Pyöräily esillä valtuuston kyselytunnilla 21.10.2009

keskiviikko, 21. lokakuuta 2009


Pyöräilijät tarvitsevat väyliä.

Helsingin kaupunginvaltuuston kyselytunnilla on keskiviikkona 21.10. aiheena muun muassa pyöräilyn edistäminen. Helsinki allekirjoitti keväällä 2009 Velo-city -konferenssissa Brysselin julistuksen, jonka mukaan pyöräilyn osuus liikenteestä pitäisi nostaa 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän vastauksen valtuutettu Tuuli Kousan kysymykseen voi katsoa Helsinki-kanavalta joko suorana lähetyksenä kello 18 alkaen tai jälkikäteen videotallenteena.

Kysymyksen johdannossa tuodaan hyvin esille suurimmat pyöräilyn edistämisen tiellä olevat esteet:

• Tavoitteita on vaikea saavuttaa ilman rakenteellisia muutoksia ja investointeja.
• Helsingin pyöräilyreitit ovat usein huonokuntoisia, vaikeasti tunnistettavia ja monin tavoin poukkoilevia.

Samalla kysymyksessä nostetaan esille myös pyöräilyn merkitys osana kaupunkiliikennettä:

• Pyöräilyn edistäminen on tutkimusten mukaan verrattain edullista ja investoinnit palaavat talouteen nopeasti.
• Pyöräilyn lisääntyminen muissa suurkaupungeissa on osoittanut että mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä houkuttelevammaksi ja turvallisemmaksi liikenne muuttuu.

Mikä tärkeintä, kysymys kiinnittää huomiota siihen, että:

• Pyöräily tulisi huomioida kaikessa kaupungin kaavoituksessa ja rakentamisessa.

Sokerina pohjalla kysymyksessä viitataan pyöräväylien puuttumiseen Hämeentieltä.

Martti Tulenheimo

avatar

Kaupunginparantaja. Kaupunkifillarin perustaja. Tuottaja ja Helsingin polkupyöräilijät (HePo) ry:n järjestökoordinaattori. Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan jäsen. Pyöräliiton varapuheenjohtaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

7 thoughts on “Pyöräily esillä valtuuston kyselytunnilla 21.10.2009

  1. Tjaa…

    Miksi edustaja Vikstedt ei tällä kertaa torpannut Hämeentien kehittämispakkoa. Vielä viimeksi kyseinen katu oli mukavan turvallinen ja kulkeehan siellä edelleen se Sörnäisten rantatie.

    Toiseksi niistä pumpuista keskustelu tuntuu lähinnä huvittavalta. Tukholmassakin niitä on tasas 3 ja niillä ei ole suurta vaikutusta kulkutapaan. Kyllä ne puuttuvat osat olisi kiva saada (ja samalla pumppu reilusti lähemmäksi pyöräilijöitä).

    Kaupunkipyöriin ehdottomasti ikärajaksi K-18, ja sesonkimaksu suotava. Huoltoa suurempi kustannus tulee niiden jatkuvista siirtelyistä. Täysistä tyhjiin ja toisinpäin seitsämänä päivänä viikossa, seitsämänä kuukautena vuodessa ja 90 telinettä!

    Ja mikä se investointi kritiikki. Kyllä ne autoille varatut kadutkin on eri käyttöasteisia.

    …tjaa.

  2. Tuosta Helsinki-kanavan 6 tunnin keskustelusta voi hypätä ensimmäisen puolituntisen yli. Pyöräilyä käsitellään kohdassa 28:55-74:30.

