Helsinki

Helsinki rakentaa ensimmäiset pyörätaskut

torstai, 9. syyskuuta 2010

Helsingin sanomat kirjoitti tänään (9.9.2010) Arkadiankadulle tulevista pyörätaskuista. Seuraavassa pieni uutisanalyysi ja muutama oma huomioni asiasta.

Arkadiankadulle rakennetaan todennäköisesti jo tämän vuoden loppuun mennessä Helsingin ensimmäiset yksisuuntaiset pyöräkaistat, joihin kuuluvat myös niin sanotut pyörätaskut Mechelininkadun risteyksessä.

Arkadiankadun suunnitelma edustaa uudenlaista ja pitkään kaivattua suunnittelufilosofian muutosta, jossa pyöräily nähdään varteenotettavana liikennemuotona, jolle varataan oma sekä autoista, että jalankulkijoista erillinen tilansa. Suunnitelmaa on käsitelty Kaupunkifillarissa aiemmin (kyllä jotain kritiikkiäkin löytyi).

Yksisuuntaisia pyöräkaistoja Helsingissä on toki jo ennenkin mm. Runeberginkadulla (kts. kuvapari 4.), Unioninkadulla ja Konalantiellä, mutta pyörätaskut tulevat olemaan ensimmäiset laatuaan Suomessa.

Pyörätaskut, eli pyöräilijöiden ryhmittymisalueet valo-ohjatuissa risteyksissä ovat monissa maissa ja kaupungeissa hyväksi havaittu tapa helpottaa pyöräilijöiden turvallista kääntymistä vasemmalle. Pyörätaskuja tulisi Helsingin keskustassa tehdä systemaattisesti ja nopealla aikataululla myös muihin soveltuviin risteyksiin, sillä vain yhdessä risteyksessä olevat taskut voivat aiheuttaa turhaa hämmästystä.

Kun taskuja on systemaattisesti kaikissa tarpeellisissa paikoissa oppivat autoilijat ja pyöräilijät nopeasti havaitsemaan niiden edut. Pyörätaskuista Facebookissa ja aiemmin Kaupunkifillarissa.

Helsinki pyrkii eroon kaksisuuntaisista pyöräteistä sellaisissa paikoissa, joissa ne eivät toimi.

Kaksisuuntaiset pyörätiet ovat lähtökohtaisesti autoliikennevirran kanssa huonosti yhteensopivia, koska autoilijoiden pitää osata johdonmukaisen oikeanpuolisen liikenteen lisäksi osata huomioida satunnaisella puolella katua mahdollisesti kulkeva kaksisuuntainen pyörätie.

Ne soveltuvat erityisen huonosti kantakaupungin alueelle, jossa ne aiheuttavat potentiaalisen konfliktitilanteen korttelin mitan välein, jokaisessa kadunkulmassa.

Pyöräilijöiden kannalta nämä ovat myös huonoja, koska kaksisuuntaiset pyörätiet on toteutettu kantakaupungin ahtaudessa (+ mainostelineet, bussipysäkit ja väärin pysäköidyt autot) usein liian kapeaksi, jotta vastaantulijoiden väistäminen olisi sujuvaa. Lisäksi kaksisuuntaiset pyörätiet vaihtavat kadun puolta usein epäjohdonmukaisesti aiheuttaen turhia epäjatkuvuuksia myös suoraan jatkaville kulkijoille.

Heinäkuussa voimaan tullut asetuksen muutos teki mahdolliseksi pyörätaskujen rakentamisen. Helsingin toivomukset yksisuuntaisista pyöräteistä eivät kuitenkaan täysin toteutuneet uudessa asetuksessa.

Helsingin toivomuksilla yksisuuntaisista pyöräteistä viitataan tässä varmaankin lakimuutoksen valmisteluaineistoissa mukana ollutta ehdotusta, joka olisi mahdollistanut autoille yksisuuntaisten katujen sallimista myös pyöräilylle. Kaupunkifillari jätti lakivalmisteluvaiheessa Liikenne- ja viestintäministeriölle lausunnon, jossa puollettiin tämänkin monissa Euroopan maissa tavanomaisen käytännön tuomista Suomeen. Myös Helsingin kaupunki omassa lausunnossaan puolsi tätä, mutta enemmistö lausunnon antajista vastusti ehdotusta, eikä se siksi toteutunut vielä.

