Tulevan tiistain yhdyskuntalautakunnan esityslistalla on Tuomikirkonkadun katusuunnitelma. Suunnitelma käsittelee Satakunnan- ja Kyttälänkadun välistä osuutta. Siinä esitetään osittain yhdistetyn kevyen liikenteen väylän (Satakunnankatu-Rongankatu) ja osittain materiaalierotellun pyörätie-jalkakäytävän (Rongankatu-Kyttälänkatu) rakentamista kadun itälaitaan.
Suunnitelman ollessa nähtävillä siitä jätettiin kaksi muistutukset (Tampereen polkupyöräilijöiden muistutus), joissa molemmissa esitettiin pyöräilyn sijoittamista ajoradalle ja kadun länsilaitaan yksisuuntaista ”vastavirtapyörätietä”. Nämä muistutukset ohitettiin täysin jatkosuunnittelussa. Perusteluna oli, että yhdistetty kevyen liikenteen väylä on tuttu pyöräilijöille. Samalla periaatteellahan olisi 60-luvulla voitu jatkaa mukulakivikatujen rakentamista tai jättää 2010-luvulla Rantatunneli rakentamatta, sillä se eihän tamperelainen autoilija osaa tunnelissa ajaa.
Pyöräilijän asema on eri jokaisessa korttelissa
Tuomiokirkonkadun suunnitelmassa pyöräilyn asema muuttuu korttelin välein: Tuomiokirkon kohdalla ajoradalla, Satakunnankadun ja Rongankadun välillä yhdistetyllä kevyen liikenteen väylällä, seuraavassa korttelissa kaksisuuntaisella aivan liian kapealla (2,15 m) pyörätiellä ja lopuksi Stockmannin kohdalla kävelykadulla. Tämä sekoittaa pyöräilijöiden lisäksi autoilijoita ja jalankulkijoita. Lisäksi pyöräily etelän suuntaan tapahtuu muusta liikenteestä poiketen vasemmanpuoleisen liikenteen logiikan mukaan. Tämä lisää risteysonnettomuuksien riskiä selvästi (lähde: Summala et al. 1996).
Surkeat näkemät aiheuttavat todella suuren vaaran
Tuomiokirkonkadulla risteysonnettomuuksien riskit ovat erittäin suuret erityisesti Kyttälänkadun ja Rongakadun risteyksissä, sillä niissä olisi erittäin huonot näkemät.
Jos etelään päin Tuomiokirkonkadulla olisi yksisuuntainen pyörätie, näkyisi pyöräilijä paljon paremmin risteykseen tullessa:
Pyöräilijän saapuessa risteykseen pohjoisesta Tuomiokirkonkatua hidasta 12 km/h nopeutta (verrattavissa nopeaan juoksuun) hän etenee lähes yli 3 metriä sekunnissa. Tällä nopeudella tullaan kulman takaa täysin näkymättömistä sekunnissa Kyttälänkadun puoleen väliin. On täysin järjetöntä aiheuttaa näin suuri vaara pyöräilijöille.
Rongankadun risteyksen näkemät
Reitin jatkuvuus Erkkilänsillalle
Pohjaesityksessä todetaan myös:
Pyörätien sijoittamista Tuomiokirkonkadun itäpuolelle puolsi myös pyöräreitin jatkuvuus Tuomiokirkonkadun editse Erkkilänkadun kautta Tammelaan. Tulevaisuudessa on tarkoitus kehittää Erkkilänkadun pyöräilyolosuhteita Ratapihankadun toteuttamisen yhteydessä.
Tämä on virheellinen väite. Pyöräilyn toteuttaminen oikeanpuoleisena luo huomattavasti paremmat edellytykset ohjata pyöräilyreitti tulevaisuudessa joko Satakunnankadun ja Rautatienkadun tai Tuomiokirkonpuiston läpi, sillä kadun oikeasta laidasta liikenne on helppo ohjata haluttuun suuntaan. TAPOn esittämä ratkaisu Tuomiokirkonkadulle tekisi myös Satakunnankadun risteyksestä paljon turvallisemman ja selkeämmän.
