Helsinki

Keskuspuistoon saadaan uusi opastus

torstai, 23. tammikuuta 2020

Helsinki on uudistamassa keskuspuiston opastusta. Samaan aikaan uusien opasteiden kanssa eri väylätyypit esiteltiin uudelleen. Väylätyypit ja varsinkin niiden sijainnit aiheuttivat Kerrokantasi -palvelussa kiivasta kommentointia. Kysely oli avoinna 28.10 – 17.11 2019, mutta ennen lautakuntakäsittelyä asia tulee vielä tänä keväänä kertaalleen nähtäville sekä vuorovaikutukseen. Samoin silloin myös näkee, mitä hyötyä ja muutoksia 143 kommenttia aiheuttivat suunnitelmassa. Kommentit ovat edelleen luettavissa sivustolla.

Uusi keskuspuiston pääreitti

”Puiston mittava pyöräilyn ja kävelyn reitistö muuttuu talvella. Keskuspuisto on suosittu hiihtopaikka ja ladut pidetään hyvässä kunnossa päivittäisellä ylläpidolla. Uudessa opastuksessa erotellaan talvikautena auratut käveltävät ja pyöräiltävät reitit sekä ladut toisistaan selkeästi.”  Lähde

 

Ulkoilu-/pyöräilykarttoja vuosilta 2002, 2012 ja 2016. Maisemareitti (vihreä viiva) on vaihtanut paikkaa viimeisessä kartassa, muuten reitytys on sama. Pääreitti on piiretty lähelle Ruskeasuota (paksu vaaleanpunainen viiva), mutta sen lähtöpaikka onkin Urheilukadun päästä. Ruskeasuon ja Pasilan välillä kulkee myös pääreitti, mutta mikä tärkeintä, valtakunnallinen pyörämatkailureitti (ruskea viiva/ruskea katkoviiva) kulkee kaikissa kartoissa tämän hetken suosituinta, tasaisinta, mukavinta ja nopeinta reittiä pitkin. Kartoissa on tarkoituksella jätetty värittämättä toisarvoiset väylät. Nämä valkoiseksi merkityt väylät ovat lähinnä paikallisyhteyksiä tai jollain tavalla muuten huonoja. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on punaisen nuolen yhteys, joka on jätetty merkitsemättä ainakin vuosien 2002-2016 kartoissa.

Kerrokantasi kyselyn kommenteissa moni ihmetteli, miksi kesäaikaan tällä hetkellä eniten käytetty Hakamäentien eteläpuoleinen pyöräilyreitti on lupa muuttaa talvi- ja kevätkaudeksi eli yhteensä viideksi kuukaudeksi hiihtäjien käyttöön. Näiden viiden kuukauden aikana kyseistä reittiä ei lainkaan aurata, vaan joulukuun alusta huhtikuun loppuun toiveet edes viikon kestävästä hiihtokelistä ovat tämän reitin ainoa prioriteetti. Ja kun varaus todellakin jatkuu huhtikuun loppuun saakka, niin mahdollisen latukauden jälkeen latua ylläpitävällä taholla ei ole mitään kiirettä tai velvotetta hoitaa sitä mitenkään, vaan jää, lumi ja sohjo jätetään kevätauringon armoille. Suurimman osan latuvarausajasta väylällä ei voi hiihtää eikä pyöräillä, vaan pyöräily jatkuu vasta sen jälkeen kun se viimeinenkin varjokohta reitistä on sulanut.

Kysymys on erittäin aiheellinen: onko hiihtoharrastus Helsingin nykytalvissa ja asenteissa niin tärkeää, että se voittaa kestävän keskuspuiston liikenteen Hakamäentien ainoalla eteläpuolisella laadukkaalla yhteydellä talvi- ja kevätkautena?

