Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset

Linkit kaikkiin lainsäädäntöuudistukseen liittyviin kirjoituksiin löytyvät Tieliikennelainsäädännön muutostyö -sivulta. Toivomme aiheesta kiinnostuneita mukaan talkoisiin kommentoimaan ja keräämään taustatietoja, ilmianna itsesi sähköpostitse osoitteeseen antti.poikola[a]gmail.com


Tiivistelmä

Suomen tieliikennelainsäädäntö on suurelta osin suunniteltu kansainvälisten sopimusten mukaiseksi. Kuitenkin sopimuksista on useassa kohdassa poikettu, osin tarkoituksella, osin luultavasti vahingossa.

Lainsäädännön kokonaisuudistuksessa voidaan joko todeta sopimuksista poikkeaminen sallituksi tai korjata lait täysin sopimusten mukaisiksi. Lakien korjaaminen toisi mukanaan monia pyöräilyn aseman parannuksia, mutta myös monia hankalia ja ongelmallisia muutoksia. Luultavasti siis pitää todeta sopimuksista poikkeaminen sallituksi. Tällöin sopimukset eivät estä esimerkiksi pyörätien käyttövelvoitteesta luopumista.

Ministeriön pitääkin tehdä päätös. Kumpi vaihtoehto otetaan lakiuudistuksen lähtökohdaksi?

Johdanto

Vuosina 2009-2010 tieliikennelakia ja -asetusta uudistettiin lähinnä pyöräilyn osalta. Yksi tarkastelluista asioista oli pyörätietä osoittavan liikennemerkin velvoittavuus. Liikenne- ja viestintäministeriön muistiossa asiaa kuvataan seuraavasti: ”Tieliikenneasetuksen 18 §:n mukaan polkupyöräilijän on käytettävä liikennemerkillä 422-425 osoitettua pyörätietä ajaessaan asianomaiseen suuntaan. … Monet nopeasti liikkuvat pyöräilijät haluaisivat käyttää ajorataa pyörätien sijasta, koska ajaminen aiheuttaa vaaratilanteita ja epämukavuutta pyörätien muille käyttäjille.” Ministeriön vastaus pyöräilijöiden toiveisiin oli ytimekäs: ”Säännöksiä ei muuteta. Wienin liikennemerkkisopimuksen sanamuoto merkin velvoittavuudesta on ehdoton.

Sopimuksilla on siis väliä. Katsotaanpa siis mitä niistä sanotaan, kuinka hyvin Suomi niitä yleisesti noudattaa, ja mitä niissä sanotaan pyöräilystä.

Sopimuksista kirjoitettiin edellisen tieliikennelain kokonaisuudistuksen esitöissä (HE 74/1979): ”Tieliikennelainsäädäntöä on mahdollisuuksien mukaan yhtenäistettävä kansainvälisten sopimusten ja pohjoismaisten suositusten mukaiseksi. Tähän antaa aiheen lisääntyvä kansainvälinen liikenne. Sopimuksista voidaan kuitenkin poiketa, milloin ne ovat ristiriidassa kansallisten tavoitteiden kanssa.” (Korostus lisätty.)

Suomi on liittynyt Geneven tieliikennesopimukseen (SopS 11/1959). Sopimus on yleispiirteinen, osin uudempien sopimusten sopimusten kumoama, ja ilmeisesti nykyisin relevantti lähinnä kansainvälisissä ajokorttiasioissa.

1968 Wienissä laadittii kaksi yksityiskohtaisempaa sopimusta korvaamaan Geneven sopimus: Wienin tieliikennesopimus ja Wienin liikennemerkkisopimus. Lisäksi Euroopan talouskomissio ECE laati kumpaakin sopimusta täydentävän eurooppalaisen sopimuksen. Tarkemmat viitteet ovat lopussa. Euroopan Unioni ei ole sotkeutunut liikennesääntöihin, mutta ajoneuvoasioihin on. EU:n asetuksessa (ks. artikla 2 kohta 2h) sähköavusteista polkupyörää ei pidetä moottoriajoneuvona, ja tämän perusteella se on Suomenkin laissa polkupyörä eikä mopo.

