Keväisin katusorasta on paljon haittaa

sunnuntai, 3. huhtikuuta 2011

Welcome to sunny Helsinki

Helsingissä lumi aurataan pois vasta, kun sitä on kertynyt vähintään tietyn verran. Kun lunta on alle normin, aurausta ei suoriteta. Maalis- ja huhtikuussa kadut puolestaan sulavat täysin lumettomiksi. Tämän vuoksi katuja peittää keväisin soramatto.

Keväisin sataa kuitenkin yleensä aina ns. ”uutta” lunta. Koska ”uusi” lumi sataa soramaton päälle, lumi pakkautuu auraamatta tiiviiksi ja jäätyy. Jään alla soramatto toimii eristeenä. Tämä hidastaa jäisen sohjon haihtumista.

Jos sora lakaistaisiin keväällä pois ennen ”uuden” lumen satamista, aurinko ja katuja tallaavat ihmiset sulattaisivat lumen. Sora sitoo itseensä myös jäisestä sohjosta sulavaa vettä, joka jäätyy uudelleen. Tämä hidastaa haihtumista entisestään.

Pölyämisen kannalta on hyvä, että sora pysyy märkänä. Kunnossapitäjän näkökulmasta sora kannattaakin pitää kadulla, kunnes se on täysin kuivaa. Kaupunkilaisten näkökulmasta sora on keväisin kuitenkin ongelma: pölyämisen lisäksi sora pitkittää katujen talvikautta.

Kunnossapitäjä joutuu alati painimaan resurssipulassa. Siksi kunnossapitäjä haluaa pitää soran kadulla mahdollisimman pitkään. Kaupunkilainen puolestaan haluaisi, että ”uusi” lumi ei jää kadulle, vaan sulaa pois. Kunnossapitäjän ja kaupunkilaisen tavoitteiden välillä on siten selkeä ristiriita.

Soran aiheuttama ristiriita on hankala, koska osapuolina ovat kaupunkilainen ja viranomainen. Viranomainen tekee periaatteessa, kuten poliitikot päättävät. Tosiasiassa poliitikot eivät kuitenkaan päätä esimerkiksi soran käytöstä. Lisäksi viranomaiset jättävät usein panematta toimeen poliitikkojen tekemiä päätöksiä.

Suomessa ongelmat on tapana ratkaista. Hyvät neuvot tämän ristiriidan ratkaisemiseksi ovat erittäin tervetulleita!

Martti Tulenheimo

avatar

Kaupunginparantaja. Kaupunkifillarin perustaja. Tuottaja ja Helsingin polkupyöräilijät (HePo) ry:n järjestökoordinaattori. Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan jäsen. Pyöräliiton varapuheenjohtaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

15 thoughts on “Keväisin katusorasta on paljon haittaa

  1. Virkamiesten innostusta liukkauden torjuntaan ja soran levittämiseen taitaa osalta selittää se, että ei haluta joutua vastuuseen siitä, että joku liukastuu ja vahingoittaa itsensä. Lain mukaan tienpitäjälle taitaa kuulua vastuuta tällaisen ehkäisemisestä. Sinänsä ihan hyvä juttu, nykyiselläänkin taitaa liukastumisista ja kaatumisista tulla melkoinen kansantaloudellinen kustannus (puhumattakaan aiheutuneesta inhimillisestä kärsimyksestä).

    Toisaalta soran levittämisellä ainoastaan lievitetään yhtä lumen vaikutusta (liukkautta), eikä itse varsinaista aiheuttajaa (tiellä olevaa lunta ja jäätä). Pyöräilijän kannalta lumella/jäällä on kuitenkin muitakin ikäviä vaikutuksia kuin liukkaus (jota pystyy itsekin lievittämään nastarenkailla). Missä määrin soran levittämistä voitaisiin korvata asfaltin höyläämisellä säännöllisesti kokonaan lumesta/jäästä puhtaaksi (ja kuinka paljon höylääminen maksaisi kilometriä kohti verrattuna soran levitykseen)?

