Lausunto valtakunnallisesta Jalankulku- ja pyöräilyteiden suunnitteluohjeesta

tiistai, 13. elokuuta 2013

Kolmen eri kaupungin pyöräilyvaikuttamisen saralla aktiiviset järjestöt (Jyväskylän Pyöräilyseura JYPS ry, Helsingin Polkupyöräilijät ry, ja Tampereen Polkupyöräilijät ry) jättivät tänään Liikennevirastoon yhteistyössä laaditun laajan laudunnon valmisteilla olevasta valtakunnallisesta Jalankulku- ja pyöräilyteiden suunnitteluohjeesta.

Suunnitteluohjeen kommentointi oli todennäköisesti osallistuneille seuroille vuoden suurin yksittäinen pyöräilynedistämisponistus ja toivomme, että sillä on positiivista vaikutusta aikanaan julkaistavaan suunnitteluohjeeseen.

Lausunnolle kertyi mittaa 83-sivua, mutta sen voisi melkeinpä kiteyttää siihen, että luonnoksen suunnitteluohje on vielä niin raakile, ettei sitä tulisi julkaista, vaan se kannattaisi tehdä kunnolla loppuun asti ja tarvittaessa hankkia sen tekoon muutakin asiantuntemusta (esimerkiksi kansainvälistä sellaista), kuin mitä luonnoksen teossa tähän mennessä on ollut mukana.

Tavoitteet suunnitteluohjeen teossa ovat kohdillaan, mm. jalankulkua ja pyöräliikennettä pyritään käsittelemään erillisinä liikennemuotoina ja kansainvälistä parasta tutkimus ja suunnittelutietoa halutaan tuoda Suomeen. Nähdäksemme toteutus vain ei vielä ole lähelläkään sitä mitä pitäisi.

Kiitämme Liikennevirastoa, sekä suunnitteluohjeen laatijoita mahdollisuudesta osallistua kommentointiin nyt jo aikaisemmissa vaiheissa (sohjeistuksen päivitystyö on ollut käynnissä jo yli vuoden ajan). Pyrimme siihen, että kaikki kritiikkimme olisi mahdollisimman rakentavaa ja eteenpäin vievää.

Linkit lausuntoon ja lausuntopyynnöllä olleeseen suunnitteluohjeen luonnokseen:

Lukuiloa 🙂

Suurkiitos kaikille lausunnon tekoon osallistuneille!

Alla vielä pari kuvaa lausunnon alikulkuja käsittelevästä osiosta. Kuvamateriaalia olisi voinut lausuntoon laittaa huomattavasti enemmänkin, mutta kaikkea emme ehtineet tehdä.

Kuva lausunnon alikulkuja käsittelevästä osiosta
Hollannissa jalankulkijoita ja pyöräilijöitä ei pääsääntöisesti laiteta samaan alikulkuun. Jos laitetaan, niin selvästi rakenteellisesti eroteltuna. Erittäin käyttökelpoinen on myös kaksiaukkoinen alikulku, joka pitää eri liikennemuodot erillään.
Toinen kuva alikulkuja käsittelevästä osiosta
Oikein rakennetuista, oikein sijoitetuista, vauhdikkaista ja energiatehokkaista alikuluista voi olla pyöräilylle paikoin selvää hyötyä, koska ne mahdollistavat tasavauhtisen ja riittävän nopean pyöräilyn, ja siksi niitä pyritään joskus rakentamaan kaupunkialueellekin.

 

 

Antti Poikola

avatar

Aktiivinen pyöräilyn edistäjä. Entinen Jyväskyläläinen ja nykyisin taas Helsinkiläinen paluumuuttaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

14 thoughts on “Lausunto valtakunnallisesta Jalankulku- ja pyöräilyteiden suunnitteluohjeesta

  1. Mistäköhän on muodostunut monessa kohtaa lausunnossa ilmenevä luulo, että pyörätiehen maalattu pyörän kuva yksinään tekisi siitä yksisuuntaisen? Se on vain tehostamiseksi tai selventämiseksi, ja yleensä risteyksissä vain niin päin että risteyksestä poistuva näkee sen ”oikein päin”, ja vasta seuraavassa risteyksessä ”ylösalaisin” kulkusuunnassa.

    1. Ainakaan minulla ei ole sellaista luuloa, että pyörän kuva pyörätiessä tekisi siitä yksisuuntaisen, nykyisin suomessa on paljon pyörän merkeillä merkittyjä pyöräteitä, jotka ovat kaksisuuntaisia, niinkuin kaikki tietävät.

      Lausunnosta löysin yhden tähän viittaavan kohdan, jossa sanotaan:

      ”Yksisuuntainen pyörätie merkitään kuten ohjeluonnoksessa oli kuvattu, mutta nuoli on siinäkin periaatteessa turha, mikäli kaikki kaupungin maalaukset tehdään järjestelmällisesti ja oikein. Siis maalataan keskelle yksisuuntaista pyörätietä (tai pyöräkaistaa) yksi pyöräsymboli sarvet menosuuntaan. Se riittää.”