Yllämainittu HE 74/1979 mainitsee vain yhden poikkeaman: Suomessa pysäköityä autoa ei tarvitse lukita, vaikka tieliikennesopimus siihen velvoittaisi (23 artikla kohta 4). Tämä ei suinkaan ole ainoa; alla käydään läpi pitkä lista muita.

Pyörätien ja jalkakäytävän erottelu

Tieliikennesopimuksen (2006 muutoksen, artikla 1 alakohta g ter mukaan ”pyörätie erotetaan muista teistä tai muista saman tien osista rakenteellisin keinoin.” Liikennemerkkisopimus (2006 muutos, 1 artikla alakohta e ter) on samansisältöinen. Näin sopimukset velvoittavat erottamaan pyörätien kaikista muista tien osista, myös pyörätien kanssa rinnakkaisesta jalkakäytävästä. Pelkkä maaliviiva pyörätien ja jalkakäytävän välissä ei sopimuksen mukaan riitä. Sen sijaan ministeriön muistio ja sen pohjalta säädetty tieliikennelaki (2 § 13) vaativat rakenteellista erottelua vain ajoradasta.

Alkuperäisessä liikennemerkkisopimuksessa on erilainen säädös. Rinnakkaisen pyörätien ja jalkakäytävän merkistä säädetään, että ”the two sides of the path or track shall be clearly separated, by physical means or road markings” (1995 muutokset, Liite 1 osa D kohta II 11 1). Tämän mukaan maaliviiva voisi riittää. Kuitenkin se yksinään toimii käytännössä niin huonosti, ettei se oikeastaan ole sopimuksen vaatima ”selkeä merkintä”—etenkään pohjoisissa erityisolosuhteissa lumen peittäessä maan.

Paikoitellen pyörätien ja jalkakäytävän rajaa ei ole mitenkään merkitty. Tämä ainakin on sopimusten vastaista.

Tieliikennesopimuksen mukaan pyörätie on pyörille tarkoitettu2, muista tien osista erotettu tien osa. On vaikea tulkita tämän sallivan pyörätien yhdistämisen jalkakäytävän kanssa. Lisäksi tieliikennesopimuksen pykälät pyöräilijän ja jalankulkijan paikasta tiellä selvästi olettavat pyörätien ja jalkakäytävän olevan kaksi erillista tien osaa. Yhdistetty väylä ei ole ihan yksikäsitteisesti kielletty, mutta se on yhtä huonosti sopimuksen hengen ja kirjaimen mukainen kuin yhdistetty jalkakäytävä ja ajorata.

Liikennemerkkisopimus sallii pyörätien ja jalkakäytävän yhdistämisen, mutta se on eri sopimus. Voidaanko tieliikennesopimuksen vastaista merkkiä käyttää sillä perusteella, että se on liikennemerkkisopimuksen mukainen?

Muu liikenne pyörätiellä

Liikennemerkkisopimuksen mukaan pyörätie-merkki osoittaa ”muiden ajoneuvojen [kuin polkupyörien] kuljettajille, etteivät ne saa käyttää kyseistä pyörätietä.” (Liite 1 osa D kohta II 4.) Kyseessä on siis liikennemerkki, ja ”tienkäyttäjien on noudatettava liikennemerkkejä … vaikka nämä näyttäisivätkin olevan ristiriidassa muiden liikennesääntöjen kanssa” (tieliikennesopimus artikla 5 kohta 1, ks. myös tieliikennelaki 4 § 2 mom), joten kiellosta ei voi poiketa liikennesäännöllä. Kuitenkin tieliikennelain (27 § 2 mom) mukaan tietyissä tilanteissa ”muunkin ajoneuvon [kuin polkupyörän tai mopon] saa … pysäyttää lyhyeksi ajaksi … pyörätielle”, mikä on ristiriidassa sopimuksen kanssa.