    Ihan asiallista keskustelua, josta tosin paistaa läpi vähäinen kokemus satulan päältä maailman tarkasteluun, ja melkoinen ylisanojen käyttö – pyöräily keskustassa on ”hengenvaarallista” tai ”hullujen hommaa”. Hyvänä asianahan voi pitää sitä, että meillä on juuri oikeanlainen kaupunginvaltuusto pohtimaan, miten saada vanhoja urautuneita joukkoliikenteen ja yksityisautojen käyttäjiä vaihtamaan polkukoneeseen. (Itse en pyöräuskovaisena juurikaan pysty ymmärtämään niitä kulttuurillisia ja rakenteellisia esteitä, jotka pitävät kansan poissa polkupyörän satulasta 🙂

    Soininvaara tuntui olevan eniten kartalla pyöräilykulttuurien monimuotoisuudesta ehdottaessaan vapaaehtoisia pyöräteitä (50:55-51:30).

    Jari: Itse luulin ymmärtäneeni tuon investointikritiikin. Siinä lienee taustalla ajattelu, että autoilijoiden määrä kantakaupungissa on vakio, ja näin ollen pyöräilyverkoston kasvattaminen on pois autoilijoilta. Vaan jospa pyöräverkoston parantaminen vähentäisi autoilua ja nostaisi pyöräteiden käyttöastetta? Halvemmaksihan se kaupungille tulisi, näkeehän sen, että pyöräteiden asfalttia ei uusita juuri koskaan. Sen sijaan nastarenkaiden syömät valtaväylät ovat jatkuvan asfaltoinnin kohteena.

    Suuri kysymys olisi, miten bisnesihmiset ja viranhaltijat ja muut aamu- ja iltaruuhkien välisenä aikana ympäri kaupunkia asioivat autoilijat saataisiin pyörän selkään. Komppaan Marttia siinä ajatuksessa, että todellisessa pyöräilymaassa pukumies voi mennä asiakaspalaverista toiseen jopolla, eikä kukaan katso kieroon.

  3. Anteeksi kommenttiani edustaja Vikstedtistä. Jotenkin päähäni oli tallentunut ajatus, että hän oli Hämeentien kehittämistä vastaan. Mutta hänhän juuri oli vaatimassa muiden kanssa nopeaa puuttumista nykyiseen kamikaze meininkiin, joka on mielestäni hengenvaarallista. Pitäähän pyörällä saada ajaa turvallisesti kaikki 13 vuotiaista vanhuksiin. Ja torppaajana toimi KSV vanhoilla ajatuksillaan. Mutta nyt suunnittelu on onneksi saatu 2000-luvulle ja ratkaisut on sen mukaiset (vasta suunniteltuna). Osataan rakentaa järkevä ja turvallinen verkko huomioiden pysäkit, pysäköidyt autot ja poikittaiset suojatiet. Mitään ei tarvitse poistaa, ja ne huomioiden saadaan turvallinen ja hyvä pyöräväylä.

    Reima: Ajattelin investoinneista. Että tehdään kalliita ratkaisuja ja sitten ne ovat käyttämättöminä. Miten voidaan taata käyttäjiä ratkaisuille. Ja investoinnin takaisinmaksuaikaa on mahdoton tietää, ennen kuin saadaan tiedot käyttäjämääristä. Lähinnä samaa matematiikkaa, kuin kysymys kulkutapaosuuden laskentakaavasta. Siihen käyttämättömyyteen liittyi oma vertaukseni autoille tehdyistä kaduista. Vastakkainasettelu on mielestäni turhaa. Kaikki saavat itse päättää arvonsa ja asenteensa, mutta myös pyöräily mahdollisuus pitää olla. Se on todellakin totta, että kertaalleen tehty hyvä väylä on lähes ikuinen. Siksi mm. rakennustapaohje on syytä päivittää nopeasti. Saadaan mm. korkeusero jalankulkuun, hulevesi urat pois ja jalankulkijat eivät enää odota vihreitä keskellä pyörätietä.

    Tukholmassa on arkea nähdä esim. DN:n työtekijä DN:n mustan Kronanin satulassa ja päällä tumma puku, tietty. Muotivillitys, joka realisoituu kulkutapaan, kun huomaa pyöräilyn nopeuden ja helppouden.

