Vaarallisia pyörätien jatkeita pitää purkaa tai selkeyttää, ei rakentaa lisää

perjantai, 12. heinäkuuta 2013

(Aihe on vanha, mutta niin kauan kun asialle ei tapahdu mitään, aihe on ajankohtainen.)

Vuonna 2001 porilaisilta autoilijoilta kysyttiin: ”Suoraan ajava autoilija risteää pyörätien jatkeen kanssa, kumpi väistää?” (kysymyksen yhteydessä esitettiin hyvin havainnollistava kuva), 26% porilaisautoilijoista vastasi oikein: ”pyöräilijä väistää.” Mutta kun vuonna 2009 uusittiin sama kysymys, vain 16% tiesi enää oikean vastauksen. Muun muassa tätä aihetta tutki Liikenneturvan Salla Karvinen omassa diplomityössään. Itse olin kuuntelemassa Salla Karvisen esitystä vuoden 2012 Suomi pyöräilee -seminaarissa – järkytyin ja siitä asti tuurillako Suomessa ajellaan -ajatus on pyörinyt päässäni.

Tulevaisuudessa pyöräonnettomuuksien määrä tulee lisääntymään. Luonnollisin syy on räjähdysmäisesti lisääntyvä pyöräily, mutta myös autoväylien lisääntyvä ruuhkaisuus ruokkii hermostunutta ja vaarallista autoilijoiden ajokulttuuria. Mutta kumpikaan edellisistä syistä ei saisi olla onnettomuuksien aiheuttaja. Mutta mitkä muut syyt voisivat aiheuttaa onnettomuudet? Pyöräilijöille varta vasten rakennetut äärimmäisen vaikeasti tulkittavat risteysalueet ja niiden pyörätien jatkeet. Asia jonka pitäsi olla niin helppo ja yksinkertainen, että lapsikin osaisi pyöräillä turvallisesti. Mutta jokin on mennyt pieleen, sillä jo nykyiset jatkeet ovat liian vaikeita aikuisille. Asia on syytä ottaa vakavasti, sillä kaikista pyöräonnettomuuksista 80% tapahtuu risteysalueilla.

Tasa-arvoinen risteys Helsingin Kalliosta. Pyöräilijät ylittämässä pyörätien jatketta, autoilija väistää ja on pysähtyneenä. Menikö väistäminen sittenkään oikein?
Tasa-arvoinen risteys Helsingin Kalliosta. Pyöräilijät ylittämässä pyörätien jatketta, autoilija väistää ja on pysähtyneenä. Kumman tässä olisikaan pitänyt väistää?

Hyvän asian puolestapuhujia on liikkeellä useita. Harmi vaan että pelkät kysymykset paljastavat kysymysten laatioiden suhteen pyöräilyyn: eivät he oikeasti pyöräile, ainakaan usein ja eri reittejä. Jos kysymyksistä puuttuu todelliset tämänhetkisen liikenteen vaarallisimmat ratkaisut, joita on kaikkialla (jos niitä edes tunnistaa vaarallisiksi). Sen sijaan kysymyksissä kysellään lähinnä joko itsestäänselvyyksiä tai pyörän varusteita, joiden tietämisellä ei ole mitään tekemistä päivittäisen ajamisen kanssa. Mutta erottui joukosta yksi oikealla tavalla kriittinenkin artikkeli, joka oli yllättäen autoilijoiden suosimassa Tekniikan Maailmassa. Ikävintä kaikessa tässä on se, että kaikki tuntuu miettivän vain tiedottamisen huonoutta, kun kerran asia niin huonosti tunnetaan, mutta harva miettii itse infran huonoutta, joka kertoisi käyttäjälle helpoiten miten katua kuuluu käyttää.

Liikenneturvan kuva, mihin itse lisäsin puuttuvista suunnista tulevat ajoneuvot (kirkkaan vihreät nuolet). Nyt lapsellisen helposta kuvasta saatiin hieman haastava. Eli miten nyt tässä kuuluisi ajaa?
Liikenneturvan kuva, mihin itse lisäsin puuttuvista suunnista tulevat ajoneuvot (kirkkaan vihreät nuolet). Nyt lapsellisen helposta kuvasta saatiin hieman haastavampi, normaali tilanne jokapäiväisestä Helsingistä. Kuka nyt väistää ja ketä?

Liikenneturva lanseerasi Jalan ja pyörällä -oppaan. Siinä on sekä liikennesääntöjä että kuvia risteysajosta: milloin väistää pyörä ja milloin auto. Hyviä ja selkeitä kuvia, mutta miksi ainoastaan lapsellisen helpot tilanteet on kuvattu, sillä jo vartin ajo Helsingissä vie risteysväistämiset aivan uusiin sfääreihin, mihin Liikenneturvan kuvat eivät enää tuo vastausta. Voisiko apu löytyä saman firman nettisivuilta löytyvästä liikenneturvavisasta? Samoja helppoja kuvia höystettynä täysin typerillä kysymyksillä. Mitä hemmetin iloa on tietää, että KERS-laite (siis tämä formuloissa, ratikoissa ja junissa käytetty jarrutusenergian talteenottojärjestelmä) ei kuulu pyörän pakollisiin varusteisiin. Tai onko kissansilmän värin tietämisellä merkitystä, kun pyörätien jatketta lähestyvä pyöräilijä yrittää pohtia: ”kumman kuuluisi väistää?” Niin ja talvipyöräily: ei pakkasrajaa, ja pyörätien jatkeen merkitsemistapoja on kolme (joista mikään ei itsessään viesti väistämisestä mitään), pyörätasku on pyörätasku, eikä takatasku ym. ”todella tärkeää”.

