Lainsäädäntö osa 3, viranomaisten vastuu

lauantai, 14. kesäkuuta 2014

Tämä on lainsäädäntöuudistus-kirjoitussarjan kolmas osa. Linkit kaikkiin lainsäädäntöuudistukseen liittyviin kirjoituksiin löytyvät Tieliikennelainsäädännön muutostyö -sivulta. Toivomme aiheesta kiinnostuneita mukaan talkoisiin kommentoimaan ja keräämään taustatietoja, ilmianna itsesi sähköpostitse osoitteeseen antti.poikola[a]gmail.com.


Kuten laajemminkin lainsäädännössä, tieliikennelaissa on eräänä tavoitteena heikompien suojeleminen. Tuoreessa Korkeimman oikeuden päätöksessä jopa käytettiin perusteluna tieliikennelain esitöissä olevaa tavoitetta kevyen liikenteen suojaamisesta. Tämä on positiivista verrattuna vanhempaan KKO:n päätökseen, jossa viitattiin kintaalla heikompien tienkäyttäjien suojelemistavoitteelle.

Jos jalankulkijat, pyöräilijät ja ehkä mopoilijatkin, lapset vanhukset ja vammaiset ovat liikenteessä heikoimmassa asemassa, ketkä ovat vahvimmassa? Rekan tai raitiovaunun kuljettajat, ehkä. Entä jos ajatellaan niinsanotusti laatikon ulkopuolella. Jos vahvin osapuoli onkin tiestä vastaava viranomainen. Hänellä ei ole omaa henkeä tai terveyttä pelissä samaan tapaan pelissä kuin tienkäyttäjillä. Eikä oikein juridista vastuutakaan—vaikka viranomainen toimii periaatteessa virkavastuulla, milloin kolarin jälkeen olisi tienkäyttäjän lisäksi tai sijaan tuomittu vaarallisesta liikennejärjestelystä vastaava viranomainen? Viranomainen on kuitenkin vahvassa asemassa käyttäessään merkittävää julkista valtaa päättämällä julkisista resursseista, tilasta ja rahasta, ja antamalla liikennemerkkien kautta määräyksiä, joita on rangaistuksen uhalla noudatettava.

Tieliikennelaki yleensä koetaan laiksi, jossa määrätään tienkäyttäjien velvollisuuksista. Tämä ei ole koko totuus, sillä siinä määrätään myös viranomaisten toimivallasta. Laissa on myös muutama pykälä teiden ja teiden osien rakentamisesta. Tältä osin laki on osittain päällekkäinen maantielain ja maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) ja lain kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta kanssa, ja näitä lakeja pitääkin tältä osin tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Liikennemerkeistä muuten määrätään myös pelastuslaissa. Lait kuuluvat eri ministeriöiden toimialaan eivätkä ole kaikilta osin looginen kokonaisuus.

Liikenteen osalta maankäyttö- ja rakennuslaissa on yleisiä tavoitteita ja prosessiasioita. Tieliikennelain perusteella annetuissa säädöksissä taas on yksityiskohtaisia säädöksiä lähinnä liikennemerkeistä ja muista liikenteen ohjauslaitteista.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 5 § Alueiden käytön suunnittelun tavoitteet

Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää:
1) turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista;

11) liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä sekä erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä.

11) ändamålsenliga trafikarrangemang samt i synnerhet betingelserna för kollektivtrafiken och gång-, cykel- och mopedtrafiken.

(Lainauksessa on myös ruotsinkielinen teksti selventämässä, mitä ”kevyt liikenne” tarkoittaa: jalankulku-, polkupyörä- ja mopoliikennettä.)

