Arkadiankatu välillä Mechelininkatu – Runeberginkatu

sunnuntai, 25. huhtikuuta 2010

Suunnitelmapiirros Arkadiankadun katusuunnitelmasta

Yleisten töiden lautakunnan päätöksestä poimittua:

Pyöräliikenteen suunnitteluohjeistusta ollaan muuttamassa siihen suuntaan, että pyöräily ja jalankulku pyritään erottamaan tehokkaammin toisistaan sekä turvallisuuden että toimivuuden kannalta.

Nyt alamme saada Helsinkiin sen tason katuja, joista olemme tässäkin blogissa puhuneet! 🙂 Yksisuuntaiset pyörätiet ja pyörätaskut!

Kiinnittäkää erityisesti huomiota siihen, miten Runeberginkadun kaventamisesta hyötyvät pyöräilijöiden lisäksi kaikki muutkin. Istutetaan puita, hidastetaan autojen kiihdytyslähtöjä liikennevaloista, levennetään Hankenin kohdalla olevaa katuaukiota jalankulkupuolelle ottamalla tila autoilta, parannetaan jalankulkijan asemaa suojatien keskikorokkeella jne.

Eli kun pyöräily otetaan kunnolla huomioon, syntyy katutilaa, josta kaikki hyötyvät – jopa autoilijat, koska nykivät kiihdytyslähdöt liikennevaloista tekevät liikenteen rytmistä tempoilevan ja vaarallisen.

Kyseinen katusuunnitelma oli nähtävillä jokin aika sitten. Sinänsä loistavaan suunnitelmaan olisi voinut joitain huomioita antaa lausunnon muodossa, mutta onneksi Helsingin polkupyöräilijät ry. kiinnitti huomiota olennaiseen. Haasteena on uusien hyvien suunnitelmien liittäminen vanhoihin ei niin hyviin, eli miten pyörällä käännytään Arkadiankadulle ja sieltä pois?

Sähköpostikeskustelusta poimittua:

On se hieno, mutta mitä tapahtuu kun Runeberginkatua etelästä polkeva pyöräilijä haluaa kääntyä vasemmalle Arkadiankadulle? Ensin kurvaus korotetulle jalkakäytävälle, sitten 70 asteen vasen, mahdollinen odotus liikennevaloissa, hetki polkemista kapealla kaksisuuntaisella pyörätiellä, mahdollinen odotus valoissa suojatien kohdalla, ajoradan ylitys pyöräkaistalle niin että oikealta tulevat autot ovat etuoikeutettuja?

Olisiko se lainvastaista posotella noista Runeberginkadun liikennevaloista suoraan ajorataa pitkin tuonne Arkadiankadulle?

Mitä mieltä olette?

Antti Poikola

avatar

Aktiivinen pyöräilyn edistäjä. Entinen Jyväskyläläinen ja nykyisin taas Helsinkiläinen paluumuuttaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

6 thoughts on “Arkadiankatu välillä Mechelininkatu – Runeberginkatu

  1. Kun kääntyvien pyöräilijöiden elämä tehdään tarpeettoman hankalaksi (kuten tässä tapauksessa), hahmotan itseni aina autoilijaksi. Tässä tapauksessa tosin vasemmalle kääntyminen on autoilijoilta kielletty, joten käyttäisin myös varsin yleistä ”parhaat puolet molemmista” -lähestymistapaa: pyöräilijänä saan kääntyä vasemmalle, mutta muun liikenteen huomioon ottaen vedän vähän mutkan suoriksi. Aivan, ei mene ihan kirjan mukaan, mutta näin se vaan menee.

    Suomalaiset ylipäätään pelkäävät autotiellä pyöräilyä ihan turhaan. Siellä pitää vaan tehdä selväksi, että tässä menen minä, eikä yrittää kyyhöttää mahdollisimman huomaamattomana ajoradan reunassa. Ja kun autojen seassa vaihdetaan kaistaa, näytetään luonnollisesti kädellä ”vilkkua”, sitä ei saa unohtaa. Myös käsimerkkien kanssa suomalaiset ovat kumman laiskoja. Olisikohan syynä se, että monet pitävät sen näyttämistä jotenkin koomisena. Ja niinhän se onkin, kun se suoritetaan siihen hyvin yleiseen suomalaiseen tyyliin: käsi rivakasti täysin suoraksi ojennettuna tasan 90° kulmaan vartaloon nähden, ja sitten alas, huh selvisinpäs. Kyllä se merkki näkyy paljon rennomminkin tehtynä, stressi pois.

    Kääntymisyksityiskohtaa lukuun ottamatta on kyllä hyvä sunnitelma, erityisesti pyörätaskut!

  2. Joo tuo autotiellä pyöräilyn pelko on hyvin yleistä, mutta nyt vuoden Jyväskylässä asuneena voin vakuuttaa, että Helsinkiläispyöräilijät ovat tässä asiassa valovuosia edellä. Täällä kadut ovat hiljaisia, ruuhkia ei ole lainkaan, mutta silti käytännössä kaikki pyöräilijät polkevat jalkakäytävällä, jos pyörätietä ei ole.

    Yhtenä päivänä näin nuoren parin pyöräilevan… mies meni kadulla ja nainen jalkakäytävällä, nainen huusi poikaystävälleen, mitä sä hullu siellä kadulla poljet. Katu oli täysin autio ja superturvallinen ainakin Helsingistä muuttaneen näkökulmasta.

    Tyypillistä on kadulla pyöräilijöille myös reunojen nuoleminen, eli jos on vaikka tyhjä kadunvarsiparkkipaikka, niin siinä kohtaan vedetään ”turvaan” lähemmäs jalkakäytävää sen sijaan, että jatkettaisiin johdonmukaisesti suoraa linjaa niin, että autoilijat näkisivät ja osaisivat ennakoida pyöräilijän käytöstä (tietysti tilaa saa antaa, jos katu on kapea ja joku hengittää niskaan).

  3. Suomalaisasenteisiin kuuluu jo tuo lausahdus ”autotiellä pyöräily”, kun tarkoitetaan ajoradalla pyöräilyä. Kieli vaikuttaa maailman hahmottamiseemme, jos nyt ei ihan Sapir-Worff-retoriikan edestä, mutta jossain määrin kuitenkin. Toivoisin, että ainakaan asiointipyöräilyn airueet eivät tekisi tuota virhettä, ainakaan julkisesti.

  4. Teemu, todella hyvä pointti. Niin paljon kuin ”kevyen liikenteen” terminologiasta eroon pääsemiseen tämänkin blogin pitäjät ovat aikaansa ja energiaansa käyttäneet, niin olisi hyvä, jos samaa puhdasoppisuutta sovellettaisiin ajoradasta puhumiseen. Pyörä on ajoneuvo ja sen paikka on ajorata.

Vastaa