Tienkäyttäjäryhmät Liikenneturvan hallituksessa

sunnuntai, 2. maaliskuuta 2014

2000 perustuslakiuudistuksen jälkeen säädettiin laki Liikenneturvasta. 5 §:n mukaan Liikenneturvaan kuuluvat järjestöt valitsevat sen hallitukseen 7 jäsentä, joiden joukossa tulee olla eri tienkäyttäjäryhmiä edustettuina.

Mitä sitten ovat eri tienkäyttäjäryhmät? Tähän ei tietenkään ole yksikäsitteistä vastausta. Liikenneturva itse näyttäisi käyttävän seuraavaa jakoa: jalankulkijat, pyöräilijät, autoilijat, mopoilijat, moottoripyöräilijät, muut. Tosin kuorma-autot eivät ilmeisesti olekaan autoja vaan muita liikkujia. Tilastokoskuksen mukaan muut autot ja henkilöautot ovat eri ryhmät.

Tauolla autoilija onkin jalankulkija. Kuva: Liikenneturva
Tauolla autoilija onkin jalankulkija. Kuva: Liikenneturva

Eri tienkäyttäjäryhmiä edustavat Liikenneturvan hallituksen jäseninä Linja-autoliiton, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Suomen Autokoululiitto ry:n edustajat, ja varajäseninä Moottoriliikenteen keskusjärjestön MOLIKE ry:n, AKT:n, Rahtarit ry:n ja Autoliiton jäsenet.

Linja-autoliitto on nimensä mukaan linja-autoliikenteen etujärjestö. AKT:n toimialaan kuuluu autoliikenteen lisäksi myös liikenteen oheistoimintoja sekä juna-, vesi-, ja lentoliikenteen toimintoja, mutta näissähän ei ole kyse tieliikenteestä. Tieliikenteen osalta AKT edustaa nimensä mukaisesti autoalaa. Moottoriliikenteen keskusjärjestöön kuuluvat Autoalan Keskusliitto ry, Autoliitto ry, Autotuojat ry, Linja-autoliitto ry, Suomen Autokoululiitto ry, Suomen Autoteknillinen Liitto ry, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry ja Suomen Taksiliitto ry. SKAL edustaa maanteiden tavaraliikenteen ja logistisia palveluja tarjoavien yrityksiä, eli käytännössä kuorma-autoyrittäjiä. Taksiliitto tietysti edustaa taksiautoilijoita. Rahtarit ry:n ajaa sääntöjensä mukaan ammattiliikenteessä toimivien autonkuljettajien ja autoilijoiden etua. Autoliitto on autoilun liikenteen ja automatkailun johtava asiantuntija, palveluiden tuottaja ja vaikuttaja Suomessa.

Autokouluissa toki annetaan koulutusta paitsi autojen, myös mm. mopojen ja moottoripyörien kuljettamiseen. Valitettavasti löytämissäni tilastoissa ei mainittu mm. mopokortteja, joten niiden määrästä en ole varma. Kuitenkin suurin osa kuljettajaopetuksesta näyttäisi olevan nimenomaan autoiluun.

Siis hallituksessa on 7 eri tienkäyttäjäryhmien edustajaa. Heistä 6 edustaa autoilua ja raskasta autoilua, ja 1 edustaa autoilun ohella myös muuta moottoriliikennettä. Pyöräilyä tai jalankulkua ei edusta kukaan. Jakauman lainmukaisuutta voidaan pitää kyseenalaisena.

Jonkinlaista vääristymää on sekin, että Liikenneturvan sivuilta eri tienkäyttäjäryhmien esittelyistä löytyy mm. moottorikelkat, muttei raitiovaunuja. Raitiovaunuilla kulkee päivittäin noin 200000 ihmistä, mikä selvästi on enemmän kuin moottorikelkkojen kokonaismäärä.

Hallituksessa on myös (vara)jäseniä, jota eivät edusta tiettyä tienkäyttäjäryhmää: kaksi Liikennevakuutuskeskuksen edustajaa, kaksi Suomen kuntaliiton edustajaa (yhdyskuntatekniikan asiantuntija, liikenneinsinööri), kaksi Suomen Lääkäriliiton edustajaa ja Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n edustaja. Liikennevakuutuskeskuksen tehtäviin kuuluu nimenomaan moottorikäyttöisten ajoneuvojen vakuuttaminen. Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry keskittyy liikenteen osalta raittiuden edistämiseen lähinnä moottoriajoneuvojen kuljettajien keskuudessa.