Epäyhteensopivuutta tieliikennelain ja maankäyttö- ja rakennuslain välillä syntyy ainakin tien ja katujen käsitteiden eroista. Tie on tieliikennelain ja katu MRL:n mukainen käsite. Katu tarkoittaa asemakaavassa virallisesti kaduksi määrättyä aluetta (83 §). Tieksi taas lasketaan yleisesti liikenteeseen käytetty alue, silloinkin kun maanomistaja tai mikään viranomainen ei ole sitä tieksi tarkoittanut (ks. Vaasan HO 1409/87). Tämän porsaanreiän kautta viranomaiset pystyvät suunnittelemaan ja rakentamaan teitä ilman MRL:n mukaisia katusuunnitelmia ja niihin sisältyvää vuorovaikutusta. Esimerkiksi Helsingin Baana rakennettiin ilman katusuunnitelmia alueelle, joka on asemakaavan mukaan rata-alue eikä katu. Asemakaava on muuten vuodelta 1906.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan katusuunnitelmissa pitää päättää katualueen käyttäminen eri tarkoituksiin. Päätöstä voidaan kuitenkin muuttaa tieliikennelain mukaisella päätöksellä esimerkiksi korvaamalla pyörätien merkki jalkakäytävän merkillä tai päinvastoin. Tällöin, toisin kuin katusuunnitelmaa laadittaessa, mitään kansalaisvuorovaikutusta ei vaadita.

Epäselvät ja laittomat liikennejärjestelyt

Liikenneympäristö on muodostunut liikennesääntöjen soveltamisen kannalta aikaisempaa monimutkaisemmaksi muun muassa kevyen liikenteen väylien rakentamisen vuoksi. Tämän kehityksen vuoksi risteämistilanteet ovat muuttuneet entistä ongelmallisemmiksi. — HE 251/1997

Hallituksen esityksen HE 251/1997 mukaisesti eduskunta muutti väistämisvelvollisuuksia tavoitteena selkeyttää niitä yhä monimutkaisemmassa liikenneympäristössä. Lakipykälillä voidaan lieventää epäselvyyksiä, mutta vain rajoitetussa määrin. Ainoa oikea ratkaisu on tehdä liikenneympäristöstä selkeä. Valitettavasti epäselviä järjestelyjä tunnutaan enemmän rakennettavan lisää kuin poistettavan.

Ongelma on kaksijakoinen. MRL:n tavoite muunmuassa turvallisesta ympäristöstä on niin tulkinnanvarainen, ettei se käytännössä velvoita oikein mihinkään. Tieliikennelain perusteella annetut säädökset taas pääsääntöisesti ovat hyvin täsmällisiä, mutta niiden noudattamista ei käytännössä valvota. En edes tiedä mikä on toimivaltainen viranomainen puuttumaan tienpitäjän virheisiin. Kertokaa kommenteissa jos tiedätte.

Katsotaan pari esimerkkiä. Ensin Jakomäentien katusuunnitelma.

Auto ja polkupyörä tulevat kuvassa alhaalta. Kumpi väistää?
Auto ja polkupyörä tulevat kuvassa alhaalta. Kumpi väistää?

Jakomäentiellä on pyöräkaista, joka nousee jalkakäytävän tasoon ja laskeutuu siitä pyörätien jatkeelle. Onko pyörätien jatkeelle saapuvan väistettävä ajoradan liikennettä? Viranomaisten mukaan

pyöräkaista tuodaan Jakomäentien mutkassa jalkakäytävätasoon, jolloin pyöräilijä on väistämisvelvollinen autoihin nähden. (Jakomäentie, katusuunnitelmien hyväksyminen, Helsingin kaupunki)

Tässä on päättelyvirhe. Pyörätie on erotettu ajoradasta rakenteellisesti, mutta ajoradasta rakenteellisesti erotettu väylä ei välttämättä ole pyörätie. Pyörätie edellyttää liikennemerkin, josta ei katusuunnitelmassa päätetä. Pyörätieltä tulevalla on TLL 14 § 4 mom. mukainen väistämisvelvollisuus, paitsi jos ajoradan liikenne on risteyksessä kääntyvää, jolloin se on 14 § 2 mom. mukaan väistämisvelvollinen. Selvästi kyseessä on risteys, sillä erillinen pyörätie liittyy Jakomäentiehen, mutta onko ajoradan liikenne kääntyvää? Tilanne on hyvin epäselvä.