Konfliktien lisääntyminen pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden kesken
Pohjaesitys lisää jo nyt runsain mitoin esiintyviä konflikteja pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden välillä. Tuomiokirkonkatu on koko suunnittelualueelta erittäin merkittävä jalankulkureitti. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää taata jalankulkijoille rauha. Tämä tapahtuu ylivoimaisesti parhaiten ohjaamalla pyöräily toiseen suuntaan ajoradalle ja toiseen suuntaan yksisuuntaiselle pyörätielle.
Yhdistyt kevyen liikenteen väylät luovat myös pyöräilijöille väärän kuvan siitä, että he voivat pyöräillä siellä missä jalankulkijat menevät. Tämän näkyy Tampereella poikkeuksen runsaana jalkakäytäväpyöräilynä.
Pohjaesitys perustuu vanhentuneeseen ajatteluun ja tietoon
Esimerkiksi Tampereen Teknillisen yliopiston Liikenteen tutkimuslaitos Vernen Pykälä II -projektin mukaan edistyneimmissä pyöräilykaupungeissa pyöräilyinfrakstuktuuri on poikkeuksetta huippuluokkaa. Tämä mahdollistaa sujuvan, nopean ja turvallisen pyöräilyn. Pyöräilyn pääreiteillä pyöräily on yleensä eroteltu muusta liikenteestä ja liittymien turvallisuuteen ja sujuvuuteen on panostettu esim. tuomalla pyöräilijöille etuisuuksia risteäviin katuihin nähden. Yhdistettyä jalkakäytävä-pyörätietä ei parhaissa pyöräilykaupungeissa käytetä.
Pohjaesitys on vastoin kaupungin omia linjauksia
Tampereen kaupungin katusuunnittelussa ja kaavoituksessa pyöräily tunnuntaan nähtävän pakollisena pahana, joka pitää pistää pois ”oikean” liikenteen – eli autoilun – tieltä yhteen jalankulun kanssa. Tämä on hyvin vakavassa ristiriidassa kaupungin linjausten kanssa, joissa korostetaan hyvinvointia, tiedolla johtamista, pyöräilyn, kävelyn sekä joukkoliikenteen kulkutapaosuuden nostamista.
Kaupunkilaisten mielipidettä ei arvosteta
Jos Tuomiokirkonkadun suunnitelma menee läpi sellaisenaan yhdyskuntalautakunnassa, on kyseessä törkeä kaupunkilaisten mielipiteen ohittaminen. Mutta tämä onkin enemmän sääntö kuin poikkeus: Tampereen polkupyöräilijöiden viimeisen vuoden aikana jättämistä katusuunnitelmien muistutuksista 9 on edennyt päätökseen saakka. Näistä Niemenrannan kadut muuttuivat merkittävästi paremmiksi, Isokuusen ja Rantatunnelin pyöräilyjärjestelyt paranivat hieman, mutta lopuissa kuudessa tapauksessa suunnitelmia ei muutettu mitenkään.
TAPOn muistutukset ovat olleet hyvin perusteellisia, perustuneet tuoreeseen tieteelliseen tutkimustietoon ja muualla Suomesta sekä Euroopasta saatuihin kokemuksiin kaupunkiliikenteen järjestämisestä. Mutta silti näitä ei ole haluttu huomioida. Tämä osoittaa sen, että osalla liikennesuunnittelijoista on jäänyt päälle menneiden vuosikymmenten tapa toimia ja ikävä kyllä myös tapa tehdä liikennesuunnittelua.
Vaihtoehtoisen ratkaisun kustannusvaikutukset
TAPOn esittämän ratkaisu ei olisi yhtään kalliimpi rakentaa kuin virkamiestenkään. Se ei myöskään lisäisi hoitokustannuksia, mutta turvallisempana ja sujuvampana ratkaisuna se lisäisi pyöräilyä ja sen turvallisuutta. Näistä saatavat yhteiskunnan kustannushyödyt ovat merkittävät.
Johtopäätös
Suunnitelma on palautetta valmisteluun ja valmistelussa on otettava huomioon pyöräily ja kävely huomattavasti paremmin.
LISÄYS 13.5.: Yhdyskuntalautakunta palautti katusuunnitelman valmisteluun.