Jos pyörätielle pysäyttäminen halutaan välttämättä sallia, on useampi lakitekninen jippo jolla tämä voidaan tehdä. Pyörätien voi merkitä jollain muulla kuin sopimuksen määrittelemällä merkillä, jolloin sopimuksen määräykset eivät päde. Saattaa myös olla mahdollista säätää jokin muu poikkeussääntö. Jos tällainen temppu on mahdollinen, täsmälleen samalla tempulla voidaan luopua pyörätien käyttövelvoitteesta. Jos taas sopimuksen sanamuoto on ehdoton eikä sitä sovi kiertää, on autoilijan ehdottoman kiellettyä käyttää pyörätietä mihinkään tarkoitukseen.

Mopot ovat poikkeus yllämainittuun. Ne voidaan velvoittaa käyttämään pyörätietä (liikennemerkkisopimus Liite 1 osa D kohta II). Tieliikenneasetuksen “mopoille sallittu” pyöräteillä ilman käyttövelvoitetta on kuitenkin sopimuksen kirjaimellisen tulkinnan vastainen.

Pyörätien käyttövelvoite

Kummankin Wienin sopimuksen mukaan ”polkupyörä tarkoittaa vähintään kaksipyöräistä ajoneuvoa, joka liikkuu yksinomaan sillä olevan henkilön lihasvoimalla erityisesti polkimia tai käsikampia käyttäen” (tieliikennesopimus artikla 1 kohta l, liikennemerkkisopimus artikla 1 kohta j). Kuten yllä mainittiin, Suomen laissa on EU:n asetuksen mukaisesti poikettu tästä. Näinollen pyörätien käyttövelvoite on Wienin sopimuksen vastainen: Suomen lain mukaan sähköpyörällä pitää ajaa pyörätiellä, kun taas liikennemerkkisopimuksen mukaan niin ei saa tehdä (ks. yllä kohta Muu liikenne pyörätiellä.)

Pyörätie -liikennemerkki (liikennemerkkisopimuksen D4, tieliikenneasetuksen 422) sisältää sopimuksessa käyttövelvoitteen: “cyclists shall be required to use the track” (1995 muutokset, Liite 1 osa D kohta II 4). Samoin jalkakäytävän kanssa rinnakkainen pyörätie (D11a/424, 425): “when the symbols are placed side by side on the sign … the relevant category must use the side of the path or track”. Sen sijaan yhdistetystä pyörätiestä ja jalkakäytävästä (D11b/423) on eri sanamuoto: “When the symbols are placed one above the other, the sign shall notify the relevant categories of users that they may jointly use the path or track.“ (Liite 1 osa D kohta II 11). (Korostukset lisätty.)

Viimeisin sanamuoto eroaa selvästi aiemmista. Tämänkin voidaan katsoa sisältävän käyttövelvoitteen. Toisin kuin ministeriö väitti, sanamuoto ei kuitenkaan ole ehdoton.

Asiaan liittyy myös täydentävän eurooppalaisen tieliikennesopimuksen kohta: “Ehdottoman välttämättömiä tapauksia lukuunottamatta jokaisen kuljettajan on käytettävä yksinomaan tälle tienkäyttäjäryhmälle tarkoitettuja teitä, ajoratoja, ajokaistoja ja tienosia siellä, missä tällaisia on.”

Kohdan sanamuoto tarkoittaa “on käytettävä yksinomaan sellaista tienosaa, joka on tarkoitettu…”, eikä “on käytettävä tienosaa, joka on tarkoitettu yksinomaan…”. Tämä selviää alkuperäisesta englanninkielisestä tekstistä: “every driver shall take exclusively, where they exist, the ways, carriageways, lanes and tracks allotted to road users in his category“

Tämä siis tarkoittaa pyörätien käyttövelvoitetta polkupyörille. Se myös tarkoittaa pyöräkaistan käyttövelvoitetta mopoille ja polkupyörille. Ja bussikaistan käyttövelvoitetta busseille.

Pyöräkaistan käyttövelvoite mopoille on ongelmallinen, sillä nykyaikaisissa ratkaisuissa pyöräkaistat muuttuvat usein kesken kaiken pyöräteiksi, joilla ei saa mopoilla. Pyöräkaistan käyttövelvoitteesta seuraa siis ylimääräisiä kaistanvaihtoja, jotka ovat rasittavia ja mahdollisesti vaarallisia. Lisäksi sopimusten mukaan pyöräkaista on polkupyörille tarkoitettu (tieliikennesopimus 2006 muutokset artikla 1 kohta g bis, liikennemerkkisopimus 2006 muutokset artikla 1 kohta e bis). Tämän vastaisesti tieliikennelaissa pyöräkaista on tarkoitettu myös mopoille (2§ kohta 12).

