Tukholma vs. Helsinki Osa 1.

lauantai, 4. syyskuuta 2010

Fillarikanavan aktiivinen kommenttaattori Jari, jolla on pitkäaikaista pyöräily- ja valokuvauskokemusta Helsingistä ja Tukholmasta luovutti yleiseen hyvään 19 kuvaparia, joissa vertaillaan Tukholman ja Helsingin pyöräilyyn liittyviä liikenneratkaisuja keskenään samankaltaisissa paikoissa. Kaikki kuvat löytyvät Jarin luvalla Picasasta, mutta julkaisen niitä täällä blogissa useammassa osassa sitä mukaan, kun ehdin laittaa kuvatekstit yms. paikalleen. Mahtikiitos kuvista Jarille.

01_Hel ja 01_Sto: Pyörätien jatke päättyy suoraan jalkakäytävään, Tukholmassa jatke ohjaa pyöräilemään kadulle silloin, kun pyörätie päättyy Tukholma – Helsinki
02_Hel ja 02_Sto: Jotta ymmärtäisi ja pääsisi kadun toisella puolella kulkevalle kaksisuuntaiselle pyörätielle, pitää valita suoraan menevä kaista, Tukholmassa sinne ohjataan Tukholma – Helsinki
03_Hel ja 03_Sto: Sama kuin edellä, vain suoraan menevältä kaistalta on mahdollista päästä pyörätielle ja siksi se on Tukholmassa maalattu pyöräkaistaksi ohjaamaan ryhmittymistä. Tukholma – Helsinki
04_Hel ja 04_Sto: Suojatienjatkeita orjallisesti seuraten saa juuri näin mutkikkaan ja töyssyisen reitin, Tukholmassa hivenen suoraviivaisempaa ajattelua Tukholma – Helsinki

Suurin osa tässä esitellyistä Tukholman toteutuksista on jo 10 vuotta vanhoja, mutta kovin hitaasti, jos lainkaan tuntuu oppi virtaavan tänne meille. Toivottavasti tämä blogi osaltaan kiihdyttää tuota virtaa, sillä nämä ratkaisut ovat hyviksi koeteltuja niin pyöräilijöiden, autoilijoiden, kuin jalankulkijoidenkin näkökulmasta. Samassa kymmenessä vuodessa on myös pyöräilyn määrä lisääntynyt huimasti Tukholmassa, kun se Helsingissä junnaa paikoillaan.


Katso myös:

Antti Poikola

avatar

Aktiivinen pyöräilyn edistäjä. Entinen Jyväskyläläinen ja nykyisin taas Helsinkiläinen paluumuuttaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

23 thoughts on “Tukholma vs. Helsinki Osa 1.

  1. Ensimmäisestä kuvasta (Siltasaarenkatu) välittyy selkeä pyöräilijälle suunnattu asenteellinen ja poliittinen viesti: älä nyt hullu mene sinne ajoradalle ajamaan vaan siirry jalkakäytävälle taluttamaan pois autojen tieltä. Ei ole oikein sakottaa pyöräilijää, jos hän on katumaalauksien ohjaamana eksynyt jalkakäytävälle. Umpikujan merkki pitäisi olla aina, kun pyöräilijää ei ohjata lailliselle reitille pyörätien päättyessä. Kuvaparista näkyy hyvin myös, kuinka Tukholmassa 1) keskellä pyörätietä ei ole valotolppia ja liikennemerkkejä 2) risteyksessä ajoradalle menee pyörätieltä tasainen liuska eikä kynnys, kuoppa tai niiden yhdistelmä kuten Helsingissä 3) pyörätie on korkeuserotettu jalkakäytävästä jolloin tahaton pyörätiellä harhailu on vaikeampaa.

    Melkein itkettää kun katsoo tuota Runeberginkadun kuvaa. Teoriassa hyvä ajatus eli pyöräkaista on taas onnistuttu sössimään. Juuri tällaisilla mutkitteluratkaisuilla onnistutaan maksimoimaan kääntyvän autoilijan ja suoraan ajavan pyöräilijän konfliktiriski. Ja miksi ihmeessä ne kynnykset? Samalla kadulla pyöräkaista nousee liikenneympyrässä taas pois ajoradalta, miksi? Ei autoilijan tarvitse pienessä liikenneympyrässä päästä pyöräilijän ohi.

