Helsinki

Työmailla unohdetaan kulkumuotojen sovitut prioriteetit – osa 3: Metsäläntien silta ja Mannerheimintie Tilkassa

keskiviikko, 20. huhtikuuta 2016

Helsingissä todellakin on vankka perinne kävelyn ja pyöräilyn nöyryyttämiselle, vaikka mm. liikkumisen kehittämisohjelman kauniit lauseet kertovat jotain muuta. Jollekin on annettu valta rakentaa poikkeusreittejä oman mielensä mukaan ilman, että pysähtyisi edes sekunniksi miettimään muita vaihtoehtoja. Ilmeisesti vallalla oleva tapa on niin vakiintunut, ettei muita ratkaisuja kukaan edes tiedä. Kyllä niitä on (jos ette tienneet), ja siksi tätä artikkelisarjaa onkin kiva kirjoitella. Näytetään suurta valtaa käyttäville, että kuules poika, nyt on sun vuoro tehdä poikkeusreitit sovittujen prioriteettien mukaan. Ensin kävely, sitten pyöräily, joukkoliikenne, tavaraliikenne ja lopuksi jos mahtuu, yksityisautoliikenne.

Sarjan kolmas osa paljastaa tällä kertaa kaksi työmaata: toinen juuri aloitettu, mutta vasta marraskuun alussa valmistuva, ja toinen jo kuukaudenpäivät kävelyä ja pyöräilyä pakkokierrättänyt työmaa.

Hämeenlinnanväylän ylittävä Metsäläntien silta

Työt ovat juuri käynnistyneet ja joku on viisauksissaan päättänyt huomioida pyöräilyn pakkotalutuksella marraskuun alkuun asti, eli vaivaiset kuusi ja puoli kuukautta. Syy tähän on se, että autoille on lohkaistu reilusti tilaa yhdistetyltä pyörätieltä.

20160419_11592420160419_120116

Autoille kyseinen silta on periaatteessa vain yksi monista reiteistä Haagaan tai Haagasta. Tästä kuljetaan, jos on matkalla joko Hämeenlinnanväylälle pohjoiseen tai Metsälään, Käpylään ja muualle sinnepäin. Myös Hämeenlinnanväylää pohjoisesta tuleva käyttää siltaa mennessään Metsälään, Käpylään jne. Liikennemäärät vuonna 2014 työmaan kohdalla oli 7400 ajon./vrk. Mutta vuonna 2014 tämä oli toinen varsinainen reitti Maaliikennekeskukselle Tuusulanväylän lisäksi. Mutta enää tätä liikennettä ei ole, sillä Maaliikennekeskuksen toiminta loppui kesällä 2015. Bussilinjoista vain numero 56 käyttää kyseistä reittiä vuorovälien ollessa ruuhka-aikana 15-20 minuuttia.

Mutta pyöräilylle silta on osa Vihdintien/Lassilan ja Käpylän/Oulunkylän välistä poikittaista pääreittiä. Pyöräväylä hyödyntää Haagassa tuolla reitillä suurta puistoaluetta: Aino Acktén puisto, Alppiruusupuisto ja Laajasuon liikuntapuisto, ja tämän vuoksi sillan tärkeys pyöräilylle korostuu. Reitti on mäkisyydestä huolimatta paljon käytetty, sillä korvaavaa reittiä ei juurikaan ole.

Viime vuonna viereistä Nuijamiestentien ylittävää siltaa peruskorjattiin ja silloin pyöräilijät ohjattiin alakautta pakkokierrokselle, jotta yksityisautoliikenne pystyi ajamaan työmään ohi häiriöttä. Tällä kertaa alakautta ohjaaminen ei tule Hämeenlinnanväylän takia kyseeseen, niin ratkaisuksi on keksitty Talutathan pyörää sillalla -liikennemerkki. Kuusi ja puoli kuukautta talutusta vain sen takia, että yksityisautot pääsevät normaalisti ajamaan sillalla. Prioriteetit ovat täälläkin kadonneet.

”Sillat ovat vilkkaasti liikennöidyillä väylillä, ja korjaustyöt aiheuttavat liikennehaittoja siltojen alittavilla ja ylittävillä väylillä. Merkittävimmät liikennehaitat pyritään ajoittamaan heinäkuulle, jolloin liikennemäärät ovat pienimmillään.”

Kävelystä ja pyöräilystä ei ole mainittu täällä sanaakaan.

