Yleinen

Liikennesuunnitteluun on kiinnitettävä huomiota

perjantai, 5. marraskuuta 2010

photo sharing

Fillariblogeissa on harmiteltu, että poliisi on taas “ärähtänyt” suojatiellä pyöräilystä. Toistuva jankkaus samasta aiheesta on todella turhauttavaa. Pohdiskeleva liftari tiivisti asian osuvasti: ”Pitäisi puhua lain hengestä eikä sen kirjaimesta. Pitäisi miettiä, mitä tarkoitusta varten lait on laadittu. Liikennesäännöt on laadittu liikenteessä olijoiden suojelemiseksi. Piste.”

Sen sijaan huomiota kannattaisi kiinnittää liikennesuunnitteluun. Moottoriteillä ihmiset pääsääntöisesti noudattavat liikennesääntöjä. Jostain syystä kaupunkioloissa ihmiset – liikennemuotoon katsomatta – eivät noudata liikennesääntöjä samalla tavalla kuin moottoriteillä. Tieliikennelaki velvoittaa ihmisiä joka paikassa samalla tavalla, mutta ihminen reagoi ympäristön vaihdokseen muuttamalla käyttäytymistään.

Syy siihen, että ihmiset käyttäytyvät kaupungeissa eri tavalla kuin moottoriteillä, on psykologinen. Hitaiden ajonopeuksien takia tai ansiosta ihmiset eivät miellä kaupunkimaisissa oloissa liikenteen olevan kuolemanvaarallista, vaan sujuvan pääosin arkisen hyvin tai huonosti, mutta silti melko turvallisesti.

Miksi jalkakäytävillä ja suojateillä pyöräillään?

Miksi pyöräilijät sitten ajavat Suomessa niin usein ”väärin”? Koska suomalainen liikennesuunnittelu on tähän asti suhtautunut pyöräilyyn kuin sitä ei olisi olemassakaan. Pyöräilijä on liikennesuunnittelussa mielletty jalankulkijaksi, jolla on jalkojen sijasta pyörät allaan. Pyöräväylät on Suomessa pääsääntöisesti toteutettu siten, että ne erehdyttävästi sekoittuvat jalkäkäytäviin.

photo sharing

Tieliikennelain näkökulmasta tällaista liikennesuunnittelufilosofiaa on täysin mahdotonta käsittää. Pyörä on lain mukaan ajoneuvo. Sen kuljettaminen jalkakäytävällä muuten kuin taluuttamalla on yksiselitteisen kiellettyä. Piste. Sama koskee suojateitä. Suojatien kuitenkin nimenomaan saa ylittää tähän suuntaan:

photo sharing

Onko se, että jalkakäytävät ja ”kevyen liikenteen” väylät erehdyttävästi muistuttavat toisiaan pyöräilijöiden vika? Ei, vaan on yksinomaan liikennesuunnittelun syytä, että on luotu epäselvä käytäntö ”suojella” pyöräilijöitä kuin posliiniastioita pitämällä heidät pois kaupunkien katujen ajoradoilta.

Vanhentunut suunnittelufilosofia päivitettävä

Kun pyöräilijät on tehokkaasti opetettu pelkäämään liikkumista muualla kuin jalkakäytäviltä visuaalisesti näyttävillä ”kevyen liikenteen” väylillä, on turha ihmetellä, miksi niin moni pyöräilee jalkakäytävillä. Syy on siinä, että Suomessa on 1970-luvulta tähän asti noudatettu ns. Scaft-liikennesuunnittelufilosofiaa, joka sekoittaa pyöräilijän jalankulkijaan.

2000-luvulla liikennesuunnittelussa on Suomen ulkopuolella edetty merkittävästi toiseen suuntaan kuin Scaft-ajatteluun yhä nojaavassa Suomessa. Ruotsissa (mistä Scaft-suunnittelu on alunperin kotoisin) pyöräilijät erotetaan jalankulkijoista kaupunkimaisissa oloissa pääsääntöisesti aina. Näin tehdään myös Saksassa, Tanskassa, Hollannissa ja Sveitsissä.

Konseptivirhe on mahdollista korjata täälläkin. Oheisista Göteborgissa otetuista kuvista näkyy, miten pyöräilijä saadaan tuntemaan olonsa turvalliseksi muuallakin kuin jalkakäytävillä. Helsingissä tällaisia ratkaisuja on pitkään vastustettu kunnossapitoon vedoten.

On tehtävä valinta: säästetäänkö minimoimalla kunnossapitokuluja, vai halutaanko, että ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi liikenteessä ja noudattavat liikennesääntöjä myös kaupungeissa. Sääntöjen noudattaminen tekee kaupungeista kaikille tasapuolisesti mukavampia paikkoja.

photo sharing

photo sharing

photo sharing

photo sharing

Martti Tulenheimo

Kaupunginparantaja. Kaupunkifillarin perustaja. Tuottaja ja Helsingin polkupyöräilijät (HePo) ry:n järjestökoordinaattori. Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan jäsen. Pyöräliiton varapuheenjohtaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

40 thoughts on “Liikennesuunnitteluun on kiinnitettävä huomiota

  1. ”Pyörä on lain mukaan ajoneuvo. Sen kuljettaminen jalkakäytävällä muuten kuin taluuttamalla on yksiselitteisen kiellettyä.”