Arkadiankadun etelälaitaan on tarkoitus tehdä kiveyksellä autoliikenteestä erotettu pyörätie. Pohjoislaidalla pyöräilijät ajavat ajorataan merkityllä pyöräkaistalla. Muutostyöt maksavat yhteensä noin 200000 euroa.

Tämä on kohtalaisen suuri yksittäinen investointi pyöräilyyn (vuoden 2010 pyöräilylle suunnattu budjettiraami 3,9 M€ ja vuoden 2011 raami 2,09 M€). Pyöräilyyn panostaminen on osoitettavissa erittäin kustannustehokkaaksi tavaksi lisätä kaupunkilaisten hyvinvointia.

Suomessa pyöräilijät ajavat kaupungeissa usein jalankulkijoiden seassa yhteisillä kevyenliikenteen väylillä molempiin suuntiin. Jalkakäytävillä pyöräily on myös yleistä, vaikka se on kielletty.

What can you say… uskokaa tai älkää, mutta Helsingissä meno on kuitenkin hieman sivistyneempää, kuin täällä Jyväskylässä, jossa jalkakäytävillä pyöräily on täysin normi ikään ja sukupuoleen katsomatta. Toisaalta taas esimerkiksi Tukholmassa ongelma on huomattavasti pienempi. Tukholmalaisen liikennesuunnittelija Kristina Glitterstamine sanoin: ”Kaupunki saa sellaiset pyöräilijät, kuin se ansaitsee”.

Antti Poikola

Aktiivinen pyöräilyn edistäjä. Entinen Jyväskyläläinen ja nykyisin taas Helsinkiläinen paluumuuttaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

12 thoughts on “Helsinki rakentaa ensimmäiset pyörätaskut

  1. ”What can you say…” kirjoitit, johon totean, että mitä nopeammin Helsingissä saadaan pyöräilijöille asianmukaiset liikenneväylät muun ajoneuvoliikenteen tapaan muualle kuin yhdistettyinä ”kevyen liikenteen” väylinä, sitä nopeammin pyöräilijöiden valtaenemmistö tulee omaksumaan täysin lainmukaisen ajotavan ja noudattamaan liikennesääntöjä. Marginaaliset sääntöjenrikkojat ovat oma lukunsa, mutta heitä on onneksi hyvin hyvin hyvin pieni vähemmistö liikenteessä liikkuvista.

    Jalkakäytävillä pyöräily on jäänne tässä maassa viimeksi kuluneet 40 vuotta noudatetusta huonosta liikennesuunnittelusta. Pois se.

  2. Martti, et kai vaan viittaa erään henkilön saavutuksiin ja virkaikään?

    Kuka painattaisi fillarin penkisuojia jalkakäytäväpyöräilyä kritisoivalla iskulauseella? Jos vaikka niillä saataisiin tämä urpoilu kuriin!

  3. En henkilöisi sitä noin. Viittaan SCAFT-suunnitteluideologian rantautumiseen Suomeen. Siinä on ollut taustalla pikemminkin maamme teknillisestä koulutuksesta vastanneiden professoreiden vihkiytyminen SCAFT-ideologiaan kuin pelkästään yksittäiset virkamiehet. Samanlaista ideologiaa on noudatettu Suomen kaikissa kaupungeissa. Aikansa kutakin. Helsingissä SCAFT on viimein hylätty, muussa maassa ei. Tämän vuoksi muutos ei tapahdu kuin täällä. Muissa isoissa kaupungeissamme (Tampere pahin esimerkki) SCAFT-ajattelusta kärsitään vielä pitkään.

    Idea kampanjasta on hyvä! Pyöräilijöiden pitäisi itse organisoida tällainen kampanja. Esim. Liikenneturvan taholta tulleena tällainen otettaisiin vain piiskaamisena.

  4. Jari: mielipuolisen hyvä idea nuo penkinsuojat! Fillarikonsultit ovat jotain penkin suojia painattaneet: http://fillarikonsultit.net/ ja voisin ajatella tuota myös Fillarikanavan promokeinona, jos ne eivät ole mitenkään törkeän kalliita… Ehkäpä myös HePo ja Helsingin Kaupunki.