Tieliikennelaki 14 § Väistämisvelvollisuus 2 mom.

Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa. Samoin on kuljettajan, joka muualla kuin risteyksessä, aikoo poistua ajoradalta tai muuten ylittää sen, väistettävä tien reunaa käyttävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa. Vasemmalle kääntyvän kuljettajan on lisäksi väistettävä vastaan tulevaa liikennettä.

4 mom.

Polkupyöräilijän tai mopoilijan on kuitenkin, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu, tullessaan pyörätieltä ajoradalle väistettävä muuta liikennettä.

Tienpitäjä ei ole noudattanut lainsäädännön kehoitusta kiinnittää samaan telineeseen enintään kaksi merkkiä.
Tienpitäjä ei ole noudattanut lainsäädännön kehoitusta kiinnittää samaan telineeseen enintään kaksi merkkiä.

Tieliikenneasetuksen 16 § mukaan vain merkit ajoneuvolla ajo kielletty, moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty ja kielletty ajosuunta voidaan sijoittaa myös yksinomaan tien tai sen osan sulkevaan laitteeseen. Tämän vastaisesti myös merkki jalankulku sekä polkupyörällä ja mopolla ajo kielletty on usein pystytetty tällaiseen laitteeseen. Sinänsä käytäntö on perusteltu. Valitettavasti laki ei kuitenkaan määrittele, koskeeko kielto laitteen sulkemaa tien osaa vai koko tietä. Jos pyörätiellä on kielto, saako siis ajoradalla ajaa mopoa ja polkupyörää? Erityisesti mopon osalta tämä olisi järkevää, sillä mopoille ei tällaisissa tapauksissa ole merkitty kiertotietä.

Mainittakoon, että Wienin liikennemerkkisopimuksen mukaan merkit koskevat merkit koskevat liikennettä ajoradan koko leveydeltä. Siis pyörätien sulkevalla laitteella oleva merkki koskee vain ajorataa, eikä pyörätietä? Ei liene järkevää.

Tieliikenneasetus 16 § 1 mom.

Kieltoa tai rajoitusta osoittava merkki sijoitetaan tien tai ajoradan oikealle puolelle. Erityisestä syystä voidaan samanlainen merkki lisäksi sijoittaa ajoradalla olevalle korokkeelle, ajoradan vasemmalle puolelle tai ajoradan yläpuolelle. Merkit 311, 312 ja 331 voidaan sijoittaa myös yksinomaan tien tai sen osan sulkevaan laitteeseen. Merkit 332, 334, 342, 362, 364 ja 374 voidaan sijoittaa yksinomaan ajoradalla olevalle korokkeelle, ajoradan vasemmalle puolelle tai sen yläpuolelle. Merkit 351 ja 353 sijoitetaan tien tai ajoradan molemmille puolille. Merkki 361 voidaan sijoittaa yksinomaan ajokaistan yläpuolelle, jolloin sillä osoitetaan kyseisen ajokaistan ja ajokaistan viereisen pientareen nopeusrajoitus. Merkit 371, 372, 375, 376, 381 ja 382 sijoitetaan yksinomaan tien sille puolelle, jota kielto tai rajoitus koskee.

Wienin tieliikennesopimus 6 artikla 2 kohta

2. Kuljettajille kulloinkin noudatettaviksi tarkoitetut merkit koskevat liikennettä ajoradan koko leveydeltä. Kuitenkin voidaan merkit rajoittaa vain yhtä tai useampaa pitkittäisin tiemerkinnöin merkittyä ajoradan ajokaistaa koskeviksi.

Merkki 324 lain vastaisesti tien osan sulkevassa laitteessa. Koskeeko se vain laitteella suljettua tien osaa?
Merkki 324 lain vastaisesti tien osan sulkevassa laitteessa. Koskeeko se vain laitteella suljettua tien osaa?