    Pyöräilyn kaksinkertaistamiseen uskon täysin, jopa nelinkertaistaminen on mahdollista. Ainoa jarru on viimevuosina kehyskuntiin muuttaneet Helsingissä töissä käyvät. Sieltä Nummelasta ei varmaankaan usein jaksa töihin polkea. Vielä kun työpaikan kellarissa on oma parkkiruutu ja verotuksesta saa vähentää työmatkakorvaukset.

  4. Kiva kuulla moneen otteeseen siitä kuinka peräänkuulutettiin asennemuutosta liikenneajatteluun niin, että polkupyörä nostetaan varteenotettavien kulkuneuvojen seuraan. Nythän pyöräilijät ovat siellä jossain kevyenliikenteen reiteillä oikean liikenteen ulkopuolella.

    Pyöräväylien kunnossapito oli myös esillä ja se on kyllä tärkeä asia ajatellen nimenomaan suomen pitkää talvea. Jos halutaan ihmisten pyöräilevän ympärivuotisesti niin heidän tiensä tulisi aurata yhtä nopeasti kuin autojenkin tiet. (itse asiassa paksussa lumessa tai sohjossa pyörällä eteneminen on vaikeampaa kuin autolla joten pyöräreitit tulisikin aurata kaikista ensimmäisenä). Pyöräily talvella vaatii enemmän asennetta ja kesällä innostunut pyöräilijä palaa helposti takaisin auton rattiin tai bussinpenkille kun huomaa että menee liian hankalaksi. Tästä palaaminen taas pyörän satulaan heti kun myräkkä on ohi riippuu paljon siitä kuinka nopeasti olosuhteet saadaan taas kuntoon. Muuten riskinä on että pyörä jääkin kellariin koko talveksi, ihminen kun on taipuvainen mukautumaan ja urautumaan. Tässäkin auttaa varmasti huomattavasti siirtyminen pyöräteistä pyöräkaistoihin.

    Olen miettinyt että mikä saa ihmiset pyöräilemään Oulussa niin paljon kuin väitetään. Jos ajatellaan että suomen sää olisi suuri syy siihen miksi ihmiset eivät pyöräile niin luulisi Oulussa olevan vähemmän pyöräilijöitä kuin Helsingissä. Onko syynä se että Helsingissä on parempi joukkoliikenne joka vähentää pyöräilyä, onko Oulun kaduilla turvallisempaa pyöräillä vai mikä? Tietääkö joku?

    Ja niin kuin joku valtuutettu olikin epäileväinen siihen, että ymmärtääköhän kaikki kuinka paljon työtä vaaditaan että pyöräilyn liikenneosuus todella nousisi 15 prosenttiin. Tämä on suuri luku ja siihen mahtuu jo monta sellaista ”tavis”pyöräilijää joille pyöräily ei ole millään tavalla intohimo eivätkä heitä pyöräily sen enempää kiinnosta kuin että se sattuu olemaan heille kaikista kätevin tapa kulkea paikasta toiseen. Näiden ihmisten saaminen satulaan vaatii mielestäni nimenomaan konkreettisia rakenteellisia muutoksia infrastruktuuriin jotka todella helpottavat itse pyöräilyä.

  5. Oulusta: en ole kaupungissa koskaan käynyt, mutta paljon olen hyvää kuullut. Ajatuksenani on mennä tänä talvena tarkastamaan tilanne paikan päälle.

    Jaan täysin näkemyksesi siitä, että Helsingissä tarvitaan rakeenteellisia infratason muutoksia, koska suurin osa satunnaisesti pyörän selkään hyppäävistä ei tosiaankaan miellä itseään sen enempää ”pyöräilijäksi” kuin hampaansa säännöllisesti harjaava mieltäisi itseään ”hampaiden harjaajaksi” (lainaus Marie Kastrupilta Kööpenhaminasta).

Vastaa