Kysymys ja kuva eivät enempää voisi olla ristiriidassa. Ja mitkä vastausvaihtoehdot, suorastaan surullista.
Kysymys ja kuva eivät enempää voisi olla ristiriidassa. Ja mitkä vastausvaihtoehdot, suorastaan surullista.
Kuvan sama tilanne, mitä kysyttiin porilaisautoilijoilta. 16% tiesi oikean vastauksen. Muokkasin kuvaa hieman, jotta jokainen, myös lapsi, tietäisi kumman kuuluu väistää.
Kuvassa sama tilanne, mitä kysyttiin porilaisautoilijoilta. 84% ei tiennyt oikeaa vastausta . Muokkasin kuvaa hieman, jotta jokainen, myös lapsi, tietäisi kumman kuuluu väistää.
Samoin kiertoliittymästä poistuva ajoneuvo on liian usein tietämätön väistämisvelvollisuudesta. Jälleen kuvamuokkaus, jotta myös tämä asia osattaisiin 100%:sti.
Samoin kiertoliittymästä poistuva ajoneuvo on liian usein tietämätön väistämisvelvollisuudesta. Jälleen kuvamuokkaus, jotta myös tämä asia osattaisiin 100%:sti.

Myös Autoliitto päätti opettaa oppimisvaikeuksista kärsiviä pyöräilijöitä omilla kysymyksillään. Mutta ensin myös Autoliitto kärsi opettamisvaikeuksista. Mutta entä testi(t). Ensimmäisenä tein koululaisille suunnatun testin. Kyllä/ei vastausvaihtoehdot ja todella helpot kysymykset. Sopii hyvin koululaiselle, jonka pyöräreitillään ei ole ensimmäistäkään risteystä, sillä jo yksikin ”vääränlainen” ylitys aiheuttaa vaaratilanteen. Sitten vuorossa varttuneemman testi. Käsittämätöntä nippelitietoa ja vaikeita paikkoja ei sitten ensimmäistäkään. Kahdella vastausvaihtoehdolla testi on jopa Liikenneturvan testiä huonompi. Ainoa hyvä oli kysymysten paljous, jokaisen kymmenen kysymyksen jälkeen sai valita kymmenen lisäkysymystä jne. Eivätkö Autoliiton työntekijät pyöräile? Sillä vain pyöräilemällä voi ymmärtää liikenteen kokonaisvaltaisesti.

Samoin Yle teki omat kysymykset. Kahdeksan kysymystä ja ei kun pohtimaan vastauksia. Ei hemmetti, kaikki oikein! Mutta miksi tässäkään ei ollut yhtään keskivaikeaa tapausta, saatika vaikeaa? Nämäkään kysymykset eivät heti aivan oikein menneet. Vaikeaa tämä pyöräily.

Yksi asia ihmetyttää, miksi kukaan ei ole kriittinen infran suhteen? vai eikö siitä saa tai haluta puhua?

Tekniikan Maailma (nro 8/13) on ollut tähänastisista realistisin. Artikkeli kuvaa hyvin yhtä pyörällä kuljettua päivää elämässä: kiertoliittymän suoraan ajanut autoilija ei huomannut koko kiertoliittymää, niin miten hän voi olla edes kääntyvä autoilija, jonka kuuluu väistää liittymästä poiskääntyessä liittymää jatkavaa eli kiertävää pyöräilijää, tai edessäni pyörätietä ajavalle pyöräilijälle seuraava risteys on niin epäselvä, että myös autoilijan sääntötietämättömyys esti onnettomuuden autoilijan väistäessä. Artikkelissa otettiin vakavasti kantaa myös nykyisiin pyörätien jatkeisiin: vaikeasti tulkittaviin risteysratkaisuihin joissa myös lapsen pitäisi osata ajaa oikein ja turvallisesti. Hyviä ja kantaaottavia pohdintoja mm. ”Korkein oikeus ei tuominnut kumpaakaan osapuolta, mutta ei ottanut myöskään kantaa siihen, oliko kysemyksessä pyörätien jatke vai pelkkä suojatie? […] On käsittämätöntä, että tällaisia tulkintakysymyksiä voi ylipäätään syntyä. Eräs tärkeimmistä liikenneturvallisuuden peruspilareista on se, että kaikki liikenteen osapuolet toimivat samanlaisten pelisääntöjen mukaan. Miten näin voidaan tehdä, jos säännöt ovat epäselvät? Vasta sitten, kun pyöräilijän oikeus ajaa suojatiellä on selvä, voidaan mennä varsinaiseen väistämistä koskeviin kysymyksiin.” Myös minikokoiset kiertoliittymät saivat tuomion: niitä ei olisi koskaan saanut rakentaa! Hyvä artikkeli, suosittelen lukemista kaikille, myös Liikenneturvalle, Autoliitolle, Ylelle, KKO:lle, Liikennevirastolle ja lakia laativalle LVM:lle, ihan kaikille.

Järkyttävän hyvä ja oikealla tavalla kriittinen artikkeli, tämä kannattaa lukaista!
Järkyttävän hyvä ja oikealla tavalla kriittinen artikkeli, tämä kannattaa ehdottomasti lukea!
Juuri valmistunut minikokoinen kiertoliittymä Helsingin Kaarelasta. Kuvista 1-4 huomaa hyvin, kuinka suoraan tässäkin liittymässä voi ajaa. Kuvan 4 kohdalta pyöräilijän kuuluisi kääntyä jatkaakseen liittymässä kiertämistä.
Juuri valmistunut minikokoinen kiertoliittymä Helsingin Kaarelasta. Kuvista 1-4 huomaa hyvin, kuinka suoraan tässäkin liittymässä voi ajaa. Kuvan 4 kohdalta pyöräilijän kuuluisi kääntyä jatkaakseen liittymässä kiertämistä. Liittymään on lisäksi rakennettu ulkokehälle kaarresädettä jyrkentäviä yliajettavia kiveyksiä, mutta ainakaan henkilöauton ajokäyttäytymiseen niillä ei ole mitään vaikutusta.