Tieliikenneasetuksen tuoreimman muutoksen mukaan pyörätien jatke pitää aina merkitä erikseen. Käytännössä asia on edennyt heikosti. Helsingin Polkupyöräilijät ry. on joutunut muistuttamaan niin suunnitelmista, joissa tarpeellinen jatke on unohtunut, kuin sellaisista missä jatke ohjaa pyöräilemään jalkakäytävällä. Suurimmassa osassa kunnista pyöräilijät eivät huomauta vastaavista virheistä, mutta viranomaiset luultavasti tekevät niitä siinä missä Helsingissäkin.

Pyörätien jatke vai kulahtunut suojatie?
Pyörätien jatke vai kulahtunut suojatie?

Tieliikennelain 2 § mukaan pyörätie pitää merkitä liikennemerkillä. Tätäkään eivät tienpitäjät noudata.
Kyseessä muuten lienee määritelmään sisältyvä aineellinen säännös ainakin rakenteelline erottelun osalta. Tämä on lainkirjoittajan oppaan vastainen.

Tieliikennelaki 2 § Määritelmiä

Tieliikennelainsäädännössä tarkoitetaan:

13) pyörätiellä polkupyöräliikenteelle tarkoitettua, liikennemerkillä osoitettua, ajoradasta rakenteellisesti erotettua tai erillistä tien osaa taikka erillistä tietä;

Helsingin kaupunki on keksinyt vapaaehtoisen pyörätien: pyörätietä ei merkitä sen käyttöön velvoittavalla merkillä. Tosin tällöin kyseessä ei ole pyörätie lainkaan.
Helsingin kaupunki on keksinyt vapaaehtoisen pyörätien: pyörätietä ei merkitä sen käyttöön velvoittavalla merkillä. Tosin tällöin kyseessä ei ole pyörätie lainkaan.

Välillä viranomaisille on epäselvää mikä pyörätie on. Saman tien yhdessä päässä voi olla pyörätien merkki ja vastakkaisessa ajoradan. Toki varsinaista ajoradan merkkiä ei ole, mutta moottorikäyttöisella ajoneuvolla ajon kielto ja pihoihin ajon salliva lisäkilpi tarkoittavat ajoradaa.

Pyörätie ja jalkakäytävä, vai ajorata?
Pyörätie ja jalkakäytävä, vai ajorata?

Lain mukaan pyörätie on pyöräliikenteelle tarkoitettu. Ei siis ole ainakaan lain hengen mukaista kieltää pyörätiellä pyöräilyä, mutta toki kieltoja käytännössä on.

Salakavalan huomaamaton merkki käskee taluttamaan pyörää pyörätiellä, siis kieltää pyörätiellä pyöräilyn.
Salakavalan huomaamaton merkki käskee taluttamaan pyörää pyörätiellä, siis kieltää pyörätiellä pyöräilyn.

Joskus liikennemerkin pystyttäjälle on epäselvää, mikä on yksityisalue ja mikä julkinen paikka. Ilmiselviä julkisia paikkoja väitetään yksityisalueiksi pysäköintikieltojen lisäkilvissä.

Tennispalatsinaukio on yksityisalue. Kun merkki on laittomasti yksikielinen, on se luultavasti muutenkin pielessä.
Tennispalatsinaukio on yksityisalue. Kun merkki on laittomasti yksikielinen, on se luultavasti muutenkin pielessä.

Lain mukaan kärkikolmion takaa tulijan on väistettävä kaikkea risteävän tien ajoneuvoliikennettä. Merkki on sijoitettava ennen sen vaikutusalueen alkua. Huomaa, että vaikutusalue määrää sijainnin, eikä päinvastoin. Pyöräteiden osalta tätä ei noudateta.