    Paitsi että lainlaatija on onnistunut tekemään tähänkin sääntöön poikkeuksen: alle 12-vuotias lapsi saa kuljettaa polkupyörää jalkakäytävällä (mutta ei suojatiellä).

    Mitä tulee suojatie-sekoiluun, niin suurin ongelma taitaa olla se että Suomessa on perinteisesti voitu merkitä pyörätien jatkeita (joilla saa ajaa pyörällä) samoin kuin suojateitä (joilla ei saa ajaa pyörällä, mutta jotka voi ylittää potkulaudalla tai rullaluistimilla). Eli samalla seepraraidoituksella on voitu merkitä kahta pyöräilijän kannalta täysin vastakkaista asiaa.

    Lisäksi lainsäädäntö ei suoraan määrittele miten nämä kaksi raidoitusta voisi erottaa toisistaan, joten lainkuuliainen pyöräilijä joutuu tavaamaan KKO:n ennakkopäätöstä 1996:125 yrittäessään ottaa selvää milloin seepraraidoituksella saa pyöräillä ja milloin ei.

    1. Tämä seepraraitojen rauhoituskeskustelu on ihan älytön!

      Kaiken järjen mukaanhan lakia laadittaessa on mietitty, millaista nopeutta suojatielle tullaan, eli että onko ajoradan liikenteellä realistinen mahdollisuus havaita ja väistää.

      Se, miten siinä suojatiellä liikutaan, on sitten ihan samantekevää. Kunhan vaan ehtii väistää.

      1. En ole vielä tutustunut tieliikennelain muutosten esitöihin (hallituksen esitykset) joten en tiedä mitä siellä on mietitty noista nopeuksista.

        Tosin jotain osviittaa antaa tieliikennelain 45§ (invalidiajoneuvojen liikenne) jossa yli 15 km/h liikkumaan kykenevät invalidiajoneuvot luokitellaan polkupyöriksi ja sitä hitaammat jalankulkijoiksi [tästä huolimatta yli 15 km/h liikkuvat rullaluistelijat, potkulautailijat ja pikajuoksijat luokitellaan lähtökohtaisesti jalankulkijoiksi].

        Invalidiajoneuvojen kuljettajat ovat tosin siitä huonossa asemassa että näitten on todennäköisesti huomattavasti vaikeampi muuttua jalankulkijoiksi kuin tavallisten polkupyöräilijöiden. Miten muuten ajoneuvon kuljettaja voi tunnistaa onko invalidiajoneuvo jalankulkija vai polkupyörä – näkyykö rakenteellinen maksiminopeus jotenkin ulospäin? Minun täytynee parantaa omia tietojani aiheesta.

        Väistämisvelvollisuuteen: minusta on kohtuullista että pyöräilijät ajoneuvon kuljettajina ovat ajoittain väistämisvelvollisia (muuallakin kuin ajoradalla). Käytännössä nykyinen väistämisvelvollisuus ei tuota pyöräilijöille myöskään kohtuutonta määrää väistämistilanteita.

        Sen sijaan en pidä pyöräilijöiden nykyistä väistämisvelvollisuutta käytännöllisenä (eli yksinkertaisena, selkeänä ja helppotajuisena) enkä eri liikkumistapoja yhdenmukaisesti kohtelevana (jalankulkijoita tulee väistää suojatiellä, riippumatta näiden nopeudesta).

          1. Loistava! Haluan heti tuommoisen. Ja autoihin kanssa, pakolliseksi varusteeksi. Ylinopeudet kuriin yleisellä paheksunnalla.

        1. Lisäyksenä aiempaan kommenttiin: pyörätieltä tuleva polkupyöräilijä, joka pysähtyy suojatien/pyörätien jatkeen laitaan ja laskee toisen jalan maahan on todennäköisesti yhä polkupyöräilijä, ja siten väistämisvelvollinen tasa-arvoisessa risteyksessä, vaikka nopeus onkin nolla.

          Kuitenkin sillä hetkellä kun tuo pyöräilijä nostaa jalan polkimelta ja heilauttaa sen rungon toiselle puolelle, hän muuttuu silmänräpäyksessä polkupyörää taluttavaksi jalankulkijaksi, jota ajoradalla kulkevien ajoneuvojen on väistettävä.

          Teemu tuo kyllä esiin tärkeän seikan: risteysajon lähtökohtana tulisi olla se että risteystä lähestytään niin että nähdään toiset ja tullaan itse nähdyksi. Ja vasta sen jälkeen tulevat väistämissäännöt.

          Tuossa itse nähdyksi tulemisessa olisi kyllä monella jalankulkijalla ja pyöräilijällä parantamisen varaa. Tummassa asussa ilman valoja tai heijastimia liikkuva kulkija ei ole niitä helpoimmin havaittavia kohteita marraskuun illassa.

          Liikennesuunnittelulla on tietenkin osansa hyvän näkyvyyden luomisessa raivaamalla turhia esteitä eri tienkäyttäjien väliltä. Valitettavasti pyöräteillä tuo näkyvyys jää yleensä heikommaksi kuin ajoradoilla.