    Jos olisi yksi perusdesign ja selkeästi hinnoiteltu tapa tilata näitä suojia ”oma logo” -nurkkaan periaatteella, niin uskon, että tästä voisi tulla samantapainen meemi, kuin ”one less car” -tarroista.

    Mistä penkinsuojia saa tilattua?

  5. Jokainen kaupunki saa sellaiset pyöräilijät, kuin se ansaitsee. Jos Helsingissä halutaan, että pyöräilijät ovat vain punaisia päin suhaavia fillarilähettejä, niin tapahtuu tekemättä asioille mitään. Jos taas halutaan, että entistä useampi 18-70 -vuotias pyöräilee, sen eteen on tehtävä töitä. Baanan keissi kertoo karusti, millaista pyöräily Helsingissä todellisuudessa on.

  6. Heureka.
    http://www.helsinginseutu.fi/hki/Ksv/fi/P__t_ksenteko/HelaContentKsv?doc=Ksv_2011-04-15_Lsp_liikenneasiat_1_0013_Osa

    Ja mikä parasta, jos oikein tulkitsen pyörätaskuun johtavan viivan merkinnä 1/1-20, niin samassa saadaan oikea merkintätapa kaistalle.

    Pohjoisen Hesperiankadun ja Runeberginkadun tasku viestii myös tulevaa muutosta saada fillarit pois puiston hiekkatieltä. Vielä nyt pohjoista Hesperiankatua ajavia pyöräilijöitä poliisi voisi ohjata läheiselle pyörätielle, mutta sen jälkeen mikään muu ei ole luontevampaa, kuin kadulla ajo. Ja sama tietenkin eteläisellä Hesperiankadulla. Rips-raps ja kaikki pyörätiet hesperian puiston ympäriltä pois!

  7. Ainakin Töölönkadulla (Runeberginkadun risteyksessä) liikennevalojen ajoneuvoilmaisimet (induktiosilmukat) sijaitsevat nyt suunniteltujen pyörätaskujen puolella, eli käytännössä autollakin joutuisi tunkemaan pysähtymisviivan yli vihreän valon saadakseen. Suunnitelmassa ei tästä yksityiskohdasta eli käytännössä ilmaisinten siirrosta mainita mitään, onkohan tässä kuitenkin odotettavissa kerralla kunnollista vai mahdetaanko totuttuun tapaan mennä laatujärjestelmän mukaan?

    1. Tuo induktiosilmukoiden siirto taitaa tulla hieman hintavammaksi kuin pyörätaskujen maalaaminen asfalttiin?

      Kuinkakohan herkästi kyseiset silmukat muuten mahtavat reagoida fillareihin?

  8. Ei se silmukan siirtäminenkään (tai siis uuden tekeminen) mitään ihan järjettömiä muistaakseni maksa, mutta tehtävähän se on joka tapauksessa. Liikennevalotolpan nokassa seisovat kameran näköiset ilmaisimet taas eivät ole yhtä kranttuja tarkalle sijainnille ja tarvittaessa niiden uudelleen suuntaaminen on tietysti helppo juttu.

    Ei minulla ainakaan ole ollut ongelmia noiden kanssa juuri missään (yksi ainoa poikkeus: Itäsalmentieltä Kehä III:lle tulo). Nuo Töölönkadun ilmaisimet ovat pyöräteilläkin käytettävää suunnikkaan muotoista mallia johon voi yleensä ajaa miten haluaa, muuten kannattaa tähdätä mahdollisimman silmukan lankoihin ja siinä tavallisessa mallissa jossa on ajosuunnassa kolme pitkää lankaa vierekkäin nimenomaan niistä keskimmäiseen. (Maailmallahan kyllä muuten harrastetaan jossain myös fillarinkuvien maalaamista siihen kohtaan missä fillari parhaiten tulee tunnistetuksi…)

  9. Onhan noita Suomessakin (miinus se etuoikeus, paitsi Porkkalankatua itään bussin rinnalla tai jotakin). Ihan liian vähän tosin, ja osa niistäkin vieläpä rikki. Jalkakäytäväpyöräteillä ilmaisimen joutuu yleensä käytännössä sijoittamaan juuri ennen pyörätienjatkesuojatietä kun osa kääntyy muualle jo ennen sitä ja eihän nyt valoja sovi vaihtaa turhanpäiten.

Kommentoi