Tukholma vs. Helsinki Osa 5.

sunnuntai, 6. maaliskuuta 2011

Helsingin Sanomissa julkaistiin viime viikolla artikkeli, jonka kuvituksessa oli Kaupunkifillarin Helsinki vs. Tukholma -kirjoitussarjassa (Osa 1., Osa 2., Osa 3. ja Osa 4.) aiemmin nähtyjä kuvia. Samassa yhteydessä ansiokkaiden vertailukuvien ottaja Jari ehtikin jo kysellä viidennen osan perään.

Hesarin artikkeli antoi toivoa siitä, että liikennesuunnittelun filosofia Helsingissä olisi todella muuttumassa enemmän Tukholman suuntaan. Valitettavasti filosofian muutoksen näkyminen katukuvassa ottaa aikanasa. Kaava, liikennesuunnitelma ja katusuunnitelma kerrallaan muutos tapahtuu. Siksi näihin suunnitelmiin on tärkeää antaa palautetta oikea-aikaisesti (valitettavasti liikennesuunnitelmat eivät yleensä ole nähtävillä/kommentoitavina).

Vasemmanpuoleinen kuva on aina Helsingistä ja oikealla vastaava paikka Tukholmasta

21_Hel ja 21_Sto: Autoille päättyvä tie, entäs pyörät? En [Jari] ole löytänyt yhtään päättyvää tietä tukholmasta, missä ei jatkuisi pyöräilijöiden reitti selvästi, mikäli toisella puolella saa pyöräillä. Jos risteys on valoristeys ja poikittaisella kadulla yksisuuntaiset pyörätiet/kaistat, niin tämän tapainen toteutus on vähimmäistasoa. Tukholma – Helsinki
22_Hel ja 22_Sto: Yksisuuntainen autoille, voisiko sallia toiseen suuntaan pyörille? Tukholmassa on yritetty tehdä yhden korttelin pituisiin yksisuuntaisiin vastavirtapyöräteitä, kun jokatapauksessa niissä ajeltaisiin vastavirtaan. Pitkissä yksisuuntaisissa harvemmin on noita. Tukholma – Helsinki
24_Hel ja 24_Sto: Yksisuuntainen pyörätie, mutta mistäs sen tietäisi? Viidellä pyörämerkinnällä ja selvään paikkaan ja riittävän alas asennetulla ajokieltomerkillä saadaan jo toivottua tulosta. Myös kaksisuuntainen osa on selvästi yksisuuntaista leveämpi. Jos tämä ei vielä auta, niin myös nuolia on käytetty maassa pyörämerkintöjen lisäksi. Tukholma – Helsinki
25_Hel ja 25_Sto: Voi, voi Helsinkiläismiestä ja vielä kypärä päässä (uudenmaankatu). Kaupunki saa ansaitsemansa pyöräilijät. Tukholman kuvan leidi ajoi edessäni ja siitä se vaan ryhmittyi vasemman kaistan vasemmalta puolelta autojen ohi cykelbixiin. Kuva Sveavägen Kungsgatan risteyksestä. Suomessa vastaava voisi olla Mannerheimintien ja arkadiankadun risteys sillä erolla että tuolla on nopeusrajoitus 50km/h ja meillä 30km/h. Tukholma – Helsinki

Katso myös:

Antti Poikola

avatar

Aktiivinen pyöräilyn edistäjä. Entinen Jyväskyläläinen ja nykyisin taas Helsinkiläinen paluumuuttaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

5 thoughts on “Tukholma vs. Helsinki Osa 5.

      1. Vihdoin koneen ääressä. Omani meni rikki ja keskustelua olen seurannut ainoastaan PS3:sta. Ja sillähän ei edes erkki kirjoita.

        Talvikuvia on vain muutama ja nekin kännyllä otettuja. Kunnossapito on siellä yhtä mielenkiintoista, kun täällä. Lumikasoin tukittuja väylän aloituksia, auraamatonta, yms. Joten siihen voisi liiaksi itse vaikuttaa, mitä haluaa kennolle tulevan. Yhtä totuutta ei ole. Ja luntakin siellä on satanut koko talvena n. 1/3osa helsingin määrästä. Ainoana hyvänä huomasin siellä, jos jalkakäytäviin ja pyöräteihin panostetaan, niin ne ovat todella nopeasti keväällä sulia. Valmiina hiekkojen harjaukseen, vaikkakin polannne on jäljellä sekä pyörätien ja jalankulun että pyörätien ja autojen välissä. Toistaiseksi en lähde muuttamaan totuutta provosoivilla kuvilla.

        Yleisesti Hki vs. Sthlm kuvista: Koko kuvauksen kimmoke lähti vain helsingin huonoista toteutuksista. Ja jokaisessa kuvaparissa on usein eri syy, mikä ärsyttää. Syitä on mm. suojatienjatkeilla leikkiminen, turhat mutkat vrt autoliikenteeseen, pyörätien turha tarve tai sen puute, huono opastus eli pyöräilijää ei viitsitä ohjailla mitenkään. Ja aina ensin olen kuvannut helsingin ja siihen hakenut referenssin tukholmasta. Eli kaikkia ratkaisuja mitä on kuvissa helsingissä toteutettu, oltaisiin voitu toteuttaa myös tukholmassa. Toki tukholmassa on paljon myös sellaista, mistä täällä ei kukaan edes unelmoi. Pyörät saavat ajaa isossa yksisuuntaisessa ympyrän muotoisessa kadussa tarpeellisen (pääliikennesuunta) 1/2kierrosta vastapäivään, työmailla on selvät ohitukset, jatkuvia pikku parannuksia kesän aikana, koskaan pyöräilijä ei katso jalankulkuvaloja (on joko omat tai autojen valot), autoille mahdollisuus ajaa vain suoraan, mutta pyörät voivat kääntyä myös oikealle ja vasemmalle, ja ennen kaikkea asenne muilla tielläliikkujilla. Asenteesta esimerkkinä. Milloinkaan autot eivät ole jalkakäytävillä tai pyöräteillä pysäköityinä, siis ei koskaan. Ja samoin pyöräilijät eivät koskaan aja jalkakäytävillä. Pyöräkaistoilla kyllä on parkkeerattuja esteitä, mutta niitäkään ei luonnollisesti ohitella jalkakäytävän puolelta.

        Liikennemäärät ja hyöty/tarve vaikuttavat eniten suunnittelussa, ei niinkään nopeusrajoitus. Monessa 50km/h kadussa on pyöräkaistat tai sekaliikenne. Siellä ei tunneta mitään pyöräverkon ihannetta, kaikki katuverkko on pyöräverkkoa. Muutama huti on sielläkin osattu tehdä, viimeinen viime kesänä. Ja se sama ollaan täällä toteuttamassa ruoholahdenkadulle. ”Vain pyöräilijät saavat käyttää yksisuuntaistapyörätietä, jalankulkijat ohjataan toiselle puolelle”. Ja siellähän ei yhtään jalankulkijaa sitten ole, sekaliikenteessä tuon ohittaa helpoiten.

        Kiitoksia kaikille kommenteista.

        /jari

        p.s. Voin tulevana kesänä ottaa muutaman uuden kuvan äärimmäisen hyvistä toteutuksista, mille täällä ei ole edes huonoa vastinetta. Jos niistä A. Poikola haluaisi tehdä postauksen?

Vastaa