          1. Taustapeili on pyöräilijän fiksuin turvavaruste. Sähköajoneuvojen lisääntyessä sen tärkeys vain korostuu.

  2. EDIT: Lisäsin Jarin kommenttiin kuvat. -Martti

    Todellakin, liikennesuunnitteluun on kiinnitettävä huomiota. Esim Göteborgin kolmas kuva. Hyvin yksinkertainen ja ainoa järkevä ratkaisu. Yksisuuntainen toteutus ja risteys ylitetään omaa kaistaa pitkin, jolla ei ole mitään erityisoikeuksia. Ainoastaan oikealle kääntyvät autoilijat väistävät suoraa kulkevaa pyörää (samoin kuin molempiin suuntiin kulkevia jalankulkijoita). Mutta suojatienjatkeita ei ole ja muutenkin kaistan linjaus on autokaistanlinjauksen kanssa samansuuntaisia.

    photo sharing

    Mutta poikittaisissa suojatienjatkeissa olen itsekin usein ihmeissään, siis lähinnä niissä ovat keskellä ei mitään. Saa ajaa, mutta saa myös väistää? Samoin nää suunnittelun huiput. Pyörätie päättyy tyhjään ja johonkin pitäisi ajaa jotenkin ja vielä jonkun pitäisi väistää, mutta mihin, miten ja kuka. Siinä liikennesuunnittelun pitäisi se kertoa, ei omia päätelmiä. Esim Viideslinja kallion kirjaston kohdalla, tai Annankadun ja ratakadun kulmaus. Todella loistavaa suunnittelua ja ennen kaikkea helppoja ajettavia, mikäli pysyy kadulla noiden PYÖRÄTEIDEN sijaan.
    http://kartat.eniro.fi/m/IfOGP

    Eikö nojapyörilla ole vielä jokin penkin kiinteä korkeus, joka luokittelee ne joko kävelijäksi (vrt polkuauto) tai pyöräilijäksi. Ja siinä samalla menee jälleen väistämiset uusiksi. Ja autoilijoilta vaaditaan myös hyvää korkeusarviointia samalla kun ne ylinopeudella känny korvalla lähestyvät suojatietä lähinnä kiihdyttäen, jotta ei pitäisi väistää ketään.

    1. Jarin esimerkki Kallion kirjaston kohdalta Viidenneltä Linjalta on erittäin kuvaava monestakin syystä.

      1. Onko kuvassa katua ylittävä pyöräilijä juridisesti sekuntia kuvan ottamisen jälkeen (a) suojatiellä, (b)ajoradalla, (c) pyörätien jatkeella vai (d) jossain muualla?

      2. Jos kuvan alareunassa näkyvän vihreän viivan kohdalla olisi pyöräilijään nähden vastakkaiseen suuntaan ajava auto, joka kääntyisi vasemmalle, kumpi olisi käytännön tilanteessa lain mukaan väistämisvelvollinen – kuvassa näkyvä pyöräilijä vai kuviteltu autoilija?

      3. Kuten kuvasta näkyy, Helsingissä ei todellakaan ole merkitty kaikkia ”pyörätien jatkeita” siten kuin ne pitäisi lain mukaan merkitä.

      4. Koska kuvasta puuttuvaa ”pyörätien jatketta” ei ole merkitty asianmukaisesti, pyöräilijä on kadun ylittäessään teoriassa lainsuojaton.

      5. Miten käytännön tilanteessa meneteltäisiin, jos kohdassa 2. kuviteltu autoilija ja pyöräilijä törmäisivät? Kumpi olisi vastuussa törmäyksestä ja maksaisi viulut?

      Itse pidän kiinni siitä, että syyllinen ei varsinaisesti olisi kumpikaan tällaisen kuvitteellisen törmäyksen osapuolista, vaan risteyksen suunnitellut liikennesuunnittelija. Tällä väittämälläni ei kuitenkaan vähennettäisi elävässä elämässä potentiaalisen törmäyksen synnyttämiä vahinkoja mitenkään, vaan kyse on puhtaasti siitä, että tällaisista juridisista mustista aukoista on päästävä eroon. Se onnistuu vain suunnittelukäytäntöä muuttamalla.

      1. Piti vähän miettiä tuota Martin tehtävää.

        1.) Ajoradalla.

        2.) Kääntyvä auto on väistämisvelvollinen risteävää tietä ylittävää jalankulkijaa tai pyöräilijää kohtaan. Lisäksi tuossa on autolle kielletty ajosuunta (mutta sitä ei varmaan haettu takaa).

        3.) Nykyisistä asetuksista en ole vielä onnistunut löytämään mitään mikä velvoittaisi tienpitäjää maalaamaan pyörätien jatkeita yhtikäs minnekään. Kevyen liikenteen suunnitteluohjeetkin ovat pelkästään ohjeellisia, eivät juridisesti velvoittavia.

        (Vastaavasti pyörätien kylttejä voi ripustella melkein minne haluaa.)

        4.) Ainoa paikka missä ajorataa ei saa ylittää pyörällä on suojatie (koska se on vain jalankulkijoille varattu). Ajoradan saa siis ylittää muuallakin kuin pyörätien jatkeella. Itse asiassa pyörätien jatkeen käyttäminen tien ylittämiseen ei edes tuo pyöräilijälle mitään oikeudellista lisäetua.

        (Oman tulkintani mukaan pyörätien käyttövelvollisuus ei edes koske pyörätien jatketta. Korkein oikeus voi tosin olla eri mieltä.)

        5.) Autoilija on rikkonut väistämisvelvollisuuttaan. Pyöräilijä ei ole lähtökohtaisesti rikkonut mitään velvollisuutta.