Tieliikenneasetus 20 § merkki 231 (ns. kärkikolmio)

Merkillä osoitetaan, että risteykseen tulevan ajoneuvon on väistettävä ajoneuvoja ja raitiovaunuja, jotka saapuvat risteykseen risteävältä tieltä tai etuajo-oikeutetulta suunnalta. Liikenneympyrässä merkillä osoitetaan, että liikenneympyrään tulevan ajoneuvon on väistettävä liikenneympyrää käyttäviä ajoneuvoja ja raitiovaunuja. Lisäkilvellä 815 varustettuna merkkiä voidaan käyttää ennakkomerkkinä. Lisäkilvellä 816 varustettuna sitä voidaan käyttää merkin 232 ennakkomerkkinä. Merkillä voidaan osoittaa myös tieliikennelain 14 §:n 3 tai 4 momentin mukainen väistämisvelvollisuus.

Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista 20 § 1. mom

Etuajo-oikeus- ja väistämismerkit sijoitetaan, jollei toisin säädetä, siihen kohtaan, mistä merkin vaikutus alkaa.

Kärkikolmio on laittomasti sijoitettu vaikutusalueen alkamisen jälkeen. Kuva: Jyväskylän kaupunkifillari
Kärkikolmio on laittomasti sijoitettu vaikutusalueen alkamisen jälkeen. Kuva: Jyväskylän kaupunkifillari

Huomatkaa, että edellä keskityin lähinnä asioihin, joista on laissa säädöksiä. Muunmuassa huonojen näkemien takia vaarallisia teitä on useita, mutta ne lienevät täysin laillisia, sillä riittävistä näkemistä ei ole säännöksiä.

Kevyen liikenteen väylä ja liikenteelliset erityistarkoitukset

Tieliikennelaki 52 § Liikenneväylän varaaminen liikenteellisiin erityistarkoituksiin

Liikenteen ohjauslaittein voidaan yleisesti liikenteelle tarkoitettu katu, rakennuskaavatie ja muu asema- tai rakennuskaavan mukainen liikenneväylä varata kokonaan tai osaksi liikenteellisiin erityistarkoituksiin. Tällöin on välttämätön huoltoajo ja muu siihen verrattava liikenne sallittava tarvittavassa laajuudessa.

53 § Kevyen liikenteen väylät

Toimivaltaisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä kuntien on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä kevyttä liikennettä varten tarpeelliset yhteydet rakentamalla tai osoittamalla liikenteen ohjauslaittein kullekin kulkureitille erillinen kevyen liikenteen väylä, pihakatu, kävelykatu tai tiehen kuuluva jalkakäytävä ja pyörätie.

53 § Leder för gång-, cykel- och mopedtrafik

De behöriga närings-, trafik- och miljöcentralerna samt kommunerna ska i mån av möjlighet ordna behövliga förbindelser för den lätta trafiken genom att för varje kommunikationsled bygga eller med trafikanordning reservera en särskild led för gång-, cykel- och mopedtrafik, gårdsgata, gågata eller en till vägen hörande gångbana och cykelbana.

52 § oikeuttaa mm. kävelykadun perustamisen ilman asemakaavan muutosta. Mutta mikä oikeastaan on liikenteellinen erityistarkoitus, ja mikä on tavallinen tie ilman erityistarkoitusta? Onko lain lähtökohta, että tavallinen katu on tarkoitettu yksityisautoiluun, ja tästä poikkeaminen on erityistarkoitus josta on säädettävä erikseen? Toivottavasti tällaista asennetta ei ole lakiin kirjattu.

53 § kuuluisi ehkä maankäyttö- ja rakennuslakiin. Sanamuodot mahdollisuuksien mukaan ja tarpeelliset ovat niin tulkinnanvaraiset ettei pykälä oikeastaan velvoita mihinkään. Käytännössä pykälä ei ole velvoittanut rakentamaan moottoritieksi parannetun kantatie 51:n rinnalle pyörätietä, mutta pykälään vedoten on rakennettu sellaisiakin pyöräteitä, joiden tarpeellisuus on kyseenalainen (esim. Espoon Kurttilantie).

