyt (katso loppuraportti), mutta demokratiahanke jatkuu pilottihankkeilla. Ja tässä pyöräily pääsee peliin, koska pyöräilyn on tarkoitus olla yksi näistä pilottihankkeista. Haku on nyt käynnissä, ja aikaa on 30.9. asti. Kysyn nyt teiltä arvon pyöräilijöiltä ideoita, mikä sopisi sellaiseksi pyöräilyhankkeeksi. Mutka matkassa on toki, ettei annettu sen tarkempia reunaehtoja, millä tavalla Helsinki aikoo olla mukana. Selvä on ainakin, että hankkeen aika on 1.1.2013-31.12.2013.
Pilottihankkeiden fokus on muuten alueellisessa vaikuttamisessa, mutta mukana ovat myös johonkin teemaan (= kohdallamme pyöräily) liittyviä hankkeita.
Itse pitäisin erittäin tärkeänä kehittää yhteistyötä tahojen välillä, sekä uusia välineitä (myös sähköisiä) ja tapoja sen toteuttamiseksi – kolmiotyöpajan hengessä. Mitkä hankkeet, mitkä ihmiset kuuluvat yhteen, ja millä tavalla ne/he voisivat olla yhteydessä toisiinsa?

Tästä kiinnostuneet ovat myös tervetulleita käsittelemään asiaa yhdessä – päätin doodlauttaa aikaan keskustelutilaisuuden.

Päivitys: hakemus jätettiin 30.9. ja se on nyt luettavissa tästä:
http://pilotti.forumvirium.fi/2012/09/30/helsingin-pyorailevat-kaupunginosat/

Hakemus on vielä käsittelyssä, mutta tervetuloa mukaan myöhemmin!