Haastattelussa Helsingin pyöräkonttori

tiistai, 14. kesäkuuta 2011

Marek Salermo (edessä) ja Niko Palo Kaupunkisuunnitteluviraston kahvihuoneessa 13.6.2011 Kuva: Antti Poikola

Kävin eilen haastattelemassa Marek Salermoa ja Niko Paloa aiemmin blogin kautta kerättyjen lukijoiden kysymysten pohjalta. Vajaan tunnin mittainen haastattelutuokio oli varsin antoisa ja teemoja ehdittiin käsitellä laidasta laitaan, kuten blogimerkinnän pitkästä tagilistauksesta voi päätellä. Mikä parasta, pyöräkonttorin virkamiehet antoivat luvan julkaista haastattelun sellaisenaan! Tämä on nyt sitten Kaupunkifillari -blogin heistorian ensimmäinen podcast -lähetys. Tallenteen (50 minuuttia) voi kuunnella alta tai ladata omalle koneelleen. Pyrin tekemään siitä myöhemmin myös tekstimuotoisen tiivistelmän.

Kuuntele haastattelu suoraan tästä

Haastattelu ladattavana MP3 -tiedostona (46,8 MB)
http://dl.dropbox.com/u/2949803/haastattelu.mp3

Haastattelu on julkaistu Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssillä, uudelleenkäytön yhteydessä mainittava haastattelun tekijänä Antti Poikola ja alkuperäisenä julkaisijana Kaupunkifillari.fi.

Antti Poikola

avatar

Aktiivinen pyöräilyn edistäjä. Entinen Jyväskyläläinen ja nykyisin taas Helsinkiläinen paluumuuttaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

8 thoughts on “Haastattelussa Helsingin pyöräkonttori

  1. Jos kuuntelette haastattelua ennen, kuin olen ehtinyt kirjoittaa siitä koostetta (ei kannata hengitystä pidätellä odottaessa), niin kommentoikaa mielestänne relevantteja kohtia tänne tyyliin:

    kohdassa 13 min. 40 s. Marek kertoo, että esim. Tukholmassa ja Kööpenhaminassa väriä pyöräväylillä käytetään vain tehostekeinona niissä kohdissa, joissa se on tarpeen, esim. risteyksissä yms.

  2. Hyvä haastattelu, kiitos siitä.

    Eniten mieleen jäi jatkuuvuus eli pyörätien päätyttyä pakko-ohjaus kadulle. Ja varsinkin ajatus siitä, että pyöräilevät autoilijat ja autoilevat pyöräilijät tottuvat huomioimaan toisiaan. Myös autojonojen suoruudessa sekaliikennekaduilla olisi autoilijoilla oivaltamisen paikka. Ei sik-sak, vaan jono ja sekin kaistan vasempaan laitaan.

    Myös huomiovärin käyttö menee juuri noin. Vielä jos ne massattaisiin (teko edullisempaa ja helpompaa kuin asfalttimassan vaihto kolmen metrin takia) ja väri huomattavasti räikeämpi eli oikeasti näkyvämpi.

    Ja jos he blogia seuraavat, niin jatkokysymys heille. Jos ajonopeuden pudottua mopot häädetään pyöräteiltä kadulle, niin miksi sitten laki mahdollistaa mopoilun pyöräkaistalla? Edelleen nopeuserot ovat edelleen yhtä suuret (mopo 45km/h, mummo 13km/h) ja kaistoja ei ole tarkoitus tehdä mihinkään 60km/h kadulle.

