Mikä saa kaupunkifillaristit pyöräilemään?

tiistai, 15. joulukuuta 2009

IMG_6618

Yhteisöpalvelu Qaikussa keskustellaan syistä valita pyöräily liikennemuodoksi.

Omat top 3 syytäni pyöräillä ovat:

1) riippumattomuus muiden aikatauluista
2) pyörä on kaikkein näppärin liikenneväline
3) hyötyliikunta

Mitkä ovat muiden kaupunkifillaristien ensisijaiset syyt pyöräillä?

P.S. Muistakaa tulla pyöräilyryhmän syystapaamiseen keskiviikkona 16.12. klo 18 Lasipalatsin Cafe Javan toiseen kerrokseen!

Martti Tulenheimo

Kaupunginparantaja. Kaupunkifillarin perustaja. Tuottaja ja Helsingin polkupyöräilijät (HePo) ry:n järjestökoordinaattori. Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan jäsen. Pyöräliiton varapuheenjohtaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

5 thoughts on “Mikä saa kaupunkifillaristit pyöräilemään?

  1. Itsellä on pyöräily jäänyt viime aikoina vähiin, koska muutin liian lähelle työpaikkaa ja palveluita 🙂 Yleisesti voisin sanoa oman top 3 kuitenkin olevan:

    1) hyötyliikunta
    2) aikataulujen ennakoitavuus (nopea ja tasainen matkanteko)
    3) ympäristösyyt (makrotason ilmastoasiat, mikrotason pienhiukkaspäästöt, ulkoilmasta ja maisemista nauttiminen)

    Cafe Javassa nähdään!

  2. Minulle henkilökohtaisesti polkupyörällä on kaksi funktiota. Se on minulle kulkuväline liikkumiseen paikasta toiseen ja väline peruskunnon ylläpitämiseen. Pyöräily kaupungissa on ylivoimaisesti nopein tapa edetä ja pyöräilemällä pystyy laatimaan itselleen aikaasäästävät aikataulut. Esimerkiksi tietyt vakiintuneet reitit kaupungissa voi ajaa lähes minuuttitarkkuudella vuodesta toiseen. Autolla muuttujia matkalla on satakertaisesti ja oman bifuel-autoni parkkeeraus keskustassa aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Autolla matkojen kestojen vaihteluväli parkkipaikan löytyminen mukaan lukien on helposti 45 minuuttia lyhyellä matkalla kaupunkialueella. Pyörällä vaihteluväli pysyy muutamassa minuutissa. Tämän varjolla en voi järkisyin perustella itselleni auton käyttöä lähimatkoilla.
    Kuntourheiluun pyöräily sopii hyvin esimerkiksi hiihtäjän peruskuntokaudelle, jolloin tarvitaan paljon aerobisella syketasolla tapahtuvaa aktiviteettiä, kuten esimerkiksi 100 kilometrin ”rasvanpolttolenkki”. Tätä liikuntamuotoa en näe kuitenkaan kestävän kehityksen mukaisena. Kuntourheilu ei ole koskaan kestävää ekologisessa mielessä., sillä se johtaa ylimääräisen energian tuhoamiseen. Ylimääräinen energia, jota meillä on varaa tuhota on kuitenkin meidän ”hukkaanheitettyä” ekologista jalanjälkeämme. Onko meillä todella varaa siihen, että annamme ihmisten kuolla nälkään kehitysmaissa samalla kun ylensyömme siten, että meillä on ylimääräistä energiaa niin paljon, että voimme heittää sitä hukkaan esimerkiksi pyöräillen. Mielestäni keikessa kuntoilussa ainoa ekologisesti kestävä muoto on hyötyliikunta. Maailmassa vallitsee niukkuus. Kaikilla ei ole ja joillain, kuten meillä, on varaa jopa heittää pois.

    Järkivihreä,

    Juhani M.

  3. Omat syyni ovat aika vastaavia
    1) näppärin kulkutapa (pyörällä töihin 17min, metrolla 23, ratikalla 26, autolla menisi varmaan 20-40 minuttia tilanteesta riippuen)
    2) ympäristösyyt
    3) hyötyliikunta on kiva bonus.

    Aikatauluriippumattomuus ei minulle ole iso kysymys: asun niin hyvien joukkoliikenneyhteyksien varressa, että pääsen suunnilleen kaikkialle minne ikinä menen näppärästi myös niillä.

  4. 1) Nopeus ja mukavuus (raittiista ilmasta ja luonnosta nauttiminen).
    2) Joustavuus, pääsen lähes aina täsmälleen sieltä mistä haluan ja silloin kun haluan.
    3) Hyötyliikunta, ympäristö- ja viihtyisyyssyyt mukavana bonuksena.

  5. 1) Ympristötekijät
    2) Geenit
    3) ?

    Noh, vakavammin. Samankaltaista listaa taitaa tulla melkein kaikilta? Jaettu kolmostila…

    1) Vapaus aikatauluista (Lisäksi kävelyä nopeampaa ja juoksemista vähähikisempää)
    2) Luonnon ja ympäristön kokeminen; oli sitten kyse stradasta betonimetsässä tai hiekkatiestä keskuspuistossa, satulan päällä hengittää vapaammin.
    3) Onnellisuutta edesauttavan hormonitoiminnan stimuloiminen eli hyötyliikunta kaiketi
    3) Vastakulttuurisuus – Mitä sitä kieltämään, jonkinlaista kapinaahan se on kieltäytyä mahdottoman hyvästä julkisesta liikenteestä saati sitten että ajokortin hankkisi? Jonkinlaista askeesia edustaa puskea vastatuuleen räntäsateessa polkupyörällä, ja kulutusyhteiskunnassa askeesi on ehkä jonkinsortin kapinaa, ja tuotas, ehkä lopetan tämä ajatuskehitelmän tähän.

Vastaa käyttäjälle Otso KivekäsPeruuta vastaus