Vapaan autoilun illuusion hinta

perjantai, 28. lokakuuta 2016

Vuonna 2014 kaupunkisuunnittelulautakunta päätti seuraavasti:

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti hyväksyä liikennesuunnitteluosaston piirustuksen nro 6286-7 mukaisen Tyynenmerenkadun lisäkaistan liikennesuunnitelman.

Samalla lautakunta toteaa, että kaupungin tulisi selvittää, millaisilla ratkaisuilla rahtiliikenne siirretään pois keskusta-alueelta.

Suunnitelmassa Tyynenmerenkadulle rakennetaan lisäkaista, ja Rionkadun liikennevaloristeykseen rakennetaan vapaa oikea autoilijoille, jotka ovat tulossa Satamasta ja jatkamassa keskustan suuntaan Tyynenmerenkadulle. Suunnitelma on voimassaolevan asemakaavan vastainen. Asemakaavaa pitää muuttaa jälkikäteen, jotta katualuetta saataisiin levennettyä.

Aikataulu- ja rahoitussyistä Tyynenmerenkadun lisäkaistan rakentamista kiirehditään ja kaavamuutos tehdään näille tonteille jälkikäteen.

Raskas byrokratia ja vuorovaikutusprosessit, joihon niin usein vedotaan kykenemättömyydessä tai hitaudessa tehdä parempaa pyöräilyinfraa, näyttävätkin olevan mahdollisia ohittaa jos vain halutaan.

Vapaa oikea tarkoittaa sitä, että oikealle kääntyvät autoilijat voivat ohittaa liikennevalot ja kääntyä suoraan uudelle lisäkaistalle joutumatta väistämään Tyynenmerenkadun autoliikennettä.

Lisäksi vapaa oikea autoliikenteelle tarkoittaa mutkittelua pyöräliikenteelle. Pyöräliikenteelle, joka on Tyynenmerenkadulla etuajo-oikeutettu Rionkadulta tulevaan autoliikenteeseen nähden. Paperilla kaupungin prioriteeteissa pyöräliikenne tulee ennen autoliikennettä. Käytännössä kuitenkin autoilun sujuvuudesta huolehditaan aina ensin, kuten tässäkin tapauksessa. Pääkatua kulkeville pyöräilijöille rakennetaan tiukkoja käännöksiä, jotta kääntyville väistämisvelvollisille autoilijoille saataisiin mahdollisimman loiva kaarros liikennevalojen ohi.

Rionkadun vapaa oikea autoliikenteelle pakotti pyörätielle tiukkoja mutkia.
Rionkadun vapaa oikea autoliikenteelle pakotti pyörätielle tiukkoja mutkia.

Vapaan oikean hyödyt

Lisäkaista ja vapaa oikea rakennettiin siksi, että laivat saataisiin tyhjennettyä autoista mahdollisimman nopeasti.

Sataman toiminnan kannalta on olennaista, että laivoista purkautuva liikennevirta pääsee purkautumaan esteettä satamakentälle ja liittymään sieltä mahdollisimman sujuvasti katuverkkoon.

Mutta:

Lisäkaista lisää Välimerenkadun ja Tyynenmerenkadun risteyksen kapasiteettia. Lähialueen pahimmat liikenteelliset pullokaulat ovat kuitenkin Mechelininkadun eteläpäässä, joten Tyynenmerenkadun lisäkaista ei sujuvoita liikennettä laajemmalla alueella.

Tyynenmerenkadun lisäkaista ei sujuvoita liikennettä laajemmalla alueella. No ei tietenkään sujuvoita. Kantakaupunkiin ei mahdu yhtään sen enempää autoja kuin siellä nyt jo on. Lisäkaistan ja vapaan oikean tarkoitus onkin siis siirtää laivoista tulevat autot Sataman alueelta kaupunkilaisten ongelmaksi, kaupungin katuverkkoon Tyynenmerenkadulle jonottamaan. Lisäkaistan ja vapaan oikean hyödyt koituvat Helsingin Satamalle. Kaupunkilaisille niistä ei ole kuin haittaa. Millaista haittaa, siihen palaan kohta.

“Pienimuotoiset toimenpiteet”

Vuonna 2015 kaupunki ja Helsingin Satama teettivät Länsisataman liikenneratkaisuvaihtoehtojen arviointi -selvityksen.

Länsisatama on Suomen vilkkain matkustajasatama, ja sen liikennemäärien odotetaan yhä kasvavan. Helsingin kaupungin strategiaohjelman 2013–2016 mukaisesti sataman toimintaedellytysten turvaamiseksi Länsisatamaan varaudutaan rakentamaan toinen matkustajaterminaali vastaamaan Itämeren kasvavaan matkustajamäärään. Samalla vertaillaan vaihtoehtoisia ratkaisuja Länsiterminaalin liikenneyhteyksien sujuvuuden parantamiseksi.