Uusi Keskuspuiston pääreitti

Nyt esitettyjen opastuksien yhteydessä ollaan päättämässä, että uudeksi Keskuspuiston pääreitiksi tulee lähempänä Länsi-Pasilaa kulkeva yhteys. Tämän vaihtoehdon suurin ongelma on siinä, ettei opaskartta ilman korkeuskäyriä kerro sitä, että reitti sisältää yli seitsemän metrin nousun ja laskun kahdensadan metrin matkalla. Ylä- ja alamäkien jyrkkyydet ovat sitä tasoa, että tällä hetkellä sitä ei käytä läpiajoon kukaan. Tasainen ja suosittu reitti kulkee alle 80 metrin päässä Pasilan palstojen länsipuolella. Samalla se on myös nopein ja mukavin. Korkeuskäyriä ei näköjään ollut myöskään baanaverkkoa ja uutta Keskuspuiston pääreittiä piirtäneiden työpöydillä, koska nyt halutaan ehdottaa näin ihmeellistä linjausta/vaihtoehtoa.

Pyöräliikenteen baanojen verkkosuunnitelma huhtikuulta 2018 kuvassa vasemmalla (punainen katkoviiva allekirjoittaneen lisäämä) ja oikealla Keskuspuiston opasreittisuunnitelma lokakuulta 2019. Suurella pensselillä piiretty Keskuspuistonbaana on haluttu kopioida juuri samaan kohtaan uudessa kartassa. Pasilanbaanaa puolestaan uudessa kartassa on vain talvihoidettu ulkoilureitti, ei pääreitti. Mutta miksi vuosikymmeniä kartoissa ollut valtakunnallinen pyörämatkailureitti ei ole tulevaisuudessa Keskuspuistonbaana (katkoviivan linjaus) ja samalla myös uusi Keskuspuiston pääreitti? Nyt uudessa kartassa osa vanhaa valtakunnallista pyörämatkailureittiä on merkitty jopa ilman talvihoitoa olevaksi ulkoilureitiksi (kuvassa musta viiva punaisen nuolen kohdalla) ja osa viisi kuukautta vuodessa laduksi varattua tilaa (mustavalkoinen viiva). Puolestaan uusi Keskuspuiston pääreitti on haluttu piirtää vuosikymmeniä mitättömänä pidetyn yhteyden kohdalle (edellisen kuvan valkoinen viiva punaisen nuolen kohdalla). Onko syynä suurella pensselillä vedetyn viivan kopiointi, hiihtäjien lobbaus, korkeuskäyrien puuttuminen suunnittelupöydältä vai vakavasti harkittu teko? Uusi opaskartta kokonaisuutena ja suurennettavana tästä.
Osasuurennus uuden kartan Keskuspuiston pääreitistä punaisen nuolen väylältä, sekä vieressä maastokartta korkeuskäyrillä. Nyt ehdotettu linjaus pohjoiseen ajettaessa nousee 17.7 metristä ensin 23.3:een, ja siitä vielä huippuunsa eli 26.8:aan, mistä se laskee takaisin 20.4:n metriin. Onko tämä oikeasti hyvä pääreitti, jos vieressä kulkeva on täysin tasainen? Vai onko baanavaiheessa tarkoitus räjäytellä tämä myös tasaiseksi, kun baanojen yksi kriteeri on tasanopeuksisuus, joka onnistuu vain tasaisella reitillä? Maastokartta tarkempaa tutkiskelua varten täältä.
Kuva Pasilan palstoilta kohti etelää suunnitellun uuden Keskuspuiston pääreitin varrelta. Tästä pääreitti jatkuu keskimmäistä väylää ylämäkeen yli seitsemän metrin nousulla (kuvassa kapea väylä missä ihmiset).

Tuntuu erittäin oudolta, ettei tasaisinta, suosituinta, nopeinta ja mukavinta reittiä haluttu valita, vaan pyöräilijät pakkosiirretään pois tältä reitiltä latutoiveiden ja hiihtoharrastuksen tieltä. Helposti tässä leikissä käy niin, että pyöräilijät samalla poissiirtää itsensä satulan päältä muihin kulkumuotoihin, esimerkiksi yksityisautoiluun.

Perusteluja pääreitin siirrolle ei ole kerrottu.

