Miksi pyörätiet rakennetaan väärin

torstai, 8. maaliskuuta 2012

Helsingissä on ongelma. Uudetkin pyörätiet ovat usein huonoja: niiden poikki menee reunakiviä tai ne tekevät ylimääräisiä mutkia risteyksissä. Pikkuasioita, jotka kuitenkin heikentävät pyöräilyn sujuvuutta ja turvallisuutta merkittävästi.

Helsingissä on toinenkin ongelma: nämä viat eivät usein löydy pyöräteiden julkisista suunnitelmista, vaan ne syntyvät virallisen hyväksynnän ja toteutuksen välissä, näkymättömissä virkamiesvalmistelussa. Taustalla on Rakennusviraston vakiintunut käytäntö, jossa pyöräratkaisut ovat pikkupuuhastelua, jolla ei ole niin väliä, ja jonka suhteen tehdyistä päätöksistä ei tarvitse piitata.

Tämä käytäntö on muutettava.

Antakaas kun selitän asian muutamin esimerkein. Jos katusuunnittelun detaljit eivät kiinnosta, hyppää suoraan yhteenvetoon.

Kadut suunnitellaan siten, että:

  1. Kaupunkisuunnitteluvirastossa tehdään liikennesuunnitelma, joka sitten hyväksytän kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Siinä lyödään lukkoon liikenteelliset ratkaisut, kuten pyörteit, ratikkakiskot, kaistojen määrät jne.
  2. Rakennusvirastossa tehdään katusuunnitelma, jossa merkitään akdun tarkka leveys, reunakivien korkeudet jne. Katusuunnitelma on julkisesti nähtävillä ja kaupunkilaisten kommentoitavana, ja se hyväksytään yleisten töiden lautakunnassa
  3. Osin edellisen kanssa rinnan tehdään rakennusvirastossa rakennussuunnitelma. Se on joukko teknisiä dokumentteja, joilla määritellään kadun täsmälliset tekniset tiedot: johtojen ja viemärien paikat, kaltevuudet jne. Rakennussuunnitelmaa ei erikseen tuoda nähtäville mihinkään, eikä hyväksytä missään demokraattisesti valitussa elimessä. Siinä ole tarkoitus enää muuttaa mitään merkittäviä asioita, vaan ainoastaan täsmentää katusuunnitelman mukainen ratkaisu tasolle, joka riittää toteutukseen.

Malminrinne

Malminrinteen ja Ruoholahdenkadun suunnitelmista (Kampissa, se jossa on uudet ratikkakiskot) käytiin laajaa keskustelua vuonna 2009. Liikennesuunnitelma palautettiin kertaalleen takaisin kaupunkisuunnitteluvirastoon ja katusuunnitelma hyväksyttiin lopulta keväällä 2010 yleisten töiden lautakunnassa.

Kiinnitän huomionne Malminkadun kohdalla olevaan liikenneympyrän, ja pyöräkaistaan joka ohittaa ympyrän pohjoisreunaa pitkin. Kuva alla. Liikennesuunnitelman ratkaisussa on puutteensa, mutta siihen päädyttiin useiden vielä huonompien ratkaisujen pallottelun jälkeen. Paikka ei ole helppo, ja ammattilaistenkin oli vaikea saada tästä hyvää kaikin puolin.

Malminkadun liikenneympyrän pyöräkaista liikennesuunnitelmassa (yllä), katusuunnitelmassa (keskellä) ja rakennussuunnitelmassa (alla). Rakennussuunnitelmassa pyöräkaista muuttuikin tieksi ja sen poikki vedettiin ylimääräiset reunakivet.

Liikennesuunnitelmassa oikealta tuleva pyöräkaista jatkaa kadun tasossa liikenneympyrän ohi. Autojen ajo pyröäkaistalle estetään pienillä korokkeilla.

Katusuunnitelmassa toistuu sama teema. Yksityiskohtia on vaan hiukan lisätty.

Rakennussuunnitelmassa sen sijaan pyöräkaista nousee pyörätieksi risteyksen ajaksi ja molemmissa päissä pyörätien poikki menee viistetty reunakivi.

En ole puhunut suunnitelman tehneen konsultin tai tarkastaneen katusuunnittelijan kanssa ratkaisun syistä. Investointitoimiston katutoimialan päällikön mukaan pyöräkaista korotettiin tieksi turvallisuusyistä, etteivät autot ajaisi pyöärilijöiden päälle. Reunakivi taas kulkee pyörätien poikki jotta reunakivilinja pysyisi yhtenäisenä. Hänen mukaansa nämä ovat pieniä muutoksia, jotka voidaan tehdä vielä katusuunnitelman hyväksymisen jälkeen.