    (Hiekkateillä ei moinen höylääminen oikein toimi, mutta niillä ei hiekasta/sorasta ole myöskään erityistä haittaa lumien sulaessa.)

    Tässä tienhoidossa ja liukkauden torjunnassa jalankulkijan ja pyöräilijän intressit eivät ole myöskään yhtenevät. Jalankulkijalle liukkaus on vakavampi ongelma kuin pyöräilijälle (ainakin jos jälkimmäisellä on nastarenkaat), kun taas epätasainen lumipinta ja sora tuottavat pyöräilijälle suurta kiusaa. Eli myös talvikunnossapidon kannalta näiden kahden ryhmän yhdistäminen samoille väylille on ongelmallista.

    Pyöräilijöiden kannalta hyödyllistä voisi olla, että pyöräväyliä ei hiekoitettaisi (tai suolattaisi), vaan lunta/jäätä pyrittäisiin poistamaan säännöllisesti höyläämällä. Mahdollisen liukkauden aiheuttamia ongelmia valistunut pyöräilijä voi omasta puolestaan hallita asianmukaisilla renkailla (tarvittaessa kitka/nastarenkaat) ja tilannenopeuksilla, siinä missä muidenkin ajoneuvojen kuljettajat.

    (Tosin pelkään, että joku virkamies alkaa vedota siihen, että on ihmisiä jotka ajavat ympärivuoden samoilla sileiksi kuluneilla pyöränrenkailla, ja näiden ihmisten suojelemiseksi (tai pysäyttämiseksi) pyöräväylät on pakko kylvää täyteen huolella teroitettua sepeliä.)

  2. Eräs argumentti soran teillä lepuuttamisen puolesta saattaisi olla, että tien varsilla oleva lumi saattaa päivällä sulaessaan valua jo kuivalle asfaltille ja jäätyä siihen yöllä, jolloin aamulla asfaltilla olisi ohut kerros petollista mustaa jäätä. Jos tielle jätetään sorakerros, niin musta jää on todennäköisesti sorakerroksen alapuolella.

    Tällaiset selitykset viittaavat kuitenkin kyseenalaiseen tiesuunnitteluun – hyvin suunnitellulla tiellä sen laidoilla olevien lumien sulamisvesien ei pitäisi päätyä tielle, vaan niiden tulisi haihtua, imeytyä maahan, valua viemäriin tai enintään jäädä lammikoksi tien laitaan.

    Tällaisia tilanteita voidaan kuitenkin estää muutamilla yksinkertaisilla suunnitteluperiaatteilla, veden valumissuunta kun tiedetään. Tällaisia ovat ainakin:

    1.) kallistukset tiessä, siten että tien keskikohta on laitoja ylempänä
    2.) tien reunojen sijoittaminen ympäristöään ylemmäksi
    3.) viemäröinnin tai ojituksen sijoittaminen tien laidoille

    Tuntuu kuitenkin siltä, että jalkakäytävillä ja pyöräteillä ei näitä yksinkertaisia periaatteita tunnuta kauheasti noudatettavan. Esimerkiksi tien laitaan saatetaan sijoittaa koristeeksi reunakiviä, ja näiden taakse istutuksia joita varten maan pintaa on korotettu reunakiveäkin ylemmäksi. Ja kallistuksia ei käytetä tai ne tehdään vain yhteen suuntaan, jolloin toiselta reunalta sulamisvedet valuvat tien pinnan yli.

    1. ”Ja kallistuksia ei käytetä tai ne tehdään vain yhteen suuntaan, jolloin toiselta reunalta sulamisvedet valuvat tien pinnan yli.”