Lumien tullessa pyöräilymäärällä mutuilua ei onneksi tarvitse tehdä, sillä Auroransillan pohjoispäässä sijaitsee yksi tämän kaupungin automaattisista pyörälaskureista. Tämä data kertoo totuuden kaunistelematta, eli mitkä ovat suorat vaikutukset parhaan väylän sulkemisella: kuinka moni ei halua ajaa mäkistä vaihtoehtoa.

Helsignin suurimmat pyöräilymäärät mitataan Lauttasaaren sillalla, hieman yli miljoona ylitystä vuodessa, Auroransillalla lukemat ovat hieman alle puoli miljoonaa. Päivittäisessä määrissä suhde on sama, 2,5-kertainen. Auroransillan kaltaiset noin puolen miljoonan lukemat ovat hyvää keskikastia. Määrä ei ole todellakaan huono.

Kuvakaappaus Pyöräilykatsauksesta. Auroransillan määrä lähes puoli miljoonaa, vaikka laadullinen taso on paikoin kapea sorapintainen väylä ilman erottelua.

Muut ongelmat uudessa Keskuspuiston opaskartassa

Pääreittejä on nyt valittu vain yksi, etelä-pohjoissuuntainen, mutta jo nyt pitäisi miettiä yhteyksiltään tärkeimmät poikittaisreitit ja lisätä ne myös karttaan. Yhteys Laakson ja Pasilan välillä on todella tärkeä (tuleva Pasilanbaana), samoin kuin vaikka yhteys Maununnevan ja Länsi-Pakilan välillä. Kaikki laadukkaat poikittaisyhteydet lisäävät kaupunginosien välistä pyöräilyä sekä keskuspuiston houkuttelevuutta, ja näin syöttävät pyöräilijöitä myös etelä-pohjoissuuntaiselle pääreitille. Poikittaispääreittejä pitäisi olla lukuisia, jopa kymmeniä. Pohjoisessa Vantaanjoen suurta estevaikutusta helpottaisi edes yksi uusi kävelylle ja pyöräilylle rakennettava silta molempien kaupunkien yhteishankkeena.

Kerrokantasi opastussuunnitelmassa ei myöskään kerrota, miltä uusi Keskuspuiston pääteitti näyttää. Muutama havainnekuva olisi ollut järkevä esittää jo nyt, jottei uudistus jää vain opaskarttojen, viittojen ja pollareiden ja pantojen uudistamiseksi. Pääreitti luulusi olevan myös pääreitin näköinen.

Keskuspuiston arkea. Sadeurien lanauksesta johtuen hiekka hyvinkin upottavaa ja edessä näky, joka ei kuulu pääreiteille eikä baanoille. Myöskään sorapinta tai sadeurat eivät kuulu. Kuva keskustan suuntaan ennen Auroransillan ylämäkeä.

Suosio, erottelu, pintamateriaali ja väistämissäännöt

Helsingillä on muutamia pyöräilyyn liittyviä perusperiaatteita. Pyöräily on haluttu nähdä liikenteenä jo vuosikymmen ja jalankulku puolestaan halutaan nähdä omana liikkumismuotona, jopa liikenteenä. Kevyt liikenne -termi on onnistuttu kriminalisoimaan. Ollaan myös ymmärretty laadukkaan jalankulun ja pyöräilyn erottelun tärkeys. Jalankulku on nostettu kaupungin liikkumisessa ykkössijalle ja pyöräily toiseksi, ja näitä kahta pitää kehittää erillään ilman että syntyy vastakkainasettelua. Ja tämän kaiken lisäksi ollaan perustettu liikkumisohjelma ja siihen laadukas esite.

Onko uusi keskuspuiston pääreitti jatkossa edelleen osin kapea sorapintainen yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä? Onko pyöräily edelleen kaikilla keskuspuiston väylillä sallittua, paitsi kuntoiluradoilla ja ratsastusteillä? Onko jokainen risteys edelleen tasa-arvoinen?