Mutta miten autoliikenne ohittaa sillan? Eilen kun paikalle polkasin… siis talutin, ihmettelin hetket autoliikenteen valovaiheita. Tämän lyhyen 15 minuutin seurantajakson aikana autoliikenne ei kertaakaan ylittänyt poikittaista risteystä samaan aikaan kahdesta suunnasta, vaan valovaihe päästi ensin toisen suunnan autot, ja vasta tämän jälkeen toisen suunnan. Ja lopuksi Hämeenlinnanväylältä nousseet. Mutta valojen vaihtumista odoteltiin kylläkin siellä samaisessa paikassa, sillalla.

20160419_12001420160419_120529

Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävän leveys on puolitettu. Kolmas sillan pituinen kääntyvien kaista on poistettu. Mutta miksi punaisissa valoissa odottavat autot eivät voisi olla sata metriä taaempana, kun tässä ei ole edes samanaikaista vihreää valovaihetta molempiin suuntiin. Nyt valoissa odottavat autot tekevät tilasta entistä ahtaamman ja pakottavat pyöräilijät taluttajiksi.
Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävän leveys on puolitettu. Kolmas sillan pituinen kääntyvien kaista on poistettu. Mutta miksi punaisissa valoissa odottavat autot eivät voisi olla sata metriä taaempana, kun tässä ei ole edes samanaikaista vihreää valovaihetta molempiin suuntiin. Nyt valoissa odottavat autot tekevät tilasta entistä ahtaamman ja pakottavat pyöräilijät taluttajiksi.

Miksi autoliikennettä ei voisi ohjata yhtä kaistaa vuorosuunnista ohi työmaan siten, että Metsälän suunnasta tulevat autoilijat jäisivät odottamaan tilapäisiin liikennevaloihin jo ennen siltaa? Näin tehtynä kävelyyn ja pyöräilyyn ei olisi tarvinnut kajota. Tämä ratkaisu tukisi voimassa olevia prioriteettejä. Tämän vuorosuuntaisen kaistan pituudeksi tulisi alle sata metriä, jonka ajamiseen kuluu alennetulla 30 km/h nopeusrajoituksella 12 sekuntia. Tässä vaiheessa en lähde edes spekuloimaan, millä nopeudella tuolla ahtaudessa nyt pystyy autoilemaan, kun vastasuunnan autot päästetään työmaalle saakka odottamaan liikennevaloihin. Mutta sen tiedän, että työmaan ohi pakotettuun kävelyyn menee aikaa yli minuutti. Nelinkertainen aika verrattuna saman matkan pyöräilyyn, ja kuusinkertainen aika verrattuna saman matkan autoiluun.

Moottoriajoneuvoille haitta on tällä hetkellä muutaman sekunnin (50 km/h -> 30 km/h), mutta pyöräilylle neljäkymmentäviisi sekuntia (pyöräily 20-25 km/h -> kävely 5 km/h).

Mikäli prioriteeteillä olisi väliä, tässä kohdassa olisi tilapäiset liikennevalot katkomassa työmaa-aikaista yhden vuorosuuntaan ajettavan kaistan ohjausta. Kävelyyn ja pyöräilyyn ei tässä vaihtoehdossa olisi kajottu.
Mikäli prioriteeteillä olisi väliä, tässä kohdassa olisi tilapäiset liikennevalot katkomassa työmaa-aikaista yhden vuorosuuntaan ajettavan kaistan ohjausta. Kävelyyn ja pyöräilyyn ei tässä vaihtoehdossa olisi kajottu.

 

Nyt paikalle on toistaiseksi tuotu hieman suositusluontoinen lisäkilpi, mutta Jalkakäytävä –liikennemerkin lisääminen samaan tolppaan on vain ajan kysymys.

Jälleen työmaan poikkeusreitit hyväksynyt taho on unohtanut voimassa olevat kulkumuotojen prioriteetit. Miksi ne ylipäänsä ovat jos niistä ei tarvitse pitää kiinni?

20151126_14134220160212_134427

Tukholmassa asioita on tapana ratkaista näin! Vasemmassa kuvassa pyöräily on sekaliikenteessä (saapuvat työmaan kohdalle molemmista suunnista yksisuuntaisesti pyörätietä ja -kaistaa pitkin) ja kävely molemmin puolin katua. Oikeassa kuvassa pyöräily ja kävely omalla väylällään. Vain siirrettävä tunnistimella varustettu liikennevalo on nostettu pyörätielle, vaikka sekin voisi aivan hyvin olla ajoradalla. 

