Pyöräilyn edistämisessä huomio laatuun määrän sijaan

keskiviikko, 6. huhtikuuta 2011

Conversational on Thorvaldsensvej

Helsingissä on noin 1180 km pyöräteitä, jotka ”palvelevat sekä pyöräilijöitä että jalankulkijoita”. Pyöräreiteistä yli 730 km on asfaltoitu. Olennaista kuitenkin on, että luvut kertovat enemmän siitä, miten pyöräilyä totuttiin edistämään ennen vuotta 2008 kuin sen jälkeen.

Kantakaupungissa pyörätie, joka ”palvelee jalankulkijaa” ei ole miellyttävä eikä turvallinen liikenneväylä sen enempää jalankulkijalle kuin pyöräilijälle. Kantakaupungin jalkakäytävät on rauhoitettava vain jalankulkijoille ja pyöräväylät vain pyöräilijöille. Esikaupungeissa yhdistetyt ”kevyen liikenteen” väylät eivät ole samanlainen ongelma, koska tila riittää molemmille.

Määrän mittaamisesta laadun arviointiin

Siksi pyöräilyn edistämisen painopiste siirretään reittien määrän sijaan pyöräväylien laatuun. Ennen vuoden 2008 kunnallisvaaleja pyöräilyä yritettiin edistää Helsingissä vain lisäämällä väylien määrää. Kansainvälisten kokemusten perusteella väylien määrää huomattavasti tärkeämpää on se, millaisia väylät ovat ja miten niitä ylläpidetään.

Jatkossa Helsingin kantakaupungin pyöräväylät on tarkoitus rakentaa yksisuuntaisina ja jalankulkijoista rakenteellisesti erotettuina. Esikaupunkialueilla, missä jalankulkijoita on vähemmän, voidaan tyytyä kompromissiratkaisuun ja pitää pyöräilijät ja jalankulkijat edelleen yhdistetyillä ”kevyen liikenteen” väylillä.

Puolikorotettuja pyöräväyliä

Bike Path Red

Jotta autot ovat aina puolikkaan reunakiven etäisyydellä pyöräilijöistä, Helsinkiin tarvitaan Kööpenhaminan mallisia puolikorotettuja pyöräväyliä. Ajoradan osakasi maalattujen pyöräkaistojen ongelma on, että ne eivät ole yhtä turvallisia kuin ajoradasta puolikkaalla reunakivellä erotetut pyöräväylät.

Viimeinkin riittävästi poliittista tahtoa

Helsingissä on viimeinkin riittävästi poliittista tahtoa muutoksen läpiviemiseksi. Kivi kengässä on, että rakennusvirasto haraa muutosta vastaan. Syy on, että HKR pyrkii minimoimaan talvikunnossapidon kustannuksia hoitamalla sekä pyöräväylät että jalkakäytävät vain yhdellä aurauksella. Pyöräväylän ja jalkakäytävän käyttäjillä on kuitenkin hyvin erilaiset tarpeet. Pyöräily ja kävely ovat eri liikennemuotoja. Siksi kumpikin väylä on rakennettava erikseen ja aurattava sen mukaisesti.

Vastarinnan syynä lienee väärinkäsitys. Helsingin kantakaupungin jokaiselle kadulle ei suinkaan olla rakentamassa pyöräväyliä. Niitä on tarkoitus tulla kantakaupunkiin yhteensä alle sata kilometriä. Erillisiä pyöräväyliä tarvitaan vain sellaisilla kaduilla, joilla autoliikenteen määrä ja nopeus siihen pakottavat tai jalankulkijoita on niin paljon, että pyöräilijät ja jalankulkijat eivät sovi samalle väylälle.

Kokonaistaloudellisesti kannattava investointi

Kantakaupungin kaduista pääosa on rauhallisia asuinkatuja. Niillä autojen nopeudet ja määrä ovat sopivia pyöräilylle samalla ajoradalla autojen kanssa. Siksi turhat pyörätiet on syytä purkaa ja tehdä niistä jalkakäytäviä. Huoli siis pois rakennusvirasto! Pyöräilyn olosuhteiden parantaminen on kaupungille kokonaistaloudellisesti hyvin kannattava investointi, eikä mikään ylimääräinen kuluerä.

Photos courtesy of Mikael Colville-Andersen, Copenhagenize.com.

Martti Tulenheimo

avatar

Kaupunginparantaja. Kaupunkifillarin perustaja. Tuottaja ja Helsingin polkupyöräilijät (HePo) ry:n järjestökoordinaattori. Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan jäsen. Pyöräliiton varapuheenjohtaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

2 thoughts on “Pyöräilyn edistämisessä huomio laatuun määrän sijaan

  1. Eritasoisten ongelma on siinä, että niiden talvikunnossapito maksaa noin kaksi kertaa enemmän kuin jos on samassa tasossa mutta päällysteellä erotettu. Turussa on parissa kohdassa tasoerotettu, ja ne ovat talvikelillä aika kurjia. Itse puoltaisin esimerkiksi Malmössä normaalia ratkaisua, jossa jalkakäytävä on selkeästi eri päällysteellä kuin asfaltoitu pyörätie, ja tarvittaessa välissä voi olla vielä karkeampi kivinauha.

  2. Talvikunnosapidon kuluista suurin osa tulee lumen kuljettamisesta. Eli kustannukset eivät suinkaan kaksinkertaistuisi. Kustannukset kyllä kasvaisivat kantakaupungissa jonkin verran, mutta se on hinta, joka kannattaa maksaa pyöräilyn lisääntymisestä saatavista muista hyödyistä.

    Olennaista on, että Helsingissä on nyt n. 1200 km pyöräväyliä. Näistä n. 700 km on asfaltoitu. Kööpenhaminassa on yhteensä alle 400 km pyöräväyliä. Helsingissä puhumme maksimissaan 300 km reitistöstä, jota muutos koskisi. Kiireellisimmin muutosta vaativan reitistön pituus on 100-200 km.

    Tästä 100-200 km verkostosta alle 100 km sijaitsee Helsinginkadun eteläpuolella ja 100 km Helsinginkadun pohjoispuolella.

    Todella kiirreellistä on, että Kalasatamaan ei rakenneta metriäkään vanhanaikaisia pyöräväyliä, vaan alueen pyöräväylät toteutetaan yksisuuntaisina ja jalankulkijoista rakenteellisesti erotettuina. Näin yleisten töiden lautakunta päätti 15.3.2011, mutta pikkulinnut kertovat, että HKR ei aio noudattaa päätöstä, vaan haluaa joko pitää kiinni vanhasta mallista tai korkeintaan toteuttaa pyöräväylät pyöräkaistoina.

Vastaa