Tapaus Tukholmankatu

lauantai, 10. lokakuuta 2015

Tämä kirjoitus on kommentti käräjäoikeuden päätökseen Tukholmankadun henkirikoksesta.

tapaus_tukholmankatu

Keskiviikkona 12.8.2015 Helsingissä tapahtui harvinainen rattiraivotapaus. Tukholmankatua Mannerheimintien suuntaan matkalla ollut autoilija kiilasi tahallaan samaan suuntaan kulkeneen pyöräilijän, minkä seurauksena pyöräilijä lensi katuun ja kuoli seuraavana päivänä saamiinsa vammoihin.*

Syyskuussa tapaus eteni Helsingin käräjäoikeuteen, ja tuomio luettiin 9.10.2015. Syyttäjä vaati autoilijalle rangaistusta muun muassa taposta ja vähintään 8 vuotta vankeutta. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen taposta ja tuomitsi autoilijan sen sijaan törkeästä kuolemantuottamuksesta. Lisäksi autoilija tuomittiin törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä pahoinpitelystä ja liikennepaosta. Autoilija sai 4,5 vuotta vankeutta ja vuoden ajokiellon. Hän menetti valtiolle vuoden 1996 Saab-merkkisen autonsa, joka oli tekohetkellä käyttökiellossa. Tuomio ei vielä ole lopullinen, sillä valitusaikaa on viikko.

Tappo edellyttää tahallisuutta, kuolemantuottamus huolimattomuutta. Jotkut pitivät 4,5 vuoden vankeusrangaistusta ankarana.

Käräjäoikeus totesi päätöksessään seuraavasti (korostukset lisätty):

Syyte taposta tulee hylättäväksi, koska uhrille törkeän pahoinpitelyn seurauksena tulleiden vakavien ruumiinvammojen syntymisen voidaan arvioida olleen vastaajalle siten ennalta-arvaamaton ja yllättävä seuraus, että tahallisuusedellytyksen ei voida katsoa yltäneen kuoleman aiheuttamiseen, vaan vain uhrin saamien vakavien ruumiinvammojen tahalliseen aiheuttamiseen. Vaikka vastaajan ei edellä selostetusta ilmenevällä tavalla ollut arvioitu aiheuttaneen uhrin kuolemaan johtaneita vammoja tahallaan, oli vastaajan katsottu aiheuttaneen kuoleman törkeällä huolimattomuudella.

Käräjäoikeuden mukaan autoilija oli siis, tarkoituksenaan pahoinpidellä pyöräilijä, kiilannut tämän ja lyönyt jarrut pohjaan, tahallaan, mutta törkeän huolimattomasti. Törkeän huolimattomuuden seurauksena pyöräilijä oli kuollut.

Miten törmäykseen tähtäävä kiilaus ja äkkijarrutus olisi tehty “huolellisesti”, niin, että pyöräilijälle olisi aiheutunut vain vakavia ruumiinvammoja?

Kun autoilija päättää ottaa suuren riskin, kiilata pyöräilijän ja aiheuttaa tälle vakavia vammoja, onko autoilijan ylipäätään mahdollista ennustaa, milloin nämä vammat johtavat pyöräilijän kuolemaan ja milloin eivät? Ja onko hänen tämän perusteella mahdollista kontrolloida kolaritilannetta siten, että pyöräilijä saa ainoastaan vammoja, mutta ei kuole? Miten kiilaus ja äkkijarrutus, jotka ovat aktiivisia tekoja, voivat olla huolimattomuutta? Onko tietoinen venäläisen ruletin pelaaminen toisen ihmisen hengellä huolimattomuutta?

Käräjäoikeus toteaa, että vakavien vammojen syntyminen oli autoilijalle yllättävää, ja sitten samassa virkkeessä, että hän aiheutti ne tahallaan. Ilmeisesti käräjäoikeus tarkoittaa, että autoilija aiheutti tahallaan pyöräilijän vakavan loukkaantumisen mutta ei ymmärtänyt, että siitä voi seurata kuolema.

Seuraava kysymys onkin, olisiko autoilijan pitänyt ymmärtää, että törmäyksessä moottoriajoneuvon kanssa pyöräilijällä on merkittävä riski kuolla. Jos autoilija kiilaa vauhdissa olevan pyöräilijän ja lyö jarrut pohjaan, onko yllättävää, että pyöräilijä tämän seuraksena kuolee?

Suurin osa kuolemaan johtaneista pyöräilyonnettomuuksista tapahtuu autojen kanssa. Vakavimmat loukkaantumiset tapahtuvat autojen kanssa. Konflikti auton kanssa on aina vaarallinen. Pyöräilijä voi myös jäädä henkiin törmäyksessä auton kanssa, mutta se ei tee pyöräilijän kuolemasta “yllättävää”. Puukotuksestakin voi jäädä henkiin.

Toinen asia on, jos autoilija ei ymmärtänyt kuoleman mahdollisuutta siksi, että oli täyttä ymmärrystä vailla. Tästä ei kuitenkaan käräjäoikeuden mukaan ollut kyse.

Liikenneturvallisuudessa on todella paha aukko, jos aikuisen ihmisen ei voida edellyttää ymmärtävän, että auto voi tappaa. Jos näin on, maamme liikennevalistuksesta vastaava julkisoikeudellinen organisaatio Liikenneturva on totisesti epäonnistunut tehtävässään. Oikeuden päätöksen perusteella tarvitaankin kipeästi valistuskampanja, joka kertoo autoilijoille, että pyöräilijän kouluttaminen 1500 kg painavalla autolla voi huomattavalla todennäköisyydellä johtaa pyöräilijän kuolemaan. Ilmeisesti myös autokoulujen opetussuunnitelmia on tarpeen uudistaa.

Käräjäoikeuden viesti ei ole merkityksetön. Jos oikeus on sitä mieltä, että ajokortillisen ihmisen ei tarvitse ymmärtää auton voivan tappaa, voimme vain odottaa lisää “kouluttamista” ja siitä aiheutuvia liikennekuolemia. Lisäksi voimme odottaa lisää vähemmän tahallista, mutta kuolemaan tai vakaviin loukkaantumisiin johtavaa piittaamatonta liikennekäyttäytymistä autoilijoilta, jos eivät he ymmärrä kuljettamansa ajoneuvon vaarallisuutta.


*) Monessa uutisessa puhutaan kypärättömästä pyöräilijästä, vaikka kypärä ei olisi pyöräilijää tässäkään tapauksessa auttanut.

Linkkejä

  • Autoilijalle yli neljä vuotta vankeutta pyöräilijän kuolemasta Meilahdessa – professori kummeksuu lyhyttä ajokieltoa (HS 9.10.2015)
  • Professori: Töölön pyöräturman ankara tuomio on viesti autoilijoille (Yle 9.10.2015)
  • Töölön kohtalokas törmäys tallentui videolle – kypäräkään ei olisi pelastanut (Iltalehti 28.9.2015)
  • Töölön pyöräilijän tappo – Auto ja henkirikos on oikeudelle vaikea yhdistelmä (mtv blogit 29.9.2015)
  • Töölön pyöräturman autoilija 4,5 vuodeksi vankeuteen – päästettiin nyt vapaalle (Keskisuomalainen 9.10.2015)

Marjut Ollitervo

avatar

Kirjoittaja on Pyöräkaista Hämeentielle -aloitteen toinen tekijä, Pyöräliiton hallituksen jäsen sekä toiminut Helsingin Polkupyöräilijöiden hallituksessa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuosina 2013-2016.

Lisää tältä kirjoittajalta

Vastaa