Mannerheimintie Tilkanvierron kohdalla

Tämän toisen paikan poikkeusratkaisu on Helsingin rakennusviraston nykyisissä keinovalikoimissa hyvin yleisesti käytetty tapa: kierto. Jotta yksityisautoliikenne ei häiriinny, kävely ja pyöräily voivat aivan hyvin odotella valoissa, ylitellä katuja, kierrellä ja kaarrella, ja taas odotella ja ylitellä jne.

Ikävää tässä on se, että jotkut oikeasti luulevat tämän ratkaisun olevan jokin pakko ja olosuhteet huomioiden hyvä ja laadukas, jopa paras, mahdollinen ratkaisu työmaan ohitukseksi. Kun aidoissa on riittävästi heijastimia ja se kartta (näkövammaiset kiittävät!), ja keltamustien kiertomerkkien määrä on maksimoitu (jälleen näkövammaiset kiittävät), niin kyllä ne kulkumuotojen prioriteetitkin täyttyvät. Ei näitä muutenkaan voi tehdä.

Tämä edustaa parasta osaamista. Kartta poistaa vastuun oikeista prioriteeteistä, näin oletetaan.
Tämä edustaa parasta osaamista. Kartta poistaa vastuun oikeista prioriteeteistä, näin oletetaan.

Ei! Nämä ratkaisut edustavat täydellistä piittaamattomuutta prioriteeteistä. Yksityisautoilulle aiheutuvien ruuhkien ehkäisy on ollut tärkein kaikista arvoista. Tämän aistiin mistä vaan, jopa kaupungin omasta tiedottamisesta. Kävelyn ja pyöräilyn ajanhukkaa ei kukaan laske, koska eiväthän ne ole liikennettä. Eikä heille tule edes ruuhkia, ja lisäksi he kävelevät ja pyöräilevät vapaaehtoisesti. Strategioissa näihin kulkumuotoihin halutaan lisäystä, mutta samaan aikaan heitä on lupa kierrättää ja kiusata. Ei näillä keinoilla kukaan vaihda liikkumista kävelyyn tai pyöräilyyn, ei ainakaan ohiajavista autoilijoista, vaikka osalla heillä matkan pituus on vain muutama kortteli, maksimissaan pari kilometriä.

Helpoiten hyvät ratkaisut ymmärtää, kun ensin ajattelee kaikkia kulkumuotoja kokonaisuutena. Tässä ajattelussa sillä ei ole mitään väliä onko työmaa ajoradalla, bussikaistalla, pyörätiellä vai jalkakäytävällä. Prioriteetit ohjaavat ja toteutuksen mahdollistaa laadukas keinovalikoima: pysäköinnin poisto, uudet ajoratamerkinnät, työmaa-aikaiset liikennemerkit ja -liikennevalot, luiskaukset, aidat, muurit, suojateiden siirrot, ajokaistojen kavennukset, ajokaistojen poistot, vastaantulevien kaistojen hyödyntäminen ja viimeisenä yksityisautoilun kierrättäminen. Tällä hetkellä tätä kokonaisuutta ei nähdä, paitsi jos työmaa on ajoradalla, silloin käy niin kuin Metsäläntien sillalla. Työmaa pyörätiellä ja jalkakäytävällä on vain työmaa pyörätiellä ja jalkakäytävällä. Ajorataa tämä työmaa ei koske. Ei edes mahdollista pysäköintiä. Ja kaiken kivan lisäksi kunnallistekniikka sijaitsee juuri pyörätien ja jalkakäytävän alla.

Pieni vertailu lienee paikallaan. Vasen kuva Mannerheimintieltä, oikea Tukholmasta. (klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi)

20160413_15174720160410_153707

20160413_15153520160410_153713

20160413_15183720160410_153718

20160413_15200820160410_153724

20160413_15212320160410_153730

20160413_15215220160410_153740

20160413_15222220160410_153743

20160413_15223120160410_153745

Helsingissä ainoana vaihtoehtona nähdään pakkokierrätys, Tukholmassa ajokaistan poisto.

