Tänään on tullut kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun Kaupunkifillari julkaisi Koirasaarentien pyöräjärjestelyitä kertovan artikkelin. Artikkelissa hehkutettiin yksisuuntaisia pyöräkaistoja sekä kiertoliittymää, jossa pyöräilijät kiertävät ajoradan reunassa ympyrän muodossa. Tällaisia ei oltu aikaisemmin Helsingin suunnitelmissa nähty. Odotettu poikkeus, joka myöhemmin olisi toivottavasti normi, oli vihdoinkin tulossa.
”Pyöräilijöiden kannalta suunnitelma on erittäin kiinnostava, sillä se on ensimmäisiä Helsingin uuden pyöräilypoliittisen linjan pohjalta laadittuja katuja. Uusien asuinalueiden kokoojakaduille pyöräilijöille tulee molemmille reunoille omat yksisuuntaiset kaistat.” (Kaupunkifillarin alkuperäinen kirjoitus)
”Huomionarvoista on myös, miten kiertoliittymät on suunniteltu: pyöräkaista kulkee kiertoliittymässäkin ajoradan reunassa, kuten on syytäkin. Kiertoliittymät, joiden jälkeen tulee vielä erillinen pyörätien risteys, epäonnistuvat, sillä liitymästä poistuva autoilija olettaa jo selvittäneensä tilanteen eikä huomioi pyöräilijää, joka liittyy liikenteeseen vasta autojen jälkeen.” (Kaupunkifillarin alkuperäinen kirjoitus)
Artikkeli julkaistiin katusuunnitelmien esittelytilaisuuden jälkeen, jolloin muistutusaika oli vielä käynnissä. Kadun rakentaminen arvioitiin kirjoituksessa alkavan vuonna 2011, mutta myöhemmin tarkentui, että Koirasaarentien rakentamiseen on varauduttu katu- ja puisto-osaston vuosien 2013 – 2014 investointiohjelmissa.
Keväällä 2011 aloitettiin myös Tukholmassa uuden asuinalueen rakentaminen. Hanke käynnistyi kymmenen taloyhtiön rakentamisella. Alueessa oli paljon yhtäläisyyksiä Kruunuvuorenrannan kanssa. Kun Kruunuvuoressa oli vielä 2000-luvun alussa suuret kentät öljysäilijöitä sekä jalostamoita, joita hiljalleen purettiin vuosien 2000-2010 aikana, niin Norra Djurgårdsstadenissa puolestaan oli kaasusäilijöitä sekä tuotantolaitos. Molemmissa paikoissa kulki yksi katu, joka johdatti säiliöille ja laitoksille, suuret parkkikentät työntekijöille, satama aluksille sekä laajasti rakentamatonta aluetta.
Molemmat asuinalueet syntyivät käytännössä puhtaalle paperille, jolloin uusien katujen, sekä näille tulevien toimintojen suunnittelu oli helppoa. Ei ollut ruuhkia, ei loppuvia autopaikkoja, ei kaistamäärästä tappelua, ei katupuiden poistoa, tai mitään muutakaan, joka valmiiden alueiden muutoksissa aiheuttaa suuria tunteita ja poliittista peliä. Tällä kertaa ei ollut mitään syytä tyytyä kompromissiin. Kun taloja ja asukkaita ei Kruunuvuorenrannassa vielä ollut, myöskään muistutuksia ei katusuunnitelmasta jätetty.
Tukholma
Norra Djurgårdsstaden pärjäsi alkuun vanhalla kaasulaitokselle johtavalla kadulla. Vasta syksyllä 2014, kun seuraava kortteli tuli työn alle, valmistui uusi alueen läpi halkova pääkatu. Jo ennen varsinaista käyttöönottoa kadulle oli rakennettu yksisuuntaiset pyörätiet.
Tukholma oli vuosikymmen aikaisemmin rakentanut jo yhden pyöräily-ystävällisen kaupunginosan, Hammarby Sjöstadin, joten myös tämä jatkoi luonnollisesti samaa kestävän liikkumisen teemaa. Ensimmäiseksi pääkadun pyöräinfraa saivat kokea talonrakentajat.
Varsinaisten asukkaiden saapuessa uusiin koteihin heillä oli mitä luonnollisin tapa liikkua pyörällä lähipalveluihin sekä reilun neljän kilometrin päähän keskustaan. Myös muu katuinfra sekä katukalusteet: runkolukittavat pyörätelineet, puut, istutukset, penkit ja roskikset, tulivat samanaikaisesti talojen kanssa.
Kruunuvuorenrannassa olisi ollut mahdollista tehdä samoin kuin Norra Djurgårdsstadenissa, eli kaikki kerralla valmiiksi ennen kadun käyttöönottoa, mutta jostain käsittämättömästä syystä näin ei haluttu tehdä. Ainoa pyöräilyyn liittyvä asia Koirasaarentiellä on yksi poikittainen pyörätien jatke, joka kylläkin tuli heti asfaltoinnin jälkeen, mutta edelleen tämä johtaa jalkakäytävältä jalkakäytävälle.
Ensimmäistäkään vuoden 2009 suunnitelmiin piirettyä pyöräkaistaa ei Koirasaarentielle ole vieläkään tehty, vaan pyöräkaistan paikalle on tietoisesti merkitty autojen pysäköinti, ja talouskaistat, jotka valmiissa suunnitelmissa ovat ainoat ajoradat yksityisautoille, toimivat nyt vain kadunvarsipysäköintiin ajoa varten. Taas poikkileikkauksen keskellä oleva tulevan raitiovaunun ja bussien yhteiset joukkoliikennekaistat ovat tällä hetkellä kaikkien käytössä. Busseja sekä kuorma-autoja alueella kulkee tällä hetkellä paljon, joten tämä keskialue pitäisi jo nyt pyhittää vain heille.
Autoilijoille olisi tietenkin pitänyt heti opettaa oikea ajopaikka sekä pyöräkaistan olemassaolo, jolloin ainoa pysäköintimahdollisuus olisi alueen parkkitaloissa. Nyt viisi parkkitaloa pölyttyvät tyhjinä. Voi vaan kuvitella mikä paskamyrsky syntyy, kun pysäköintipaikkoja ruvetaan muuttamaan pyöräkaistoiksi. Silloin syyllinen on tietenkin pyöräilijä, eikä kaupunkiympäristön toimiala.
Mitä nyt?
Kaupungin olisi syytä kertoa, miksi kadulle ei ole suunnitelmista huolimatta tehty viimeisen viiden vuoden aikana pyöräkaistoja eikä saatettu loppuun kiertoliittymiä pyöräilyn osalta.
Samalla kaupungin olisi hyvä kerrata pyöräilyn tavoitteet sekä asema Helsingissä ja pyytää anteeksi Kruunuvuoreen muuttaneilta asukkailta. Tällainen pyöräilyn vähättely rakentamalla pyöräkaistan paikalle parkkipaikkoja saa nyt luvan loppua.
Kuka hemmetti on oikeati kehdannut päättää asian näin, ja missä on siitä kirjallinen päätös? Jokuhan tästäkin on vastuussa!
Mikäli Kruunuvuori jäi päälle, tässä iltalukemista.
Kirjoittaja miettii myös edelleen, minne saattoliikenteen on tarkoitus jatkossa pysähtyä? Myös muutto- ja muuta liikennettä tulee varmasti, jolloin liian perinteinen pyöräkaistalle tai jalkakäytävälle ajo olisi voitu eliminoida jälleen hyvällä suunnittelulla. Sekä miksi näin ei tehty?