Myös bussikaistan käyttöpakko busseille olisi ongelmallinen. Esimerkiksi pyöräilijät ja mopoilijat eivät enää voisi käyttää kaistaa kovin hyvin, sillä bussi ei voi ohittaa niitä viereisen kaistan kautta.

Kannattaa myös huomata, että kohta ei puhu ajoneuvon kuljettamisesta vaan tien käytöstä. Se siis koskee kulkemisen lisäksi pysäyttämistä ja pysäköintiä. Siis esimerkiksi silloin, kun tiellä on ajoneuvoille tarkoitettu ajorata, ei niitä saa pysäyttää jalkakäytävälle.

Samaten pyöräilijöiden pitää siis käyttää pyörätietä myös pysäköidessään, ei ainoastaan “ajaessaan asianomaiseen suuntaan” (tieliikenneasetus, 18 § merkki 422). Toisaalta sopimuksen kohta koskee vain kuljettajia, ja pyörän pysäköijä saattaa olla sitä taluttava jalankulkija.

Väistämissäännöt

Tieliikennesopimuksen mukaan (18 artikla kohta 4) “tulee ajoneuvon kuljettajan … väistää oikealta lähestyviä ajoneuvoja.“ Tästä voidaan tietysti poiketa liikennemerkein tai -valoin.  Lisäksi tästä poiketen “jokaisen polulta tai tilustieltä muunlaiselle tielle tulevan kuljettajan on väistettävä tällä tiellä liikkuvia ajoneuvoja” (18 artikla kohta 3).

Miten tähän sopii tieliikennelain kohta “polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä” (tieliikennelaki 14 § 4 mom)? Varsin huonosti. Se ei ole oikealta tulijaa väistetään -säännön mukainen. Voisiko siinä olla kyse tilustie-säännöstä? Ei oikein. Tilustie-sääntö on tieliikennelaissa erikseen ns. vähäisen tien sääntönä (14 § 3 mom). Pyörätie ei ole vähäisten teiden kanssa samanarvoinen, vaan vähäiseltä tieltä tulija väistää pyörätien liikennettä. Sopimus ei tunne tilusteiden erilaisia vähäisyysasteita. Toisekseen usein pyörätie ei ole itsenäinen tie vaan tien osa. Olisi kummallista, että sama tie olisi osittain vähäinen (pyörätie) mutta osittain ei (ajorata).

Suomen laki on vielä selvemmin ristiriidassa sopimusten kanssa raitiovaunujen osalta. Tieliikennesopimuksen (14 artikla kohta 7) mukaan ”risteyksissä on sellaisten ajoneuvojen, jotka eivät kulje kiskoilla, väistettävä kiskoilla kulkevia.3 Tämä raitiovaunujen etuajo-oikeus on voimassa kaikissa tilanteissa, mutta tieliikennelain mukainen etuajo-oikeus ei (ks. KKO:1988:15.)

Jalankulku pyöräteillä

Tieliikennesopimuksen (artikla 20 kohdan 3) mukaan ”missä on olemassa pyörätie ja liikenteen tiheys sen sallii, voivat jalankulkijat käyttää sitä, elleivät he häiritse polkupyörä- tai mopoliikennettä.” Tieliikennelaista puuttuu tämä pyöräliikenteen häiritsemisen kielto. Lain löysän sanamuodon takia ei jalankulkijan edes tarvitse kulkea pyörätien reunassa. Tieliikennelain säädös on siis ”Missä jalkakäytävää tai piennarta ei ole tai milloin sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä, jalankulkijan on käytettävä pyörätietä tai ajoradan reunaa. Pyörätiellä jalankulkijan on yleensä käytettävä sen reunaa.” (40 § 2 ja 3 mom.)