Lain tasolla on mahdotonta antaa tarkkoja ehtoja siitä, milloin pyörätie on tarpeellinen ja rakennettava. Kuitenkin olisi perusteltua vaatia moottoriteille rinnakkastiet, joilla voivat ajaa kaikki moottoriteillä kielletyt ajoneuvot, sisältäen polkupyörät. Mutta kuuluuko vaatimus tieliikenne- vai maantielakiin?

Pykälän toinen ongelma sisältyy kevyen liikenteen ja kevyen liikenteen väylän käsitteisiin. Kuten ruotsinkielisestä säädökstekstistä käy selville, kevyt liikenne tarkoittaa jalankulku-, polkupyörä- ja mopoliikennettä. Kävelykadun rakentaminen muunmuassa mopoliikennettä varten on jokseenkin turhaa, sillä kävelykadulla mopoilu ei ole sallitua. Myös pyöräteillä ja jalkakäytävillä mopoilu on lähtökohtaisesti kiellettyä. Pyöräliikennettä varten ei yleensä pitäisi rakentaa kävelykatuja, sillä ne palvelevat ensisijaisesti jalankulkua.

Entä mikä on pykälässä mainittu kevyen liikenteen väylä, joka mainitaan pyöräteistä ja jalkakäytävistä erikseen? Ruotsinkielisen sanamuodon perusteella on jalankulku-, polkupyörä- ja mopoliikenteelle tarkoitetut väylä. Tieliikennelaki ei tunne tällaista väylää. Ehkä lähimpänä on yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä, joka on mopoille sallittu. Se ei kuitenkaan ole mopoille tarkoitettu vaikka onkin niille sallittu. Laista pitääkin kokonaan poistaa kevyen liikenteen väylän käsite, ja kevyestä liikenteestä puhumista on vältettävä.

Liikennemerkit

Yleisellä tasolla tieliikennelaissa ja maankäyttö- ja rakennuslaissa on yleviä, joskin epämääräisiä tavoitteita pyöräilyn edistämisestä. Entä kun edetään ihan konkreettisiin, velvoittaviin pykäliin?

Liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista 8 § 2 mom

Jollei jäljempänä toisin määrätä, saa liikennemerkin lähimmän reunan etäisyys ajoradan reunasta olla enintään 3,5 metriä tai pientareen ulkoreunasta 1,5 metriä. Merkin vähimmäisetäisyys ajoradan reunasta on 0,5 metriä. Taajamassa merkki voidaan kuitenkin sijoittaa edellä mainittua lähemmäksi ajoradan reunaa, jos siitä ei aiheudu haittaa tai vaaraa liikenteelle eikä kohtuutonta haittaa tien kunnossapidolle. Mitä edellä tässä pykälässä määrätään, ei koske opastusmerkkejä eikä ajoradan yläpuolelle, ajoradalla olevalle korokkeelle tai sulku- ja varoituslaitteeseen sijoitettuja merkkejä.

Laissa kielletään asettamasta liikennemerkkejä ajoradalle tai niin lähelle ajorataa, että ne haittaisivat autoilua. Mikään ei kuitenkaan estä panemasta merkkejä pyörätielle.

Liikennevaloista ei ole mitään vastaavaa määräystä. Vakiintunut käytäntö on sama kuin liikennemerkeissä: ei ajoradalle tai niin lähelle sitä, että autoliikenteelle aiheutuisi haittaa, mutta pyöräilyn haittaaminen on sallittu.

Mikään ei estä pystyttämästä pyörätielle liikennettä haittaavia tolppia.
Mikään ei estä pystyttämästä pyörätielle liikennettä haittaavia tolppia. Oikeanpuoleinen kuva: HePo.

Pyörätiellä sijaitseviin liikennevalotolppiin liittyy toinenkin ongelma. Usein niissä on jalankulkijoille painonappi, jolla he voivat anoa vihreää valoa. Napin painaminen kuitenkin edellyttää pyörätielle astumista punaisen jalankulkijavalon palaessa, siis tieliikenneasetuksen 28 § vastaista punaista päin kävelemistä.