  2. Hieno ja asiallinen vertailu, kiitokset tekijöille.
    Huomauttaisin vaan etta ensimmäisessä esimerkissä hakikseen tuleva pyörätie kääntyy oikealle suojatien edestä ja kiertää korttelin joten kyseessä ei ole umpikuja. Silti on hämmentävää että pyöräilijät ohjataan jalkakäytävälle.
    Muuten tuntuu että nämä himeman kokeiluasteella olevat pyörätieratkaisut on tehty aivankuin pyöräily olisi jokin ohimenevä hullutus jota jotkut nyt sattuu harrastamaan tuolla oikean liikenteen seassa. Vähän voisi olla näkemystä.

  3. Sen verran täytyy sanoa, että onhan se Runeberginkatu nyt kuitenkin huomattava parannus edeltävään ei kaistaa tilanteeseen. Täytyy joskus osata iloita siitäkin, mitä saa, eikä vain kitistä siitä, mikä jää saamatta. Tärkeää on, että kehitys suunnittelukäytännöissä on jatkuvaa ja Runeberginkadunkin erheistä on voitava oppia, kun kaistojakin tulee kantakaupunkialueelle lisää. (toisaalta onko kantapää ainoa tapa oppia?)

    Lähtötasoa kuvaa, että Marekin piti henkilökohtaisesti käydä huomauttamassa R-kadun kaistojen maalareita siitä, että pyörän merkit eivät ole ”joka toinen eripäin”, kuten kaksisuuntaisilla pyöräteillä. Joutuivat peittämään puolet juuri maalatuista pyörän kuvista. No sitten talvi veikin koko pyöräkaistat mennessään…

  4. ”[Runeberginkadulla] pyöräkaista nousee liikenneympyrässä taas pois ajoradalta, miksi? Ei autoilijan tarvitse pienessä liikenneympyrässä päästä pyöräilijän ohi.”

    Erittäin hyvä kysymys. Tilaakin olisi pyöräkaistan jatkumiselle ympyrässä riittävästi, eli autoilijoille jäisi silti oma ajolinja. Tosin voi olla, etteivät suomalaiset autoilijat tajuaisi, että etuajo-oikeus on niin liikenneympyrään mennessä kuin sieltä poistuessakin sillä pyöräilijällä.

    Toinen käsittämätön pujottelurata on Rautatieaseman edessä oleva pyörätie. Jos Kaivokatu ei olisi niin ruuhkainen, ajaisin siinä aina autojen seassa.

  5. Menee, menee pyörätie suoraan sörnäistenrantatielle. Mutta jos asiaa kallioon, niin miksi pitää olla jokin pakkokierto. Hämeentiellä nopeusrajoituskin vielä tuossa kohdassa mukava 30km/h. Tukholmassa tuossa on 50km/h ja aivan luontevaa sekä pyöräilijöille että autoilijoille ryhmittyä kadulle. Autoilijoiden asenne on toki 10 vuotta edellä. Mutta jos tuo hämeentien ratkaisu olisi tukholmassa, niin työmatkaliikenteen aikoina suoraan ajaisi alle puolet?, mutta muina aikoina voisi olla jopa 50/50. Eli todella normaalia valita vaihtoehto, tietenkin. Ja autotkin sen tietäisivät.

    ”Tosin voi olla, etteivät suomalaiset autoilijat tajuaisi, että etuajo-oikeus on niin liikenneympyrään mennessä kuin sieltä poistuessakin sillä pyöräilijällä.”

    ??

    Pyöräkaistahan on todella vain oma kaista pyörille, siis oma tila kadusta. Oikeudet ja velvollisuudet aivan samat kuin autoilla. Noudatetaan VAIN autojen liikennevaloja ja pysähtymisviivaa, oikealle kääntyessä vaistetään suoraan kulkevia jalankulkijoita, annetaan esteetön kulku jalankulkijoille suojatiellä. Ja kiertoliittymissä noudatetaan normaaleja väistämissääntöjä. Siis ollaan omalla järjellä varustettuja ajoneuvoja. Usein tuolla juuri näkee pyöräilijän ajaneen punaisen valon ohi odottamaan suojatievaloja, miksi. Samalla hän on ikävästi poikittaisen suojatien päällä! Samaa ilmiötä on myös bulevardilla. Jos jäät oikeaan paikkaan venaamaan valoja, niin kyllä sieltä jokin sukkahousufillaristi vetää aina eteen puhkuen.