Liikennevalot

Liikennemerkkisopimuksen (artikla 23 kohta 1 b i) mukaan vilkkuvaa punaista valoa “voidaan käyttää ainoastaan tasoristeyksessä, kääntösiltojen tai lauttasatamien lähestymiskohdissa ja silloin kun on osoitettava, että liikenne ei saa edetä, koska paloautoja on tulossa tielle tai koska lähestymässä on lentokone, joka tulee ylittämään tien matalalla”. Tasoristeykseksi lasketaan sopimuksessa vain “tien ja erillisen …raitiotien risteämä” (1 artikla kohta g, korostus lisätty), eikä mitä tahansa risteystä missä on raitioliikennettä. Suomessa sallitaan vilkkuva punainen missä tahansa risteyksessä missä on raitioliikennettä (LMp 30 §).

Sopimus käsittelee kahdenlaisia valoja: ajoneuvoliikennettä koskevat opasteet (23 artikla) ja ainoastaan jalankulkijoita koskevat opasteet (24 artikla). Tieliikenneasetuksen (29 §) mukaan tietyssä tilanteissa “ polkupyöräilijän, mopoilijan … on … noudatettava jalankulkijaopastimen … valoa.” Siis suomalainen jalankulkijaopastin ei ole ainoastaan jalankulkijoita koskeva opaste, vaan ajoneuvoliikennettä koskeva. Tällä on useita seurauksia.

  • Pyöräliikennettä koskeviin jalankulkijavaloihin pitää lisätä keltainen valo, sillä kaksivärijärjestelmää saa käyttää ajoneuvoille ainoastaan tilapäisesti siirtymäkautena. Myös vilkkuvasta vihreästä tulee luopua (23 artikla kohta 3). Tämän keltaisen valon kanssa pitää olla erityisen tarkka, sillä pelkästään jalankulkijoille tarkoitetuissa valoissa se ei ole sallittu (Eurooppalainen täydentävä sopimus, Liite, kohta 12.)
  • Pyöräliikennettä koskevia jalankulkijavaloja ei saa sijoittaa risteyksen jälkeen, kuten on tapana tehdä. Sopimuksen mukaan (1995 muutokset, 23 artikla kohta 3a) “risteysten liikennevalo-opasteet on sijoitettava ennen risteystä tai sen keskelle ja yläpuolelle.”

On myös hieman epäselvää, ovatko tieliikenneasetuksen 30 § mukaiset vilkkuvat keltaiset valot sopimuksen 32 artiklan kohdan 8 mukaisia.

Rauta- ja raitiotiet

Liikennemerkkisopimuksessa määritellään tasoristeyksen olevan tien ja erillisen rauta- tai raitiotien risteys. Silti kaikki tasoristeyksiä koskevat määräykset (V luku) on kirjoitettu ainoastaan rautateitä ajatellen. Tuloksena on epäselviä ja epätarkoituksenmukaisia säädöksiä.

Mopon asema

Kummankin sopimuksen (tieliikennesopimus artikla 1 kohta o, liikennemerkkisopimus artikla 1 kohta m) mukaan mopoa ei pidetä moottorikäyttöisenä ajoneuvona. Siis moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajon kielto ei koske mopoa.

Tieliikennesopimuksen (3 artikla kohta 5) mukaan “mikään sopimuspuoli ei saa vaatia polkupyörien tai mopojen kuljettajilta ajokorttia kansainvälisessä liikenteessä”. Kuitenkin ajokorttilain mukaan kortti vaaditaan.

Eräistä merkeistä ja merkinnöistä

Liikennemerkkisopimuksen mukaan polkupyörällä ajon kielto koskee vain polkupyörää (Liite 1, osa C II c, merkki C3c.) Tämän vastaisesti tieliikenneasetuksen vastaava merkki 322 koskee pyöriä ja mopoja. Vastaavasti merkkiin 324 jalankulku sekä polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty tarvitaan erikseen jalankulkija, polkupyörä ja mopo -symbolit. Tällöin merkkiä ei saa käyttää taajaman ulkopuolella, sillä siellä saa käyttää vain yksi -tai kaksisymbolisia kieltomerkkejä (liikennemerkkisopimus liite 1, osa C II d).