Pyöräilyn sujuvuus ei kuitenkaan ole pieni asia, vaan kaupungin strategiaohjelmaan kirjattu tavoite. Ja reunakivien vieminen pyöräteiden poikki heikentää sitä merkittävästi. Kyse on periaatekysymyksestä.

Tässä on siis vastakkain kaupunkikuvallinen periaate reunakivilinjojen jatkuvuudesta ja liikennesuunnittelullinen periaate pyöräilyn sujuvuudesta. Itsessään hyvät periaatteethan ovat usein ristiriidassa. Sitä varten meillä on poliittinen prosessi, jossa periaatekysymykset ratkaistaan. Lautakunta on olemassa täsmälleen tehdäkseen tälläiset päätökset. Missään tapauksessa niitä ei pidä tehdä teknisinä detaljeina lautakuntakäsittelyn jälkeen. Myös liikenneturvallisuuteen perustuva tarve korottaa pyörätie olisi ollut syytä huomata jo liikennesuunnitelmaa tehtäessä, koska se kuuluu liikennesuunnittelun vastuulle.

Nyt toteutettu ratkaisu on huono, ja mikäli liikennesuunnitelmassa olisi ehdotettu tälläistä, se ei olisi koskaan päässyt toteutukseen asti. Näin saattoi käydä vain, koska muutokset tehtiin kaikkien asianmukaisten valvontavaiheiden jälkeen.

Itämerenkatu

Toinen esimerkki: Itämerenkadun ja Länsisatamankadun risteys Ruoholahdessa tehtiin uusiksi ratikkakiskojen rakentamisen yhteydessä. Katusuunnitelmassa pyörätie jatkuu suorana kuten kaikissa muissakin itämerenkadun risteyksissä. Rakennussuunnitelmassa se kuitenkin tekee ylimääräisen mutkan molemmin puolin risteystä. Samalla Itämerenkadun ylittävä suojatie on lyhennetty ajoradan reunaan eikä ylitä pyörätietä kuten katusuunnitelmassa.

Itämerenkadun pyörätie ylittää Länsisatamankadun katusuunnitelmassa (vasen, rakennussuunnitelmassa (keskellä) ja toteutettuna (oikea). Suora linja onkin mennyt mutkalle

Molemmat muutokset ohjaavat kävelijät pyöräilijöiden sekaan ja ovat omiaan heikentämään liikenneturvallisuutta. Lisäksi mutkat tietenkin heikentävät pyöräilyn sujuvuutta. Pyöräteiden suoruus risteyksissä on myös yksi niistä periaatekysymyksistä, joita pyöräilyn edistämisen nimissä on viime vuosina ajettu läpi kaikkialle suunnitteluun.

Tässä tapauksessa pyörätien jatkeen siirtämiselle voi olla ihan hyvät syyt. En tosin niitä tiedä. Katutoimialan päällikkö arveli että ”se ei varmaan mahtunut”. alkuperäisellä pyörätien linjalla ei kuitenkaan kuvassa eikä suunnitelmassa ole mitään esteitä, jotka selittäisivät siirron. Syy saattaisi olla, että suojatie haluttiin siirtää lähemmäs ratikkapysäkkiä, jotta siihen saatiin keskikorokkeet molemmin puolin kiskoja. Pyörätien jatke on sitten siirretty samalla ajattelematta asiaa pyöräliikenteen sujuvuuden kannalta. Rakennussuunnitelmassa kuten valokuvassakaan ei ole suoran linjan paikalla mitään rakenteita jotka olisivat sen estäneet.

Tässäkin tapauksessa, mikäli mutka olisi tehty jo julkisissa suunnitelmissa, siihen olisi puututtu ja se olisi luultavasti korjattu. Saman katusuunnitelman toisessa risteyksessä, Kellosaarenkadulla oli katusuunnitelmassa mutkat jotka huomattiin ja korjattiin sitten rakennussuunnitelmassa suoriksi.

Karamzininranta

Baanalta ja Kiasman suunnasta tuleva pyörätie ylittää Töölönlahdenkadun musiikkitalon takana ja jatkaa siitä Töölönlahden puistoon. Reitti tulee olemaan erittäin suuressa käytössä Baanan avaamisen jälkeen, koska kuilusta ei pääse luontevasti muuta tietä pohjoiseen. Kartalla ollaan siis tässä.