        1. Entäs kuvassa näkyvät kaksi kadulla ajavaa pyöräilijää. Voidaanko heitä rangaista pyörätienkäyttövelvollisuuden rikkomisesta. Tietenkin, mutta onko siinä mitään järkeä. Jälleen katu hiljainen nopeus 30km/h. Jälleen oma mielipiteeni, tehdään niitä vain tarpeeseen ja puretaan sellaiset joissa ei tarve toteudu. Tuossakin on oiva paikka kaupunkipyörätelineelle ja/tai normaaleille pyörätelineille.

          Entäs kameran suunnasta lähestyvä pyöräilijä, joka tietää ja haluaa siirtyä pyörätielle. Väistää normaalisti oikealta tulevia ja kääntyessä vasemmalle myös suoraan tulevia. Ja myös poikittaisia jalankulkijoita. Mutta keskelle risteystä pysähtyneenä vasemmalle käsi suorana saattaa aiheuttaa ihmetyksiä ja vaaratilanteita, vieläpä kun vasemmalla on kielletty ajosuunta ja sinne kääntyminen on kielletty! Voin olla väärässä, mutta pyörätienkäyttövelvollisuus ja huono liikennesuunnittelu aiheuttavat itsessään vaaratilanteen jokaisen pyöräilijän kohdalla. Miten tämä kaikki voi olla mahdollista?? Ja pitäisikö jotain tehdä?

          1. Sikäli kuin näen niin nuo ajoradalla olevat pyöräilijät ovat eri puolella tietä kuin pyörätie, joten tieliikenneasetuksen mukaan näillä on oikeus lyhyen matkaa ajaa ajoradalla pyörätien sijaan.

          2. Näinhän laki sanoo. Mutta jos tuossa sattuu onnettomuus ja pyöräilijä ei voi perustella ajavansa rapun eteen, missä ei asu, niin hieman heikoilla jäillä pyöräilijä juridisesti on. Myös jos tuosta jatkaa vasemmalle, niin sitten vasta kadulle. Jos oikealle niin jälleen väärällä puolella olevalle kaksisuuntaiselle pyörätielle. Ellei asu sen kadun varrella?? Saako silloin jättää jo pyörätie tässä kohtaa käyttämättä?

            Vähintä mitä voitaisiin tehdä, muuttaan tuo kohta heti vaikka huomenna yksisuuntaiseksi luonnolliseen suuntaan, eli kuvaajaa kohti.

            Martti, kuva on siis kaartinkaupungista ratakadulta. Ilmeisesti vain ´oikosulku´.

        2. 1. Niin minustakin, toivottavasti myös kuvitellun autoilijan mielestä. Pidän silti jokseenkin varmana, että iso osa autoilijoista ei kuitenkaan hahmota asiaa tällä tavalla. Valitettavasti tieliikennelakimme on tältä osin kaikkea muuta kuin vuoden 1968 Wienin tieliikennekonferenssissa sovitun yleisperiaatteen – universaalien väistämissääntöjen – mukainen.

          2. Jep. Kuvitteellinen esimerkkini lähtee siitä olettamuksesta, että tuota yksisuuntaisuutta ei ole, vaan katu on kaksisuuntainen. Silti tässäkin tapauksessa iso osa autoilijoista ei miellä olevansa väistämisvelvollinen.

          3. Hmm, ehkä näin, mutta ripustettua kylttiä on kylläkin pakko noudattaa, vaikka se olisikin väärin asennettu.

          4. Tämä asia pitäisi tehdä poliisille selväksi. On naurettavaa, että tätä samaa asiaa pitää puida joka toinen kuukausi.

          5. Niinpä, mutta tästä asiasta vallitsee täysin vastakkaisia käsityksiä puolin jos toisinkin.

          Johtopäätelmä: riippumatta tieliikennelakimme hengestä väistämisvelvollisuus on Suomessa tällä hetkellä aivan liian epäselvä. Yhdysvalloissa tämä ongelma on yleisesti ratkaistu kaupungeissa siten, että lähes jokaikisessä risteyksessä on STOP-merkki johonkin suuntaan. Usein joka suuntaan. Eikä USA:ssa ole todellakaan tehty tällaista ratkaisua vain pyöräilijän etu mielessä, vaan nimenomaan universaalien väistämisvelvoitteiden selkiyttämiseksi kaikille liikenteen osapuolille. Lisäksi USA:ssa liikennesääntöjen rikkomisesta rangaistaan hyvin voimakkaasti, joten sääntöjä myös noudatetaan kokemukseni mukaan yleisemmin kuin suomalaisissa kaupungeissa. Autoilijat jopa antavat tietä jalankulkijoille Yhdysvalloissa. Poikkeuksen kaikesta tästä muodostavat moottoritiet, joilla on paikoitellen aikamoinen villinlännen tunnelma.

          1. Jari, oikosulkupa hyvinkin! Kuva on tietenkin Ratakadulta, josta viimeksi eilen ajoin 🙂

            Se muuttaa asiaa hieman tosielämässä. Kyseinen pyörätie nimittäin päättyy juuri tuohon kohtaan, jossa pyöräilijä on kuvassa ylittämässä katua. Tuosta pisteestä alkaen pyöräilijän on pakko muutenkin ajaa ajoradalla, koska pyörätie ei jatku kuin taaksepäin.