Jo pelkästään Auroransillan pyörälaskurin määrää katsoessa erottelu olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Taas puolestaan erottelun mahdollistava pintamateriaali, asfaltti, sekin olisi pitänyt olla jo. Samoin pelkästään kävelijöille suunnattuja reittejä myös. Ja pääreitti, se pitäisi olla myös hierarkisesti pääreitti.

Nyt kehitystyössä toivoisin oikeaa kehittämistä.

Pintamateriaali, erottelu ja pyöräilyn ja jalankulun jakosuhde kunnossa. Poikittaisväylät soraa, joten myös pääreitin jatkuvuus on selkeä. Kuva Tukholmasta Träskportsvägeniltä läheltä KTH:ta.
Metsäläntien ja rantaradan välissä kulkeva keskuspuistontaival on jo leveydeltään baana. Laadukas pintamateriaali puuttuu, samoin kuin erottelu. Myös tasa-arvoiset risteykset eivät kuulu baanaverkolle, eikä edes nykyiselle tasolle.
Skarpnäcksvägenillä erottelu on toteutettu näin – kuin autoilun tilassa. Tukholma.
Kuva autoille suunnatusta keskuspuiston leikkaavasta poikittaisyhteydestä, Pirkkolantieltä. Täälläkin on onnistuttu autoilu erottamaan hyvin pyöräilystä ja jalankulusta, jotka kuitenkin keskenään tappelevat kapealla yhdistetyllä väylällä. Myös tuleva raidejokeri erotellaan jatkossa hyvin autoilusta. Myös hierarkia kunnossa: autoille ei ole tehty tasa-arvoisia risteyksiä keskuspuiston soraväylien kanssa. Samanlaisia vähintään yhtä laadukkaita autoille suunnattuja poikittaisväyliä on keskuspuistossa Kehä I, Metsäläntie, Hakamäentie, Nordenskiöldinkatu ja Helsinginkatu. Mikään näistä ei ole sorapinnalla, autoilua ei ole yhdistetty pyöräilyn ja kävelyn kanssa, eikä millään näillä ole viiden kuukauden latuvarausta. Latuherrojen lobbaus ei ylety autopuolueisiin saakka.
Edes tilapäistä väylää ei ole lupa jättää asfaltoimatta. Tai miksi olisi. Vårby, Tukholma..

Tukholman puisto- ja metsäyhteyksiä pyöräillessä kivituhkaan/soraan/hiekkaan törmää todella harvoin. Jos sellaisella joutuu ajamaan, on aika varmasti kielletyssä paikassa. Asfaltti hallinnoin jo pelkästään helppohoitoisuuden takia, mutta myös erottelu vaatii asfalttia. Myös pyöriltä kiellettyjä väyliä löytyy, samoin kuin jalankulun ehdoilla ajettavia. Nämä jalankulkijoiden ehdoin olevat ovat usein pyöräilijöille hyvin merkityksettömiä, sillä jossain lähellä kulkee parempi, suorempi ja laadukkaampi pyöräilijöille tarkoitettu yhtyes – tai väylä ei varsinaisesti johda mihinkään, vaan on rakennettu ulkoilua ajatellen esimerkiksi kiertäen järven tai saaren rantaa pitkin. Eri tärkeyteen ja tarpeeseen tehtyjä väyliä voi helposti tulkita niiden leveydestä sekä mahdollisesta erottelusta. Mitä tärkeämpi yhteys, sen laadukkaampi väylä.

