Heijastimista

tiistai, 3. lokakuuta 2017

Varoitus. Tässä kirjoituksessa kyseenalaistan suomalaisille pyhän asian ja kerron tosiasioita, jotka saattavat aiheuttaa kognitiivista dissonanssia.

On taas se aika vuodesta kun hyvää tarkoittavat kansalaiset, turvallisuusorganisaatiot, poliisi ja vähän muutkin organisaatiot levittävät somessa ja lehtien keskustelupalstoilla heijastimen ilosanomaa.

Kyse on nimenomaan jalankulkijan heijastimesta. Tämä liittyy pyöräilyyn sikäli, että taustalla oleva tunnepohjainen ja faktariippumaton turvallisuusviestintä ja vastuun pois siirtäminen vaaran aiheuttavalta osapuolelta koskee myös pyöräliikennettä.

Heijastimesta vaahdotaan sellaisella innolla, että ulkoavaruudesta saapuva olento päättelisi sen olevan vähintään jonkinlainen voimakenttähärveli tai ehkä telepatialaite. Ainakin se oletettavasti vähentää ihan merkittävästi onnettomuuksia, koska eihän muuten olisi järkeä paasata heijastimesta sellaisella innolla. Varmaankin heijastin estää lukemattomat määrät vakavia vammautumisia ja kuolemia?

Vaikka heijastin ilmoitetaan äärimmäisen tärkeäksi, jostain syystä esimerkiksi Liikenneturva ei ole tutkinut sen turvallisuusvaikutusta. Kuolemantapauksissa on sentään yleensä kirjattu ylös heijastimen käyttö ja sen oletettu vaikutus, joten kuolintilastoista saadaan jotain indikaattoria.

Jos Onnettomuustutkimusinsituutin raportteja on uskominen, heijastimella on jonkin verran vaikutusta. Ei kuitenkaan lähellekään niin paljon kuin heijastinkampanjat antavat ymmärtää. Vuosina 2009-2015 alle 3 % tieliikenteessä kuolleista jalankulkijoista olisi “todennäköisesti” pelastunut heijastinta käyttämällä. Noin 10 %:lla olisi ollut ylipäätään minkäänlainen nollaa suurempi teoreettinen mahdollisuus pelastua heijastinta käyttämällä. Tämä tarkoittaa sitä, että heijastin varmuudella ei pelastanut tai ei olisi pelastanut 90 % kuolleista jalankulkijoista. Varmuudella se ei pelastanut tai ei olisi pelastanut noin 80 % pelkästään hämärällä ja pimeällä kuolleista jalankulkijoista.

Tässä vaiheessa heijastinadvokaatti yleensä vaihtaa maalia ja ilmoittaa, että jos yksikin henki voidaan pelastaa, niin kaikki paasaus on perusteltua. No se on kiva, mutta entäs ne loput 90 %, mitä heidän hyväksi tehdään? Pitäisikö esimerkiksi vaikka laskea ajonopeuksia, sillä kun on ihan todistettu turvallisuusvaikutus?

Kuolintilastot ovat yksi indikaattori, jotka kertovat jotain. Nimittäin sen, että ne eivät kerro, että heijastin olisi kovin tehokas.* Ne eivät tietenkään todista, etteikö heijastin voisi olla tehokas. Mutta todistustaakka menee niin päin, että jos joku väittää jonkun turvavälineen olevan tehokas ja vaatii jopa, että asia on kirjattava lakiin, hänen on osoitettava, että turvaväline on tehokas. Tällaisia todisteita ei ole.

Heijastin loistaa kivasti kun siihen osoittaa kohtisuoraan taskulampulla silmien vierestä. Moni ajattelee, että tämä on sama asia kuin lisääntynyt turvallisuus.

Ei ole. Se että heijastin tietyissä olosuhteissa loistaa ja näkyy kauas, ei todista että heijastin vähentää merkittävästi törmäyksiä. Se että testiolosuhteissa säkkipimeällä tiellä autoilija näkee aikaisemmin suoraan edessään olevan heijastimella varustetun jalankulkijan, jonka tietää olevan siellä, ei todista, että heijastin vähentää merkittävästi autoilijan ja jalankulkijan törmäyksiä siellä, missä ihmiset yleensä kulkevat.