Helsingin Sanomat otti hiljattain kantaa mm. pyöräilijän väistämissääntöjen epäselvyyteen. Toimittaja, vuoden pyöräilijä 2013, Teppo Moision kolumni raapaisi sitä totuutta, mitä nykyinen Helsingin 1200 kilometrin verkko pitää sisällään. Lakimuutos vuonna 1997 muutti ajorataan kiinni tulevan pyörätien jatkeen väistämissääntöä: ”Puolentoista vuosikymmenen takainen lakiuudistus säädettiin ajatellen ulkoilukäyttöön tehtyjä puskapyöräteitä. On ihan järkeenkäypää, että niiden kulkijat tosiaan väistävät ajoradan käyttäjiä. Puskapyöräteistä olisi kuitenkin pitänyt huolehtia asentamalla niille kärkikolmiot, ei sotkemalla koko väistämissäännöstö.”, kirjoittaa Teppo. Tekniikan Maailma (nro 8/13) puhuu väistämissääntöuudistuksesta siten, että vanha laki määritti väistämisvelvollisuuden pyörätien tulokulmasta suhteessa ylitettävään ajorataan. 90 asteen kulmassa ajoneuvot olisivat olleet tasa-arvoisia, pinemmässä kulmassa pyöräilijä olisi ollut väistämisvelvollinen. Joten TM:n mukaan asteluvun mukaan määriteltävä väistämissääntö oli niin tulkinnallinen, että onnettomuuksia tutkivat viranomaisetkin nostivat kätensä ylös, samoin tuomioistuimet. Miten kukaan autoilija tai pyöräilijä pystyy havannoimaan tulokulmaa ennen risteykseen saapumista, ehkä sen aikaiset LVM:n virkamiehet olivat tässäkin asiassa kansaa pätevämpiä pyöräilijöitä? Moisio on oikeassa, että kaupunkiin ja puskiin tehdyillä pyöräteillä ei ole järkevää käyttää samoja sääntöjä. Muitakin hyviä pohdintoja pyöräilyyn vaikuttavista säännöistä oli kolumnissa.

Myös Kaupunkisuunnitteluviraston liikenneinsinööri Marek Salermo kiteytti omat näkemyksensä tasa-arvoisen kadun risteyksen pyörätien jatkeistä sähköpostissaan näin: ”Tasa-arvoisia risteyksiä on Helsingissä ollut satunnaisesti tapana käyttää myös pyöräteiden yhteydessä. Jatkossa näin ei saisi olla. Jos mietitään kadun vasemmassa reunassa (kaksisuuntaisella) pyörätiellä ajavaa pyöräilijää, on hän toisin kuin jalankulkija ja samaan suuntaan etenevä autoilija väistämisvelvollinen vasemmalta tulevaan autoilijaan nähden. Tässä ei ole mitään järkeä, joten tällaisista ratkaisuista on perusteltua pyrkiä eroon. Tämä on paitsi periaatteellinen myös hyvin käytännönläheinen kysymys. Pyöräilijähän ei pyörätiellä ajaessaan kovin helposti havaitse sivusuunnalle merkittyä kolmiota tai sen puuttumista. Siksi yhdenmukaisuus on tärkeää liikenneturvallisuuden kannalta. Tämän tiimoilta jatkamme keskustelua liikennesuunnitteluosaston sisällä. Jatkossa olisi tarkoituksenmukaista linjata, että pyörätiejärjestelyjä ei toteuteta sellaisessa (rauhallisessa) katuympäristössä, jossa esiintyy tasa-arvoisia liittymiä/risteyksiä. Samaa pätee luonnollisesti toisinpäin: kadulla oleva pyörätie sulkee pois mahdollisuuden käyttää tasa-arvoisia liittymiä/risteyksiä. Loogista!” (syksy 2012)

Itsekin olen sivunnut aihetta aiemmin. Edesmenneen Kaupunkifillarin suoran linjan kirjoitus löytyy tästä. Ja jos olet vailla kesälukemista, niin muutkin jutut ovat tallessa ja löytyvät täältä. (Pienenä muutoksena omaan juttuuni: Bulevardista puhuessani olen miettinyt asiaa uudelleen. Kun kerran pyörätie jatkuu reunatuen takia ajorataan saakka kiinni, niin ilmeisesti pyöräilijän kuuluukin väistää myös vasemmalta Yrjönkadulta suoraan tulevia autoja, ja sama toisinpäin pyöräilessä kohti Erottajaa väistetään molemmista suunnista tulevat (?). Tässä jälleen hyvä esimerkki toteutuksesta, missä oikean vastauksen tuo viimeistään oikeuden päätös: Alkaako pyöräilijän ajorata jo katua muistuttavasta laatoituksesta poikkisuojatien kohdalla ennen varsinaista risteystä, vai vasta reunatuesta, jolloin ajorataa muistuttava osa on enemmän haitaksi kuin hyödyksi? Vai tietääkö joku vastauksen? Ken tietää, kertokoon.)

Kannelmäestä Googlen kuvaama ristyes. Ei pyörätien jatketta, ei pyörätietä.
Kannelmäestä Googlen kuvaama ristyes. Ei pyörätien jatketta, ei pyörätietä.
Sama paikka nykyään. Tasa-arvoinen risteys korotetulla jatkeella. Pyörätien olemassaolo on edelleen mysteeri.
Sama paikka nykyään. Tasa-arvoinen risteys korotetulla jatkeella. Pyörätien olemassaolo on edelleen mysteeri.