Liikennemerkkisopimuksen merkki C3l kieltää ainoastaan maatalousajoneuvot (Liite 1, osa C II c), mutta vastaava suomalainen merkki 315 koskee myös ajamista moottorityökoneella.

Liikennemerkkisopimuksen (Liite 1 osa C II 9 c ii) pysäköintikiellot ja -rajoitukset koskevat vain ajoradan sitä puolta, mille merkki on asetettu. Tieliikenneasetuksen mukaan kielto koskee vain tien kyseistä puolta. Pieni ero sanamuodossa saa aikaan selvän eron merkityksessä. Tie sisältää myös pyörätien. Pysäyttämiskieltomerkistä määrätään erikseen, ettei se koske pyörätietä. Pysäköintikiellosta tällainen sääntö puuttuu. Autojen pysäköinti pyörätiellä on kielletty joka tapauksessa, mutta merkki kieltää myös pyörien pysäköinnin pyörätiellä. Yleensä tämä on epätarkoituksenmukasita, sillä merkin tarkoitus on kieltää ajoradalla pysäköinti.

Epäilemättä löytyy myös muita tilanteita, joissa “tien puoli” ja “ajoradan puoli” eroavat merkitykseltään.

Niin liikennemerkkisopimuksen kuin tieliikenneasetuksen mukaan merkkiin voidaan panna lisäkilpi, jossa on tietynlaisen ajoneuvon symboli. Tällöin merkki koskee vain kyseisiä ajoneuvoja. Mutta entä jos jos merkin pitää koskea muita paitsi tietynlaisia ajoneuvoja? Sopimuksen mukaan tämä pitää ilmaista käyttämällä ajoneuvon symbolilla ja tekstillä “paitsi” (“except”) paikallisella kielellä. Tieliikenneasetuksesta puuttuu tämä tällainen sääntö, ja Suomessa käytetäänkin sopimuksen mukaisesti kokonaan tekstillisiä kilpiä, esimerkiksi “Ei koske polkupyöriä”.

Liikennemerkkisopimuksen (8 artikla kohta 3) sallii tekstilliset lisäkilvet. Kuitenkin täydentävä eurooppalainen sopimus käytännössä kumoaa tämän; sen mukaan tekstikilpiä voidaan käyttää siirtymäkauden aikana ja poikkeuksellisissä olosuhteissa (liite, kohta 7). Tämä on tietysti kansainvälisen liikenteen kannalta järkevää, sillä ulkomaalaiset kuljettajat harvoin osaavat suomea ja ruotsia. (Eivätkä monet suomalaisetkaan osaa molempia kansalliskieliä.)

Liikennemerkkisopimuksen (liite 2 osa IV kohta A 39) voidaan tulkita niin, että risteyksessä tiettyyn suuntaan jatkavan tulee ennen risteystä ryhmittyä kaistalle, jossa on vastaava nuoli. Tieliikenneasetuksen (40 §) mukaan tietyllä kaistalla kulkevien ajoneuvojen täytyy mennä nuolen suuntaan. Merkitykset eroavat, jos joltain tienosalta puuttuu nuolimerkintä. Pientareelta puuttuu aina. Myös ajokaistalta voi puuttua, vaikka viereisillä ajokaistoilla olisi.

Ahvenanmaa

Suomea koskeva sopimus on luonnollisesti voimassa myös Ahvenanmaalla. Tieliikenne kuuluu itsehallinnon piiriin ja Ahvenanmaalla on oma tieliikennelakinsa. Pitäisi tehdä erillinen selvitys siitä, kuinka tarkkaan Ahvenanmaan laki noudattaa sopimuksia.

Varaumat ja muutokset

Liikennemerkkisopimus kertoo, että tiettyä poikkeusta lukuunottamatta “ovat tätä yleissopimusta ja sen liitteitä koskevat varaumat sallittuja edellyttäen, että ne tehdään kirjallisesti” (46 artikla kohta 4). Suomi onkin tehnyt useamman varauman. Siis sopimuksesta on täysin sallittua poiketa, kunhan tästä ilmoitetaan asianmukaisella tavalla.