Liikennesuunnitelmassa risteyksestä oli unohtunut pyörätien jatke kokonaan, ja katusuunnitelma noudatti liikennesuunnitelmaa. Huomautin tästä lautakunnassa ja asia todettiin lapsukseksi, joka korjataan rakennussuunnittelussa. Hyvä niin.

Kun nyt aloin näitä rakennussuunnitelmia penkoa, niin kysyin tämänkin tilannetta. Varsinaista rakennussuunnitelmaa ei vielä ollut, mutta vastaava suunnittelija toimitti minulle havainnepiirroksen (yllä vasen), jossa pyörätie tekee jyrkän mutakn ennen pyörätien jatketta. Selitin mutkan haittaavan sekä sujuvutta että turvallisuutta, ja suunnittelija teki vaihtoehtoisen luonnoksen jossa pyörätie menee suoraan. Rakennussuunnitelma tulee nyt noudattamaan tätä korjattua luonnosta, mikäli liikennesuunnittelija sen hyväksyy. Tämä tarina päättynee siis hyvin, koska mieleeni juolahti kysyä asian perään.

Karamzininrannan ja Töölönlahden risteyksen pyörätein jatke, kaksi vaihtoehtoista linjausta. Vasemmalla suunnittelijan ensimmäinen idea, oikealla ehdotukseni jälkeen suoristettu versio

Tuukkalantie

Vesalassa Aarrepuistosta tuleva pyörätie yhtyy Tuukkalantiehen. Katusuunnitelmassa puistossa kulkeva yhdistetty kevyen liikenteen väylä jatkuu yhtäkkiä jalkakäytävänä ilman mitään havaittavaa muutosta. Puistosta tuleva pyöräilijä päätyy siis ajamaan jalkakäytävää, jossa ei saisi ajaa. Huomautin tästä lautakunnassa, ja esittelijä sanoi, että ratkaisu muutetaan ehdotukseni mukaiseksi. Kuvaus tästä lautakuntablogissani.

Myöhemmin törmäsin aivan muussa yhteydessä katutoimialan päällikköön, joka totesi ykskantaan ”Sitä Tuukkalantietä ei muuten tulla tekemään niin kuin sanoit”. Kokouksessa ja blogissa ehdottamani ratkaisu oli ongelmallinen, koska se olisi voinut houkuttaa autoja ajamaan puistoraitille. Toisaalta suunnittelija ei ollut ymmärtänyt ongelmaa joka alkuperäisessä suunnitelmassa oli ennen kun selitin sen. Keskustelimme aiheesta sitten erikseen parkymmentä minuuttia kuvien kera ja löysimme jonkinlaisen yhteisymmärryksen (jalkakäytäväosuuden alkuun laitetaan laattaa)

Jos en olisi törmännyt suunnitelijaan sattumalta, Tuukkalantie olisi siis rakennettu tavalla, joka kannustaa laittomaan ajamiseen. Reittihän on vähämerkityksinen, mutta tälläistä ei saa tehdä missään.

Yhteenveto

Annoin yllä kaksi esimerkkiä, jossa pyörätie on toteutettu demokraattisesti hyväksyttyjen suunnitelmien vastaisesti ja huonosti, ilmeisesti lähinnä ajattelemattomuudesta johtuen. Lisäksi annoin kaksi esimerkkiä, joissa tältä toivottavasti vältytään, mutta tämä johtuu vain sattumasta tai omasta aktiivisuudestani. Viimeisessä esimerkissä lautakunnasa nimenomaisesti sovittu muutos oltiin ohittamassa, koska sen perusteet eivät olleet välittyneet suunnittelijalle asti.

Malminrinteen ja Itämerenkadun osalta virheet on jo tehty. Karamzininrannassa saatanen hyvä risteys ja Tuukkalantielle toivottavasti ratkaisu, joka ei aktiivisesti kannusta ajamaan laittomasti. Jatkoa ajatellen on kuitenkin selvää, että tähänastinen toimintatapa ei voi jatkua. Ei ole hyväksyttävissä, että periaatelinjoja muutetaan demokraattisesti hyväksyttyjen suunnitelmien vastaisiksi, tai että lautakunnassa nimenomaisesti sovituille muutoksille viitataan kintaalla.

Olen keskustellut Katu- ja puisto-osaston päällikön Osmo Torvisen ja Kaupungininsinööri Raimo Saarisen kanssa siitä, miten voitaisiin varmistaa, ettei pyöräilyinfrastruktuuria epähuomiossa pilata demokraattisesti hyväksyttyjen suunnitelmien vastaisilla ratkaisuilla. Esimerkiksi nimeämällä vastuuhenkilö, joka tarkistaa pyöräjärjestelyjen onnistumisen ja neuvoo suunnittelijoita tarvittaessa, samaan tapaan kuin kaupunkisuunnitteluvirastossa tehdään. Emme kuitenkaan ole vielä löytäneet yhteisymmärrystä asiasta.