Toiseksi viimeisenä pyörätie jatke-soppaan on tuonut omat ajatukset Liik enne vira sto. Virastossa päivitetään tällä hetkellä vanhaa Kevyen liikenteen suunnitteluohjetta muotoon Jalankulku- ja pyöräteiden suunnitteluohje. Ensimmäinen korjauskierros on käyty ja kesäkuussa tuli jälleen uusi luonnos. Jos vertaa uutta ja vanhaa (vuodelta 1998), niin vanhassa tietoa pyörätien jatkeesta on todella vähän, ainoa relevantti lause menee näin: ”Jos pyörätie on vain risteyskohdan toisella puolella, merkitään ylitys pelkällä suojatiemerkinnällä.” (sivu. 83, kohta 8.3.2). Parempi näinkin kun ohjata pyöräilijät lainvastaisesti jalkakäytävälle. Tämänkin lauseen olisi voinut päivitää muotoon: ”mikäli pyörätie päättyy, pyöräilijät pitää ohjata turvallisesti sekaliikenteeseen joko risteyksien välissä tai risteyksissä valo-ohajtusti tai ilman. Puolenvaihtoa vaativan ohjauksen on tapahduttava ainoastaan valo-ohjatusti tai kiertoliittymää hyödyntäen.” (+muutama havainnekuva). Siis ei mystisesti loppuvia pyöräilijän omaa luovuuteen perustuvia ratkaisuja. Pyörätien jatkeen väistämissäännöistä tai onko pyörätien jatke järkevä tasa-arvoisissa risteyksissä, siihen vanhassa ei otettu kantaa. Mutta uuden luonnoksessa asiaa on pohdittu hieman enemmän. Otsikolla ”Pyörätien jatkeen tarve ja periaateratkaisut” otetaan kantaa, miten tulevaisuudessa pyörätien jatkeita pitäisi merkitä. ”Pyörätien jatketta käytetään myös seuraavissa tapauksissa: 1) suojatien yhteydessä, kun pyöräilijä tulee pyörätieltä ajoradalle riippumatta siitä jatkuuko pyörätie suojatien jälkeen vai ei 2) risteävän tien ylityskohdassa, joka ei ole suojatie, jos vähintään toisella puolella risteävää tietä on pyörätie.” Ja pari sivua myöhemmin luonnoksesta löytyy havainnekuvia, missä yhdessä jalkakäytävä-pyörätie muuttuu pyörätien jatkeen aikana pelkäksi Jalkakäytäväksi ohjaten pyöräilijä lainvastaisesti jalkakäytävälle. Että näin. Muistuttaa laaduttomuudessaan erehdyttävästi Tampereen teknisen lautakunnan hyväksymää pyörätien jatke -dokumenttiä. Myöskään uudessa Liikenneviraston suunnitteluohjeen luonnoksessa ei mainita mitään pyörätien jatkeelle ajavan pyöräilijän väistämisvelvollisuuksista. Ja mikä on ihmeellisintä molemmissa suunnitteluohjeessa, niissä mainitut asiat ovat vain suosituksia, ei määräyksiä. Mutta kun paikalliset lautakunnat kopioivat tietonsa pitkälti tästä, sen takia huonoa ja vaarallista suunnitteluohjetta ei pidä laatia.

Viimeisenä samaiseen jatke-soppaan saadaan mausteet LVM:ltä (Liikenne- ja viestintäministeriöstä), heillä on valmistunut selvitys: Pyöräilyn liikennesäännöt muutamissa Euroopan maissa. Selvitys on pitää sisällään muutaman Suomea edellä olevan pyöräilymaan tämänhetkiset säännöt mm. pyörätien jatkeen merkinnästä. Nyt viimein tulee asiaa!! Tanskassa, Norjassa ja Saksassa pyörätien jatkeen saa merkitä vain, mikäli autoilla on väistämisvelvollisuus. Itävallassa on käytössä ”pyöräilijäsuojatie”, missä pyöräilijällä on ns. jalankulkijan oikeudet, eli esteetön kulku. Samoin LVM:n selvitys kertoo totuuden myös suomessa kyllästymiseen saakka hoetusta lauseesta: ”suojatiellä ei saa pyöräillä”. Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa suojatiellä saa ajaa jalankulkijoiden ehdoilla autoja väistäen, mutta taluttava pyöräilijä on jälleen jalankulkija. Tämäkin on merkittävä tieto, joka poistaisi samalla täysin järjenvastaiset kaupunkialueen poikittaiset pyörätien jatkeet, missä väistäjänä on joka tapauksessa pyöräilijä (kaikki pyöräilijät eivät tätäkään tiedä, vaan luulevat jatkeen tuovan suojatien oikeuden myös pyöräiljälle). Mikäli tutkisi lisää hyvän pyörätien jatkeen maita, uskoisin että Tanskassa, Norjassa ja Saksassa ei ole tehty ensimmäistäkään erillistä pyörätietä tasa-arvoisin risteyksin varustettuun katuun. Tässäkin asiassa Suomen puuhastelut ovat olleen enemmän vaaraksi kuin hyödyksi pyöräilijöiden turvallisuudelle.

