Helsingin jalkakäytävillä ja pyöräteillä liukkaudentorjunnassa käyttämä teräväsärmäinen murskattu sepeli puhuttaa laajalti. Syynä on, että murskatusta kivestä koneella tehty sepeli rikkoo polkupyörien renkaita. Asia on ollut pitkään esillä mm. Fillarifoorumissa, Facebookissa, Helsingin Sanomissa ja viime torstaina TV2:n uutislähetyksessäkin.
Ongelma ei koske vain muutamia marginaalipyöräilijöitä, vaan tasaisesti melko lailla kaikkia talvipyöräilijöitä. Siihen on alettava etsiä ratkaisuja. Koska on turha lähteä merta edemmäs kalaan, katsotaanpa naapurikaupunkiimme Vantaalle.
Vantaalla vaihdettiin vuosi sitten pelkän murskatun sepelin levittämisestä käytäntöön, jossa vain ajoratoja pidetään talvisin kunnossa sepelillä ja jalkakäytäville ja pyöräteille levitetään pestyä luonnonsoraa.
Soran ongelma on ennen muuta pölyäminen. Soran toinen ongelma on saatavuus. Jos Vantaan lisäksi muutkin pääkaupunkiseudun kunnat alkaisivat laajamittaisesti käyttää soraa, sen saatavuus heikentyisi.
Sepelin ongelma on, että murskattuna teräväreunaisena kivenä se rikkoo pyörien renkaita. Ongelma syntyy, kun sepeli lepää paljaan asfaltin päällä nykyisinä syksyn ja talven välisinä leutoina aikoina. Mikäli väylillä olisi lunta tien ja sepelin välissä, sepeliongelma pienenisi, koska kivet eivät tarttuisi renkaisiin yhtä helposti.
Toinen tapa ratkaista ongelma olisi puhdistaa väylä osittain tai kokonaan leutoina ajanjaksoina. Vantaalla keskeisimmillä pyöräväylillä toimitaan näin sen lisäksi, että siellä käytetään sepelin sijasta soraa. Helsingissä ei.
Helsingissä olisikin mahdollista ratkaista osa sepeliongelmasta määrittelemällä kaupungin rakentamispalvelun ja rakennusviraston väliseen palvelusopimukseen keskeisten pyöräväylien osittainen tai kokonainen harjaus osana talvikunnossapidon palvelutasoa. Näin olisi syytä toimia ainakin loppusyksyn välikaudella.
Martti Tulenheimo
En ole ihan varma, mikä tuossa lakaisussa on se ongelma, mutta samaa ilmiötä näkee talvellakin (= lumisena aikana). Monin paikoin yhdistetyt pyörä/kävelytiet aurataan niin, että kävelytieltä aurataan lumi pyörätielle. Esimerkiksi viime talvena Herttoniemen Hitsajaankadulla ei voinut ajaa pyörätiellä, koska se oli täynnä aurattua lunta. Mahdollisesti ajatus on se, että koska ”kukaan” ei käytä pyörätietä talvella, lumet on kätevä aurata siihen. Ehkäpä tässä sepelin siivouksessa on jotain samaa: puhdistetaan se osa väylästä jota oletuksen mukaan käytetään, mutta jätetään puhdistamatta talvikuukausina ”tarpeeton” pyöräväylä. Tämä on tietenkin vain spekulaatiota, mutta muuten on vaikea ymmärtää mikä ajatus tuossa on ollut takana.
Olen spekuloinut aivan samaa. Otetaan asiasta selvää, niin ei tarvitse spekuloida 🙂
Olen aktiivipyöräilijänä ja rullaluistelija pahasti pettynyt esitykseenne. Kevyenliikenteen väylien auraus kuluttaisi jo huonokuntoisia väyliä entisestään, mikä osaltaan tekisi kesällä tapahtuvan rullaluistelun ja kilpapyöräilyn ohuilla renkailla epämukavaksi tai mahdottomaksi. Paras ratkaisu ongelmaan olisi kevyenliikenteen väylien kunnostamatta jättäminen talviaikaan. Leudot talvet eivät tuota ongelmia pyöräilijälle ja talviin pystyy varautumaan hyvin nastarenkaiden avulla, jotka toimivat erinomaisesti kelissä kuin kelissä. Suolaus taas lisää ympäristön kuormitusta, ja siten ehdotuksenne on kaikkea muuta kuin kannatettava, siis vihreistä arvoista katsoen.
“• irtolumi ja märkä sohjo on aurattava pois pyöräväyliltä ennen niiden jäätymistä,”
-> Auraus pilaa pyöräväylien pinnan. Jäätynyt sohjo muodostaa hyvän ja pitävän ajopinnan
pyöräilijälle, jolla on nastarenkaat. Jos on talvella valmis pyörälilemään, tulee käyttää
nastarenkaita. Vihreät arvot tulisi pitää kunniassa, eikä tulisi tukea fossiilisten polttoaineiden
kuten aurausautojen diesel-öljyn käyttöä.