      Hulevesien ohjaus pitää saada myös suunnitteluohjeisiin. Pyöräkaistalla se luonnollisesti valuu kohti kanttikiveä ja ohjautuu sadevesikaivoon. (Kävelijän kannalta myös helsingissä voitaisiin valaa bussipysäkkikohdat betonista kaadon ollessa pois kanttikivestä. Täällä härmässä niissä asfaltti painunut kovasti kastaen pysäkin ihmiset. Myös suojateiden kohdilla kaato voisi olla ´väärään´ suuntaan).
      http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.344985,18.095598&spn=0.016717,0.038581&z=15&layer=c&cbll=59.344708,18.093302&panoid=Yzd8NRr2eBZsedw4FfmLvA&cbp=12,127.91,,0,26.93
      Katsokaa, kuinka järkevästi tuokin syöksystä tuleva vesi on johdettu!
      http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.340106,18.077471&spn=0.01672,0.038581&z=15&layer=c&cbll=59.340156,18.077244&panoid=qexOpel_7s9Ym6BXBVwu6g&cbp=12,294.7,,0,-12.91

      Yksisuuntaisten pyöräteiden suunnittelussa jalankulkuosuuden kaato katuun päin ja pyörätieosuuden kaato jalankulkupuoleen päin ja luonnollisesti niiden välissä 6-8cm tasoero. Jalankulkuosuudessa tarvittaessa sadevesiurat (pyöreäreunaset!), mikäli talo syöksee huleen kadulle. Pyöräosuudessa tasainen asfaltti pienin sadevesikaivoin ja kaivon sijainta oikeassa laidassa. Ja kaiken tämän teko onnistuu helposti vanhaan jalkakäytävään. Tasoero välissä auttaa vääränsuuntaisen kaadon teon esim. Hämeentielle. Ja hulekaivo voi olla myös yhteinen autoliikenteen kanssa risteysalueella.
      http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.339744,18.036734&spn=0.01672,0.038581&z=15&layer=c&cbll=59.339634,18.036643&panoid=ggwxR_zEzoVpgQ1uQ2XZ5Q&cbp=12,24.89,,0,25.73
      http://maps.google.fi/maps?hl=fi&ie=UTF8&ll=59.312247,18.074415&spn=0.016733,0.038581&z=15&layer=c&cbll=59.312384,18.074274&panoid=mRFr6ev-Wedvjbo20ce57w&cbp=12,265.38,,0,-6.11
      Sinistä pyörää ajavan takana kaivo.

      Ei tää voi olla näin vaikeaa.

      ”Virkamiesten innostusta liukkauden torjuntaan ja soran levittämiseen taitaa osalta selittää se, että ei haluta joutua vastuuseen siitä, että joku liukastuu ja vahingoittaa itsensä.”

      Ainakin meillä haagassa jalkakäytävät ovat peilijäätä kaadon ollessa kadulle päin. Ja tätä ne on ollut koko talven. Stara ´hoitaa´ sekä kadut että kvl:t. Onneksi rollaattorivanhukset ovat löytäneet rohkeasti asfalttipintaisen autotien.

  3. ”Eräs argumentti soran teillä lepuuttamisen puolesta saattaisi olla, että tien varsilla oleva lumi saattaa päivällä sulaessaan valua jo kuivalle asfaltille ja jäätyä siihen yöllä, jolloin aamulla asfaltilla olisi ohut kerros petollista mustaa jäätä. Jos tielle jätetään sorakerros, niin musta jää on todennäköisesti sorakerroksen alapuolella.”

    Tämä on juuri se syy, miksi katusoraa (= konemurskattua sepeliä) lojutetaan pitkälle kevääseen asti jalkakäytävillä. Sitä, että näin tehdään myös pyöräväylillä, perustellaan ylempänä kuvaamillasi vastuukysymyksillä, vaikka jalankulkijan ei kuulu käyttää pyöräväylää lainkaan.

    Pyöräväylillä ongelmasta ei päästä eroon ennen kuin HKR:n keskijohdon pää saadaan käännettyä jalkakäytävien ja pyöräväylien erottamisen kannalle kantakaupunkialueella. Tähän tarvitaan HePon apua!