Kaarelantie pitää sisällään kolme korotettu tasa-arvoisin risteyksin olevaa ylitystä. Näiden jälkeinen neljäs ajellaankin suojatieviivoja pitkin ja viimeisenä jo yllä kuvattu kiertoliittymä. Todella turvallista? Ja sama liittymä muutoksen aikaan. Miten pyöräilijälle tulee edes mieleen, että hänen kuuluisi väistää suoraan tulevia autoja?
Kaarelantie pitää sisällään kolme korotettu tasa-arvoisin risteyksin olevaa ylitystä. Näiden jälkeinen neljäs ajellaankin suojatieviivoja pitkin ja viimeisenä jo yllä kuvattu kiertoliittymä. Todella turvallista? Ja sama liittymä muutoksen aikaan. Miten pyöräilijälle tulee edes mieleen, että hänen kuuluisi väistää suoraan tulevia autoja?

********

Mutta miksi meillä on tämä järjenvastainen pahimmillaan joka risteyksessä muuttuva pyöräilijöiden väistämissääntö? Jos ajatellaan autoja ja niiden väistämissääntöä risteyksessä, niin heille sääntö on harvinaisen yksinkertainen. Kärkikolmion tai STOP -merkin takaa tulevat väistävät oikealta ja vasemmalta tulevia, aina ja kaikkia. Tasa-arvoisessa risteyksessä väistetään vain oikealta tulevia, aina ja kaikkia. Lisäksi kääntyvä väistää aina suoraan kulkevia ajoneuvoja ja jos samaan suuntaan kääntyjiä on myös vastasuunnasta, niin vasemmalle kääntyvät väistävät. Ainoastaan raitiovaunut tuovat hieman vaihtelua autojen yksinkertaisiin sääntöihin eteenkin tasa-arvoisissa risteyksissä: silloin ajoneuvot väistävät molemmista suunnista tulevia raitiovaunua (annettava esteetön kulku, mikäli raitiovaunulla itsellään ei ole väistämisestä kertovaa liikennemerkkiä), mutta muuta liikennettä väistetään normaalein väistämissäännöin. Pyöräilijät eivät tuo mitään muutosta ajoneuvojen väistämissäänöihin, pyörä on ajoneuvo ja näin ollen myös ajoradalla pyöräily on harvinaisen yksinkertaista ja yllätyksetöntä. Tämän kaiken lisäksi jalankulkijoille on annettava esteetön kulku suojatiellä. Mutta koska lainlaatijat ovat autoilijoita, niin tämä nykyinen pyörien sääntöhelvetti näyttää ei-pyöräilevälle yhtä selkeältä kuin autoilijoiden omat säännöt. Pari riviä helppolukuista lakitekstiä koskien pyörätieltä ajoradalle siirtymistä (TLL 14 §), miten se muka niin vaikeaa voi olla? Ratin takaa ei voi ilman omaa kokemusta ymmärtää, että pyöräilijät pyörätien jatkeita ylittäessä on väistettävä välillä oikealta – välillä vasemmalta ja joskus molemmista suunnista tulevia. Sekään ei ole luonnotonta, että vain osaa samasta suunnasta tulvista ajoneuvoista kuuluu väistää (pyöräilijän on erotettava suoraan tulevat autot kääntyvistä autoista, joka varsinkin isokokoisissa risteyksissä vie kaiken huomion muusta liikenteen seuraamisesta). Autoilijoiden selkeät säännöt yhdessä pyörille laaditun huonon lakitekstin ja ennen kaikkea huonon infran johdosta pyöräilijät on pakotettu vaikeaselkoisten väistämissääntöjen uhriksi. Ja kaiken tämän lisäksi näitä epäselviä pyörätien jatkeita rakennetaan koko ajan lisää ja vanhoja on jopa korotettu, jolloin väistämisvelvolliset pyöräilijät luulevat olevansa etuajo-oikeutettuja. ”Liittymien fyysiset ratkaisut tulee rakentaa siten, että ne tukevat tielläliikkuvien toimintaa risteksessä yleisen väistämissääntöjen mukaisesti. Tarvittaessa autoliikenteen ja pyöräliikenteen väistämisvelvollisuus liittymässä osoitetaan liikenteenojauksen keinoin, jos väistämisvelvollisuudessa esiintyy liittymän rakenteen tai jonkin muun syyn vuoksi epäselvyyksiä.”, näin mainittiin Jalankulku- ja pyöräilyteiden suunnitteluohjeen luonnoksessa.

Kuva Tallinnasta. Pyöriä informoidaan väistämisestä liikennevaloja ollessa sammutettuina.
Kuva Tallinnasta. Pyöriä informoidaan väistämisestä liikennevaloja ollessa sammutettuina.

Liikennevirasto (ja kaikki Suomen liikenteestä vastaavat lautakunnat ja virastot), kun lakiteksti on jälleen muokkauksessa, nyt on viimeistään aika korjata pyörätien jatkeiden periaateratkaisut Tanskan, Norjan ja Saksan mallin mukaiseksi. Myös Tukholma on oiva esimerkki kaupungista, missä pyöräteitä ja jatkeita ei ole rakennettu tasa-arvoisille kaduille. Ja LVM, toivottavasti tällä kertaa lakimuutostekstiä ei tarvitse odottaa useita vuosia. Mutta toisaalta jo nyt Maankäyttö- ja rakennuslaki määrittää kuinka katu pitää rakentaa: ”Katu on suunniteltava ja rakennettava siten, että se sopeutuu asemakaavan mukaiseen ympäristöönsä ja täyttää toimivuuden, turvallisuuden ja viihtyisyyden vaatimukset.” (MRL 85 §). Ja mikäli jokin em. asioista ei toteudu, katu on mielestäni lainvastainen.