Olenkin pyytänyt, että kaikki rakennussuunnitelmat joissa käsitellään pyöräteitä toimitetaan minulle ennen hyväksymistä. Tulen tarkistamaan että järjestelyt vastaavat oleellisin osin katusuunnitelmia ja antamaan muutenkin rakentavaa palautetta. Lisäksi tietenkin julkaisen kaikki suunnitelmat täällä ja kommentoin lautakuntablogissani, ehtimisestäni riippuen.

Tässä kaupungissa ei siis toistaiseksi hyväksytä yhtäkään kadunrakennussuunnitelmaa, jota en olisi tarkastanut ja julkaissut. Menettely ei ole kovin elegantti, mutta se estänee pahimmat lapsukset siihen asti, että toimivampi ratkaisu löydetään.

29 thoughts on “Miksi pyörätiet rakennetaan väärin

  1. Miksi samat kuvat pitää piirtää kolmesti, jolloin niihin tulee takuulla naurettavia virheitä (ja lisäksi koko prosessi tuntuu järjen köyhyydeltä). Virheistä esim. Ruoholahdenkadun/Malminrinteen pyörätien jatke kohti Albertinkatua.

    Entä ne risteyksen aikana ”sisään vedetyt” pyörätien jatkeet. Niiden tekeminen Tukholmassa on KIELLETTY. Jatkeen pitää kulkea joko linjassa autokaistaviivan kanssa (0-1m), tai yli 6 metrin päässä. Tästähän on myös keskusteltu vaikka kuinka ja paljon. Mutta kertaalleen syy: Auton pitää jäädä suoraan linjaan suhteessa pyörätiehen, jotta se pystyy väistämään ja ylipäänsä näkemään pyörätien, piste. Vaikka kuorma-auto jäisikin suoraan, sillä on edelleen n. 3m ”kuollut kulma” eteenpäin. Tästä syystä Tukholmassa kuoli kesällä 2011 nuori naispyöräilijä. Ei nää todellakaan ole rakettitiedettä, mutta miten me kammetaan vanhat ukot pois sössimästä?

    Karamzininranta-case: Onko hieman turha pyörätie kyseisellä kadulla? Miten hoidetaan nyt suoristetun pyörätien jatkeen pyöräilijän väistämisisestä kertova infra. Kolmiot pyörille? Jos pyörätie olisi korvattu sekaliikenteellä, niin luonnollisesti -jatkettakaan ei olisi rakennettu. Joten väistäminen olisi ollut normaaleiden katuliikennesääntöjen mukainen (sivukadulle tulee ilmeisesti kolmiot bussi ajatuksen takia?)

    Nyt olisi mukavaa, jos interaktiivisuus pakottaisi näihin päätöksiin sotkeutuneet vastaamaan vaikka täällä blogissa!

    Ja jatkossa KSV:n pyöräkonttorin väki voisi olla osan päivää HKR:n palkkalistoilla, ennen kuin saadaan esim. Espoon, Tampereen, Tukholman.. kaltainen järjestelmä. Missä kaupunkisuunnittelu hoitaa isot linjat (kaavotus, puistot, hule ja käyttövesi, siisteys,. jutut) ja HKR toimisi teknisen lautakunnan tai Trafikkontoretin tavoin piirtäen kadut alusta loppuun samaan paperiin! Vittu mitä lapsuksia ne vielä tekeekään!!!

    Anteeksi kiroaminen, mutta ei tää homma oikein toimi. Kiitos Otso järjettömästä tarkkaavaisuudesta ja loputtomasta innosta. Oma intoni vaipuu kohti huomisia pakkaslukemia.

  2. Hyvä, hyvä! Mielestäni myös HS voisi tehdä tästä jutun, että saadaan julkista painetta pyöräliikeenteen vastuuhenkilön nimeämiselle/palkkaamiselle rakennusvirastoon. Onko vastuuhenkilöasia ollut esillä yleisten töiden lautakunnassa? Eikö lautakunta voisi päättää asiasta? Pyöräilyprojektinkin pitäisi ottaa yhdeksi tavoitteeksi tuon vastuuhenkilön saaminen rakennusvirastoon ja käytäntöjen luominen.