“• pyöräkaistojen liukkaudenesto suoritetaan kuten autokaistojenkin”
-> Teiden suolauksella on kohtalokkaat seuraukset ympäristöllemme. Suolauksen
hyöty on hetkellinen ja vaikutukset pohjavesiin ovat ikuisia. En voi vihreänä ymmärtää
miksi kukaan haluaisi lisää suolausta.
“• pyöräteille levitetty sepeli siivotaan pois, kuten esimerkiksi Vantaalla: kun sääennuste kertoo lämpötilan pysyttelevän enimmäkseen plussan puolella.”
Sepeli pölyää ja sen käyttö tulisi ehdottomasti kieltää sen negatiivisten terveysvaikutuksien vuoksi.
Sepelin kivipöly aiheuttaa syöpää ja pääkaupunkiseudulla syövän esiintyvyys on verrattain korkeampi
kuin maaseudulla, jossa sepelin käyttöä ei ole.
“• pyöräväylille määritellään kunnossapitoluokat niiden käyttötarpeiden mukaan.”
-> Lisää byrokratiaa ja lisää kustannuksia. Talvista kunnossapitoa ei voi järkisyin
perustella. Vähäiset resurssit tulisi kohdistaa pyöräväylien määrän lisäämiseen
ja nykyisten huonokuntoisten pintojen uusimiseen.
Ehdottamanne kunnossapito lisäisi ongelmia pääkaupunkiseudulla tehden väylät
huonokuntoisemmiksi ja lisäisi negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Mielestäni teidän
tulisi tutustua paremmin pääkaupunkiseudun pyöräilyyn. Itse ajan pääkaupunkiseudulla
yli 5000 kilometriä ympärivuoden. Rullaluistelen noin 1000 kilometriä. Pahin ongelma
edelleen on sepeli, kivet ja huonokuntoinen asvaltti. Lumi ja jää kuuluu teille, antakaa
niiden olla.
Järkivihreä,
Juhani M.
Kiitos Juhanille kommenteista. Kannattaa käydä tätä keskustelua kuitenkin hieman meitä Helsingin vihreiden pyöräilytyöryhmää laajemman porukan kanssa, esimerkiksi täällä:
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=33343&page=19
Kyse kun ei ole vain vihreitä koskevasta asiasta, vaan kaikkia Helsingissä talvella pyöräileviä. Nastarenkaiden käytöstä olen kanssasi tasan samaa mieltä.
Tai täällä: http://www.yksivaihde.net/site/foorumi/topic.php?id=2683&page=2
Kiitos Martti tuesta. Esimerkiksi Amsterdam vastaa nykyisin ilmastoltaan hyvin paljon Helsinki, eikä siellä hiekoiteta pyöräteitä. Tämän vuoksi siellä pyöräillään ympärivuotisesti, lähes kelissä kuin kelissä. Suomen olosuhteissa ensimmäisen pakkasen jälkeen pyörätiet pilataan hiekoituksella ja sen jälkeen yleensä on leutoa vielä pari kuukautta. Hyvät ajokelit kärsii tästä hiekoituksesta.
Lieneekö tässä hiekoituksessa olla taustalla se, että Helsinki haluaa pyöräilijät joukkoliikenteen käyttäjiksi talvella? Täysin kestävän kehityksen vastaista.
Järkivihreä,
Juhani M.
Ongelmahan on juuri kuvaamasi ilmiö: nykyään Helsingissä sataa usein ensilumi loka-marraskuun vaihteessa. Se sulaa useimmiten pois viimeistään viikkoa myöhemmin. Tässä välissä kaupungin katujen reunat kuitenkin päällystetään jalankulkijoiden turvaamiseksi sepelillä – myös (ja joskus ilmeisesti jopa erityisesti) pyöräväylät, joita käytetään yleisesti jalkakäytäviltä lakaistavan sepelin varastopaikkana. Ensilumien sulamisen jälkeen kestää helposti jopa vuodenvaihteeseen asti, ennen kuin sataa uutta lunta.
Tämän seurauksena syyspyöräilyä hankaloitetaan Helsingissä täysin kohtuuttomasti. Vantaalla ongelma on ratkaistu siten kuin valtuustoaloitteessani kuvasin ja esitin Helsingissäkin tehtävän.
Asiaa ei ole päätetty vielä millään muotoa, vaan se tulee lausuntokierrokselle tammi-helmikuussa, joten ehdimme miettiä sitä vielä eri näkökulmista.
Kaikki rakentava palaute on enemmän kuin tervetullutta. Kiitos Juhanille vielä siis, jos jaksat antaa juuri rakentavaa kritiikkiä ja kenties hioa jopa jonkinlaisia toiveita toteuttamiskelpoisiksi ajatuksiksi!
Juhani M. toi ihan kiinnostavia näkökulmia keskusteluun, mutta ainakin tuosta jäätyneen sohjon vaikutuksesta ajettavuuteen olen kyllä eri mieltä. Ainakin reiteillä, jossa jalankulkijoita ja pyöräilijöitä on paljon, muodostuu sohjoon uria ja painaumia, jotka jäätyessään tekevät tiestä hyvinkin hankalan ajettavan. Jäähän muodostuneet urat ovat vaikutukseltaan verrattavissa siihen, että pyörä ajautuu raitiovaunukiskojen uraan. Nastarenkaat toki auttavat asiaa, mutta eivät riitä ratkaisemaan ongelmaa. Eri asia on sitten se, jos jäätynyt pohja on tasainen – silloin ajamisessa ei nastarenkaiden kanssa ole ongelmia.