Mutta palataan vielä Poriin ja Salla Karvisen diplomityöhön. Mikä olikaan hänen parannuskeinonsa tutkimustuloksen huonouteen: 1) lisätään pyöräilijöiden väistämissääntövalistusta 2) mahdolliset sääntöjen muutokset. Onneksi tässä diplomityössä myös selvisi, että itse liikenneympäristölle on tehtävä jotain, jotta sekä pyöräilijät että autoilijat voisivat liikkua turvallisesti liikenteessä. ”Pyöräilyväylät kärsivät usein epäjatkuvuudesta, puutteellisista merkinnöistä ja muista puutteista, jotka saattavat ohjata pyöräilijöitä käyttäytymään liikennesääntöjen vastaisesti joko tahallisesti, kun olemassa olevat järjestelyt ovat sujuvuuden ja mukavuuden kannalta heikkoja, tai tahattomasti, kun muuta vaihtoehtoa ei pyöräilijälle anneta. Kun liikenneympäristö on suunniteltu johdonmukaisesti ja myös pyöräilijöiden tarpeet huomioiden, on sääntöjen noudattaminen helpompaa ja vastaavasti niiden noudattamatta jättäminen vaikeammin perusteltavaa.”, kirjoittaa Karvinen. Mutta kohdan 1) valistuksen ja tiedotuksen lisäämistä kritisoin hieman. Jos autoinfrassa kaikki ajamiseen tarvittava tieto tulee katuverkosta (tiemerkinnät, liikennemerkit, viitoitus,..), niin miksi pyöräilijöille ei pidä tehdä samoin? Sen jälkeen myös loput (Huom! 84%) porilaisetautoilijat tietäisivät, kenen kuuluu väistää!

Kuva Tukholmasta. Väistämisviivan käyttö ilman kärkikolmiota sallittu. Myös pyörätien käyttövelvoite voidaan rikkoa, mikäli sillä saavutetaan parempi sujuvuus (normaalisti vasemmalle pitäisi odottaa kaksi valokertaa, mutta aukkoa käyttämällä selviää yksillä valoilla). Parasta tietenkin on se, että pyöräilijää opastetaan samoin kuin esim. autoja.
Kuva Tukholmasta. Väistämisviivan käyttö ilman kärkikolmiota sallittu. Myös pyörätien käyttövelvoite voidaan rikkoa, mikäli sillä saavutetaan parempi sujuvuus (normaalisti vasemmalle pitäisi odottaa kaksi valokertaa, mutta aukkoa käyttämällä selviää yksillä valoilla). Parasta tietenkin on se, että pyöräilijää opastetaan samoin kuin esim. autoja.

Jotta pyöräily voisi kaksinkertaistua vaaratta, sen pitää ensin yksinkertaistua!

11 thoughts on “Vaarallisia pyörätien jatkeita pitää purkaa tai selkeyttää, ei rakentaa lisää

  1. Porista puheen ollen, siellä on väistämisvelvollisille pyöräteillekin laitettu kiitettävästi kärkikolmioita ajoratojen risteyksiin. (Pyöräteiden keskinäisiin risteyksiin ei sentään, tosin Vantaalla tuli joku viikko sitten bongattua sellainenkin.)

    Toisaalta siellä on yleissuomalaiseen tapaan keskusta täynnä pyöräilyjalkakäytäviä ja kummallisena paikallisena erikoisuutena pyöräteiden jatkeiden kohdalla suojatien merkkien alla lisäkilpi <– Pyörätie –> siitä huolimatta, että nämä yleensä ovat PYÖRÄILIJÄ VÄISTÄÄ(TM) -jatkeita. Tämän jälkimmäisen voisi kuvitella vaikuttavan sikäläisten tutkimustulosten yleistettävyyteen muualle Suomeen.

    Noista tasa-arvoisista risteyksistä pyöräteiden yhteydessä tosiaan ainakin pitäisi päästä eroon. Leivän ja sirkushuvien ystävä voi vaikka ottaa pöydän Gaijinista ja havainnoida sitä, huomaavatko Bulevardilla ajavat PYÖRÄILIJÄt VÄISTÄÄ Yrjönkadun risteyksessä.

    1. Joensuun keskustassa ei, muutamaa isompaa katua lukuunottamatta, ole mitään muita kuin tasa-arvoisia risteyksiä.

      Suurimmalla osalla keskustan kaduista on vähintään toisella puolella yhdistetty jalkakäytävä ja pyörätie. Melko usein pintamateriaalina ei suinkaan ole asvaltti vaan esim. betonilaatta.

      Kumma miten hankala niitä pieniä 423-kylttejä on vaikea nähdä, saattavat jäädä ihan kokonaan huomaamatta ja tulee ajaltua ajoradalla…

  2. En nyt pitäisi kauhean yllättävänä sitä, että Liikenneturvan tilaamassa ja ohjaamassa diplomityössä mainitaan lisävalistus yhtenä kehittämiskohteena… tosin Liikenneturvan tähänastiset saavutukset väistämissääntövalistuksen saralta eivät taida olla kovin vakuuttavia.

  3. Mielestäni suurin vastus arkipyöräilyn yleistymiselle on pyöräilyn ”vaivallisuus”. Jos fillarilla täytyy jatkuvasti pysähtyä – vahtia ajaako auto päälle ja taas kiihdyttää, saadakseen pysähtyä sadan metrin päässä uudelleen – lähtee moni liikenteeseen mieluummin autolla.

    Kuulin joskus kommentin että korkeat katukiveykset tai huonon näkyvyyden risteys pakottavat pyöräilijän hiljentämään ja paremmin tarkkailemaan tuleeko autoja. Ajatusmalli tuokin… mutta kyllähän kaikkein turvallisinta olisi rakentaa pyörätiet siten että fillarin selästä näkee ajoissa tuleeko muuta liikennettä. Tällöin voit suojatietä lähestyessä ajoissa tarkkailla muuta liikennettä ja kun varmistut ettei sitä ole, voit jatkaa suojatien yli pysähtymättä.