    Esikaupungeissa voitaisiin noudattaa Vantaan mallia, eli harjata osa sorasta pois heti, kun se makaa paljaalla katupinnalla. Helsingissä soraa ei poisteta kuin ”kaikki kerralla”, koska kadunpidon määrärahoja karsitaan pikavoittojen toivossa.

    Tietysti harjaaminen maksaa HKR:lle hieman enemmän kuin soran harjaamatta jättäminen – mutta niin maksaa pölyäminenkin yhteiskunnalle terveydenhoitokuluina. Valitettavasti pölyn ongelma on, että se on soran ulkoishaitta, eli siitä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat muille osapuolille kuin kadun kunnossapidosta vastaavalle HKR:lle.

    Olisikin todella arvokasta tietoa, kuinka paljon enemmän yhteiskunta maksaa soran harjaamatta jättämisestä kuin harjaamisesta. Piileviä kustannuksia on vaikea arvioida ja HKR ei sellaiseen kykene. Kannustan ketä tahansa pohtimaan tätä kysymystä!

    Kaduilla lojuva sora käyttäytyy kuitenkin kuvailemillani tavoilla. Eli mustan jään ehkäisyn takia jalkakäytävät ja pyörätiet ovat jäisen sohjon vallassa pääsiäiseen asti ja soran peitossa vappuun asti. Jotta vältyttäisiin pölyltä ja jääsohjoisilta jalkakäytäviltä ja pyöräteiltä, suurin osa sorasta olisi syytä poistaa heti, kun sora on paljaalla katupinnalla. Toisina vuosina maaliskuussa – toisinaan jo joulukuussa.

    1. Käsittääkseni Helsingissä on nyt alkamassa jonkinlainen tutkimus, jossa selvitetään katupölyn määrää ja haittoja keväisin. Vastuullista tahoa en kylläkään muista. Hesarissa oli aiheesta aiemmin juttua – tosin siinä haastateltu kaupungin virkamies taisi väläytellä keinoina lähinnä autojen nastarenkaiden käytön rajoittamista Helsingissä (vaikutuksista liikenneturvallisuudelle ei tosin esitetty arviota). Muistaisiko joku tarkempia tietoja tästä tutkimuksesta?

  4. Eihän se sora edes torju liukautta pyöräilijän kannalta juuri lainkaan. Normaalisti hiekotetulla lumella tai jäällä ei renkaan alle kerralla osu montaakaan kiveä.

    Nyt kun pyörätiet ovat muuttuneet sorateiksi, kiviä tietysti riittää. Tasainen irtosoramatto moudostaa asfaltin päälle ”laakeroinnin”, joka voi johtaa yllättävään sivuttaispidon loppumiseen. Pyöräiljän kannalta kunnossapito siis paranisi yksinkertaisesti sillä, että sepelin levitys vain lopetettaisiin, vaikkei samalla edes muutettaisi mitään muita käytäntöjä. Valitettavasti vaan kaupunki on vastuussa myös pyöräteillä kävelevien kansalaisten kaatumisista, eikä heikotusta siksi voi lopettaa.

    Pyöräväylien selkeä erottaminen jalankulusta lieneekin siis ainoita toimivia ratkaisuja. Riittävän lakaisun lisäksi.

  5. Miksi ajoradat eivät ole täynnä sepeliä? Eikö kaupunki ole vastuussa ajoradalla kävelevien / ajorataa ylittävien jalankulkijoiden kaatumisista? Miksi kaupunki olisi vastuussa pyörätiellä kävelevän jalankulkijan kaatumisesta, mutta ei ajoradalla kävelevän?

    1. Aiheellinen kysymys. Ajoratahan on tieliikennelain mukaan jalankulkijalle täsmälleen yhtä sallittu paikka kuin pyörätie (pyörätiellä tai ajoradalla saa kulkea jos jalkakäytävää ei ole tai sillä kulkeminen ei käy haitatta päinsä, TLL 40 §).