  3. Kiitos erittäin hyvin jäsennellystä tekstistä!
    Vastuuhenkilö ja prosessin valvonta & neuvonta olisivat hyvä ensiapu, jolla saadaan tulipalo samuutettua, mutta kyllä kai pidemmällä tähtäimellä kyse on suunnittelijoiden ammattitaidon kehittämisestä ja uusien hyvien käytänteiden luomisesta. Maailma muuttuu, minä en? Noin epäonnistuneeseen uudisrakentamiseen ei olisi varaa.
    Eiköhän se Raimo Saarinenkin viihdy fillarin satulassa 🙂

    1. Raimo tykkää pyöräillä, ja eiköhän tästä vielä jokin toimiva ratkaisu löydetä.

      Tosiaan valvonta ja neuvonta on se ensiapu, mutta se myös johtaa siihen osaamisen kehittymiseen. Ja sekin auttaa, kun joskus lopulta saadaan ne suunnittelutapaohjeet joissa selvästi lukee mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Niiden tekeminen vaan on venynyt kun ei ole päästy yhteisymmärrykseen virastojen välillä siitä, miten lumenauraus ym. kunnossapito tulisi hoitaa.

  4. Vielä nämä, jos joku ei ole posterousin puolella käynyt.

    http://kaupunkifillari.posterous.com/#!/mita-kuuluu-malminrinteelle-hyvaa-vai-huonoa

    http://kaupunkifillari.posterous.com/#!/tarkastellaan-malminrinnetta-hieman-enemman

    ja vielä itse posterous
    http://kaupunkifillari.posterous.com/#!/

    Mennään lakkoon (siis me luvattomat kritisoijat) ja katsotaan miltä kaupunki näyttää 3 vuoden päästä.

    ”Ihan mahtava ja tarpeellinen Rehbinderintien yhdistetty kevyen liikenteen väylä!”

  5. Et haluaisi katsoa ratikkakiskot samalla tavalla? Voin auttaa. Jokseenkin tympii kun vaikka Jätkään hoidetaan kunnollisen levyiset kiskot, ja HKR käyttää sivutilan siihen että tekee niiden keskellä keskikorokkeen. Tai että ne reunakivet jotka on vielä suunnitelmissa jotenkin muuttuu kadulla tasaisiksi.

  6. Johanna, pyöräliikeenteen vastuuhenkilön nimeämisestä/palkkaamisesta rakennusvirastoon on keskusteltu yleisten töiden lautakunnasssa koko valtuustokausi 2009-2012. Pyöräilyprojektinkin todellakin pitää ottaa yhdeksi tavoitteeksi tuon vastuuhenkilön saaminen rakennusvirastoon ja käytäntöjen luominen.

    Mutta aivan ilmiselvästi keskustelua on käyty väärässä paikassa, koska HKR on torpannut asian etenemisen ja lautakunta on ollut tässä yksittäisessä kysymyksessä aivan liikaa viraston ohjailtavissa. Tämä pitäisi sopia korkeammalla poliittisella ohjauksella ja yksinkertaisesti sopeuttaa HKR tilanteeseen.

    Periaatteessahan viraston sisällä on sovittu järjestelynä, että Penelope Sala-Sorsimo toimii tällaisena vastuuhenkilönä, mutta kovin vähän HKR:n äijät ovat tätä järjestelyä kunnioittaneet. Siksi Otson ratkaisu on aivan mahtava, ja suuret kiitokset hänelle!

    1. Minun on vaikea nähdä pyöräliikenteen vastuuhenkilön palkkaamista tehokkaasti ongelman ytimeen pureutuvana ratkaisuna. Kunnollisten rakennussuunnitelmien tekeminen ei ole rakettitiedettä joka vaatisi pyöräilyasiantuntijan. Eiköhän se osattaisi tehdä nykyisin voimin, jos vaan haluttaisiin. Ongelma on, Otsoa ja Marttia mukaillen, HKR:n äijien asenteessa: pyöräratkaisut ovat puuhastelua, jolla ei ole niin väliä. Tähän asenteeseen on viraston johdon syytä puuttua. Pyöräilyn vastuuhenkilön lisääminen organisaatiokaavioon ei liene tehokkain puuttumiskeino.

      1. Asennetta tosiaan pitää ensisijaisesti muuttaa, mutta myös osaamista päivittää samalla. Ehkä sitä voisi jotenkin muutenkin tehdä, mutta en ole vielä keksinyt parmpaa tapaa. Asenne kun ei muutu sillä että käsketään, mutta jos joku on sielä joka päivä muistuttamassa, niin se auttaa asiaa ainakin vähän.