Nyt jotkut saattavat ajatella: jos Helsingissä olisi poistettu ajokaista ajoradalta, niin silloinhan bussiliikenne olisi ollut kärsijä, eikä yksityisautoliikenne. Tämä vaihtoehto olisi ollut vielä huonompi kuin nyt toteutettu kierto. Totta. Bussikaista olisi päätynyt muuriin. Entä jos yksityisautot olisi siirretty raitiovaunukiskoille ja bussikaistaksi olisi muutettu yksityisautokaista? Mutta eihän sekään täytä voimassa olevia prioriteettejä. Silloin ratikat olisivat seisoneet ruuhkassa. No onneksi tähänkin on helppo ratkaisu jo keksitty.

20160327_16223820160327_162245

Bussikaista jatkuu etuajo-oikeutettuna ja yksityisautokaistalle on asetettu väistämisvelvollisuus. Helsingissä kaistat kulkevat vain toisin päin, mutta ideologia kopioituna. Tätä ratkaisua voi tehostaa vielä pitkällä sulkuviivalla ennen kaistojen yhdistymistä.

20160413_15185720160415_133658

Työmaa on loppujen lopuksi hyvinkin lyhyt, vaikka pakkokierto on pitkä. Yhdistetystä kaistasta oleva haitta yksityisautoille on maksimissaan kaksikymmentä kolmekymmentä metriä, ja ruuhkahan ei tästä kohdasta ruuhka-aikana kuin pahene. Työmaa ei missään tapauksessa olisi pullonkaula millekään.

Neljän ruuhka Manskulla. Työmaa on tästä paikasta noin kilometrin päässä, mutta jono jatkuu siitä vielä reilun kilometrin. Nyt tehty kävelyn ja pyöräilyn kiertoreitti on suorastaan naurettava hätävarjelu ruuhkan estämiseksi. Ruuhkaa ei estetä muulla kuin tekemällä korvaavista kulkumuodoista houkuttelevia eli priorisoimalla liikennettä jakamalla tilaa oikein.
Neljän ruuhka Manskulla. Työmaa on tästä paikasta noin kilometrin päässä, mutta jono jatkuu siitä vielä reilun kilometrin. Nyt tehty kävelyn ja pyöräilyn kiertoreitti on suorastaan naurettava hätävarjelu ruuhkan estämiseksi. Ruuhkaa ei estetä muulla kuin tekemällä korvaavista kulkumuodoista houkuttelevia eli priorisoimalla liikennettä jakamalla tilaa oikein. Vain siten voidaan saada joku tämänkin jonon autoilija vaihtamaan kävelyyn, pyöräilyyn tai joukkoliikenteeseen.

Mutta miten tämä laadukkaat keinot sekä voimassa olevat prioriteetit saadaan näistä asioista päättävien tietoon? Milloin he ovat valmiit ottamaan riskin, että sujuva kävely on kaiken suunnittelun lähtökohta? Tämän jälkeen tulee pyöräily ja joukkoliikenne. Milloin he lopettavat yksityisautoilun säälimisen ja ruuhkien ehkäisyn? Pitääkö todellakin odottaa niin kauan, kun he huomaavat ettei ruuhka-ajan ruuhkille voi tehdä enää mitään. Ruuhkaan joutuvan autoilijan omaksi tehtäväksi jää joko vaihtaa kulkuaikaa, kulkupaikkaa tai kulkumuotoa. Ja tätä päätöstä virkamiehet voivat helpottaa pitämällä kiinni sovituista prioriteeteistä. Milloin he alkavat noudattamaan sovittuja prioriteettejä?

***

Seuraavassa osassa juttua Lauttasaarentiestä. Vierailin ja kuvailin siellä viime sunnuntaina. Myös toinen nyt peruskorjattava silta Viikintiellä kiinnostaa. Onko sielläkin keinovalikoimassa talutus? Vai autojen työntö? – tätä pitää polkea katsomaan.

5 thoughts on “Työmailla unohdetaan kulkumuotojen sovitut prioriteetit – osa 3: Metsäläntien silta ja Mannerheimintie Tilkassa

  1. Ihan hyvä ja asiallinen kirjoitussarja työmaiden ongelmista. Se on vielä ymmärrettävää että rakentavalla taholla on monesti vähän hukassa nämä asiat, mutta se on kovin huolestuttavaa että kaupungin valvovat virkamiehet eivät näe mitään ongelmaa.

