Helsingin Kaupunkifillari

Rotterdamin kaupungin asiantuntijat ovat tehneet vertaisarvioinnin Helsingin kaupunkin ympäristöpolitiikasta. Se on luettavissa Helsingin Ympäristökeskuksen julkaisuna myös netissä.

Pyöräilyyn liittyvä luku löytyy sivulta 18. Tässä se suomennettuna:

Käytössä olevat resurssit ja noudatetut keinot tuskin riittävät, jotta tavoite pyöräilyn kulkutapaosuuden kaksinkertaistamiseksi 6:sta prosentista 12:een vuoteen 2015 mennessä täyttyisi. Lisäksi päämäärä ei ole kovinkaan kunnianhimoinen ottaen huomioon, miten tärkeää on vähentää sekä päästöjä että melua ja parantaa ihmisten terveyttä.

Helsingissä on huomionarvoisia hankkeita uusien pyöräväylien toteuttamiseksi, kuten esimerkiksi vanhan satamaradan ottaminen uuteen käyttöön pyörätienä ja suunnitellut yhteydet vanhoille satama-alueille rakennettaville uusille asuinalueille.

Vaikka Helsingissä jotkut pyöräreitit on esimerkiksi valaistu, kaupungissa olisi mahdollista parantaa pyöräväyliä merkittävästi mm. materiaalilaadun, suunnittelun ja kunnossapidon keinoin.

Pyöräteiden uusi tavoiteverkkosuunnitelma on laajuudeltaan hyvin vaatimaton ja on epätodennäköistä, että se olisi riittävä kimmoke rohkaisemaan ihmisiä muuttamaan henkilökohtaista kulkutapavalintojaan, mikä on pyöräilyn suosion kasvun edellytys.

Helsingistä ei löytynyt merkkejä siitä, että kaupungissa pidettäisiin tärkeysjärjestyksen kärjessä sellaisen kattavan pyöräreittien verkoston luomista, joka soisi ihmisille mahdollisuuden kulkea niin työ-, kauppa- kuin vapaa-ajan matkansa polkupyörällä.

Kaupungissa ei ole pyöräväyliä, joiden kunnossapito olisi priorisoitu työmatkaliikennettä palvelevaan tärkeimpään hoitoluokkaan nopean aurauksen jne. suorittamiseksi.

Kalasataman ja Jätkäsaaren uusien asuinalueiden suunnittelussa pyöräyhteyksille ei ole annettu samaa asemaa kuin julkisen liikenteen reiteille ja autoteille.

Vaikka Helsingissä onkin painettu suuria määriä pyöräilykarttoja, pyöräilyyn liittyvien karttojen, esitteiden, julisteiden, mainoskampanjoiden ja mediahuomion tehokkuutta, laatua, määrää ja kattavuutta voitaisiin olennaisesti parantaa nostamalla se monien muiden suurten eurooppalaisten kaupunkien kanssa samalle tasolle.

Henkilöstöresurssit ovat riittämättömiä, jotta niillä kyettäisiin vakuuttamaan portinvartijaryhmiä pyöräilyn merkityksestä, tai jotta niillä voitaisiin kattavasti arvioida ja kommentoida liikenne-, katu- ja kaavasuunnitelmia [pyöräilyn näkökulmasta luonnosvaiheessa].

Vaikka joillain virastoilla on virkamiehille kokouksissa käyntiin tarkoitettuja polkupyöriä, kaikilla virastoilla (tai Helsingin Energialla ja Helsingin Vedellä) ei ole tällaisia pyöriä.

Vaikka Helsingin kaupungilla on käytössään taloudellisia porkkanoita, joilla kannustetaan työntekijöitä käyttämään polkupyörää työmatkoilla, nämä ovat terveysvirastoa lukuun ottamatta vähäisessä käytössä.

Käännös, korostukset ja kappalejako: Martti Tulenheimo.

Pyöräilytyöryhmän puheenjohtajana sain avustuspyynnön ja ajattelin vastata kysymykseen näin julkisesti. Keltaisella pohjalla kysymyksen esittäjä, valkoisella omat kommenttini.

Mietimme Hevin ilmastotyöryhmässä tavoitteita valtuustokauden 2009-2012 valtuustostrategianeuvotteluihin. Minä kokoan ehdotuksia liikenteen osalta. Olisi hienoa, jos pyöräilyryhmän puheenjohtajana ehtisit kommentoida listaa kevyen liikenteen osalta. Näkökulma on siis CO2-päästöjen vähentämisessä. Onko teillä noussut esiin joitakin muita hyviä ehdotuksia, mitä tässä ei ole mainittu? Mitkä tavoitteet kannattaisi mielestäsi nostaa keihäänkärjiksi, ts. niissä olisi hyvä kustannus-hyöty-suhde ja mahdollisuus mennä neuvotteluissa läpi?