        1. Täytyy myöntää, en minäkään nyt suoralta kädeltä osaa ehdottaa parempaa tapaa. Ehkä pitäisi kysellä johtamista ja organisaatioita ymmärtäviltä. Voisi luulla, että organisaatioiden toimintaa on mahdollista kehittää muillakin tavoilla kuin lisää ihmisiä palkkaamalla.

          1. Niinhän sitä tosiaan voisi luulla. Pitkän linjan poliitikko sanoi mulle, että ainoa tapa saada virastot tekemään mitään on antaa niille lisää rahaa johonkin. Tässä katsotaan nyt, tapahtuisiko asennemuutos näinkin, että onko jonkinlainen poliittisen ohjauksen keino olemassa.

          2. Syytökset Helsingin kaupungin byrokraattisesta ja tehottomasta hallinnosta alkavat vaikuttaa relevanteilta. Vaan mitä pitäisi tehdä, siinäpä kysymys.

  7. Olli on periaatteesta kyllä ihan oikeassa. Käytännön tasolla on kuitenkin nähty, että viraston johto ei puutu alaistensa toimintaan. Virastotyöntekijä, jonka vastuulla rakennussuunnitelmat ovat, piirtelee jatkuvasti omine lupineen lautakunnan jo hyväksymiä – ja niin ollen lainvoimaisia – katusuunnitelmia uusiksi.

    Taho, jonka tähän viraston sisällä puuttuisi on hakusessa. Otso on poliitikko paikallaan, kun on tähän tarttunut.

  8. Otsolle iso käsi tästä toiminnasta. En osaa sanoa mitä yksittäistä asiaa pitäisi parantaa jotta asianmukaisen suunnittelutyön tulokset näkyisivät joskus valmiinakin kaupungissakin. Johtaminen tai valvonta vai molemmat, ylipäätään lapsuksia ja mokia vältetään laatujärjestelmän kautta missä määritellään esimerkiksi se että toteutussuunnitelmat tarkastaa toisetkin silmät. Johtamisestahan ja ohjeistuksesta tässäkin on lopulta kysymys, johtamiseen kuuluu vastuunkanto.

  9. Vikaa on myös kaikkien kolmen suunnitelman jälkeen olevassa käytännön toteutuksessa. Helsingistä löytää niin merkillisiä merkintöjä, viivoja ja jatkeita, että niitä ei ole kukaan niin piirtänyt. Samaa ryhdittömyyttä on esimerkiksi nollatasoon tarkoitettujen katukivien (en missään nimessä puhu nyt pyörätien jatkeen kivistä, sillä ne pitää kriminalisoida, vaan esteettömyyskivistä vaikeasti liikkuville), niidenkin uudelleen asfaltoinneissa on enää harvoin nollatasoa!

    Mitkä olikaan HKR:n arvot? Entä miten ryhtiä virastoon: normaalit yritysmaailman käytännöt: huomautus – varoitus – kenkää. Pehmeämpiä voisi olla arvojen uudelleenkoulutus, työn uudelleenkoulutus, työnkierto ja pakkotyönkierto.

    Kerrotaan nyt tämäkin: Kun väsäsin noita Malminrinne juttuja posterousiin, tutustuin paikkaan silloin tällöin. Pieniä epäkohtia kun näin sekä kävellen ja ennen kaikkea pyörällä ajaminen oli suuri mysteeri mm. Malminrinne – Albertinkatu, niin sekä työmaakylttien että HKR:n palvelevien nettisivujen rohkaisemana (maininta HKR.n sivuilla: ”Sivulla esitetyt suunnitelmat ovat periaatteellisia. Jos tarvitsette ehdottoman tarkkoja tietoja, ottakaa yhteyttä sivulla mainittuun yhteyshenkilöön.”) soitin Seppo Huhtoselle. Sepäs oli mielenkiintoinen puhelu. Suorat tokaisut:”..varmaan ymmärrät, että mua ei juurikaan kiinnosta juuri nyt te pyöräilijät” … ja ”..tätä kyseistä kohtaa on jo muutettu liian paljon, että ei enää mitää, vaan tää pitää tehdä valmiiksi”. Että näin. En todellakaan uskonut, että se viimeinen julkinen suunnitelma toteutetaan salaisen rakennussuunnitelman perusteella.

    Paskasta ei saa kohvehtia!