Matti Koistinen
Hyvin sanottu ja kannatetaan. Ei voi kuin ällistellä kun ei ilmainen viisaus joka ei lisää myöhempiäkään kustannuksia kelpaa! Sitten kun joku kuolee risteyskolarissa, paniikissa korjataan…
Uskomatonta ajatella, että viime vuoden pyöräilykunta ei ole sen enempää ottanut selvää turvallisista, loogisista, sujuvista ja houkuttelevista pyöräliikennetoteutuksista. Keskusta-alueella sääntö numero yksi on yksisuuntaisuus! Oli se sitten tonttikatujen sekaliikennettä tai pääkatujen eriytettyjä ratkaisut, molemmissa ajamisen pitää tapahtua yksisuuntaisena jalankulusta erotettuna. Jos sotkuliikenne tai korttelin välein vaihtuvat ratkaisut olisivat turvallisia, loogisia ja sujuvia, niin silloinhan autoliikenteen ratkaisut olisivat näitä samoja.
Arvon Tampereen päättäjät. Mikäli ette halua joutua vuoden kahden päästä naurunalaiseksi, tai vielä pahempaa, vastuulliseksi onnettomuudesta, niin lukekaa molemmat Vernen kirjat pyöräliikenteen suunnittelusta. Tutkikaa mitä muuta interweb asiasta kertoo ja toteuttakaa tutustumismatka sekä mekkaan Kööpenhaminaan että nopeasti kasvaneeseen Tukholmaan. Ajelkaa metsä/hiekkateiden sijasta keskustan kaduilla ja suorittakaa kääntymisiä suuntiin, minne kulloinkin on tarve. Videoikaa tämä ja tehkää sama sen jälkeen Tampereella. Huomaatte eron.
TAPO, tsemppiä vääntöön. Joskus pitää heittää itseään tuleen, jotta jotain yhteistä hyvää voi saada.
Hei,
olenkin jo lautakuntablogissa ottanut tähän kantaa tiistain kokousta odotellessa:
http://jaakkostenhall.blogspot.fi/2014/05/yhdyskuntalautakunnan-lista-135.html
Jari: On jotekin käsittämätön paradoksi, että Tampereella tehdään Suomen ylivoimaisesti parasta liikennetutkimusta. Erityisesti pyöräilyn ja kävelyn saralla. Ja sitten suunnittelijat tekevät aivan päin vastoin. Ja kun Tampereen kaupunki on vielä ollut mukana Pykälä-projektissa (http://www.tut.fi/verne/tutkimusalueet/kaupunkiliikenne/pykala-ii-projekti/).
Jaakko: Hyvät piirrokset sulla.
Nyt on pakko kommentoida kun monissa kaupungeissa pyöräilijät valittaa kulkuväylistään. Esim risteys näkyvyys, mikä pakko on siihen risteykseen ajaa täysillä. Sitä paitsi pyörissäkin on jarrut. Sieltä saattaa se kävelijä tulla silti kun käännät pääsi toiseen suuntaan tarkistaaksesi muuta liikennettä. Keskusta alueella ajetaan pyörällä niinkuin autollakin hiljaa. Pyörä on kävelijälle yhtävaarallinen vastaantulija kuin auto.
risto: jos olen oikein ymmärtänyt, niin kyse ei ole vauhdista, vaan juurikin turvallisuudesta. Loogiset väylät viestivät myös pyöräilijälle mahdollisista väistämisistä, kun taas väylän laatu (tasaisuus, suoruus ja hyvä erottelu jalankulkuun) antaa pyöräilijälle paremman mahdollisuuden seurata liikennettä, eikä katsoa vain mistä kohdasta voi ajaa töksäyttämättä.
Jos taas rakennetaan epäselviä ja puoltavaihtavia ratkaisuja, niin silloin saavutetaan pahin mahdollinen turvattomuus.
Jotta liikenne olisi sujuvaa, jokaisen tielläliikkujan pitää tietää ketä väistää ja koska.
Tässä vähän lisälukemista: http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2013/07/12/vaarallisia-pyoratien-jatkeita-pitaa-purkaa-tai-selkeyttaa-ei-rakentaa-lisaa/
Risto: En oikein tiedä luitko tekstiäni vai et? Ainakaan et sitä sisäistänyt.