Yleisesti ottaen pyöräilyä voi lisätä parhaiten turvallisen ja sujuvan pyäräilyverkoston kehittämisellä. Kaikki promoaminen, pyöräkeskukset, parkkipaikat, suihkut, kaupunkipyörät, työsuhdepyörät, tapahtumat, portaalit jne. ovat ihan hyviä lisukkeita, mutta turhia, mikäli ihmiset eivät koe pyörää miellyttäväksi ja turvalliseksi tavaksi siirtyä paikasta toiseen.

Pyöräilyn turvalisuutta ja sujuvuutta voidaan lisätä resursoimalla kevyen liikenteen väylien kunnostukseen ja suunnitteluun, sekä yleisesti liikennesuunnittelun keinoin rauhoittamalla kaupunkiliikennettä. Aina ei tarvitse olla pyörätietä, matalat nopeusrajoitukset pyörien ryhmittymisalueet ja pyöräkaistat ovat paljon halvempia ratkaisuja.

Tässä jotain listaa muista pyöräilijöitä kiinnostavista asioista, en nyt osaa miettiä keihäänkärkiä, vaan lista on sekaisin siltä osin:

Pyöräilijöille keskustaan palvelukeskus. Edistäisi kevyttä liikennettä, tarjoaisi pyörien huoltopalveluja, reittiopastusta ja turvalliset säilytystilat pyörille. (Tällainen kai jo suunnitteilla?)

Suunnitteilla on ei kannata pitää vaatimuksena, jos sen takia strategiakädenväännössä menetetään jotain uutta pyöräilyaiheista, jota ei muuten tulisi.

Turvallisia ja viihtyisiä pysäköintipaikkoja pyörille lisättävä koko kaupungin alueella, erityisesti juna-ja linja-autoasemilla.

Pyörien pysäköintipaikkoja tarvitaan kaikkialle, ei vain liityntäpysäköintiä. Itseasiassa liityntäpysäköinti on monissa paikoissa, kuten juna-asemilla jo ihan ok, mutta esim. kauppojen ja ostoskeskusten ympäristössä asiaa voisi parantaa. Yksi keino olisi, että Rakennusvirastolla olisi riittävän reipas pyörätelinebudjetti ja kauppiaat voisivat pyytää pyörätelinettä liikkeensä eteen kaupungin omistamalle katualueelle. Kampi keskuksessa kävin keskustelemassa asiasta vastaavan kanssa ja hän sanoi, että he ottaisivat milellään joka sisäänkäynnille pyörätelineet ja vastaisivat niiden ylläpidosta, mutta katu on kaupungin ja he olivat joutuneet käymään hirveän väännön kaupungin kanssa aikanaan, että edes Narinkkatorille saatiin telineet.

Kaupungin työpaikoille turvalliset pyörien säilytyspaikat ja viihtyisät suihku- ja pukeutumistilat pyöräilijöille.

Hyvä idea: koulut, kaupungin palvelupisteet ja kaupungin työpaikat voisivat olla hyviä kohteita pyörätelineille ja suihkuille.

Mitoitusnormit pyörien säilytyspaikoille liike-, palvelu- ja työpaikkarakennusten kaavoituksessa sekä uusille asuinalueille. Kaavoituksessa suosittava hyviä kevyen liikenteen yhteyksiä asemille, palveluiden luo ja pysäkeille.

Itsestäänselvää kamaa! Kaavoituksessa voisi suosia piha- ja hidaskatuja, joilla kulkee pyörät ja asukkaiden autot se, että pyörillä pääse läpi, mutta autoilla ei läpiajoa.

Pyörien kuljetuksen joukkoliikennevälineissä oltava maksutonta ja helppoa

Tottakai, mutta tämä ehdotus on niin lavea ja suuri, ettei se millään mene monoliittisena läpi. Asian eteen on tehtykin jo, mutta vaatimusta voisi konkretisoida kattamaan junien lisäksi myös uudet linja-auto ja raitiovaunu kalustohankinnat. Vanhoihin dösiin ja sporiin on kai aika vaikea saada pyöriä mukaan.

Kaupunkipyörät uusittava/kunnostettava ja niitä lisättävä (tämä oli kaupungin energialinjausraportin mukaan jo selvityksessä)

Tämä asia on liikkunut eteenpäin kyllä. Pyöräilyryhmässä olemme olleet välillä vain vähän huolissamme siitä, että tehdäänkö se tällä kertaa kunnolla se. kaupunkipyörien määrän lisäksi panostetaan merkittävästi myös kaupungin pyöräilyoloihin, kuten Pariisissa.

Lisäisin listaan myös:
Pyöräteiden auraaminen ja talvipyöräilyolojen parantaminen ei ole varman keinoista halvimpia, mutta nykyään, kun talvet ovat leutoja niin on valtava potentiaali vähentää CO2-päästöjä pidentämällä jo pyöräilevien pyöräilykautta.