Suomi on tehnyt varauman useammasta varsin pienestä yksityiskohdasta, jopa tapauksissa joissa täydentävä eurooppalainen sopimus nimenomaan sallii Suomen toiminnan4. Kuitenkin suurempia poikkeamia on tehty ilman varaumaa. Tämä vaikuttaa erikoiselta.

Liikennemerkkisopimus sallii myös muutosten ehdottamisen (artikla 41), ja sopimusta onkin useamman kerran muutettu. Sopimuksen muuttaminen esimerkiksi sähköpyörien sallimiseksi lienee perusteltua.

Tieliikennesopimuksessa on samat säännöt poikkeamista ja muutoksista.

Johtopäätökset

Kuten alussa todettiin, pitää sopimuksista luopuminen todeta mahdolliseksi, tai laki pitää korjata sopimusten mukaiseksi. Ensinmainittu vaihtoehto arkoittaisi montaa pyöräilyn asemaa parantavaa lakimuutosta, mutta toisaalta nykymuotoisen pyörätien käyttövelvoitteen säilyttämistä. Tämä vaihtoehto on kuitenkin käytännössä hankala. Toinen vaihtoehto on todeta sopimuksista poikkeaminen sallituksi. Tässä tapauksessa ei yllämainittujen poikkeamien korjaaminen ole välttämätöntä. Suurimmassa osassa tapauksia sitä on kuitenkin syytä vakavasti harkita. Ja tässä tapauksessa pyörätien käyttövelvoite voidaan poistaa Wienin liikennemerkkisopimuksesta huolimatta.

Nyt ministeriön pitääkin tehdä päätös. Kumpi vaihtoehto otetaan lakiuudistuksen lähtökohdaksi?

Kaikki sopimusten pykälät eivät tietenkään ole yhtä tärkeitä. Sopimusten tarkoitus on erityisesti kansainvälisen liikenteen helpottaminen, kuten kummankin sopimuksen alkusanoissa ja hallituksen esityksessä HE 74/1979 todetaan. Tähän tarkoitukseen tärkeimpiä ovat kansainvälisen liikenteen erityissäännöt esimerkiksi ajokorttien osalta, sekä keskeiset säännöt kuten väistämissäännöt. Sen sijaan kansainvälisesti vaihteleva pyörätien käyttövelvoite saattaa aiheuttaa sekaannusta, mutta ei todellista vaaraa tai haittaa.

Linkit sopimuksiin:

Alaviitteet:

  1. 1995 sopimusmuutoksen liitteet puuttuvat Finlexistä, joten joudun lainaamaan englanninkielistä sopimusta.
  2. “designated for cycles”
  3. Siis kiskoilla kulkevia ajoneuvoja. Suomen lain mukaan tällaisia ei ole olemassa, sillä määritelmän mukaan ajoneuvo ei kulje kiskoilla. Sopimusta pitää kuitenkin tulkita sopimuksen omien määritelmien kautta. Nämä määritelmät ovat hieman epäselvät: ajoneuvoa tai raitiovaunun asemaa ei määritellä. Moottorikäyttöinen ajoneuvo se ei ainakaan ole. Sopimuksen termi “rail-borne vehicle” (raiteilla kulkeva ajoneuvo) selvästi viittaa raitiovaunun olevan ajoneuvo. Onhan mopokin on ajoneuvo, vaikka se ei ole moottorikäyttöinen ajoneuvo.

    Sopimusta on 1993 muutettu siten, että raitiovaunujen etuajo-oikeus on voimassa muuallakin kuin risteyksissä. Suomi on varannut oikeuden poiketa tästä säännöstä.

  4. Tieliikennesopimuksen mukainen vähäisen tien sääntö velvoittaa väistämään muita ajoneuvoja (18 artikla kohta 2). Täydentävän eurooppalaisen sopimuksen mukaan mikään on sallittua, että vähäiseltä tieltä tulijalla on velvollisuus väistää kaikkea muuta liikennettä.Suomi on liikennemerkkisopimuksen suhteen varannut oikeuden käyttää kärkikolmiota ja lisäkilpeä ennakkovaroituksena stop-merkistä. Täydentävän eurooppalaisen sopimuksen mukaan näin kuuluu tehdä.

