Aika muuttuu, samoin asenteet.
Kesällä 2010 vertailusarjan ensimmäisiä kuvia kuvatessa pyöräilystä ei mediassa juurikaan puhuttu. Kantakaupungin tavoiteverkko ei vieläkään sisältänyt vaarallisten ja vilkkaiden katuosuuksien pyöräteitä. Kukaan ei puhunut nopeista, suorista ja houkuttelevista esikaupungista kantakaupunkiin tulevista ns. baanoista ja niiden verkkosuunnitelmasta. Yksisuuntainen pyörätie oli Bulevardin ansiosta lähinnä kirosana. Pyöräilyn terveyshyötyjä ei oltu tutkittu.
Nyt tilanne on toinen. Tietoa on. Suunnitelmia on. Tutkimuksia on. Ja usko tulevaisuuteen on. Nyt pitäisi enää toteuttaa hyvät visiot. Niin ja ne reunakivet, voisiko niidenkin aika olla jo ohi?
Miltä kaupunki näyttää kolmen vuoden päästä?
Uusi Mechelininkatu on saanut paatuneenkin autoihmisen ymmärtämään pyöräilijöiden tarpeet, sekä myös hänet itsensä silloin tällöin pyöräilemään. Entä Hämeentie? Voisiko sekin olla vastakohta nykyiseen: iloisia ihmisiä, viihtyisiä terasseja, hyvät ja suositut pyörätiet. Päivisin ikäihmiset pyöräilevät halliin ja torille – iltaisin kadulla viihtyy kaikki. Uusia pyöräkaistoja on maalailtu sinne tänne ja lisää niitä tulee lähes viikoittain. Uudet lastauspaikat ovat poistaneet pyörätie- ja jalkakäytäväpysäköinnin täysin. Uusia kävelykatuja on saatu jokaiseen kaupunginosaan. Ja vuodeksi 2020 määritelty 15% pyöräilyn kulkutapaosuus on jo ylitetty. Reunakivet on poissa.
Vasen kuva Tukholmasta ja oikea vastaavanlaisesta paikasta Helsingistä. Kuten kuvista jälleen huomaa, asennetta ja arvostusta voi edelleen kehittää ja muuttaa.
Tukholmassa pyöräkaistat mahdollistavat paremman saavutettavuuden kivijalan liikkeisiin. Keskialue on varattu vain jalankulkijoille. Penkit, tilataide ja juoma-automaatti (ei näy kuvassa) takaavat hyvän viihtyvyyden. Helsingissä Baana verkkoa on suunniteltu Munkkiniemen puistotien keskelle. Se kulkisi omana väylänä ilman jalankulkua. Sen jälkeen – tai mielummin jo ennen sitä – nykyinen keskiväylä voitaisiin antaa pelkästään jalankulkijoille ja siirtää pyöräily pyöräkaistoille.
Helsingin nykyinen mitoitus (suositus- ja minimimitta) aikaansaa turhia ja vaarallisia mutkia sekä autoille että pyörille. Tukholmassa bulkkikeskikorokkeet ovat joko 1,2 metriä tai 1,5 metriä leveitä riippuen kadun luonteesta (kaistojen määrä, valo-ohjaus,..) ja niistä puuttuu jalankulkijoille tehty kohouma. Myös paikallaan tehdyt keskikorokkeet tehdään saman mitoituksen mukaan ilman kohoumaa. Ajokaistan (ja myös pyöräkaistan) leveys vaihtelee tilanteen mukaan. Tukholman mitat keskikorokkeen kohdalla: keskikoroke 1,5m; ajokaista 3,2m ja pyöräkaista viivan keskeltä viivan keskelle 1,15m. Kuten kuvasta huomaa, ajokaista ja pyöräkaista kapenevat korokkeen kohdalla, mutta pyöräkaistan oikea viiva meneekin jo suoraan. Keskikorokkeen tila (0,75m/puoli) on saatu kaistoja kaventamalla. Helsingissä puhutaan jopa 2,5 metriä leveistä keskikorokkeista, mihin on vielä rakennettu kohouma vaikeuttamaan jalankulkua. Helsingin mitat keskikorokkeen kohdalla: keskikoroke 2m, ajokaista 4m ja pyöräkaista 2m. Mitat ovat täysin samat korokkeen kohdalla kuin kohdassa ilman koroketta. Pitäisikö mitoitusta miettiä uudelleen?