Työsuhdepyörät kaupungin työntekijöille, kustannusajattelussa työsuhdepyöriä on vastustettu, kun ajatellaan, että jos yhdelle laitokselle esim. Helsingin Energialle annetaan oikeus työsuhdepyöriin, niin sitten kaikille pitäisi antaa ja se maksaisi X euroa kertaa kaupungin työntekijöiden lukumäärä. Tässä menee pieleen, koska todellisuudessa, vaikka kuinka toivoisimme niin vain pieni osa hyödyntäisi edun, joten kulupuoli tulee laskea siltä kannalta, hyötynä työntekijöiden terveys, vähentyneet sairauspoissaolot ja liikenne. Näkökulmia työsuhdepyöräilyyn

Arhimäki aloitteessaan ehdotti Tukholmasta tuttuja pyörien pumppuasemia eripuolille kaupunkia, olisivat varmaan halpoja. Pumppaus ei toki auta, jos teille levitetään kumit puhkovaa sepeli-sapelia.

Autojen pysäköinninvalvonta pyöräteillä.

Työsuhdeauto on suomalaisessa yhteiskunnassa pitkäikäinen ja harvinaisen suosittu ilmiö. Siihen nähden on ihmeellistä, että työsuhdepolkupyörä on Suomessa konseptina keksitty vasta hiljattain. Tässä blogissa työsuhdepyöräilyä käsiteltiin lyhyesti viime syyskuussa. Olen itse saamassa piakkoin työsuhdepyörän käyttööni, ja siksi aihe on mietityttänyt.

Työsuhdepyörän ideana on, että työnantaja hankkii määräaikaisella leasing-sopimuksella polkupyörän työntekijänsä käyttöön. Sopimukseen kuuluvat myös lisävarusteet ja määräaikaishuolto. Työnantaja maksaa leasing-maksun työsuhdepyöräyrittäjälle ja työntekijä verotuksessaan verotusarvon. Työnantajan omista käytännöistä on kiinni se, kenelle ja millä ehdoilla tämä etu annetaan – onko se esimerkiksi vaihtoehtoinen työsuhdeautolle.

Maksut ja verotusarvot ovat murto-osa työsuhdeautojen vastaavista. Silti pyörän verotusarvo on 30-50 euroa kuussa josta tulee työntekijälle veroprosentista riippuen noin reilu satanen vuodessa maksettavaa. Toisaalta usean sadan euron arvoisesta pyörästä tuo ei ole paljoa, varsinkin kun huollot kuuluvat hintaan. Vanhalla perusfillarilla ajelevalle voi tuo etu tulla liiankin kalliiksi, varsinkin jos etu uhkaa kasvattaa veroprosenttia.

Perinteisesti arkipyöräilyssä on vahva ekologinen vire. Siihen kuuluu osaltaan se, että pyörää huolletaan ja kunnostetaan itse ja näin pidennetään sen käyttöikää. Tähän ajatukseen verrattuna aina kahden vuoden välein saatava tuliterä työsuhdepyörä huoltoineen saattaa tuntua ristiriitaiselta. Kaikilla ei kuitenkaan ole aikaa eikä osaamista pitää itse kunnossa pyöräänsä. Kahden vuoden käytön jälkeen pyörä on varmasti vielä käyttökelpoinen, jolloin työntekijä voi sen lunastaa tai yrittäjä myydä sen muualle eteenpäin.

Työsuhdepyöräilyn kaltaisia uusia konsepteja tarvitaan varmasti siihen että työmatkapyöräily yleistyisi merkittävästi. Ehkä myös työnantajat ottavat tällaisen tuotteistetun palvelun vakavammin. On kiinnostava nähdä, miten työnantajat ottavat työsuhdepyörää etupaketteihinsa ja miten edun käyttäjät sen kokevat. Ehkä jollain blogin lukijoista on työsuhdepyörä jo käytössä?

Kuva: Seppo Leinonen

Käsittääkseni Bikeplanet on ainoa yritys Suomessa, joka tarjoaa yrityksille työsuhdepyöriä. Minua kiinnostaisi kuulla, miten tämä loistava liikeidea on syntynyt, onko mallia otettu kenties ulkomailta, miten homma on lähtenyt käyntiin (ehkä jotain tilastoja), mikä on ollut yleisesti vastaanotto (haasteet ja riemun hetket). Lähetin Bikeplanettiin kyselyn, josko joku heistä pääsisi pyöräilyryhmän järjestämään tilaisuuteen joskus kertomaan työsyhdepyörästä tai jos me voisimme mennä Bikeplanettiin haastattelelukäynnille. Pyyntöön vastattiin pikaisesti ja torstaina 11.9. olen menossa tapaamaan työsuhdepyörien markkinapäällikköä. Kerron kuulumisia täällä blogissa sitten.

Tarinaa ja käyttökokemuksia työsuhdepyörästä voi lukea Talouselämän artikkelista 23.3.2007.

Vinkkejä työmatkapyöräilyyn yleensä löytyy fillarilehden forumilta.