This entry was posted in Lainsäädäntöuudistus. Bookmark the permalink.

7 Responses to Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset

  1. avatar Olli Pottonen says:

    Vielä yksi huomio: Tieliikennesopimuksen 8 artiklan mukaan ”Liikkuvalla ajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä tulee olla kuljettaja.” Aiemmin tämä oli niin itsestäänselvyys, ettei sitä Suomen laissa erikseen mainittu. Nykyisin kyseessä on kyseenalainen kehityksen este.

  2. avatar Olli Pottonen says:

    Vielä pari havaintoa. Liikennemerkkisopimus (23 artikla kohta 13) määrittelee polkupyöräliikennevalot. Sopimuksen mukaan nämä koskevat ainoastaan polkupyöriä. Entäs jos pyörätiellä (tai -kaistalla) ajetaan vaikka mopolla?

    Saman kohdan mukaan pyörävaloissa on tunnuksena suorakulmainen polkupyörää esittävä kilpi. Suomessa käytetään pyöreää.

  3. avatar Olli Pottonen says:

    Miksi pyörätien käyttövelvoite on muuten Valtioneuvoston asetuksessa eikä Eduskunnan säätämässä laissa? Lain esitöistä löytyy selityksiä:

    Tieliikennelakia täydentäisivät edelleen lain nojalla annettavat asetukset ja liikenneministeriön päätökset. Erityisesti ajoneuvoja ja liikenteen ohjauslaitteita koskevat säännökset ja määräykset jäisivät lähes täysin lakia alemmanasteisiin säädöksiin. Näiden säännösten ja määräysten yksityiskohtaisuuden ja melko usein esiintyvät muuttamistarpeen vuoksi niitä ei ole syytä ottaa lakiin.

    Liikenteen ohjauslaittein tienkäyttäjille osoitetut käskyt ja kiellot vastaavat merkitykseltään liikennesääntöjä. Niitä koskevilla säännöksillä ei kuitenkaan ole samaa liikennepoliittista kantavuutta, jonka vuoksi nämä säännökset voitaisiin antaa asetuksella.

    Ei ihan täsmää, ei voi olla melko usein tarvetta muuttaa säännöstä jos se on kansainvälisin sopimuksin kiveen hakattu. Ja toisaalta jos säännöksellä ei olisi liikennepoliittista kantavuutta niin ei kai sillä juuri olisi väliä vaikka sopimuksesta poikettaisiin?

  4. avatar Olli Pottonen says:

    Wienin sopimuksen 24 artiklan mukaan ajoneuvosta ei saa poistua varmistumatta, että sen voi tehdä aiheuttamatta vaaraa muille tienkäyttäjille. Säännös sisältyy Suomen tieliikennelakiin, mutta siitä on säädetty poikkeus. Pysäkillä linja-autosta ja raitiovaunusta noustessa on muiden ajoneuvojen kuljettajien velvollisuus varmistua ettei vaaraa aiheudu.

    Tieliikennelain säädös on toki ihan perusteltu, mutta onko se sopimuksen mukainen?

    • avatar Olli Pottonen says:

      Nyt kun tarkemmin katson, niin tämä velvollisuus väistää bussin ja linja-auton matkustajia on tieliikennesopimuksessa (21 artikla), mutta vain kun ohitetaan oikealta. Ja kaksisuuntaisella pyörätiellähän pyöräilijä voi ohittaa bussin tai ratikan vasemmalta (omasta näkökulmastaan).

  5. avatar Olli Pottonen says:

    Liikennemerkkisopimuksen mukaan kohdasta, josta pyöräilijät usein tulevat tielle tai ylittävät sen, varoitetaan tunnuksella A 14. Vastaavalla suomalaisella merkillä 153 varoitetaankin myös mopoilijoista.

  6. Pingback: Lainsäädäntö osa 2: Pyörätien käyttövelvoite | Kaupunkifillari

Add Comment Register



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>