      Tässä siis viitataan monissa maissa tyypilliseen käytäntöön, jossa pyöräteillä pyörämerkit on järjestelmällisesti aina niin, että oikeassa paikassa ja oikeaan suuntaan ajava pyöräilijä ei koskaan aja väärinpäin olevan pyörämerkin yli, vaan esimerkiksi kaksisuuntaisilla pyöräteillä pyörämerkit on rinnakkain niin, että oikeanpuoleista liikennettä noudattaen ajaa oikeinpäin olevan merkin yli.

      Varmaan tämän olisi voinut vielä selkeämminkin esittää lausunnossa. Missä muissa kohdissa tämä luulo tulee vastaan?

      1. Ainakin kuvan 40 kritiikissä ja kuvasta 47 lausuttaessa on jo sovellettu vaatimuksena kaksisuuntaisuudelle löytämäsi kohdan edellä ollutta kohtaa 1., jossa kaksisuuntainen haluttaisiin merkittävän aina kahdella opastavalla pyöränkuvalla. ”Kuvassa ei ole kuin yksi maalaus, joten tämä näyttää yksisuuntaiselta” vs. ”olisi selkeämpää jos maalaukset olisi molemmin päin” (mitä ei voi kiistää). Tie tai tien osa on pyöräliikenteelle, ja paikka sen sisällä on joka tapauksessa valittava sääntöjen mukaan eikä tähtäämällä symboleiden yli. Vaikka graafikko on vähän oikonut piirrosten perspektiivienkin kanssa, esimerkkigrafiikassa on pakko jättää toissijaisia yksityiskohtia pois, varsinkin kun se on pakotettu vain palstan levyiseksi – kuvat menee pieneksi piperrykseksi jos niissä on kaikki mittasuhteet valokuvamaisesti, ja kuvasta häviää se oleellisen kohdan korostus, esim. pysäkin takaa linjaamisesta ”oikein”.

        (Itseasiassa tuohon ”sarvet menosuuntaan” -kohtaan lisähuomio listan kohdasta 2: ehdotus maalata jatkeelle pyöräsymboli lähestyvää autoa kohti kääntääkin symbolia 90 astetta maalauksen yli ajavan pyörän kulkusuunnasta 🙂 )

        Ja saman listan 7-kohdassa väitetään että pyörätie on olemassa vain siihen suuntaan mihin pyörätiemerkki osoittaa. Kuitenkin jo sen (v. -97) pyöräilijän väistämissääntömuutoksen perusteluissa on todettu, että ”lähes aina” pyörätiemme ovat kaksisuuntaisia. Asetuksen tekstiä on tähänkin asti käytännössä luettu niin, että ”tämä väylä on pyörätie. lisäksi tähän suuntaan se on nyt sinulle kerrottu, jotta olisit velvollinen sitä käyttämään suunnassasi” – vaikka uusi ohje opastaakin viranomaisia merkkaamaan kaksisuuntaiset molemmista päistä, jotta toisenkin suunnan liikenne olisi siitä tietoinen. ”Pyörätie” on lain alussa määritelty, eikä se sisällä yksisuuntaisuutta. Kun asetusmuutos v. 2010 salli ajokaistanuolen käytön pyörätiellä osoittamaan kulkusuuntaan, valmisteleva taho perusteli jossain tekstissä että ilman muutosta siihenastiset yksisuuntaiseksi tarkoitetut pyörätiet eivät ole pohjautuneet yksiselitteisiin säännöksiin joilla vastasuuntaan ajoon voisi puuttua, mutta en nyt äkkiä löydä sitä tekstiä.

          1. Luet jotain eri versiota, vain ”käytettävä asianomaiseen suuntaan”, ei ”voimassa”. Vain käytettävä. Hovioikeudet ei anna ennakkopäätöksiä, eikä varsinkaan tiivistelmästä voi julistaa yhtä siinä tuomitussa tapauksessa pätenyttä lausetta päteväksi aina.

          2. Totta, ”ennakkopäätös” oli väärä sanavalinta. Mutta on hovioikeuden päätöskin huomionarvoinen oikeuslähde. Erityisesti se on huomionarvoinen, koska siinä suoraan kerrotaan mistä yksisuuntaisen pyörätien tunnistaa. Mainitsemissasi lain ja asetuksen esitöissä ei tätä tietääkseni kerrota, vaikka niissä puhutaankin kaksisuuntaisuudesta ja sen yleisyydestä.

            Pyörätien määritelmä laissa ei tosiaan sisällä yksisuuntaisuuta, mutta ei sen enempää kaksisuuntaisuuttakaan. Sen sijaan se sisältää sanat ”liikennemerkillä merkitty”. Tämäkin viittaa pyörätien olevan voimassa vain merkittyyn suuntaan.

          3. Tieliikennelainsäädännön uudistus on nyt myös käynnistetty ja olisi varmaan hyvä, että näihin asioihin tulisi selvyyttä. En ole mikään lakiekspertti, mutta yksisuuntaiset pyörätiet siellä, missä niitä on toimivat erinomaisesti ja niiden yleistyminen Suomessakin olisi varsin suotavaa. Sitä varten pitää toki saada lainsäädäntö ja tiemerkintöjen käytännöt kuntoon ja tukemaan sitä, että ihmiset erottavat yksisuuntaiset kaksisuuntaisista satulan selästä käsin.