      Käytännössä ongelma ovat rinnakkaiset pyörätiet ja jalkakäytävät, joissa pyörätien ja jalkakäytävän rajaviiva piilottuu lumen alle, jos sitä on edes mitenkään merkitty. Tällaiset tiet ovat ainakin Wienin liikennemerkkisopimuksen vastaisia: sen mukaan kyseisten tien osien pitää olla selvästi erotettuja.

    2. Kaupunki on omaksunut sinänsä positiivisen ja vastuullisen asenteen jalankulkijoiden liikkumisen turvaamiseksi.

      Jostain syystä HKR kuitenkin lähtee siitä, että pyöräväylät ovat jalkakäytäviä (mitä ne eivät lain mukaan ole, kuten ajoradatkaan eivät ole).

      Käytännössä tästä seuraa, että pyöräily on alisteista jalankululle. Siksi ainoa toimiva ratkaisu on erottaa pyöräväylät kantakaupungissa jalkakäytävistä.

      HKR kuitenkin vastustaa tätä vedoten ”talvikunnossapidon hankaloitumiseen”. Siis siihen, että kumpaakin väylää on pidettävä talvella kunnossa, kun pyöräväylä ei enää ole osa jalkakäytävää.

      Pyöräilyn lisääminen on strateginen tavoite, jonka valtuusto on asettanut. Talvikunnossapidon menetelmät ovat HKR:n operatiivisia päätöksiä. Emme asuisi Helsingissä, ellei operatiivinen päätös menisi strategisen tavoitteen edelle.

    3. Esikaupunkialueella on eräille pienempien katujen (jäisille) ajoradoille tänä keväänä kylvetty sepeliä, tosin huomattavasti vähemmän kuin jalkakäytäville tai pyöräteille. Hyödyllisyys on tosin ollut kyseenalaista, sillä tienpinnan ollessa pehmeä on sora uponnut siihen hetkessä, kun taas kovaan ja jäiseen tienpintaan sora ei tartu, vaan autoliikenne siirtää sen alle vuorokaudessa ajoradan laitaan, jossa siitä ei ole hyötyä. Kyse on siis ajoradoista, joille on päässyt kertymään talven aikana yli kymmenen sentin jää/lumikerros, jonka saisi pois ainoastaan tiehöylällä.

      Sepelin haittavaikutuksista mainittakoon lisänä, että sille kaatuminen pyörän kanssa on muuten harvinaisen epämukavaa – teräväsärmäinen sepeli kun repii aika häijysti vaatteita ja ihoa rikki.

  6. Ongelma ei koske vain yhdistettyjä pyörätie-jalkakäytäviä, vaan sepeliä on levitetty myös erillisille pyöräteille. Tätä ei voi selittää millään vastuukysymyksillä eikä talvikunnossapidon hankaloitumisella, sepeliä on levitetty erikseen ja varta vasten, vaikka kunnossapidon kannalta olisi ollut helpompaa olla levittämättä.

    Esim. tänne:
    http://maps.google.fi/?ie=UTF8&ll=60.1499,24.885621&spn=0.015422,0.054545&z=15&layer=c&cbll=60.153604,24.87647&panoid=oe7XWzwLNRNw24RdqexMCg&cbp=12,146.31,,0,-1.11

  7. Erillisiä pyöräteitä on Helsingissä vielä tällä hetkellä niin vähän, että on melkein mahdotonta tehdä käsitteellisesti sellainen ero, jonka HKR ottaisi vakavasti. Heille pyörätie on jalankulkijoiden käyttämä väylä, joka on hiekoitettava.

    Siksi tarvitsemme uuden typologisen erottelun. On päästävä irti siitä, että joko väylä on autotie tai sitten se on jalkakäytävä. Kantakaupungissa on jatkossa:

    1. Jalkakäytäviä. Niitä käyttävät vain jalankulkijat.
    2. Pyöräväyliä. Niitä käyttävät vain pyöräilijät. Väylät voivat olla joko pyöräteitä tai pyöräkaistoja, mutta eivät enää yhdistettyjä ”kevyen liikenteen” väyliä.
    3. Ajoratoja. Niitä käyttävät sekä autot, bussit että pyöräilijät.