Nastarenkaat on jees, mutta ne eivät auta kun lumi sulaa ja jäätyy vuoronperään ja tekee tiestä ajokelvottoman uraisen perunapellon. Antti Pönniä kompaten siis.
Sepeliä levitetään ensilumen tullen todennäköisesti kustannussyistä samalla kertaa jalkakäytäville ja pyöräteille. Sitä levitetään, vaikka voidaan melkohyvin ennustaa lumen pikainen sulaminen, koska jokainen kaupungin kunnossapitovastuualueella tapahtunut liukastumisonnettomuus voi johtaa kalliisiin korvauksiin tai muihin jälkipuinteihin. Sitten taas lumen sulaessa sepeliä ei kerätä pois, koska se taas olisi rahojen hukkaa, kun se kohta pitäisi levittää uudelleen.
Tämä on siis oma veikkaukseni nykyisen toimintatavan perusteluista. Sillä en tarkoita sanoa, että tilanne olisi hyvä ja jotain Martin aloitteen kaltaista talvikunnossapitostandardia pitäisi noudattaa. Asian suhteen on vain niin monensuuntaista argumenttia ja ristivetoa, ettei tämä tästä muuksi muutu pelkällä retoriikalla. Yksi on astmaatikko, eikä tykkää pölystä, toinen pelkää polanteita, kolmannelta puhkeaa kumit, jalankulkija on tyytyväinen kunhan ei ole liukasta, rullaluistelija huolehtii asfalttipinnasta…
Keskusteluun tarvitaan tyhjien argumenttien tueksi faktatietoa ja etenkin kun asioita perustellaan kustannussyillä olisi ehdottoman toivottavaa tuoda mukaan todellisia lukuja, joita käytetään laskennan perusteina. Myös pölyämiseen, eri materiaalien liukkaudentorjuntakykyyn ja saatavuuteen on varmasti olemassa mitattavia lukuja. Melkeinpä tekisi mieli tehdä testi, jossa mitattaisiin, kuinka paljon useammin rengas puhkeaa sepelillä verrattuna soraan.
Vantaan kaupungin katupäällikön vastaus hiekan käytöstä:
”Sepelistä siirryttiin 1-5 mm soraan, ja sen jälkeen luonnonhiekkaan asukkaiden toivomuksesta. Talvisin pyöräväylillä harjataan toinen puoli tiestä puhtaaksi (vain puolikkaan hiekoittaminen on teknisistä syistä hankalaa). Koko kaupungin tienpidon kustannukset ovat vuodessa noin 4 miljoonaa euroa. Luonnonhiekan käyttämisen lisäkustannus on 20 000 euroa.”
”Katupäällikkö tuntui olevan tyytyväinen käytäntöön”, totesi asiaa tiedustellut Vantaan kuntatekniikan jaoksen jäsen, jolta sain asiasta tiedon.
Luonnonsoraan liittyy kuitenkin muitakin puolia: se pölyää, maksaa enemmän, haetaan sepeliä kauempaa ja syntyy muun toiminnan sivutuotteena. Soran erityinen ongelma on, että sitä on paljon vähemmän kuin sepeliä voidaan tuottaa murskaamalla. Jos sitä ruvetaan käyttämään kaikissa pk-seudun kunnissa, sen hinta nousee markkinoilla. Samalla sen saatavuus vähenee, mikä nostaa hintaa lisää.
Aion itse panna paukkuni siihen, että Helsingissä otetaan Vantaalta mallia nimenomaan harjaamisen suhteen. Syksyllä väyliltä pois kerätty liukkaudentorjuntaan käytetty – mikä tahansa – materiaali on kevätkautta ajatellen jo valmiiksi poissa pölyämästä. Sen parempi, jos samalla vältytään rengasrikoilta!
Sohjon ja irtolumen harjaaminen ei kait pilaa pintoja? Antin insinöörilinjaan jatkan, että oletan (kun en tiedä), että talvipyöräilijäyhteisö on siinä määrin pieni ja fragmentoitunut, että ns. parhaiden käytäntöjen skaala on valtava ja levinneisyys pieni. Kaikilla on omat pienet niksinsä miten selvitä minkäkinlaisista urista tai kinoksista.
Tutkimusta siis tarvitaan, vaan minkälaista? On eri asia ottaa selvää, miten ihmiset ajavat talvella, verrattuna siihen, miten he kuvittelevat haluavansa ajaa, verrattuna vielä siihen, että miten he tulisivat ajamaan jos tämä tai tuo parannus tehtäisiin.
Jaksaisiko joku laskea kansantaloudellisen säästön pyöräteiden hiekasta harjaamiselle, kun se lyhentää niin ja niin monen työmatkapyöräilijän ajoaikoja niin ja niin monella minuutilla verrattuna kustannuksiin?