Vapaa oikea

Vapaa oikea on autoilunedistämistoimi, jossa oikealle kääntyvät autot pääsevät risteyksessä liikennevalojen ohi. Pyöräilijälle järjestely usein tarkoittaa hankalia jyrkkiä mutkia. Asiasta säädetään asetuksessaa.

Vapaa oikea tietää jyrkkiä mutkia pyörätielle. Kuva: Liikennevirasto
Vapaa oikea tietää jyrkkiä mutkia pyörätielle. Kuva: Liikennevirasto

Liikenne- ja viestintäministeriön asetus
tieliikenteen liikennevaloista 7 §
2-3 mom

Jos edellä tarkoitettua oikealle kääntyvää liikennesuuntaa risteää suojatie, sen on oltava porrastettu sen jatkeella olevien suojateiden kanssa vähintään suojatien leveyden verran tai suojatien on oltava 45 asteen kulmassa sen jatkeella olevien valo-ohjattujen suojateiden kanssa ja jalankulkijan kolmiokorokkeella kulkeman matkan tulee olla vähintään kuusi metriä.

Jos oikealle kääntyvää liikennesuuntaa risteää pyörätien jatke, on noudatettava toisessa momentissa olevia säännöksiä. Oikealle kääntyvälle liikenteelle on liikennemerkillä osoitettava väistämisvelvollisuus pyörätien jatketta käyttävään liikenteeseen nähden.

Oikealle kääntyvä liikenne pitää merkitä väistämisvelvolliseksi, mutta miten tämä merkitään? Kärkikolmio ja stop-merkki velvoittavat väistämään risteävää tietä risteykseen saapuvia ajoneuvoja. Ylläolevan kuvan ylemmässä osassa oikealle kääntyvä auto ja pyöräilijä voivat saapua risteykseen samaa tietä pitkin (kuvassa ylhäältä). Tällöin on epäselvää, onko pyöräilijä väistämisvelvollinen TLL 14 § 4 mom perusteella (pyörätieltä tulevan väistämisvelvollisuus), vaiko autoilija 14 § 2 mom perusteella (kääntyvän väistämisvelvollisuus.)

Opasteet

Osa liikennemerkeistä on kieltoja ja käskyjä, joita on rangaistuksen uhalla noudatettava. Nämä merkit merkityksineen on tarkasti määriteltävä laissa. Suomessa on myös tulkittu, että opastavat ja selventävät merkit on määriteltävä laissa. Koska tieliikenneasetuksessa määritellään vain jokseenkin heikosti toimiva pyörätienviitta, hyvien opasteiden käyttö vaatii ministeriön poikkeusluvan. Tätä voidaan pitää tarpeettomana, suorastaan haitallisena byrokratiana.

Toinen esimerkki. Bussikaistoilla syntyy pyöräilijöiden ja bussikuskien konflikteja, eikä kaikille ole ihan selvää että bussikaistalla saa pyöräillä. Tämän selventämiseksi on bussikaistoille ehdotettu polkupyörä-tiemerkintöjä, mutta tätäkään ei laki salli.

Lisäksi jäykkä laki estää joustavat kokeilut. Emme vielä täsmälleen tiedä, millaiset liikenneratkaisut ovat sujuvimpia ja turvallisimpia, emmekä sitä saa koskaan selville istumalla toimistossa ja pohtimalla syvällisesti. Asia selviää kokeilemalla erilaisia ratkaisuja ja mittaamalla niiden toimivuutta. Tämä tietysti edellyttää, että muidenkin kuin perinteisten ratkaisujen toteuttaminen on sallittua.

Mitä tehdä

Joiltain osin viranomaisia koskevia säädöksiä pitää tarkentaa ja täsmentää. Mutta kun nykyisiäkään säädöksiä ei noudateta, niin noudatettaisiinko uusiakaan? Mitä sille taas on mahdollista tehdä? Edellyttääkö tienpitäjän virheisiin puuttuminen lakimuutoksen vai jo voimassaolevien lakien ahkerampaa soveltamista?