Kas kun niin monen muunkin ehdon on toteuduttava, jotta ajovalot osuisivat heijastimeen ja sieltä takaisin autoilijan silmään, ja että tällä olisi vielä ratkaiseva vaikutus siihen, osuuko autoilija jalankulkijaan vai ei.

Katselukulman on oltava 0 astetta tai hyvin pieni.** Tuulilasi ei saa olla naarmuinen. Auton valot pitää olla oikein suunnatut. Sää ei saa olla sumuinen. Heijastimen pitää olla puhdas. Autoilijan on katsottava jalankulkijan suuntaan. Autoilijan on ymmärrettävä silmiensä kautta saamansa informaatio. Mm. Sheldon Brown on täällä avannut fysikaalisia tosiasioita heijastimista.

Ja kuten aina, kehotan olemaan uskomatta minua. Ajattele itse. Ota itse selvää. Lue aiheesta. Kokeile itse katselukulman vaikutusta heijastimen kirkkauteen. Osoita taskulampulla heijastimeen ensin silmiesi vierestä. Sitten osoita heijastimeen taskulamppua pitelevä käsi ojennettuna sivulle. Heijastin ei enää loistakaan niin kirkkaasti.

Vaikka heijastin olisi itsevalaiseva ja loistaisi aina kaikissa tilanteissa, sekään ei tarkoittaisi, että autoilija näkisi jalankulkijan. Eräskin kuski ajoi ensin ohitseni, sitten kääntyi oikealle suoraan eteeni, ja sen jälkeen selitti, että ei ollut nähnyt minua. Pyörässäni on lainmukaiset heijastimet, valot ja lisäksi takavalo. Näkemiseen ei riitä näkyminen, vaan tarvitaan ennen kaikkea katsominen.

“Niin monet kulkevat pimeinä ilman heijastinta!” Ihmiset tekevät köykäisesti päätelmiä siitä, oliko jalankulkijalla heijastinta vai ei. Se että sinä et näe heijastinta, ei tarkoita ettei jalankulkijalla ole sitä. Et vain ehkä näe sitä. Edellä mainituista syistä.

“Mutta minun on paljon helpompi nähdä tuo jalankulkija, jolla on heijastin, kuin tuo toinen, jolla oletettavasti ei ole!” Helppous ei ole sama kuin turvallisuus. Se että sinun oli helppo nähdä suoraan edessäsi välkkyvä heijastin, ei tarkoita, että et olisi nähnyt jalankulkijaa, jos hänellä ei olisi ollut heijastinta tai se ei olisi osunut sopivasti silmiisi. Jos keskustelupalstoja on uskominen, melkein mitään ei huomata paremmin liikenteessä kuin heijastimeton-oletettua jalankulkijaa. Ainoastaan valoton pyöräilijä huomataan vielä paremmin.

Oleellista on, oliko heijastimella ratkaiseva vaikutus törmäyksen estämisessä. Vai onko sen tehtävä pääasiassa autoilijan mukavuuden lisääminen. Jälkimmäinen voi toki olla joillekin validi syy käyttää heijastinta. Mutta sitä ei pidä sekoittaa turvallisuuteen. Rehellinen heijastinkampanja sanoisi: “Käytäthän heijastinta, jotta minun on mukavampi ajaa.”

Kun Liikenneturva tai joku muu taho ilmoittaa, että heijastin lisää tutkitusti (tms) turvallisuutta, he eivät ole todellisuudessa tutkineet turvallisuutta vaan heijastimen “näkymistä” testiolosuhteissa tai kyselylomakkeella.

Kyllä, varmasti on hyvä käyttää heijastinta jos menee valaisemattomalle maantielle kävelemään. Kyllä, minustakin on joskus mukavaa jos jalankulkijat käyttävät heijastinta. Kyllä, jokainen saa käyttää heijastinta jos haluaa. Sen varaan ei kylläkään kannata luottaa.