Eroteltu pääreitti jatkuu suoraan, mutta oikealla näkyvää hiekkaväylääkin on lupa pyöräillä. Merkki kertoo, että ajaminen tapahtuu jalankulun ehdoilla. Tukholma.
Tämä poikkiväylä on vain kävelylle, ei hevosille eikä pyörille, Tukholma. Helsingin Keskuspuistossa tämä laatutaso yltää jo pääreitin -statukseen.
Väylä Hagaparkenin takana Solmassa. Rantareitti vain jalankulkijoille, ja yläreitti vain pyöräilylle. Molemmilla pintamateriaalina helppohoitoinen asfaltti.
Väylä Helsingin keskuspuistossa. Pyöräily ja kävely sallittu molemmilla väylillä, vaikka ne hetkeä myöhemmin yhdistyvät jälleen yhdeksi väyläksi. Pintamateriaalina hyvinkin tuttu sora. Kuva läheltä Stenhagsbergetin siirtolapuutarhaa.
Kiva ja paljon myös päiväkotien käyttämä eväidensyöntikatos. Erottelu tuo turvaa aivan kaikille, myös jalan liikkuville lapsiryhmille. Pyöräilyllä oikea puoli (seuraavat symbolit katoksen kohdalla). Tukholma.
Myös Helsingin Keskuspuistossa on eväidensyöntikatos. Suuret pyöräilymäärät sekaliikenteessä ei ole toimivin ja turvallisin ratkaisu esimerkiksi lapsiryhmille. Potentiaalia keskuspuistossa olisi vaikka mihin, ja se pitäisi huomata varsinkin nyt, kun paikkaa halutaan kehittää paremmaksi.

Helsinki, hiihto ja hiilidioksidipäästöt

”Joissakin kohdissa latuverkosto on niin kattava, että pyöräily ja kävely ohjataan viereiseen katuverkkoon. Näin saadaan toteutettua toivottuja aurattuja kiertolenkkejä Keskuspuistoon.” Lähde

Myös ilman talvikunnossapitoa olevien ulkoilureittien määrä on myös kattava (kartassa mustat viivat). Nyt kävelijät näyttävät olevan ”uuden opastuksen” suurin häviäjä. Hitaimman vauhdin omaavilla pienikin kierto aiheuttaa suurimman aikahävikin. Toiseksi tulevat pyöräilijät, sillä osa mustista ei talvihoidetuista reiteistä kulkee hyvinkin tärkeiden yhteyksien välillä. Ja nyt puhutaan molempien osalla liikenteestä, ei harrastuksesta.

Taas puolestaan kartan mustavalkoiset viivat ovat viisi kuukautta auraamatta ladun toivossa. Näitä viivoja ei ole kartalla säästelty. Toivo toteutumiselle näyttää olevan Helsingissä nykytalvissa vaan kovin heikkoa. Tukholman julkisista rahoista ylläpidettävät hiihtoladut keskusta-alueella ovat menneinä talvina olleet Ladugårdsgärdetin ympyrä sekä vanhan Stadionin sisään rakennettu 400 metrin ympyrä. Tänä talvena näitä ei varmaankaan nähdä. Tai vaikka nähtäisiinkin, ne eivät sulje ensimmäistäkkän reittiä kävelyltä ja pyöräilyltä. Muita latuja parhaina talvina on Tukholmassa/ Tukholman läänissä useita, mutta ne ovat jokainen omansa ilman ajatusta, että ne kytkeytyvät toisiinsa isoksi suureksi verkoksi. Kuinka monta kilometriä on yhtä verkkoa, ei ole tärkeää. Ladut on tehty kuntoilumielessä liikuntapaikkojen yhteyteen sekä useille golfkentille. Ajatuksena hajasijoittelussa on, että matka hiihtoharrastukseen olisi kaikilla jotakuinkin sama.

Hiihdosta kiinnostuneille linkissä talven 2017-2018 ladut, laskettelut, jäälle auratut matkaluistinradat, kentille auratut luistinradat, pulkkamäet ja muut talviset tekemiset.

Latu Ladugårdsgärdetissä, maaliskuu 2016. Latu riippuu lumitilanteesta ja pakkasjaksosta, ja jos ja kun lunta riittää, latu tehdään nurmikentälle, ei pyöräilyn pääreitille.
Latu Tukholman vanhalla Stadionilla. Huhtikuu 2018.