            Tämä olisi todella herkullinen paikka keskustelulle poliisin kanssa, mitä he mahtavat tuumavat eri liikennemuotojen lainmukaisesta tavasta ylittää kyseinen risteys liikennesääntöjen mukaan.

            Meidän viisastelumme täällä ei taida asiaa juuri miksikään muuttaa 🙂

        3. Itse itseäni täydentäen: pyörätien jatkeen ainoa yksikäsitteinen juridinen vaikutus on ajoneuvojen pysäköintikielto pyörätien jatkeella ja viiden metrin matkalla ennen sitä (Tieliikennelaki 27§). Tämä koskee myös polkupyöräilijöitä, eli älkää lukitko pyöräänne keskelle pyörätien jatketta kun käytte kaupassa.

          Tieliikenneasetuksessa kerrotaan lisäksi että pyörätien jatkeella osoitetaan polkupyöräilijöille ja mopoilijoille ajoradan ylityspaikka. Kuitenkaan mitään käyttövelvoitetta ei anneta (toisin kuin jalankulkijoille, joiden tulee TLL:n mukaan käyttää suojatietä silloin kun sellainen on lähellä), joten tuo kuullostaa lähinnä ohjeelliselta. [Korkein oikeus saattaa olla kanssani eri mieltä.]

          1. Löysin tieliikenneasetuksesta muuten lisää tulkintamahdollisuuksia pyörätien jatkeen suhteen:

            ”Jos pyörätien jatke merkitään suojatiemerkinnän rinnalle tai keskelle, suojatien puoleista katkoviivaa ei merkitä.”

            Eli mikä tahansa suora ajoradan osuus joka jää kahden suojatiemerkinnän (seepra-raidoitus) väliin saattaa olla pyörätien jatke, koska se täyttää pyörätien jatkeen tuntomerkit. Pyöräliikenteen kannalta tämä on melko yhdentekevää, mutta: kesällä voimaan tulleen tieliikennelain muutoksen myötä ajoneuvojen pysäköinti pyörätien jatkeelle on kielletty.

            Missään asetuksessahan ei määritetä pyörätien jatkeen pienintä tai suurinta leveyttä. Suojatielle sentään on määrätty liikenneministeriön asetuksella minimileveys. (Usein mainittu Wienin liikennemerkkisopimus antaa suositukset sekä suojateiden että pyörätien jatkeiden minimileveydestä, mutta Suomessa lainsäätäjä on omaksunut näistä vain suojatien leveyttä koskevan osion.)

            Käytännössä korkein oikeus tuskin tulkitsisi pyörätien jatkeeksi yli kymmenen metrin levyistä tien osuutta. Silti jää mietityttämään miten tästä pyörätien jatkeesta tunnutaan saavan koko ajan vain suurempi lainsäädännöllinen sekasotku.

          2. Tieliikennelaki kieltää sekä pysäyttämisen että pysäköinnin jalkakäytävällä, suojatiellä, pyörätiellä ja pyörätien jatkeella.

            Samaten tieliikennelaki kieltää sekä pysäyttämisen että pysäköinnin viiden metrin matkalla ennen suojatietä, risteävää pyörätietä tai pyörätien jatketta.

            Se, ettei niille saa pysähtyä, on kuitenkin käytännössä paljon olennaisempaa kuin se, onko niille pysäyttäminen tai pysäköinti kiellettyä.

            Jokainen autoilija hahmottaa, että on kiellettyä pysäyttää moottoria suojatiellä tai pyörätien jatkeella. Moottori päällä pysähtyminen sen sijaan on jokapäiväistä molemmilla.

    2. Tielainsäädäntö ei määrittele nojapyörää eikä polkuautoa.

    3. Nojapyörä on ajoneuvolain mukaan polkupyörä riippumatta penkin korkeudesta, samoin kuin mikä tahansa muukin polkimin tai käsikammin varustettu, vähintään kaksipyöräinen moottoriton ajoneuvo. (Yksipyöräinen ei siten ole polkupyörä, vaan jokin muu ajoneuvo.)

      Tosin jos penkki on riittävän matalalla, niin seuraavassa asetuksessa annettuja vaatimuksia polkupyörän rakenteelle ja varusteille sovelletaan ainoastaan ”soveltuvin osin”:

      http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021250

      Polkuautokin on lähtökohtaisesti polkupyörä. Tieliikennelaki tuntee myös tarkemmin määrittelemättömän käsitteen ”leikkiajoneuvo” joka luokitellaan jalankulkijaksi – tällaisessa ajoneuvossa ei ilmeisesti voi olla polkimia tai käsikampia.

      [Tällä ei kyllä taida olla enää kauheasti tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa.]

  3. Nojapyöriin sovelletaan polkupyörien vaatimuksia, kunhan penkki on tarpeeksi matalalla. Esimeksiksi heijastimet polkimissa eivät taida soveltua.