    Nimittäin, kun sitä KERS:iä ei ole, joutuu joka ikisen pysähdyksen jälkeen kiihdyttämään fillarin vauhtiin. Monille vähemmän kuntoilijoille tarpeeksi suuri syy jättää fillari kotiin. Tai entäpä jos joutuukin joka suojatien kohdalla pysähtymään, nousemaan fillarin päältä pois, taluttamaan tien yli ja taas nousemaan kyytiin. Keskittyminen on siinä fillarin hallinnassa eikä muun liikenteen seuraamisessa. Lisäksi tällainen poukkoilu hidastaa matkantekoa niin paljon että ”autolla olisit jo perillä”.

    Harrastan myös rullaluistelua ja koska niissä on aika olematon jarru, joutuu teiden ylityksiin tullessa tarkkailemaan ajoissa muuta liikennettä. Niillä liikkuessa huomaa hyvin mitkä on liikenteen vaaranpaikat; on suojateitä joihin voi saapua rauhassa rullaillen ja näkee hyvin tuleeko autoja. Parhaissa suojateissä on asfaltilla tehdyt ”rampit” eikä kanttareita joita joutuisi varomaan. Vastaavasti on suojateitä joihin saavutaan jyrkästä mäestä suoraan tielle ja näkyväisyys autotielle on estetty esim. rakennetuilla maavalleilla tai betonimuureilla. Kaiken lisäksi keskelle tietä on rakennettu kaistojen väliin ”levähdyspaikka” jonka molemmissa reunoissa on korkea reunakivi. Luistellessa siis ensin jarrutat täysin pysähdyksiin, alat pälyillä tuleeko autoja ja tämän jälkeen keskityt VAIN siihen ettet kompastu kanttareihin tai tiessä oleviin railoihin.

    Olen huomannut että jos risteys on jouheva rullaluistimin on se erittäin turvallinen myös fillarilla liikkuessa. Kaupunkisuunnittelussa täytyisikin ottaa käyttöön rullaluistimet ja niillä rullailtaisiin risteyksiin, samalla yrittäen mahdollisimman aikaisin varmistaa onko tien ylitys turvallista vai täytyykö aloittaa jarrutusmanöveerit.

  4. Noissa kuvissa on yksi suuri virhe; yleensä sen pyöräilijän näkee siellä risteyksen keskellä oikaisemassa, katumerkinnät tai liikennevalot eivät häntä koske.

    Käytän itse kaikkia liikkumismuotoja (rullaluistelusta pyöräilyyn, autosta julkiseen) tarpeen mukaan mutta esimerkiksi työmatkapyöräilyssä osa jengistä on yksinkertaisesti täysiä idiootteja. Työmatkat sujuvat pyörällä mukavimmin keskikesällä kun ko. porukkaa on valtaosin lomalla. Parhaimmillaan teki mieli siirtyä hyvistä keleistä huolimatta julkisiin kun koskaan ei valoja odotellessa tiedä tuleeko vasemmalta tai oikealta takaa joku sankari, jolla on pakkomielle hypätä suoraan risteysalueelle ”koska siellä ei ole ketään”.

    Autoillessa kaupungissa on normaalia se ettei liikkuminen ole kovinkaan sujuvaa, ympäristöä tarkkaillaan sääntöjä tarkemmin ja ei oleteta että jokainen käyttäytyy kuten pitääkin. Pyöräilijä ei ole kaupungin heikoin lenkki — se on jalankulkija — joten eikö yksinkertaisesti voisi olettaa että pyöräilijäkin katsoo vähän ympärilleen ja menee sinne metsään jos on pakko polkea ”täysiä”?

    Mielestäni Suomessa pitäisi pyörätiet lopettaa kaupungissa ja siirtää heidät autotielle autojen kanssa tasa-arvoisiksi, jokunen baana sen mukaan kun ne on mahdollista tehdä. Kun pyörätietä ei yritetä tehdä jokaiseen kadunkulmaan, ei synny näitä paikkoja missä kukaan ei tiedä miten toimitaan. Amsterdam tai Kööpenhamina ei ole pyöräilyn kultapaikka sen takia että siellä olisi nähty valo vaan sen takia että paikat soveltuvat pyöräilyyn erityisen hyvin mm. tasaisuuden takia. Ei sielläkään pyöräily ole esteetöntä, aina on jotain pyörätiellä ja valoja riittää (kyllä, olen asunut toisessa em. kaupungeista).

  5. Tämä juttuni oli kritiikki luvattoman sekavalle ja vaaralliselle infralle. Johdonmukaisuus ja ennakoitavuus puuttuvat täysin, ja lisää tätä paskaa tulee päivittäin. Esim. juuri Bulevardin case, ainoastaan joustavat, suvaitsevaiset (jopa poukkoilevia pyöräilijöitä pelkäävät) tai yksinkertaisesti sääntötietämättömät autoilijat pelastavat satojen pyöräilijöiden kolarit päivittäin. Missä syyllinen olisi ollut pyöräilijä.

    Se kuinka surkeasti ajettavia väyliä rakas kaupunkimme on tuottanut, siihen palaan myöhemmin. Väylien taso pitää olla sama kuin ajoradan!, tai jopa parempi, sillä pyöräily ei vaadi ajokorttitutkinnon sääntötietämystä. Pelkästään paljon puhuttu keskikorokkeen ”esteettömyysreunatuki” ja sen poisto on vain prosentti kaikista turhista kynnyksistä, mitä pyörille on tehty. Jopa siitä on kiistelty, mitä hyötyä ylipäänsä on pyörien keskikorokkeella? mielestäni ei mitään (pyörien nopeus on kolminkertainen verrattuna jalankulkijoihin. Pyörät eivät yksinkertaisesti mahdu pysähtymään ahtaalle keskikorokkeelle, ja miksi edes pitäisi mahtua. Miksi pyörät eivät siis ajaisi keskikorokkeen ohi?) Myös vannoutuneita korokkeen puolestapuhujia on liikkeellä, jopa itse reunatukien.