    1. Marek on kaupunkisuunnitteluviraston puolella. Siellä tehdään liikennesuunnitelma, eli tuo ensimmäinen noista Malminrinteen kohdalla esitetyistä kuvista, kaksi seuraavaa (katusuunnitelma ja rakennussuunnitelma) tehdään rakennusvirastossa. Ongelma on juuri rakennussuunnitelmissa, ja niitä ei ole ollut tapana näyttää kenellekään rakennusviraston ulkopuolella. Esimerkiksi tuota Malminrinnettä ei ollut edes viraston omassa tietojärjestelmässä ennen kun pyysin sitä. Ainoastaan paperilla ja sen tehneellä konsultilla koneella.

      Oma ratkaisuajatuksen ongelman ratkaisuun on palkata rakennusvirastoonkin oma ”Marek” katsomaan homman perään. Ainakin joksikin aikaa. Ehkä viiden vuoden kuluttua toimivat suunnittelukäytännöt ovat jo niin rutiinia, ettei erillistä auttajaa enää tarvita.

      1. Kannatan ajatusta rekrytoida oma ”Marek” rakennusvirastoon. Polkupyöräily on nimenomaan tulevaisuuden kaupunkiliikennemuoto, joten sen kehittämiseen on ymmärrettävä satsata. Ei kun rohkeasti asiaa eteenpäin!

  10. Karua tekstiä. Vielä karumpaa on se, että (kuten tpyyluoma kertoi) tämä ei tosiaankaan rajoitu vain pyöräilyyn. Raitioliikenteen kanssa on aivan sama juttu. Jos pitkän väännön jälkeen saadaan KSV piirtämään kelvollinen ratikkakaista niille esim. 10 000 matkustajalle, jotka sitä päivittäin käyttävät, niin seuraavassa vaiheessa HKR napsii tärkeitä senttejä pois sieltä sun täältä ja kadottaa korotuksia jne.

    Kummassakaan virastossa ei ole laajaa ymmärrystä siitä, miten raitioliikenteen erityistarpeet tulee ottaa huomioon ja millaisilla kriteereillä toimivaa raitiotietä pitäisi suunnitella. Yksittäisiä osaavia virkamiehiä löytyy, mutta heidän aikansa ei riitä kaikkeen eikä heidän ammattitaidolleen välttämättä anneta oikeaa painoarvoa. Pahimmillaan käy niin, että ensin joku piirtää sutta ja sekundaa ja sitten ”ratikkavirkamiehen” tarkastaessa todetaan, että ei näitä nyt enää voi muuttaa.

    Ongelma on myös suunnitteluohjeissa. Raitioteitä varten on tehty niin huonot suunnitteluohjeet, että niitä noudattamalla lopputulos on takuuvarmasti surkea, mutta virkamies voi silti vedota siihen, että ohjeita on noudatettu.

    Odotan kauhulla, mitä Topeliuksenkadulle on tulossa. Sinne piirretään parhaillaan KSV:ssä liikennesuunnitelmaa välille Nordenskiöld-Runeberg. Mukaan pitäisi mahduttaa pyörät ja ratikat, mutta samalla säilyttää bussit ja parkkipaikatkin edes osittain. Joku luulee, että kaiken voi saada. Lopputuloksesta ei ole näillä reunaehdoilla odotettavissa hyvää kenellekään.

    Mitäköhän tapahtuisi, jos Helsinki alkaisi suunnitella esim. 2 m leveitä autokaistoja, jotka vielä kaartuvat niin jyrkästi, että autoilijan pitää pudottaa vauhti kymmeneen kilometriin tunnissa kaarteessa? Arkipäivää ratikkapuolella.

  11. Mitä enemmän tätä pohtii, sitä järjettömämmältä tämä kaupungin käytäntö tuntuu. Tämä on niin ilmiselvää tuhlausta kuin mikään vain voi olla. Samaan aikaan koitetaan koko ajan miettiä, miten säästää vähäisiä resursseja. Sama ongelma toistuu mittakaavaltaan 10-kertaisena ratikoiden kohdalla, kuten Daniel Federley kommentoi.

    Vääntääkseni rautalangasta: kuvitellaan digikamera. Otetaan sillä mielikuvituksessamme valokuva kahvikupista. Siirretään mielikuvitusvalokuva kameralta tietokoneelle. Lähetetään kuva mielessämme HKR:n virkamiehelle.

    Jatketaan ajautusharjoitusta kuvittelemalla mitä ottamallemme valokuvalle tapahtuu virastossa: sen sijaan, että valokuva kahvikupista kulkisi sähköisesti eteenpäin, virkamies tulostaa kuvan kahvikupista paperille. Sen pohjalta hän luonnostelee kahvikupin uudelleen oman näkemyksensä mukaan toiselle paperille.