Sveavägen muistuttaa erehdyttävästi paljon pilkattua Bulevardia: kapea väylä ja autot pysäköitynä vierelle. Helsingissä keskustelua käydään vain auton aukeilevissa ovissa, edessä harhailevissa ihmisissä tai pyörätielle pysäköidyissä paketti- ja kuorma-autoissa. Ja niistä asioista johtuen sitä on pidetty jopa Helsingin huonoimpana pyöräväylänä. Laitetaan asfaltti kuntoon riittävällä erotusalueella autoihin (Huom! vertaa kuvien erotusalueen leveyttä ja asfaltoinnin tarkkuutta puiden kohdilla). Lisätään tiemerkintöjä ja rakennetaan toimivat lastauspaikat ajoradalle. Mikäli tahtoa on vielä näidenkin jälkeen, korjataan myös risteys- ja pysäkkialueet nykykäytännön mukaiseksi. Omasta mielestä Bulevardi on aivan mainio shoppailuväylä myös tulevaisuudessa, läpiajoon soveltuu paremmin Uudenmaankatu ja Lönnrotinkatu, mihin voisi maalata pyöräkaistat pikimmiten. (Tukholman kuvassa näkyvät oluttynnyrit ovat kaukana lastaavan kuorma-auton lastia. Roclalla lava kuin lava liikkuu.)
Näyttävät hieman samalta. Tukholmassa silta Söderistä Kungsholmiin, Helsingissä Sörkasta Kulosaareen. Mutta entä erot? Tukholmassa autojen nopeusrajoitus 50km/h, pyörätie on yksisuuntainen ja erotettu aidalla ajoradasta. Ja näiden ansiosta liikennemelu on normaali ja ohiajavan auton nopeusero suhteessa pyöräilijään on ainoastaan noin 30km/h. Tästä syystä pyöräily on turvallista, suosittua ja mukavaa. Matala nopeusrajoitus estää myös talviaikaisen loskan päätymisen pyörätielle. Siltaa ajatellaan aivan normaalina katuna kahden saaren välissä. Siksi myös kävely siellä on yhtä kivaa ja suosittua kuin rannoilla kävely. Silta on periaatteessa osa rantaa, mutta paremmalla näköalalla. Entä Helsinki? Liikennemelu on hirveä. Kuvan pyöräilijän ja bussin kohtaamisnopeus on pahimmillaan 100 km/h! ja aidasta ei ole tietoakaan. Kukaan ei kävele tuolla kuin pakosta, vaikka paikkana ja näköalana eri politiikalla tuonkin luulisi olevan suosittu kävelyreitti. Talvella ajoradan lumet on tapana siirtää pyörätielle/jalkakäytävälle. Sillat olivatkin vastakohtia.
* * *
Helsinki on pyöräilyn suhteen muutoksen aallossa. Vaikka pyöräilystä puhutaankin nykyään paljon, infra rakentuu toivottoman hitaasti. Jotta Helsingistä tulisi oikea pyöräilykaupunki, sitä pitää jatkossa vaatia entistä kuuluvammin.
Kriittinen pyöräretki jälleen huomenna 12.11.2013 klo 17:30, Narinkkatori, Helsinki.
(kirjoittajan etäsuhde Tukholmaan täyttää kuun lopussa viisitoista vuotta. Vuonna 1998 Tukholma oli uusi ja vieras)
Vihdoin järki ja Itäbaana voittivat!
100 km/h kohtaamisnopeus ei juurikaan uusia pyöräilijöitä houkuttele. Toivottavasti väliin tulee kaide ja erotteluviivan paikka mietitään uudelleen (1/3 osa kävelijöille, 2/3 osaa pyöräilijöille).
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/248213-nopeusrajoitusta-alennetaan-itavaylalla
Ei mennä asioiden edelle, sillä mitään ei ole vielä päätetty. Ensi tiistain (11.11.) kokouksessa tämä on esillä.
Piirustus ei jostain syystä toimi, mutta pdf-teksti toimii. Myös mopoilua ollaan siirtämässä ajoradalle alemman ajonopeuden osuudella. Hyvä.
Itäväylästä tulee siis ”Itäkatu”, mutta monikaistainen sellainen.
Esityslista:
http://www.hel.fi/www/ksv/fi/paatoksenteko/lautakunnan-paatosasiakirjat/asiakirja?year=2014&ls=11&doc=Ksv_2014-11-11_Kslk_29_El
(kohdassa: Liikennesuunnitteluosasto, kohta 3.)