  4. Miksei nojapyöränkin polkimissa voisi olla heijastimia? Korkeallahan ne vilkkuisivat, mutta hyvä niin!

    Pyörätien jatkeen käyttövelvollisuutta ei todellakaan ole missään. Mutta oikeanpuoleinen liikenne on niilläkin voimassa, ellei pyörätie sitten ole yksisuuntainen. Pyöräilijän oikealta ohittaminen lienee edelleen kielletty pyörällä ajaen, ja vasemmalta ohittaminen edellyttää, että kohtaavan puolta ei ajeta risteyksessä. Ja ENNEN mahdollista kääntymistä on näytettävä suuntamerkkiä – aivan kuten kaikkialla muuallakin liikenteessä (tämän säännönhän useimmat pyöräilijät näyttävät auliisti unohtaneen mahdollisesta ajokortista riippumatta).

  5. No niin

    INFRA:
    Muutoksia tarvitaan infraan, olen ikuinen optimisti, että ruotsin malleja tulee ainakin Helsinkiin (Marek tekee dippaa risteysjärjestelyistä) jollain infran rakentamisen hitaahkolla aikavälillä, ehkä 10 v. päästä tilanne alkaa olla parempi siellä teillä. Sääliksi käy sen sijaan suurimman osan Suomen kaupunkeja pyöräilijöitä, kun minkäänlaista liikennesuunnittelutradition muutosta ei ole edes näköpiirissä.

    LAINSÄÄDÄNTÖ:
    Kuka tietää tai jaksaa selvittää, missä tilanteessa ollaan seuraavan pyöräilyä koskevan lainsäädäntökierroksen kanssa?
    -> Pyörätien käyttöpakko pois
    -> Mahdollisuus sallia autoille yksisuuntaisia pyörille kaksisuuntaisiksi

    LAIN TULKINTA:
    Poliisi on viimeaikoina ainakin jonkun tiedottajan suulla tuonut esiin asenteellisuuttaan ja vääriä tulkintoja. Kuinka laajalle levinneitä nämä asenteet ovat? Koskeeko koko poliisikuntaa vai vain muutamia äänekkäitä konstaapeleita? Voitaisiinko me tavata jossain vaiheessa poliisien kanssa ja keskustella näistä asioista hyvään henkeen?

    1. Laintulkintaan liittyvä ehdotus poliisien tapaamisesta on ilman muuta perustettavan Pyöräliiton heiniä. Hyvä ja kannatettava ehdotus Pyöräliiton agendalle!

    2. Tuota poliisin tiedotteiden taustojen selvittämistä helpottaisi jos niissä aina annettaisiin (hyvän tiedotuskäytännön mukaisesti) asiaan liittyvän yhteyshenkilön tiedot. Tässä uusimmassa tiedotteessa ne puuttuvat liikkuvan poliisin sivuilla olevasta versiosta, mutta Kauppalehden sivuilta löytyvässä (alkuperäisessä lehdistölle lähetetyssä?) versiossa annetaan yhteyshenkilö Kouvolan liikkuvasta poliisista:

      http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/lehdisto/hellink/tiedote.jsp?selected=kaikki&oid=20101101/12887954026360

      Lieneekö vahingossa jäänyt pois tuolta verkkosivuilta?

      Mitä tulee tiedotteisiin, niin niistä taitaa yleensä vastata poliisiyksikön päällystö (komisario ja siitä ylöspäin), eivätkä mitkään satunnaiset rivikonstaapelit.

      Asia erikseen on sitten missä määrin lain tulkinta ylipäänsä kuuluu poliisille (joka edustaa vallan kolmijaossa toimeenpanovaltaa). Ihannetapauksessa liikennelainsäädäntö olisi jo lakikirjassa niin selkeänä ja yksikäsitteisenä, ettei sen tulkinnasta tarvitsisi koko ajan keskustella.

      1. Tismalleen näin kuin Risto sanoo.

        Mutta tuosta tiedotteesta: täh, oikeasti – Kouvolan liikkuvan poliisin mielipiteen varassako tässä ollaan?

          1. Tällainen aluepoliisin esiintyminen valtakunnallisen viranomaisen yksiäänisenä edustajana on kyseenalainen tiedotuskäytäntö.

          1. Pahoitteluni, että tämä menee nyt väkisin tähän idioottimaiseen keskusteluun suojateistä taas kerran. Mutta siis ylikomisario Jari Strengell, ANTEEKSI MITÄ?

            ”Tieliikennelain mukaan suojatie on jalankulkijoille käytettäväksi tarkoitettu tien osa. Jos tienpitäjä katsoo liikenneturvallisuuden sallivan suojatiellä pyöräilyn tai mopoilun, niin tienpitäjä merkitsee pyörätien ja mopoilun liikennemerkein jatkuvaksi suojatien molemmin puolin.

            Eri tieosien käyttö (TLL 8). Esimerkiksi työmatkaliikenne mopolla tai polkupyörällä ei ole sellainen pakottava tai tilapäinen syy, että näillä ajoneuvoilla voidaan ajamalla käyttää suojatietä, jota tienpitäjä ei siihen käyttöön ole tarkoittanut.”

            Miten esimerkiksi tässä alla olevassa kuvassa näkyvä suojatie pitäisi ylittää polkupyörällä ylikomisario Strengellin ohjeiden mukaan siten, että polkupyöräilijä ei auton alle jäädessään syyllistyisi Liikkuvan poliisin Kouvolan yksikön päällikön tulkinnan mukaan tieliikennerikkomukseen?

            Stenbäckinkatu

          2. Tuon Stenbäckinkadulla olevan suojatien lisäksi Helsingissä on varovaisesti arvioiden satoja suojateitä, joita ei ole erikseen merkitty pyörätien jatkeiksi, vaikka suojatien molemmilla puolilla on pyörätie. Terveisiä vain sinne Kouvolaan!