Jo nykyisten satamaan tulevien automäärien kanssa ollaan pulassa. Sopii ihmetellä, mikä järki on tuupata vielä lisää autoja Helsingin liikenteellisesti kaikista ahtaimpaan paikkaan, niemelle.

Selvityksessä oli neljä vaihtoehtoa. Nollavaihtoehdossa ei tehtäisi mitään, ykkösvaihtoehdossa tehtäisiin “pienimuotoisia parantamistoimenpiteitä” kuten suojateiden poistoa ja lisäkaistoja. Lisäksi selvitettiin tunnelin ja sillan rakentamista. Näiden osalta raportti päätyi odotetusti siihen, etteivät hyödyt vastaa 50-100 miljoonan euron hintalappua. Jäljelle jäivät siis “pienimuotoiset toimenpiteet”.

Vaihtoehdossa 1 poistetaan kaksi suojatietä (Länsiväylän pää ja Mechelininkatu Itämerenladun  [sic] kohdalla). Mechelininkadun alitse löytyy melko läheltä vaihtoehtoinen yhteys, ja Länsiväylän poikki vaihtoehtoinen reitti löytyy pohjoisemmasta Salmisaarenkadun kohdalta. Suojateiden poisto haittaa jonkin verran jalankulkua ja pyöräilyä, mutta vaihtoehtoiset yhteydet lieventävät haitan määrää.

Jonkin verran. Mechelininkadun risteyksestä on jo poistettu yksi suojatie, ja jatkossa ylitysmahdollisuutta ei jäisi lainkaan, vaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden olisi kierrettävä Länsilinkin alikulun kautta. Porkkalankadun suojatien poistaminen olisi ehkä vielä törkeämpää. Se katkaisisi tylysti jalankulun ja pyöräliikenteen reitin Lauttasaaren suuntaan. Autoliikenteen sujuvuuden nimissä muiden kuin autolla liikkuvien pitäisi kiertää Salmisaarenkadun kautta Länsiväylän ali. (Katso kartta.)

Samaan aikaan kun kaupunki on luopumassa vanhasta SCAFT-suunnittelusta alikulkuineen ja strategian mukaan priorisoimassa jalankulkua ja pyöräliikennettä, Satama haluaa poistaa suojateitä ja tuupata jalankulkijat alikulkuihin kantakaupungissa. Ehdotuksessa ei ole mitään järkeä. Se on täydellisessä ristiriidassa kaupungin strategian, liikkumisen kehittämisohjelman ja uuden yleiskaavan bulevardisuunnitelmien kanssa. Ehdotuksessa on järkeä ainoastaan siitä lähtökohdasta, että kaupungin liikenteen ykkösprioriteetti on henkilöautoilu, ja kaikki muu on tälle alisteista – turvallisuus, viihtyisyys, terveellisyys, ilmanlaatu, tehokas tilankäyttö ja jalankulun, pyöräliikenteen ja joukkoliikenteen sujuvuus.

Tällaista ratkaisua voi tosissaan ehdottaa vain autoiluideologian totaalisesti aivopesemä sokea lumiukko.

Kaiken lisäksi raportti toteaa orwellilaisesti:

Jatkosuunnittelussa tulee huolehtia siitä, että toimenpiteet eivät heikennä jalankulun ja pyöräily [sic] olosuhteita nykyisestä.

Millä tavoin ylityspaikan poisto kahdesta oleellisesta risteyksestä ei heikennä merkittävästi jalankulun ja pyöräliikenteen olosuhteita nykyisestä, ylittää käsityskykyni.

Illuusion hintalappu

Sen lisäksi, että Tyynenmerenkadun tekeminen Sataman auto- ja rekkaliikenteen purkualueeksi ja jalankulun ja pyöräliikenteen kuristaminen ahtaaseen tilaan eivät varsinaisesti luo viihtyisää, terveellistä ja turvallista kaupunkia, “pienimuotoiset toimenpiteet” kuten Rionkadun vapaa oikea ovat välittömästi vaarallisia.

Tämän myös kerroimme kaupungille. Helsingin Polkupyöräilijät jätti Tyynenmerenkadun katusuunnitelmasta muistutuksen, jossa vaadittiin Rionkadun risteyksen pyörätien linjauksen suoristamista.

Kommenttimme ei vaikuttanut toteutukseen, tietenkään. Kun Helsingin Satama vaatii jotain, se tehdään. Kaupunkilaisten etu, terveys ja henki eivät silloin vaakakupissa paljon paina.

Lokakuussa 2016 pyöräilijä ajoi Tyynenmerenkadun pyörätietä pohjoiseen. Rionkadun risteyksessä tiukan mutkan kohdalla pyörä osui reunakiveen. Eturengas puhkesi, ja pyöräilijä menetti ajoneuvon hallinnan. Pyörä lähti ajautumaan suoraan, vaikka edessä oli vielä uusi mutka. Ohjaustanko osui yhteiskäyttöpylvääseen, joka on sijoitettu aivan kiinni pyörätiehen.