    Lisäksi edelleen runeberginkadulta puuttuu punainen maali kiertoliittymissä poikkisuuntaisesti ja viiste kääntymiseen hietaniemenkadulle. Hietaniemenkadulla ei ilmeisesti asu pyöräilijöitä??

    Kaikki kunnia Marekille, ennenkaikkea arkadian kadun casessa (vanha suunnitelma vs. uusi suunnitelma+perustelut). Kyllä tuokin runeberginkatu vielä jokin kaunis päivä oiotaan. Eikö pyöräliikenteen ja jalankulun eriyttäminen ollutkin päämäärä. Ja pyöräkaistaan ei kuulu suojatienjatkeet!, vaan kaista vaan jatkuu yli risteyksen joko maalattuna tai maalaamattomana. Sekin jo tiedetään ksv:ssä.

  6. Joo, tuli kirjoitettua aika epäselvästi. Tarkoitin, että kun auto ajaa ympyrään, se (luonnollisesti) väistää ympyrässä jo olevaa pyöräilijää. Kun taas auto ajaa pois ympyrästä, se väistää ympyrässä jatkavaa pyöräilijää (koska auto kääntyy oikealle). Ja tätä en usko monen sisäistävän. Tarkoitus ei siis suinkaan ollut väittää, että pyöräilijä voisi ajaa sisään ympyrään väistämättä siellä jo olevaa autoa.

  7. Ok.

    Mulle ei tullut edes mieleen, että autot ovat niin kiireisiä ja haluavat jopa ympyrän sisällä suorittaa ohituksia. Tai ajaa edes vierelle. Mutta toisaalta täällä härmässä on aivan kaikki mahdollista.

  8. Tuossa Helsingin mallissa kiertoliittymälle tosin on se hyvä puoli pyöräilijän kannalta, että kaikilla ajoradalla kulkevilla on pyörätietä pitkin liittymään tulevaa pyöräilijää kohtaan väistämisvelvollisuus. Siinä se ainoa etu sitten onkin, enkä siis väitä, että tämä etu olisi tai sen tulisi olla painavampi kuin haitta siitä, että pyöräilijää aiemmin liittymästä poistuvan autoilijan ja pyöräilijän ajolinjat risteävät potentiaalisesti vaaratilanteita aiheuttavalla tavalla.

    Etenkin uudemmat kiertoliittymät tuppaavat olemaan sen verran kapeita, että ohitukset niissä voi estää varsin helposti ilman, että ajaa aivan keskellä-

  9. Jos lähdetään siitä ajatuksesta, ettei autoilijan tarvitse päästä ympyrässä pyöräilijän ohi, ympyrää kiertävä pyörätie ei tuo pyöräilijälle mitään sellaisia etuja väistämisvelvollisuuden suhteen, joita ei olisi ympyrässä ajoradalla ajavalla pyöräilijällä. Todella yleinen konfliktitilanne on juuri se, kun väistämisvelvollinen autoilija kääntyy pois ympyrästä pyöräilijän eteen, joka ajaa ympyrää kiertävää pyörätietä. On absurdi ajatus, että pyöräkaista kulkisi ympyrässä siten että autoilija voisi ajaa pyöräilijän rinnalle. Tällöin pyöräkaista ei ratkaisisi edellä mainittua ongelmaa. Oikea ratkaisu näihin liikenneympyröihin on jättää kokonaan maalaamatta pyöräkaista ympyrän kohdalle, jolloin pyöräilijä voi laillisesti ajaa ympyrässä autojen tapaan keskellä kaistaa. En muista että minua olisi koskaan lähdetty ympyrässä ohittamaan.