Julkaistu alunperin kirjoittajan omassa blogissa. Muokattu 2014-03-04: korjattu vuosiluku.

9 thoughts on “Tienkäyttäjäryhmät Liikenneturvan hallituksessa

  1. Liikenneturva kommentoi asiaa Twitterissä ja facebookin kommenteissa. En pysty kumpaakaan kautta vastaamaan, sillä järkevän kokoinen vastaus ei mahdu twiittiin, eikä minulla ole facebook-tunnuksia, joten vastaan täällä.

    Liikenneturva kirjoittaa Facebookissa:

    Keskusjärjestön kokous eli jäsenyhteisöjen kokousedustajat valitsevat hallitukseen seitsemän jäsentä, joiden joukossa tulee olla eri tienkäyttäjäryhmiä edustettuina (ei siis kaikkia tienkäyttäjäryhmiä). Hallituksemme on lain mukainen kyllä lain mukainen. Neljä hallituksen varsinaista jäsentä seitsemästä edustaa muita ryhmiä kuin suoraan autoilijoita. Esimerkiksi Suomen Kuntaliiton voidaan katsoa edustavan moni tienkäyttäjäryhmiä kuten jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Ehyt ry taas edistää päihteetöntä liikennöintiä, tapahtuu se sitten jalan, pyörällä tai autolla. – Kaisa

    Kuten lainlaatija selvästi kirjoittaa (LiVM 22/2002), hallituksessa on ja saa olla jäseniä, jota eivät edusta mitään tienkäyttäjäryhmää. Liikennevakutuuskeskuksen, Kuntaliiton ja EHYTin edustajat ovatkin tällaisia jäseniä. Ne eivät edusta tienkäyttäjiä, vaan tarjoavat tienkäyttäjille erilaisia palveluita: vakuutuksia, teiden rakentamista ja kunnossapitoa, valistusta.

    Sitäpaitsi EHYT käytännössä edistää päihteetöntä liikennettä vain moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla. EHYTin sivuilla mainitaan Turvallisesti mopolla -koulutus, ja rattijuopumuksen vastainen Selvä peli -sivusto.

    Pyöräilyn osalta raittiutta voisi toki edistää, mutta entä jalankulun osalta? Jos olet ottanut, niin et kävele kotiin, et askeltakaan. Sen sijaan … tuota … kysy vaikka voitko jäädä ravintolan eteisen lattialle nukkumaan pääsi selväksi? Kyllä humalassa kävelyä on sentään syytä suvaita, paitsi jos kieltolain hengessä vastustetaan ylipäänsä kaikkea humalassa oloa.

    Takaisin asiaan, eli Liikenneturvan hallitukseen. On aivan totta, että siinä ei pidä olla kaikkia tienkäyttäjäryhmiä edustettuina, riittää olla useampi eri ryhmä. Ja niinhän siellä onkin: henkilöautoiljat ja kuorma-autoilijat, ammatikseen autoilevat ja muuten autoilevat.

    Ja vaikka hallituksessa olisikin yksi pyöräilijöiden edustaja, niin tiedä sitten olisiko sillä väliä. 12 hengen ryhmässä yhden henkilön yksin on vaikea vaikuttaa. Sen sijaan kolme tai neljä autoalan edustajaa on jo kohtuullisen suuri ryhmä—kun lisäksi puheenjohtajakin on entinen ammattiautoilija.

    Lopuksi ajatusleikki: mitä jos hallituksessa olisi kaksi pyöräilijää, kaksi jalankulun puolestapuhujaa, eikä yhtään autoalan edustajaa? Olisiko tämä reilu kokoonpano?

  2. Liikenneturva on julkaissut nettisivuillaan tiedotteen, jossa se toivottaa pyöräilyjärjestöt tervetulleiksi Liikenneturvan jäsenistöön, ikään kuin Liikenneturvan hallituksen laillisuus olisi siitä kiinni.
    https://www.liikenneturva.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/pyorailyjarjestot-tervetulleita-mukaan-liikenneturvan-toimintaan

    Liikenneturvassa on jo muita tienkäyttäjäryhmiä edustavia jäseniä kuten Enemmistö ry ja Suomen Liikenneliitto, mutta hallituksessa on eri tienkäyttäjäryhmistä silti vain autoiluedustus. Ainakin Helsingin Polkupyöräilijät ja Tampereen polkupyöräilijät ovat jo Suomen Liikenneliiton jäsenyytensä kautta Liikenneturvan jäseniä.