Kaatuminen. Epäonninen alastulo. Sääriluu nilkasta säpäleinä. Vähintään 2 viikkoa sairaalassa. Vaikea leikkaus. Vähintään 3 kuukautta sairaslomaa. Mahdollisesti pysyvä vamma.

Kaatuminen tapahtui päivänvalossa ja maltillisessa vauhdissa.

Sitä ei olisi koskaan tapahtunut, jos pyörätie olisi ollut suora. Sitä ei olisi tapahtunut, jos pyörätie olisi rakennettu suunnitteluohjeiden mukaan, ja pylvään ja pyörätien väliin olisi jätetty vapaa tila. Kuten itsestäänselvästi aina tehdään kun rakennetaan autoiluinfraa.

Vastaavia shikaaneja ja pyörätiessä kiinni olevia esteitä on Helsinki täynnä. Niitä rakennetaan vieläkin. Ne heikentävät pyöräilyn sujuvuutta ja houkuttelevuutta. Mutta ennen kaikkea ne ovat vaarallisia.

Riokadun tapaus on tiedossani, koska kyseinen pyöräilijä on ystäväni. Kuinkahan moni pyöräilijä tässä risteyksessä on kaatunut? Tai niissä lukemattomissa muissa risteyksissä ja liikenneympyröissä, joissa pyörätie vedetään tiukoille mutkille vain siksi, että kääntyvälle autoliikenteelle saataisiin mahdollisimman loiva kaarros? Kuinka moni pyöräilijä on osunut kapealla pyörätiellä sisäkaarteeseen sijoitettuun tolppaan tai kaatunut yrittäessään väistää sitä? Kuinka monen ihmisen terveys uhrataan vapaan autoilun ja välinpitämättömyyden alttarille?

Sataman liikenneratkaisuvaihtoehtojen selvityksessä jopa myönnetään, etteivät ”pienimuotoiset parantamistoimenpiteet” ratkaise ongelmaa:

Parantamistoimista huolimatta liikenteen sujuvuus heikkenee nykyisestä, mutta ei kuitenkaan romahda kohtuuttoman heikoksi.

Jalankulun ja pyöräliikenteen lopunkin tilan alistaminen autoilulle on epätoivoista laastarointia. Sillä ei ratkaista autoilun ongelmaa, mutta haitataan merkittävästi jalankulkua ja pyöräliikennettä. Lisäkaistoilla, vapailla oikeilla ja suojateiden poistolla ainoastaan ylläpidetään illuusiota siitä, että vapaa ja sujuva autoilu tiiviissä kaupungissa olisi mahdollista saavuttaa. Kaupunkilaiset joutuvat maksamaan tämän illuusion ylläpitämisestä terveydellään ja jopa hengellään.

Välinpitämättömyys ihmisten terveydestä tulee kalliiksi. Kaikille. Paljon kalliimmaksi kuin laadukkaan infrastruktuurin rakentaminen. Paljon kalliimmaksi kuin sen tosiasian tunnustaminen, että sujuva autoilu kantakaupungissa ei ole koskaan mahdollista.

Autoilun ongelma ei ratkea rakentamalla siltoja, tunneleita ja lisäkaistoja. Se ei ratkea poistamalla suojateitä ja rakentamalla vaarallisia shikaaneja pyöräteille. Autoilun ongelma ratkeaa ainoastaan sillä tavoin, että autoilua vähennetään. Se ei tapahdu toivomalla. Se tapahtuu siten, että otetaan tilaa epätehokkaalta autoilulta ja annetaan sitä tehokkaammille liikennemuodoille. Silloin jalankulusta, pyöräliikenteestä ja joukkoliikenteestä voidaan tehdä aidosti sujuvaa, miellyttävää, houkuttelevaa ja turvallista. Silloin useampi kaupunkilainen valitsee kulkea jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä.

Ystäväni jalka leikataan tänään. Toivon todella, että leikkaus sujuu hyvin.

nilkka_murskana

Lisälukemistoa

Marjut Ollitervo

avatar

Kirjoittaja on Pyöräkaista Hämeentielle -aloitteen toinen tekijä, Pyöräliiton hallituksen jäsen sekä toiminut Helsingin Polkupyöräilijöiden hallituksessa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuosina 2013-2016.

Lisää tältä kirjoittajalta

One thought on “Vapaan autoilun illuusion hinta

  1. Jotenkin on Suomen ja Viron välinen liikenne järjestettävä ja sellainen ratkaisu, että pakotettaisiin ajoneuvot ja matkustajat eri laivoihin, ei toimi. Talvisaikaan on pakko käyttää isoja laivoja ja olisi tehokkuuden hukkaamista, jos niihin ei saisi ottaa autoja kyytiin. Myös rekkaliikennettä on logistisesti järkevä laittaa samaan ruumaan. Kyseessä on laivayhtiöiltä satojen miljoonien eurojen investoinnit ja silloin raha puhuu.

Vastaa