Pyörähuoltoja?

torstai, 12. helmikuuta 2009

Missä blogin lukijat huollattavat pyöränsä? Helsingissä tuntuu olevan pyörähuoltoyrityksiä melko vähän. Ihmetyttää myös se että moni näistä on kantakaupungissa – luulisi että eniten tarvetta olisi lähiöissä missä ihmiset asuvat.

Itse yritin katsoa aikanaan huoltoyrityksiä läheltä asuinpaikkaani Sörnäisten-Vallilan suunnalta. Nettihaku tuotti kolmen yrityksen tiedot, joista yksikään ei vastannut parin päivän aikana puhelinsoittoihin. Rikkinäisen pyörän kanssa ei huvittaisi kiertää ovelta ovelle. Internet-tiedot ovat näistä paikoista yleensä yhtä vähäisiä, enintään se puhelinnumero löytyy.

Itse olen ollut tyytyväinen Ecobikeen, jossa palvelu on erinomaista. Huonona puolena paikan tilat ovat sen verran pienet, että usein vasta samana päivänä saa tietää mahtuuko pyörä huoltoon. Myös Bike Planetista on satunnaisia hyviä kokemuksia.

Pyörän huollattaminen liikkeessä ei ole mitään ihan halpaa hupia. Paljonkohan Helsingin hinnoissa on pääkaupunkilisää?

12 thoughts on “Pyörähuoltoja?

  1. Aikanaan ajattelin, että mielelläni tuen palveluammattilaisia, jotka työkseen huoltavat pyöriä, miksi minun pitäisi osata ja jaksaa tehdä kaikenlaista maan ja taivaan väliltä itse.

    Sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että pyörän huollattaminen liikkeessä ainakin stadissa vain on niin kallista, että parempi on hankkia kaiken maailman tarvekalustoa ja raahata pyörä ylös kaupunkiasuntoon huollettavaksi.

    Tekiessä oppii monta asiaa ja se on ihan hauskaakin, mutta tietysti olisi parempi, jos Suomi jo hiljalleen liikkuisi teollisuusyhteiskunnasta palveluvaltaisemmaksi.

  2. Palkan tuntiveloitushintaan sisältyvät seuraavat kustannukset: TEL-, kansaneläkevakuutus-, sairausvakuutus-, tapaturmavakuutus-, ja työttömyysvakuutusmaksut, maksut kursseista ja koulutuksesta, työkalu-­ ja työasukustannukset, loma-ajan palkat, sairausajan palkat, alan yhdistysten jäsenmaksut, hallinto­kustannukset, verot, toimitilojen kustannukset ym.

    Ja sitten mikä on varsinaisesti pahinta on se että normaalia liikevaihtoa pyörähuollolla tulee ainoastaan kesäkausi. Eli kesällä on tienattava koko vuoden tulot. Myös kokovuoden vakuutuskuluihin rahat ja koko vuoden vuokriin. Suurin osa pienistä paikoista tekee tappiota vähintään 4 kuukautta vuodessa.

    Huollattamalla pyöränsä joulu-helmikuussa on parasta mitä pienen pyörähuollon säilymiseksi voi tehdä.

    Liiketoimintana pelkkä pyörien huoltaminen ei ole kannattavaa. Pyörien ja varusteiden myynti tuo liikkeeseen käytännössä rahat. Veikkaankin että ainoastaan pyörähuoltoja tekevät viimeisetkin paikat menevät kiinni ehkä viiden vuoden sisällä ja yhä useampi pyöriä myyvä liike siirtyy hoitamaan vain heiltä itseltään ostetut pyörät.

    Pyörähuoltopaikkoina yleensä parhaita ovat kuitenkin juuri pienehköt paikat. Mieluiten sellaiset joissa mekaanikkona toimii omistaja. Esim. Pasilan pyörähuolto. Tämäkään ei toki aina pidä paikkaansa. Mutta näistä liikkeistä yleensä luotettavan kuvan saa jo yhden yrityksen kautta.

    bike planeteissa, system1, etc… Suuremmissa liikkeissä vaihtuvuus ja työntekijöiden taso heittelee miten sattuu eikä niistä voi ikinä tietää onko pyörää huoltamassa ensikertalainen ilman opastusta vai asiaan oikeastikin perehtynyt ihminen. Vohan niissäkin hyvää jälkeä ja palvelua saada jos tuuri käy.

  3. Taitaa jälleen olla jonkinlainen taloudellista toimintaa rajoittava kehä. Koska huolto on kallista (ainakin opiskelijan tai pätkätyöläisen näkökulmasta), rassataan fillareita enemmän kotosalla, jolloin huollolla on vähemmän asiakkaita, jolloin hinnat pysyvät korkeampina niille, joilla on varaa viedä tsygänsä ammattilaisen huollettavaksi. Pienillä volyymeillä skaalaedut jäävät saavuttamatta – TeeMan kululistasta ainakin toimitilojen vuokran, työkaluinvestointien ja hallinnon kulujen osuus huollon hinnasta pienenisi, jos yhdellä liikkeellä olisi nykyistä useampia fillarimekaanikkoja töissä ja työllistettyinä.

    Itse taloudellisen tilanteeni ja jääräpäisen tee-se-itse-jos-vain-osaat – asenteen takia teen suurimman osan rutiinihuolloista itse. Joitakin vuosia sitten vakiohuolto oli Helsingin Urheiluvälinehuolto Malmilla. Vaihtoivat rattaistot ilman moraalisaarnoja, jotka olisin ansainnut puhdistamisen, öljyämisen ja säätämisen laiminlyönneistä.

    Toisinaan sijainti on valtti. Syksyllä keskiö hajosi mäessä, ja kas, mäen päältä löytyi huoltoliike. Sillä kertaa siis Best Brakes vei voiton.

  4. Kallion seudulla olen parasta jälkeä saanut Mountain Bike Shopista Brahiksen kentän reunalta. Ei kallis, asiantunteva ja aina olen saanut hyvää ja toimivaa palvelua. Ihan kaikki huollot ei lisäksi pysty esimerkiksi iskareita tai nestejarruja huoltamaan.

  5. TeeMa:n listan kuluista voisi pienillä muutoksilla soveltaa moniin muihinkin Suomesta jo puuttuviin tai kovaa vauhtia katoaviin palveluihin, kuten kulman leipomot ja kahviloiden pöytiintarjoilu.

    Lainsäädännössä ja työnantajan velvoitteissa on varmasti eroja, mutta kuinka suuria ne erot on, kun saman elintason maista Keski-Euroopasta kaikenlaista palvelua löytyy pienistä maalais- ja Alppikylistäkin?

    Pitäsikö organisoida tämän blogin lukijoiden kesken joku carrot mob tyyppinen tempaus ja viedä porukalla tsygät huoltoon johonkin symppikseen talvikauden kituuttavaan huoltamoon nyt.

    -Jogi

Vastaa