    Liikenneturvan tiedottaja ilmoittaa, että Liikenneturvan hallitus on laillinen, koska hallituksessa on myös lääkäreiden, kuntien, vakuutusyhtiöiden ja päihdetyön edustajat. Liikenneturvan hallituksen laillisuushan selviäisi saattamalla asia viranomaisten ratkaistavaksi. He voivat pohtia, ovatko lääkärit, liikennevakuutukset, kunta ja päihteiden käyttäjät lain tarkoittamia tienkäyttäjäryhmiä. Tai riittääkö ”onhan autoilijakin jalankulkija, kun hän poistuu autosta” perusteeksi katsoa, että jalankulkijoiden edustus Liikenneturvan hallituksessa on asianmukaisesti katettu.

    1. Sehän olisikin hauskaa, että päihteiden käyttäjät olisivat oma tienkäyttäjäryhmä, jolle on omat liikennesäännöt. Kuten vaikka että punaisia päin ajaminen tai jalankulkijan yli ajaminen ei ole niin paha juttu, jos kuljettaja on vähän maistissa.

  3. Kuten Marjut jo mainitsi, Liikenneturva julkaisi tiedotteen asiasta.

    Tämä sivu on blogi. Tänne voi kuka tahansa—myös Liikenneturva—kirjoittaa kommentteja. Ne tavoittavat blogin lukijat ja kirjoittajat huomattavasti paremmin kuin julkilausumat Liikenneturvan omilla sivuilla. Täällä voi myös käydä useiden tahojen välistä vuoropuhelua, toisin kuin Liikenneturvan sivuilla.

    Hallituksemme on lain mukainen toisin kuin sosiaalisessa mediassa on muuta kommentoitu.

    Minä en väittänyt hallitusta laittomaksi, vaan kirjoitin laillisuuden olevan kyseenalainen. En minä varmasti tiedä miten on asian laita, vaan pidän sitä epäselvänä. Minähän minä ole tämän suhteen asiantuntija. Loppukädessähän asian päättää riippumaton viranomainen. Enkä tiedä mitä kaikkea sosiaalisessa mediassa on asian tiimoilta kirjoitettu, mutta toivon että keskustelu pysyy asiallisena.

    Pyöräilyjärjestöt ovat tervetulleita jäseniksemme, joiksi voidaan hyväksyä sellaiset valtakunnalliset yhdistykset…

    Hyvä jos näin ovat tervetulleita. Esimerkiksi Helsingin Polkupyöräilijöiden jäsenyyshän olisi helppo evätä vetoamalla siihen, ettei sitä pidetä riittävän valtakunnallisena.

    Tosin Liikenneturvahan kertoo, että jo nykyiselläänkin jäsenyhteisöt edustavat kaikkia tieliikenteen kulkumuotoja (jalankulkijat, pyöräilijät, motoristit, autoilijat). Eli Liikenneturvan jäsenissähän on jo kaikkien kulkumuotojen edustus, vaikkei hallituksessa olisikaan.

    Kuitenkin jäseneksi liittyminen on oikeastaan vain byrokraattinen muodollisuus. Yhteistyötä voi tehdä tai olla tekemättä ihan jäsenyydestä riippumatta. Toisaalta joihinkin asioihin, kuten toimintasuunnitelmaan, pääsee vaikuttamaan vain jäsenenä. Mutta siihen ei riittäisikään pelkkä Liikenneturvan jäsenyys, vaan tarvittaisiin myös hallituspaikka.

    Neljä hallituksen varsinaista jäsentä seitsemästä edustaa siis muita ryhmiä kuin suoraan autoilijoita.

    Nämä ovat jäseniä, jotka eivät edusta mitään tienkäyttäjäryhmää. Kuten lainlaatija selvästi kirjoittaa (LiVM 22/2002), tällaisia jäseniä sallittua ja asianmukaista olla. Mutta heidän lisäksi tienkäyttäjien edustajien pitää edustaa useampaa eri tienkäyttäjäryhmää.

    Monien hallituksen jäsenten taustataho liittyy autoiluun, mutta onhan autoilijakin jalankulkija, kun hän poistuu autosta.

    Näin tulkiten ihan kuka tahansa edustaa useampaa tienkäyttäjäryhmää, joten vaatimus eri tienkäyttäryhmien edustuksesta ei tarkoittaisi yhtään mitään. Tätä tuskin lainlaatija tarkoitti.

    Liikenneturvan hallitus on pitänyt kävely ja pyöräily tärkeänä osana toimintaa ja perustanut yhteistyötä edistämään Kävelyn ja pyöräilyn neuvottelukunnan. Siinä on edustettuina sekä kävelyn että pyöräilyn toimijoita kuten esimerkiksi Suomen pyöräilykuntien verkosto.