    Estottomuus oli myös kiinnostava aihe. Keskikorokkeen viistetty reunatuki on todellakin huono pyörille, mutta hyvä rollaattoreille ja lastenvaunuille. Jospa jatkossa tehtäisiin ratkaisu tukholma, eli ajatetaan yksisuuntaisissa pyörätienjatkeet ohi keskikorokkeen ja annetaan keskikoroke kokonaan jalankulkijoille. Pyöräilyn ja jalankulun erotteluhan on kantava teema. Pyöräkaistahan jo luonnostaan menee sen ohi aina.

    http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.328374,18.073025&spn=0.059984,0.154324&z=13&layer=c&cbll=59.328141,18.072919&panoid=yEQWEf20cX7z4VumylVtPA&cbp=12,214.5,,0,0.2

    http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.31874,18.032169&spn=0.060001,0.154324&z=13&layer=c&cbll=59.318824,18.03212&panoid=ndccmYdY_CZfiPn3YnsFoA&cbp=12,23.39,,0,20.92
    Takaoikealla myös hyvä esimerkki jatkuuvuudesta! Tosin nuo ovat täysin arkea tukholmassa.

    Antti, joko buukkasit rakennusviraston haastattelun?

  3. Eniten mieleen jäi jatkuuvuus eli pyörätien päätyttyä pakko-ohjaus kadulle

    En ehdi kuunnella tuota haastattelua mutta olen miettinyt juuri tuota, että jos pyörätie loppuu, niin miksi pyöräilijää ei ohjata autotielle? Tuosta aiheutuu varmaan suurin osa pyöräilyn epämääräisyydestä ja jalkakäytävillä ajelusta. Eli se jatkuvuus on todella tärkeä osa pyöräilyä. Pyörällä pitää voida edetä tehokkaasti eikä epämääräinen reititys auta asiaa.

    1. Lauri, silloin kun ehdit kuunnella, löydät vastaus haastattelussa. Marekin ja Nikon tarkoitus on tehdä niin kuin ehdotat… He kyllä tiettävät, että jatkuvuus on tärkeä.

    2. Haastattelun pohjalta on tulossa kyllä vielä kirjallinenkin artikkeli, mutta homma on niin, että Marek ja Niko ajavat tätä ja montaa muutakin uudenlaista suunnittelukäytäntöä, mutta vanhat perinteet istuvat tiukassa ja iso laiva kääntyy hitaasti jne.

      Yksi asia, mikä nousi esille oli, että Marekin ja Nikon aika ja resurssit eivät riitä tällä hetkellä tekemään korjauksia vanhoihin toteutuksiin, kun he panostavat siihen, ettei uudet suunnitelmat ja uudet asuinalueet eivät toistaisi vanhoja syntejä.

      Tämä on valitettavaa, kun ainakin näin maallikon näkökulmasta moni paljon käytetty reitti voisi parantua huomattavasti suhteellisen pienilläkin muutoksilla, kuten että jossain katkoskohdassa tehtäisiin sellaist muutokset, että pyörät ohjattaisiin selkeästi ajoradalle.

  4. Kiitos tästä Antti! Ja kiitos Marek ja Anti hyvästä työstä ja tahdosta.

    Noin minuuttilla 40 puhutaan moppoilusta ja Niko sanoo: ”Ei meillä Helsingissä enää ole moppoilu salittua oikeastaan muualla kuin se on perustettu sen vieressä olevan tien takia”.

    No, välitettävästi ei pidä paikansa. Esimerkkiksi Munkkiniemen ja Otaniemen välissä, Kuusisaarentie ei ole mikään moottoritie, mutta siellä on mopot kevytliikenne väylässä.

    Vielä ehdotus suunnittelijoille: voisitteko ohjata fillarit, niin että vaikka Kuusisaarentiella on vanhat kevytliikenne tiet, he olisivat yksisuntaisia? Otaniemen sillassa on pakko mennä pohjois puolella, ja Munkkiniemessä pakko mennä etelänpuolella. Eli kaikki pyöräilijät vaihtavat puoli ennen tai myöhemmin, mutta tilanne parantaisi jos siellä olisi yksisuuntaisia kevytväyliä, kuin kaootiset kaksisuuntaisia väyliä molemmissa puolissa.

    OK, it would be a temporal solution… but better that than waiting 5 or 10 years for the real thing (bikes separated from the pedestrians).

Vastaa