    Turhat manööverit: Niitä tulee väkisin (ja ne aiheuttavat vaaraa), kun laaduttomalla rakentamisella aina joku kohta on matalampi. Mutta silloin ollaan jo ylittämässä ja itse väistämissäännön pitäisi olla selvä. Poukkoileviin ja valoissa jonon ohi ryntääviin pyöräilijöihin olen itsekin täysin kyllästynyt. Tilanne on sama kuin Lapin hiihtokeskuksissa: Venäläisten turistien käytös hiihtohissijonossa saa veren kiehumaan. Samaa kiehumista saa kokea työpaikan naistenpyörällä ajaessa Helsingissä. Nämä arvokkaamman pyörän omistavat ”amatöörit” puikkelehtivat saastuttaen koko pyöräilykansan maineen. Jonoon vain ja vuorolla, prkle! Ei pyöräily ole yhtään sen nopeampaa, kun vaihtaa puolta poikkivalojen mukaan ensin vasemmalle ja sieltä yrittääkin jatkaa matkaa suoraan sekunnin aikaisemmin vaihtuvien jalankulkuvalojen turvin, …mutta kun se ei onnistunutkaan, niin matka jatkuikin jalkakäytävällä!

    Sopii myös minulle, että pyörätiet poistettaisiin. Mutta koska en ajattele vain itseäni, niin pyöräteitä tarvitaan. Mutta ei niin miten Helsinki niitä on tehnyt, vaan yksisuuntaisesti ja vain tarpeeseen http://www.hel.fi/hel2/ksv/Aineistot/Liikennesuunnittelu/pyoraily/pyoraliikenteen_tavoiteverkko_kantakaupunki_2025.pdf

    Eikö Hollannin suuret pyöräilymassat ole alistaneet jalankulkijat nöyriksi väistäjiksi? Mulla on käsitys, että sekä Rottiksessa että Damissa jalankulkijat väistävät pyöriä. Mutta Köpiksessä ja Tukholmassa jalankulkija on kaupunkiliikenteen Kuningas!

    ps. Tulevaan Helsinki vs. Tukholma -artikkeliin otetaan edelleen kuvia vastaan. Lisää infoa täältä: http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2013/05/28/tukholma-vs-helsinki-osa-7/

  6. Hyvä ja kattava teksti tärkeästä aiheesta (tosin vähän rönsysi jatkeiden ulkopuolellekin :). Suunnitteluohjeluonnokseen ehtii vielä kommentoimaan ja nuo sinun huomiosi on hyvä kirjata siihen.
    Minua harmittaa jo etukäteen kuinka huonosti suunnitteluohje otetaan käyttöön eri puolilla maata. Oli se sitten hyvä tai huono, niin pelkään pahoin katusuunnittelijoiden tekevän asiat niin kuin ennenkin….

    1. Liikenneviraston innostuksesta aiheeseen kertonee viraston uudistusta ohjaavan henkilön kommentti ohjeen uudistamisen tarpeesta:

      ”Ei ohjetta tarvitsisi uudistaa, vanha on vielä aivan hyvä.”

      Pidetään nyt kuitenkin peukkuja, että kaikki päättyy hyvin.

  7. Autoilijoista 99% antaa pyöräilijän ylittää pyörätien jatkeen suojatietä pitkin, vaikka pyöräilijä nykyisen lain mukaan on väistämisvelvollinen.

    Nyt ollaan tieliikennelakia muuttamassa. Eikö olisi syytä kirjata uuteen lakiin todellinen käytäntö, joka lisää selvästi pyöräilijän turvallisuutta?

  8. ”Autoilijoista 99% antaa pyöräilijän ylittää pyörätien jatkeen suojatietä pitkin, vaikka pyöräilijä nykyisen lain mukaan on väistämisvelvollinen.”

    Se onko risteykseen maalattu jatke vai ei, ei muuta väistämisvelvollisuutta mitenkään, mikäli pyörätie jatkuu ylityksen molemmin puolin. Eli mitään itsestään selvyyttä kumpi väistää, ei ole, vaan pyöräilijän väistämisvelvollisuus pitää nähdä autoilijoiden risteyksen väistämisvelvollisuudesta. Lause ”että pyöräilijä väistää aina” on erittäin huono. Suurin osa risteysalueen nykyisistä ylityksistä on sellaisia että autoilija on väistämisvelvollinen joko tullessaan kolmion takaa, tai kääntyessä yli pyörätien jatkeen.

    Nykyinen tilanne on enemmän kuin huono.

    ”Metsäpyörätieltä” tullessa myös pyöräilijällä pitäisi olla liikenteen ohjausta (joko väistämisviiva ilman kärkikolmiota, tai kärkikolmion kanssa).

    Muualla eli risteysalueilla risteyksen väistämissääntö pitää tukea pyöräilijän pyörätien jatketta siten, että pyöräilijä ei ole missään variaatiossa väistämisvelvollinen. Juuri siksi tasa-arvoisiin risteyksiin ei erillisiä pyöräteitä voi rakentaa. Nykyiset jo tehdyt (joita on paljon suomen mittakaavassa) pitää joko muuttaa pyöräilijän edun mukaiseksi, tai purkaa. Epäselviä ei saa olla.

    Mitä tulee lakimuutokseen, linkkaan viestisi toiseen ketjuun, jotta se huomataan ja huomioidaan.

Vastaa