4 thoughts on “Lainsäädäntö osa 3, viranomaisten vastuu

  1. Säännöstö on aivan liian monimutkainen, jotta ristiriidattomia liikennejärjestelyjä väistämisjärjestyksen mielessä olisi mahdollista luoda. Nykytilanne on hyvin lähellä katastrofia. Yksiselitteisiä tapauksia saa hakemalla hakea.

    Olen jo useamman vuoden ajanut ideaa, jossa väistämissääntöongelma korjattaisiin yksinkertaisesti unohtamalla kv-väylillä (yhdistetty kävely ja pyörätie) jako pyöräilijöihin ja jalankulkijoihin. Kulkuväylä ratkaisisi väistämissuhteet. Tämä tietenkin edellyttää, että ajorataa kulkeville annetaan kohtuullinen mahdollisuus väistää kv-kulkijoita, mikä taas tarkoittaa polkupyöräilijöille alennettua nopeutta suojateiden kohdilla.

    Suojatietä -ja mieletäni myös jalkakäytävää- saisi käyttää myös pyöräilyyn, jos vain kulkunopeus olisi jalankulkunopeus ja pyöräilijä väistäisi jalankulkijoita. Tämä tietenkin kohtuuttomasti hidastaisi nopeasti pyöräilevien liikkumista, joten pitäisi samalla antaa pyöräiälijälle oikeus valita kv-väylän tai ajoradan pientareen välillä.

    Näin menetellen väistämissäännöt yksinkertaistuisivat muotoon: Ajorataa kulkeva väistää kaikkea suojatietä kulkevaa liikennettä, joka liikkuu kävelynopeutta (<10km/h). Kevyen liikenteen väylällä (yhdistetty kävely ja pyörätie) suurin sallittu nopeus olisi sekin rajoitettu (25km/h), jotta noiden jatkeilla oleville suojateille ei saavuttaisi liian nopeasti ja ajorataa kulkevan kannalta ennakoimattomasti. Pyörätiellä (pelkkä pyörän kuva merkissä) voisi sitten ajaa pyörällä sydämensä kyllyydestä niin kovaa kuin pääsee ja ajoradan pientareella tietenkin myös, jos vain nopeusrajoituksessa riittää toleranssia.

    Tämä järjestely hidastaa pyörällä liikkumista kaupungissa, joten sääntöjen yksinkertaistamisen nimissä on kohtuullista antaa pyöräilijälle mahdollisuus ajaa myös ajoradalla, jolloin nopeus rajautuisi ajoradan maksiminopeudeksi. Pyöräilijä kyllä osaa itse päättää, mikä on hänelle edullisinta. Turvallisuus on myös etu.

    Tämän järjestelmän paras ominaisuus on se, että tuloksena on juuri se tapa liikkua pyörällä, jota jo valtaosa pyöräilijöistä käytännössä noudattaa. Siitä täytyy vain tehdä sääntö, jotta heitä ei sujuvasta ja turvallisesta tavasta moitita. Väistämissäännöt yksinkertaistuvat ja sääntömuutos mahdollistaa joustavan pyöräilyväylien suunnittelun kaikkialle.

    http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=2&t=3637&p=58358&#p58358
    http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.php?f=12&t=3467&p=56173&#p56173

    1. Huhujen mukaan Tanskassa ja Hollannissa on keksitty, miten luodaan selkeitä ja turvallisia risteystilanteita, vaikka säännöt ovat pääpiirteissään samat kuin Suomessa.

      En myöskään usko että väistämissäännöt pystytään korjaamaan selkeiksi millään yksinkertaisella jipolla. Esimerkiksi tuota suojateiden 10km/h nopeusrajoitusta on hyvin vaikea valvoa ja onnettomuuden jälkeen on lähestulkoon mahdotonta selvittää, onko sitä noudatettu.

Vastaa