            Tässä alla vielä vähän pohdittavaa Liikkuvan poliisin Kouvolan yksikköön Helsingin näkökulmasta:
            width="358"

          3. Miten esimerkiksi tässä alla olevassa kuvassa näkyvä suojatie pitäisi ylittää polkupyörällä

            Ylikomisario Strengellin näkemyksistä en osaa sanoa. Hänen yhteystietonsa olivat kuitenkin edellä mainitussa viestissä, jos haluat kysellä (kannattaa tosin mainita missä kyseinen viesti on julkaistu, koska se on alunperin lähetty sähköpostilla vain palautteen antajille).

            Omaksi näkemyksekseni kuitenkin ilmoitan että oikeudellisesti varmin paikka ylittää tie polkupyörällä on mistä tahansa muualta kuin seepraraidoituksen tai suojatie-liikennemerkkien kohdalta. Tällöin ei tarvitse huolestua siitä ajaako vahingossa suojatiellä tai ei.

            Pyöräilijällehän pyörätien jatke on oikeudellisesti aivan turha, koska sen käyttäminen ei vaikuta väistämisvelvollisuuksiin, sen käyttämiseen ei pyöräilijöillä ole velvoitetta, ja sen käyttäminen ei tunnu tuovan oikeudellista turvaa onnettomuustilanteessa (kts. esim. KKO 1996:125). Käytännön tasolla siinä pyörätien jatkeen päässä saattaa tosin olla loivempi nousu takaisin pyörätielle kuin muissa paikoissa, mutta tämä riippuu tienpitäjän toimista.

            Toimivan ja turvallisen liikenteen kannalta olisi todennäköisesti suositeltavaa että pyöräilijät käyttäisivät pyörätien jatkeita silloin kun näitä on saatavilla, sen sijaan että ylittelisivät tietä mistä sattuu. Olisi mukavaa jos myös lainsäädäntö tähän jotenkin rohkaisisi.

          4. Pyörätien jatkeitahan voi tienpitäjä merkitä ihan minne haluaa, oli lähellä sitten pyöräteitä tai ei. Ja pyöräilijä saa ajaa niitä pitkin, kunhan ei aja kummassakaan päässä jalkakäytävälle.

            Pääkaupunkiseudun ulkoilukartassa olevien merkintöjen pohjalta voisin veikata että tuossa on ollut tavoitteena tehdä pyörätietä joka lähtee Koroistenkadun pohjoispäästä ja kääntyy sitten Tenholantielle.

            Tosin ainoa pyörätien merkki on siellä Koroistenkadun pohjoispäässä, joten merkkien mukaisesti ajava voisi luulla että pyörätie jatkuu tuosta risteyksestä Koroistenkatua pitkin. Koroistenkadun eteläpäässä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia pyörätien merkkejä.

          5. Anteeksi että omat jatkeeni on välillä suojatienjatke, joskus jopa pyörätien jatke. Mutta pyörätien jatketta kovasti koitan tarkoittaa.

            Jos Kouvolassa on onnistuttu löytämään kaikki väärin maalatut tai maalaamattomat -jatkeet, niin pisteet sinne. Saisivat suorittaa jonkin sortin työnkiertoa, ja toisivat reippaat poliisi miehet ja naiset myös tänne helsinkiin. Nimittäin normaali ajossakin törmää vähän väliä maalauksiin, jotka ovat ristiriidassa infran kanssa. Vielä jos ajelisin pakulla, kuten poliisit, niin korkeammalta huomaisi ne vielä selvemmin. Eli, on se kummaa että poliisit eivät puutu itsenäisesti näihin ennakoivasti. Vasta sitten kun tömähtää, niin ihmetellään oikein ylempien poliisivirkamiesten kanssa, ”että miten tämä kaikki on mahdollista”.

            Vai onko kaupungilla jokin muu organisaatio, jonka vastuulla on tarkastaa kaupungin tekemien/teettämien töiden oikeellisuus?

            Ja totta, mitä Risto sanoi, -jatke ei tuo juridista oikeutta. Niillä lähinnä miellytetään vain pyöräilijöitä. Edelleen väistämissääntönä pätee fillareille, väistä kaikkea.

            Muutama hyvin mietitty pyörätien jatke linkeissä ja nekin yllätys yllätys Tukholmasta.

            Liikennesuunnitteluun on kiinnitettävä huomiota!

            http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.343694,18.094826&spn=0,0.098362&z=13&layer=c&cbll=59.343784,18.099768&panoid=4DeiAdgcAKfXO60FHMAVoA&cbp=12,116.21,,0,17.74

            http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.337917,18.103237&spn=0,0.098362&z=13&layer=c&cbll=59.33809,18.103142&panoid=P6I6jkCt5DYhgoY10tZBuw&cbp=12,326.32,,0,28.2

            http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.335991,18.101349&spn=0,0.098362&z=13&layer=c&cbll=59.336376,18.101675&panoid=_z6pswlFSGt3eLytZDQNxw&cbp=12,24.77,,0,-3.09

          6. ”Vai onko kaupungilla jokin muu organisaatio, jonka vastuulla on tarkastaa kaupungin tekemien/teettämien töiden oikeellisuus?”