    Jos tarkoituksena olisi ostaa virastoon samanlaisia kahvikuppeja kuin valokuvassamme näkyy, niin aivan varmastikaan tällä tavalla niitä ei viraston kaappiin päädy, vaan aivan toisenlaisia kuppeja kuin kuvassamme alunperin oli.

    Jos tähän pitäisi hakea todellista vertailukohtaa jostain, niin ensimmäisenä mieleeni tulevat sairaanhoidon potilasrekisterit. Naurattaisi, ellei itkettäisi. Potilasrekistereihin syötettiin vuosikausia tietoja siten, että niitä ei saanut siirrettyä järjestelmästä sähköisesti ulos muutoin kuin tulostamalla ne paperille ja syöttämällä uudestaan käsin tietokoneelle.

    Tämä alkaa onneksi sairaanhoitoalalla olla nyt vihdoin katoavaa kansanperinnettä, niin holtitonta tuhlaamista se oli. Mutta sama pelleily jatkuu katusuunnittelupuolella kuin eläisimme edelleenkin vuotta 1982!

  12. Otso kirjoitti: ”Ongelma on juuri rakennussuunnitelmissa, ja niitä ei ole ollut tapana näyttää kenellekään rakennusviraston ulkopuolella. Esimerkiksi tuota Malminrinnettä ei ollut edes viraston omassa tietojärjestelmässä ennen kun pyysin sitä. Ainoastaan paperilla ja sen tehneellä konsultilla koneella.”

    Voisiko tästä poikkeuksesta tehdä ennakkotapauksen, ja pikemmin nähdä se mahdollisuutena ehdottaa uutta toimintamallina?

    Uusi käytäntö:
    1. Rakennussuunnitelmat kerätään systemaattisesti HKR:n koneille
    2. Ne tehdään aina julkisiksi
    2. Valmistuessaan ne aina tarkastettavaksi pyöräily-, miksei myös muille joukkoliikenneasiantuntijoille?

    Avoin valmistelu, läpinäkyvyys ja hyvä hallintotapa ovat argumentteja, joiden pitäisi passata vuonna 2012.

  13. Onpa todella raivostuttavaa. Nyt pitäisi kyllä valtuutettujen käyttää poliittista ohjausta. Jos HKR:n toimintakulttuurin ei tule muutosta, niin virastopomoja korkeammasta päästä kilometritehtaalle, kunnes joku saa muutosta aikaan. Kiitoksia Otsolle valppaudesta ja tsemppiä tuleviin tohinoihin.

  14. Vielä kun joku saisi selvitettyä miksi liikennevalot on ohjelmoitu väärin.
    Tämä vaikuttaa sujuvuuteen enemmän kuin mutkat matkassa.
    Tuntuu että ohjelmointi tehdään edelleen joillakin 70- luvun ohjeistuksilla.
    Saisiko nämä ajastussuunnitelmat julkisiksi ja vastaajia niiden aiheuttamiin ongelmiin?

    Esim. Konalantieltä kevyen liikenteen jatkaessa Vihdintien yli Malminkartanontielle: jos yksikin auto ehtii Konalantieltä keskustaan päin kääntyvien kaistalle ennen kuin kukaan ehtii nappia painamaan, niin sillä syklillä ei kevyelle liikenteelle anneta vihreää, heidät unohdetaan välistä jos impulssi tulee ensin ajoradalta.
    Pyöräilijä turhautuu ja käyttää ajokaistan vihreää siirtymällä pyörällä ajoradalle autojen perään. Jalankulkijat turhautuvat ja rikkovat sääntöjä ylittämällä punaisilla kun vihreä valo ”ei toimi vaikka nappia on painettu paljon ennen kuin valot alkoivat vaihtua”.
    Olen vuosia sitten laittanut palautetta eri kanaviin, mutta ilmeisesti risteys odottaa jotain tulevaa rakennussuunnitelmaa, eikä ajastusta siksi kannata korjata. Laiskan virkamiehen verukkeelta kuulostaa, ei ohjelmointi voi olla niin vaikeaa!

    Yleensäkin mikä maksaa ettei risteyksissä kaikelle suoraan menevälle liikenteelle voida antaa vihreää kun poikittaisliikenne joudutaan kuitenkin pysäyttämään syklin ajaksi? Ihan sama tuleeko ensimmäinen impulssi ajoradan lähestymissilmukasta vai painonapista, molemmille voidaan vaihtaa samalla vaivalla vihreä valo. Tämä vähentää turhaa ryntäilyä nappia painamaan ja sujuvoittaa liikennettä.

Vastaa