Muutamia pointteja:
1) Esimerkissäni esitin, että pyöräilijä ajaa risteykseen 12 km /h nopeudella. Tämä ei todellakaan ole täysillä. Hyvin kaukana siitä. Tottakai pyöräilijöiden pitää suhteuttaa nopeus liikenneympäristöön, aivan kuten autoilijoidenkin. Mutta jos näkemät ovat huonot, niin se jättää kaikille osapuolille erittäin vähän pelivaraa virheen sattuessa. Miksi sillä autoilijalla on yhtään suurempi oikeus tulla kulman takaa ”täysillä” (=30-40 km/h), erityisesti kun hän kuljettaa 1000 kilon massaa.
2) Esitimme, että pyöräily erotetaan jalankulusta, osittain myös jalankulkijoiden turvallisuuden takia. Tämä lisäisi myös pyöräilijöiden turvallisuutta. Mikä tässä on niin hankalaa ymmärtää?
3) Ikävä kyllä auto on huomattavasti vaarallisempi kuin polkupyörä. Esimerkiksi vuonna 2012 kuoli liikenteessä yhteensä 29 jalankulkijaa. Näistä 10 suojatiellä – ikävä kyllä.
Pyöräilijöitä kuoli 19, mutta pyöräilijät eivät aiheuttaneet yhtään kuolemaan johtanutta tapausta koko vuonna 2012 (lähde: http://www.liikenneturva.fi/sites/default/files/materiaalit/Tutkittua/Tilastot/tieliikenneonnettomuudet_2012.pdf sivu 29). Henkilöautoilijat taas aiheuttivat 35 henkilön kuoleman ja kuorma-autoilijat jopa 89 henkilön kuoleman. Kuorma-autojen kohdalla toki osassa lienee kyse itsemurhista.
Mutta joka tapauksessa väitteesi siitä, että pyörä olisi kävelijälle yhtä vaarallinen kuin auto on niin tilastojen kuin arkijärjenkin näkökulmasta väärä.
En kannata sitä, että yksisuuntaiset tiet eivät olisi sitä kaikille. Lisäksi minusta on asennevammaista kirjoittaa kuinka pyöräilijä tulee nopeasti kulman takaa risteykseen ja joutuu vaaraan – havainnekuvien tilanteissahan pyöräilijä olisi tietä ylittäessään väistämisvelvollinen ja risteykseen ajonopeus on aivan omassa vallassa.
AJ: Tottakai on väistämisvelvollinen. Mutta eihän se estä mitenkään sitä, että tehtäisiin parempia ratkaisuja. Liikenteessä sattuu meille kaikille virheitä. Silloin on todella tärkeää, että muilla jää aikaa ”paikata” nämä mokat. Siksi autoillessa pidetään turvaväliä ja siksi kaupunkien kadut pitäisi suunnitella niin, ettei kukaan tule täysin pimeän nurkan takaa yllättäen. Tuossa paikassa pyöräilijällä on selkeä putki suoraan edessään, silloin voi jäädä vilkaisematta vasemmalle, vaikka pitäisi.
Mutta onneksi Yhdyskuntalautakunta oli samaa mieltä meidän kanssa: juuri saatiin tieto, että suunnitelma palautettiin valmisteltavaksi.
AJ: Kyllä, pyöräilijä on väistämisvelvollinen. Ja jotta katusuunnitelman tilanteessa olisi voinut väistämisvelvollisuuttaan noudattaa, olisi risteyksiin täytynyt ajaa suunnilleen 5 km/h. Mahdollista? Kyllä. Sujuvaa ja houkuttelevaa? Eipä niinkään.
Tuollaisilla näkymillä olevia risteysjärjestelyjä ei autoille juurikaan tehdä. Minkähän takia? Monissa paikoissa, joissa on parempikin näkyvyys laitetaan stop-merkki, jotta havainnointiin jää riittävästi aikaa. Mitäs mieltä autoilijat olisivat, jos keskustassa laitettaisiin kaikkiin risteyksiin stop-merkit? Siis jokaiselle suunnalle.
En pidä kovin liioiteltuna vaatimuksena, että pyörällä pitää keskustassa, etenkin sivukaduilla, voida ajaa ihan yhtä kovaa ja sujuvilla risteysjärjestelyillä kuin autoillakin.
Kaiken tämän jälkeen voidaan vielä pohtia mitkä olivatkaan ne kulkumuodot, joita keskustassa haluttiin suosia?