    Näitä virheitähän näkyy käytännössä joka työmaalla, eikä muulle kuin ajoradan liikenteelle tosissaan mietitä että miten haitta olisi mahdollisimman vähäinen. Kävelylle olen nähnyt 20 minuutin kiertoreittejä, joka on melko suuri osuus esim jos normaalisti on varannut puolen tunnin kävelyyn. Pyörällä ei ihan niin paljoa yleensä tunnu matka-ajassa, mutta työmaan läpi menevä klv on harvoin turvallinen tai sujuva. Jo pelkästään työmaan turvallisuus tuntuu olevan vitsi, koska ”kevyt liikenne” ohjataan todella monesti kaivurin ja kuorma-auton välistä, ja henkeä pidätellen jalankulkija toivoo että kaivurikuski on huomannut mennessään ajoneuvojen välistä.

    Jos haluttaisiin laskeskella jotain prioriteettejä, se lienee mahdollista tekemällä jonkinlaisen pisteytyksen eri ratkaisumallien aiheuttamista haitoista eri käyttäjäryhmille. Pisteissä siis voisi laskea jotain aikaa ja turvallisuutta. Aika vakiokaavoilla noita pystyisi laskemaan, kun aika paljon samoja virheitä tuolla toistellaan. Suurimpana haasteena lienee saada yhteisymmärrys pisteytysjärjestelmästä ja haitoista, ja sen jälkeen että luultavasti hieman varioimalla samaa ratkaisua voidaan yrittää kikkailla ettei pisteitä tarvitsisi laskea.

    Osan työmaajärjestelyistä voi itse asiassa perustella huonoiksi ihan autoilunkin kannalta. Jos ”kevyt liikenne” joutuu ylittämään ajoradan kaksi kertaa siksi että klv on katkaistu 20m ajaksi, niin kyllä se herkästi aiheuttaa haittaa autoliikenteellekkin. Samalla tavalla, jos muiden kiertoreitti on erittäin huono, etenkin pyöräilijät siirtyy ajoradalle.

  2. Pyörät pitäisi aina pyrkiä ohjaamaan autojen joukkoon, jos kyseessä on työmaa, jonka ohi ei ajeta talla pohjassa. Esim. tuossa Haagan-Metsälän tapauksessa. Jos nopeusrajoitus on 30 km/h, ei ole mitään syytä miksi pyörät eivät voisi ajaa autojen joukossa. Se olisi se oikeasti hyvä kompromissi, josta olisi kaikkein vähiten haittaa kaikille.

  3. Rekan maksimileveys = 2,6m ja Metsälän kaistat näyttäisi noin 3m leveiltä, joten ahdasta on. Polkupyörän sarvien leveys = n.60cm ja ”kaistat” noin 75cm, joten ahdasta on. Lasketaan suhdeluku: Autot 2,6/3=0,86 – polkupyörät 0,6/0,75=0,8. Mitä pienempi tulos sitä enemmän tilaa suhteessa. Pyöräilijöiden tilanne näyttää siis suorastaan erinomaiselta! Heiltä on työn ajaksi verotettu kaistoja noin metrin leveydeltä, kun taas autoilta noin 5m leveydeltä. Lienee turhaa laskea, ketkä voittaa taas!

  4. Tuolla ajoradalla on todellakin ahdasta, sitä myös artikkelissa ihmettelin. Ajoneuvon maksimileveys on 2,6 metriä + peilit, ja näin ollen hiemankin epätarkasti ajettuna kaksi kuorma-autoa ei mahdu kohtaamaan. Pelkästään tämän vuoksi kannattaisi harkita vuorokaistasuutta. Sillan jonon estäessä Käpylän suuntaan ajamista kapasiteetti on nolla autoa. Kun taas vuorokaistasuudella saavutettaisiin jokaisella valokerralla vakiomäärä, joka hyvällä suunnittelulla olisi parempi kuin nyt saavutettu kapasiteetti.

    Suhdelukulaskuissa vertasit kivasti suurinta sallittua ajoneuvon leveyttä normaali pyörään. Pitäisikö minun sitten verrata normaali autoa suurimman sallitun tavarapyörän leveyteen?

    Pyöräilijän tilanne ei näytä erinomaiselta, vaan taluttavalta. Kaksipyöräistä tavarapyörää on kohtalaisen ikävä taluttaa sekä taluttaessa se vie kaksinkertaisen tilan. Tällöin tuolla kanjonissa ei mahdu vastaan esimerkiksi lastenvaunuja työntävä ihminen. Tämäkö tilanne on sitä voittamista? Taas jos olet edelleen sitä mieltä, että tässäkin hankkeessa mentiin kävely ja pyöräily edellä, ole hyvä ja vaihda pyörään. Tällöin olet ”voittajien” puolella!

Kommentoi