  8. Eilen kaaduin sulalla kevyenliikenteenväylällä, jolla oli useita senttejä soraa. Ajoin hyvin hidasta vauhtia, vieläpä lievästi jarruttaen (takajarrulla) loivaan alamäkeen. Eturengas nousi ’soraliirtoon’ suunnilleen kävelyvauhdista eikä mitään ollut tehtävissä. Suuria tappioita ei tullut, hanskat menivät riekaleiksi mutta muut vaatteet pysyivät ehjinä, likaantuivat kuitenkin.

    En tuosta jaksanut valittaa, sillä noita paikkoja on ihan liikaa. Siispä toivon, että jokin yleinen linjaus saataisiin aikaiseksi, myös muualle kuin Helsinkiin.

    Sulamisvedet muuten valuvat ainoastaan Suomessa ylämäkeen. Ainakin jos kaivoja ja ojia seuraa teiden varsilla. Jotenkuten ymmärrän sen, että routa aiheuttaa ongelmia, mutta eikö niitä kaivoja muka mitenkään saada pysymään aloillaan?

  9. Tämän kevään havaintojen pohjalta soran poisto Helsingissä vaikuttaa täysin organisoimattomalta. Vaikuttaa siltä kuin jokaisella alueella soran poisto tehdään täysin oman aikataulun mukaan, muista välittämättä. Ja alueiden rajoille tuntuu jäävän omituisia putsaamattomia alueita.

    Esimerkkejä oman kokemuksen pohjalta:
    1.) Perjantaina 8.4. Hämeenlinnanväylän varsi oli putsattu Kehä I pohjoispuolelta, mutta väli Kehä I – Pirkkolantie oli yhä paksun soramaton peitossa. Lisäksi Helsingin ja Vantaan rajalla oli lyhyt puhdistamaton ”ei-kenenkään-maa”.
    2.) Perjantaina 8.4. Vihdintien itäpuoli oli putsattu välillä Kehä I – Rajatorpantie, mutta Kehä I eteläpuolella ei vaikuttanut putsatun mitään.
    3.) Sunnuntaina 10.4. Kehä I varsi oli putsattu ainakin väliltä Hämeenlinnanväylä-Vihdintie, mutta osuus Vihdintie-Leppävaara oli putsaamatta.
    4.) Sunnuntaina 10.4. rantaradan varsi oli putsattu välillä Leppävaara-Hämeenlinnanväylä (pl. lyhyt osuus kunnan rajalla), mutta putsaamatta tästä Helsingin keskustaan päin. Maanantaina 11.4. myös tuota osuutta Hämeenlinnanväylältä keskustaan oli käyty putsaamassa, mutta siinä oli ainakin neljä lyhyttä puhdistamatonta osuutta (ylikulkusilta Ilmalan aseman kohdalla, ylikulkusilta ennen Pasilan asemaa, Pasilankaaren alikulkutunnelin kohdalta etelään, ja Linnunlaulun mäen nurkilla).

    Sen sijaan että puhdistusta tehtäisiin tipoittain siellä täällä, pitäisi pyöräilyn kannalta tärkeimmät väylät (esim. rantaradan varsi) hoitaa kerralla, kunnolla ja priorisoidusti. Lisäksi tulisi kiinnittää huomiota vastuiden selkeään jakoon esimerkiksi kunnan rajoilla, jotta näille ei syntyisi epämääräisiä ”ei-kenenkään-maita” joista kukaan ei tunnu olevan vastuussa.

    Olisi mukava poistaa pyörästä raskaat nastarenkaat nyt kun jäät ovat lähteneet. Toisaalta tuolla sepelisapelin keskellä ne tarjoavat varmimman turvan yllättäviltä rengasrikoilta.

Vastaa