            Arvaa Jari pari kertaa 🙂 Helsingin kaupungin organisaatiossa on tasan nolla henkilöä, joka tarkastaa tällaisia suojatieasioita. On täysin sattumasta kiinni, miten nämä hommat hoidetaan. Kaupungin tapaan kuuluu, että mennään sillä syvällä luottamuksella, jota tieurakoita tekeviin tunnetaan.

            Tsemppiä kuitenkin taas kerran sinne Kouvolaan! Mahtavaa, että maapinta-alaltaan 2558 km² kokoisessa suurkaupungissa on hoidettu asia niin mallikkaasti, että Liikkuvan poliisin Kouvolan yksikön päällikön auktoriteetillä voi heittää tällaisia mielipiteitä valtakunnallisina laintulkintoina. Ei muuta kuin onnittelut!

            Helsingin pinta-alasta 214 km² on maata. Havainnollistan näiden kahden pitäjän eroa seuraavalla ”kuviolla”, jossa X = 100 km² maata:

            Helsinki
            XX

            Kouvola
            XXXXXX
            XXXXXX
            XXXXXX
            XXXXXX
            XX

            Suojateiden enkä pyöräteiden jatkeiden määrää en valitettavasti tunne. Veikkaisin, että toisessa pitäjässä on muutama suojatie enemmän kuin toisessa. Kummassa sitten lienee. Jotain kertoo se, että vuonna 2006 Helsingissä oli yhteensä noin 1230 km tiestöä, josta yli 90 % oli katuja. Siis vähintään 1107 kilometriä katuverkostoa. Kouvolan katuverkoston koko on minulle arvoitus.

            Jos tästä sarkasmista ei ilmene riittävän selvästi, mistä koko typerässä kiistelyssä on kyse, niin väännän sen vielä varmuuden vuoksi rautalangasta:

            Helsingissä on pääasiassa KATUJA.
            Kouvolassa on lähes yksinomaan TEITÄ.
            Liikkuva poliisi tuntee varmasti erinomaisesti TIET.
            KADUISTA se ei ymmärrä ilmeisesti pätkän vertaa.
            Suomessa on TIELIIKENNELAKI.
            Valitettavasti sitä sovelletaan myös KADUILLA.

          7. Jatkan vielä vähän. Tämä asiakirja kuvastaa pyöräilyn arkipäivää pienessä suomalaisessa kaupungissa osuvasti.

            Kun pyöräilijät halutaan huomioida, kuka pyydetään paikalle edustamaan pyöräilijän näkökulmaa?

            – Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri (2 edustajaa)
            – Anjalankosken kaupunki
            – Elimäen kunta
            – Iitin kunta
            – Jaalan kunta
            – Kouvolan kaupunki
            – Kuusankosken kaupunki
            – Valkealan kunta
            – Liikenne- ja viestintäministeriö
            – Etelä-Suomen lääninhallitus
            – Liikenneturva, Kouvolan aluetoimisto
            – Liikenneturva, Lahden aluetoimisto
            – Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry
            – Kouvolan kihlakunnan poliisilaitos
            – Liikkuva poliisi, Kouvolan yksikkö

            Pyöräilijöitä pitäisi edustaa pyöräilijöiden edustaja, eivätkä epäsuorasti kolmannet tahot. Missä tässäkään yhteydessä oli edustettuna edes Pyöräilykuntien verkosto?

            Pääkaupunkiseudulla ja monilla muilla seuduilla tilanne on onneksi muuttumassa jo aivan toisenlaiseksi.

            Siksi on aivan äärimmäisen turhauttavaa, että tätä samaa suojatiekeskustelua joudutaan käymään jatkuvasti. Pitäisi päästä eteenpäin.

            Niinpä kuten toisaalla pohditaan, Suomessa pitää päästä seuraavalla hallituskaudella 2011-2015 tilanteeseen, jossa pyöräilijöitä edustavat pyöräilijät.

          8. Kävin tänään katsomassa paikan päältä tuota Tenholantietä johon Jari lähetti linkkejä eilen.

            Teoriani siitä että siinä olisi otettu ennakkoa tulevaan pyörätiehen osoittautui vääräksi: mitään pyörätienmerkkejä ei sinne ollut ilmaantunut. Katu ei myöskään näyttänyt siltä että siihen etelälaidalle saisi helposti lisättyä pyörätien. Oli myös aika hiljaisen oloinen koko katu.

            Kadun itäpäässä tosin osui silmiin Ruskeasuon koulu. Ehkäpä nuo jatkeet on rakennettu siihen kouluun jalkakäytävää pitkin pyöräilevien alle 12-vuotiaiden iloksi?

      2. Tietenkään tulkinnanvaraisuudet eivät ole toivottavia, ihannetapauksessahan lakeja ei koskaan tarvitse edes soveltaa, kun niiden olemassaolo yhteiskunnallisena sopimuksena saa kaiken soljumaan mukavasti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

        Käytännössä kaikki tulkitsemme lakeja tavallamme, mutta maallikon tulkinnan yläpuolella on yleensä poliisin tulkinta, jonka yläpuolella on oikeuslaitoksen tulkinta.

        Näinollen olisi toivottavaa, että poliisin tulkinta vastaisi ilman asenteellisuutta sitä, mitä lain sekavassa kirjaimessa tarkoitetaan.

Kommentoi