  10. Isommissa ympyröissä on mun mielestä ihan mahdollista ja odotettavaakin, että autoilijat ajavat ohi. Väistämissääntöjen selkiyttämiseksi voisi olla fiksua käyttää hollannin systeemiä ja maalata pieniä valkoisia kärkikolmioita katuun siihen kohtaan missä autoilijan tulee väistää pyöriä (ja myös toisinpäin). Olen itse asiassa ihan miettinyt, että pitäisiköhän sitä joskus demonstraatiomielessä kulkea sapluunan ja valkoisen spray-maalin kanssa merkkaamassa yleisiä ongelmapaikkoja. Virallisestihan noita tuskin on odotettavissa, kun vaatisi vermaan lakimuutoksen, kun nykylaki tuskin tuntee katuun maalattuja kärkikolmioita?

  11. Ja en tarkoittanut tossa pelkästään liikenneympyröitä, vaan myös esim. paikkoja, joissa pyörätietä jostain käsittämättömästä syystä koukataan risteyksestä sivuun juuri sen verran, etteivät kääntyvät autoilijat enää tajua olevansa kääntymisen takia väistämisvelvollisia pyörään nähden.

  12. Meidän lähettyvillä kantsun prisman kieroliittymässä on tuollaisia kolmioita maassa (yritin laittaa linkkiä eniron katunäkymään, mutta ei toimi), mutta nekin kolmiot on maalattu ainoastaan autoille ja vain siihen kohtaan missä auton pitää väistää toista autoa. Ei siis siihen, kun olet tulossa ja tulee suojatie-jatke tai vahingossakaan ei poistuville autoille ennen suojatie-jatkeyhdistelmää, missä onnettomuusriski on suurin.

    Mutta pitää muistaa, että kiertoliittymä kantakaupungissa (ydinkeskustassa) tai esikaupungissa on kaksi aivan eri asiaa. Esikaupungissa on lähes aina kaksisuuntainen pyörätie ja pyöräilijöitä tulee molemmista suunnista. Samalla niiden koko on kaksinkertainen. Mutta todellakin niiden suunnittelussa tarvitaan toisenlaista järkeä. Lähestymiskulmat, suojatien etäisyys ympyrän ulkosäteestä yms.

    Kantakaupungissa kietoliittymä on sama kuin risteys. Yksisuuntainen pyörätie tai pyöräkaista saisi loppua ennen kiertoliittymää edeltävää suojatietä ja jatkua vasta viimeisen suojatien jälkeen. Outoa, ettei tukholma ole rakennellut yhtään kiertoliittymää kantakaupunkiin. Siellä suositaan normaaleja ristyksiä.

    Noita kolmioita voitaisiin maalailla aina tarpeen tullen, myös pyöräilijöille (pyöräkaista, missä kolmioristeys). Juu, muissa maissa noikin on osa katumaalauskonseptia.

    1. Kyllä, mutta niitä ei saa käyttää yksinään, vaan ainoastaan liikennemerkin lisänä. Tähän pitäisi saada muutos. Kaikki asiat, jotka lisäävät liikenneturvallisuutta, niitä pitäisi voida käyttää.

  13. Siltasaarenkadun esimerkin parantaminen vaatisi jo enemmän kaivamista ja maalailua, mm. valotolpan siirto, kivetysmuutoksia, uusi liikennemerkki (kuten lähellä Kaisaniemenrannassa ”pyörätie päättyy”), Siltasaarenkadun ylittävän suojatien siirto pohjoisemmaksi ja jatkeen merkkaus sen eteläreunaan – ja silti viimemainitun suojatien/jatkeen länsipäähän tulisi vastaava ”ohjaus jalkakäytävälle”. http://imgur.com/ePBhtKo

    Ilman tuota merkattua jatketta pyöräilijä odottaisi ennen suojatietä, että pääsee liittymään kadun liikennevirtaan, http://imgur.com/jLSe0wx mahdollisesti punaiseen valoon asti, jolloin sivusuunnista lähteekin autot, tai pyöräilijä kiihdyttää punaisia päin Siltasaarenkadun ylittävälle suojatielle kun autoliikenne etelästä lopulta lakkaa. Myös ”pyöräilijälle sallittu käännös vasemmalle” onnistuu helpommin.

    Käsittäisin että jatke ei voi ohjata jatkuen viereiselle samansuuntaiselle kaistalle asti, johan siinä rytisisi kun kaista yllättäen näyttää kaventuvan autoa kapeammaksi. Esimerkkikuvan vastinparissa ajoradan reunassa on jo tilaa, joka tuosta puuttuu.

Vastaa