  2. Toinen ihmetys: onko kukaan ikinä löytänyt ”ei-pyörätietä” eli merkillä moottoriajoneuvolla ajo kielletty merkittyä väylää, joka ei olisi ”muu vähäinen tie”, eli jossa kyseiseltä moottorittomalta väylältä ajoradalle saapuva pyöräilijä ei olisikaan väistämisvelvollinen? Yhtään esimerkkiä ei ole kukaan tuttuni keksinyt, joten pohdinta tällaisten eroavista väistämissäännöistä sekoittaa tekstiä aivan turhaan.

    1. Itse en ole kohdannut vielä montaa sellaista ”ei-pyörätietä” joita olisin voinut yksikäsitteisesti pitää muina vähäisinä teinä.

      Aihe on tosin sikäli hankala, että tieliikennelainsäädäntö jättää tuon ”vähäisen tien” määritelmän aika epämääräiseksi. Tieliikennelaissa ainoat annetut esimerkit vähäisestä tiestä ovat polku ja tilustie.

      Jos joku tietää hyviä oikeuslähteitä, joissa asiaa käsitellään, niin kuulisin niistä mielelläni.

      1. Yksikin esimerkki olis kiva, sellaisesta minkä voisi pyörätiehen sekoittaa mutta moottoriajoneuvokieltomerkillä. Miten mikään mikä on usein kanttikivellä erotettu ja jalkakäytävän tasoon nostettu, vain pienen rajatun ajoneuvoryhmän käytössä, vähäliikenteinen ja hädintuskin yhden ajokaistan levyinen, voisi olla muuta kuin vähäinen? Käyttö vastaa pihoja yms. (mistä tuleva on väistämisvelvollinen), ja ulkoiset tunnusmerkit vastaavat noita ”tilusteitä”, tai sitä miksi tilustien voi ymmärtää; vaikka olisikin asfaltoitu.

        Eduskunnan liikennevaliokunta on vuonna 1980 tuon ”vähäisen tien” sinne valmisteilla olleen lain pykälään lisännyt vain kommentilla ”teknisluontoisia tarkistuksia”. Muissa yhteyksissä (ohituskielto) ko. valiokunta on maininnut että ”käytännön liikennetilanteissa voitava havaita sääntöjen noudattamisen edellytykset. Tämän vuoksi … kirjoittanut ehdotetun säännön uudelleen siten, että … vain toisiinsa rinnastettavien teiden risteyksiä.” (lisäämällä saman litanian ”polku, tilustie tai muu vähäinen tie” ohituskiellon poikkeuksiin).

        Hakemalla löytyy myös tuore tapaus jossa (tavallisessa t-risteyksessä 6 metriä leveään keskiviivattomaan tiehen päättynyt) n. 4,5-metriä leveä sorapintainen 9 postilaatikon tie ei ollut (käräjäoikeudessa) vähäinen tie.

        1. hukkaan meni: tarkoitat varmaankin lausunnossa olevaa kohtaa:


          “Polkupyöräilijän tai mopoilijan on väistettävä muuta liikennettä tullessaan pyörätieltä ajoradalle (TLL 14 § 4 mom.)”

          Lisäysehdotus tämän kappaleen loppuun: ”Pyöräliikenteelle tarkoitettu väylä voi olla myös jokin muu kuin pyörätie. Tällöin väistämisvelvollisuudet määräytyvät eri tavalla.”

          Tämä ei ehkä ole kommenttina tosiaan relevanteimmasta päästä ja sen olisi voinut jättää poiskin. Ymmärrän tämän niin, että halutaan korostaa ja muistuttaa, että pyöräilylle tarkoitettuja / soveltuvia / sallittuja väyliä on hyvin monenlaisia, ettei ajattelussa kapeasti mietitä vain pyöräteitä. Minullekaan ei kuitenkaan nyt tule mieleen tapauksia, joissa väistämisvelvollisuudet menisivät toisin päin.

      1. Ja yksi esimerkki: tämännäköinen risteys Helsingissä. Toinen kuvan teistä on pyörätie, toinen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty -merkein varustettu ajorata. Teistä kumpikaan ei ole toista vähäisempi, joten pyörätieltä tulija väistää ajoradan ajoneuvoliikennettä.

        Tällaisessa paikassa ei oikein toteudu nimimerkin hukkaan meni esille nostama eduskunnan liikennevaliokunnan näkemys, että ”kuljettajan on käytännön liikennetilanteissa voitava havaita sääntöjen noudattamisen edellytykset.

        Kannattaa myös huomioida, että pyörätie ja moottoriliikenteeltä kielletty ajorata eroavat myös muuten kuin väistämissääntöjen kohdalta. Muun muassa tieliikenneasetuksen 29 § koskee vain pyörätietä.

Vastaa