    Noniin, nyt päästäänkin asiaan. Eri ryhmien edustus käytännössä on tärkeämpää kuin lakipykälien pilkunviilaus. Tavallaan erikoista, että kävely ja pyöräily ovat tärkeä osa toimintaa, mutta kuitenkaan hallituksessa ei ole kummankaan edustajaa.

    Kävelyn ja pyöräilyn neuvottelukunnasta en löytänyt mitään muuta tietoa, kuin että sellainen on olemassa. Osaako joku kertoa, keitä siihen kuuluu, mitä se tekee, ja paljonko (vaikutus)valtaa siillä on?

    Autoilujärjestöjen edustus Liikenneturvan hallinnossa on osoitus siitä, että nämä järjestöt ovat kiinnostuneita vapaaehtoisesta liikenneturvallisuustyöstä ja ovat siihen sitoutuneita. Sehän edistää myös kävelijöiden ja pyöräilijöiden turvallisuutta.

    Se on tietysti hyvä asia että autojärjestöt ovat kiinnostuneita turvallisuudesta niin pyöräilijöiden kohdalta kuin muutenkin. Tosin toivoisin, että autoilijat olisivat erityisen huolellisia ennenkuin tulevan pyöräilijöille kertomaan miten liikenteessä toimitaan. Se menee helposti pieleen.

  4. Liikenneturva sanoi: ”Monien hallituksen jäsenten taustataho liittyy autoiluun, mutta onhan autoilijakin jalankulkija, kun hän poistuu autosta.”

    Tuohon lauseeseen kiteytyy hyvin juuri se, miksi suojatielle astuvalla jalankulkijalla on suomessa sekä valistuksen kautta että arkikäytäntönä muodostunut ehkä Euroopan huonoin kunnioitus. Ja ei todellakaan pelkkä kunnioitus, vaan myös onnettomuuksia tapahtuu: taajamissa puolet jalankulkijan kuolemaan johtavista onnettomuuksista tapahtuu suojatiellä.

    Mutta voiko maan tapaa ylipäänsä muuttaa, jos lapsille opetetaan ensimmäisenä: ”Pysähdy, katso molempiin suuntiin, kuuntele ja mene yli kun reitti on selvä.” Joka tapauksessa näin valistetaan.

    Myös julisteessa Angry Birdsit opettivat: ”…mene yli, kun reitti on selvä, tipuseni!” ja ”…bongaa tuleeko autoja…”.

    Autojärjestöjen määrää on syytä karsia kahteen, jotta mukaan saadaan oikeasti jalankulusta ja pyöräilystä tietäviä ja puolustavia yhdistyksiä.

    Myös tieliikennelaki on hyvä osata, suoritti sitten valistusta tai valvontaa, …tai istui autossa kuljettajana tai ulos tulleena jalankulkijana.

    http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=964900&name=DLFE-11090.pdf&title=Julkaisuja%2035-2010

    1. ”Mutta voiko maan tapaa ylipäänsä muuttaa, jos lapsille opetetaan ensimmäisenä: ”Pysähdy, katso molempiin suuntiin, kuuntele ja mene yli kun reitti on selvä.” Joka tapauksessa näin valistetaan.”

      Näin autoilijana on todettava, että tuo on juuri se raivostuttavin epäkohta meikäläisessä liikennekulttuurissa. Havaitsen suojatietä lähestyvän jalankulkijan 100 metrin päässä. Hidastan vauhtia selvästi. Vilkutan pari kertaa pitkiä valoja, että tajuaisi lähteä ylittämään. Olen tulossa ryömintävauhtia 30 metrin päässä ja huidon kädellä, että mene nyt helvetti yli kun tilaa annetaan. Mutta ei. Siinä tönötetään kunnes se auto on tosiaan saavuttanut suojatien ja pysähtynyt kokonaan. Sitten vasta lähdetään yli. Jalankulkija on tuhlannut omaa aikaansa n. 4-5 tienylityksen verran ja saman verran autoilijan aikaa puhumattakaan ylimääräisestä pysähtymisestä aiheutuneesta lisääntyneestä bensankulutuksesta. Ja kaiken tämän seurauksena autoilija paatuu ja alkaa jatkossa vain painaa kaasua nähdessään jalankulkijan SEISOVAN tien laidassa.

      Jos joskus saan omia lapsia opetan heidät astumaan rohkeasti auton eteen suojatielle.

Vastaa