Turvallisuuden parantamisessa voitaisiin joulukoristeiden sijaan keskittyä oikeasti tehokkaisiin toimenpiteisiin, kuten niiden ajonopeuksien laskemiseen. Tarkista tuulilasin kunto. Vaihda naarmuinen tuulilasi uuteen. Tarkkaile risteyksiä ja suojateitä. Laske ajonopeutta, erityisesti pimeällä ja huonoissa keliolosuhteissa. Jos et näe kunnolla autosta ulos, älä aja. Sokkona ei saa ajaa. Silloin riskeeraat toisten ihmisten hengen. Heidän turvallisuutensa on tärkeämpi kuin sinun subjektiivinen oikeutesi ajaa autoa. Sinä ohjaat tuhansien kilojen painoista ajoneuvoa. Sinulla on valta päättää mihin auto kulkee ja kuinka kovaa. Jalankulkijalla tätä valtaa ei ole.


*) Tehokkuudella en tarkoita lumeneita vaan kykyä estää kolareita.
**) Katselukulma on heijastimesta valonlähteeseen (auton valoihin) ja katsojan silmään piirrettyjen suorien välinen kulma. Mitä kauempana katsoja on valonlähteestä, sitä suurempi katselukulma.

Marjut Ollitervo

avatar

Kirjoittaja on Pyöräkaista Hämeentielle -aloitteen toinen tekijä, Pyöräliiton hallituksen jäsen sekä toiminut Helsingin Polkupyöräilijöiden hallituksessa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuosina 2013-2016.

Lisää tältä kirjoittajalta

3 thoughts on “Heijastimista

  1. Heijastin näkyy ehkä pimeällä maantiellä ilman muuta valosaastetta kohtalaisen hyvin (jota esimerkkikuvatkin ovat), mutta kaupunkiliikenteessä jalankulkija on sivussa, puskien takana jne, jolloin heijastimen hyöty jää olemattomaksi. Yhtä hyvin voisi mielestäni rummuttaa että käyttäkää vaaleita vaatteita, koska niissä on enemmän pinta-alaa ja näkyvät myös pelkässä katuvalossa melko hyvin.

    Myös infralla voisi tehdä niin paljon asialle. Oranssinkelmeät katuvalot poistaa väri-informaation, jolloin esimerkiksi mustissa kulkeva jalankulkija ei erotu vihreästä ruohosta, koska molemmat näkyy oranssissa valossa mustana. Katuvaloilla voisi myös hyvin valaista suojatielle (+pt:n jatke), tulevat väylät tehokkaammin kuin muut pätkät, jolloin ensimmäinen näköhavainto tehdään ennen sitä suojatietä.

    Toki pyrin ajamaan sellaista vauhtia että myös mustiin pukeutuneet näkee ajoissa, mutta ihan perus turvallisuusajattelulla tämä homma pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi jotta onnettomuus olisi mahdollisimman epätodennäköinen.

    1. Heijastimesta on apua myös kaupunkiliikenteessä juuri tilanteissa, joissa autoilijan on ehdottomasti nähtävä jalankulkija. Eli kun jalankulkija on tulossa suojatielle. Katuvalaistus ei yksinkertaisesti riitä valaisemaan jalankulkijaa, joka hukkuu katuympäristön mainosvalojen ja muun valosaasteen joukkoon.

  2. Joku Kvanttilainen innostui myös kirjoittamaan aiheesta, joten lukekaa ihmeessä tämä vielä parempi selitys aiheesta.

    Lainaan tähän mielestäni oleellisimman pointin, jota myös itse yritin enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi sanoa: ”kaupunkialueella heijastin EI paranna oleellisesti havaintoetäisyyttä.”

    Siksipäkin, vaikka heijastin näkyisi testiolosuhteissa kilometrin päähän, siitä ei voi vielä vetää johtopäätöstä, että heijastin lisää turvallisuutta. Tätä mieltä olivat myös tämän tutkimuksen tekijät:

    ”Visibility aids have the potential to increase visibility and enable drivers to detect pedestrians and cyclists earlier. Biomotion markings, which highlight the movement and form of the pedestrian, showed evidence of improving pedestrians’ conspicuity at night. […] However, the effect of visibility aids on pedestrian and cyclist safety remains unknown.”

Vastaa