Helsingillä on suuret tavoitteet lisätä pyöräilyä, joka onnistuisi Keskuspuistossakin oikeilla teoilla. Nyt suunnitteilla olevilla teoilla mahdollinen kasvu on talvi- ja kevätkausina pahimmillaan miinusmerkkistä. Viimeistään nyt olisi aika ottaa mallia oikeiden pyöräilykaupunkien puistojen ja metsien pääyhteyksistä. Pyöräteiden laatukriteerit eivät muutu, oli väylä keskellä puita tai keskellä taloja, tai onko se keskellä Helsinkiä tai keskellä Tukholmaa tai Köpistä. Jokainen pyörällä ja jalan kuljettu matka on pois saastuttavista kulkumuodoista. Suomi yrittää puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta sekä Helsinki yrittää olla hiilineutraali vuonna 2035. Jokainen askel parempaa ja pyöräiltävämpää Helsinkiä on nyt tärkeää.

Keskuspuiston uudistuksen tärkeys pitää nähdä ja ymmärtää.

 


 

Tämä case on monella tapaa kiinnostava. Ensimmäiseksi latuja keskuspuistossa ja sen ympäristössä (esim. Pohjois-Haaga) on ollut pitkään, mutta kaupungin omissa pyöräilykartoissa näitä ei ole koskaan merkitty. Myöskään Keskuspuiston normaalireiteillä, pääreiteillä ja valtakunnallisella pyörämatkailureitillä ei ole ollut ensimmäistäkään merkintää/liikennemerkkiä näistä, vaan näiden paikat on pitänyt selvittää aina toista kautta. Aikoinaan Mski.fi sivustolta ja tällä hetekellä ulkoliikunta.fi -sivulta. Nyt viimein – ja voisiko sanoa hieman väärään aikaan – näitä merkintöjä on tullut kaupungille halu lisätä.

Toiseksi usein hankkeet ovat ensi esittelyssä jo niin pitkällä, ettei hyvät ja perustellut muutokset ole enää mahdollisia. Joidenkin tärkeiden huomioiden sivuuttaminen on ohitettu heppoisilla virkamiesten tekemillä vastineilla. Onko Keskuspuiston kanssa tilanne sama, vai oliko Kerrokantasi -kysely kerrankin riittävän ajoissa? Ainakin uusia näkökulmia saatiin useita, joita toivottavasti nähdään keväällä uudelleen esitettävässä Keskuspuiston opastussuunnitelmassa.

Vuorovaikuttaminen pitäisi olla pitkä ja jatkuva prosessi virkamiesten ja kuntalaisten välillä. Yhden suunnitelman jälkeen tulisi aina seuraava, jolloin keskustelu jatkuisi. Kaikilla olisi tahto tehdä parasta. Onko hiihto edelleen Keskuspuiston pääroolissa viitenä kuukautena parhaalla reitillä myös seuraavassa versiossa, tämä nähdään keväällä. Samalla nähdään myös, mikä merkitys oli 143 kommentilla.

Itse en muista, että Keskuspuistoa olisi koskaan kehitetty, myös siksi nyt pitää vaatia parasta.

Hiihtää voi näinkin. Juuri avattu ensimmäinen etappi parempaa pyöräväylää Åkeshovin vieressä on saanut myös hiihtäjät hikoilemaan. Jälleen todellista pyöräilyn laatubaanaa, millaista soisi näkevän myös Helsingin Keskuspuistossa. Tammikuu, 2020.

 

One thought on “Keskuspuistoon saadaan uusi opastus

  1. Itseäni usein häiritsee pyöräillessä ympäri Helsinkiä hiekkateitä niiden muuttuminen helposti todella mutaisiksi eli jotain puuttuu rakenteista. Luulisi että olisi helppo edes pääväylät nostaa ylemmäksi, tehdä edes pahimpiin paikkoihin jonkinlainen salaoja jne. Ne helpommin hajoavat paikathan näkee ihan paljaalla silmällä jo hiukankin rankemman sateen jälkeen.

    Juurihan Helsingin Sanomissa oli juttua että talojen materiaalit alkavat olla kovilla jatkuvista sateista, näyttää että myös samaa tiedossa ulkoiluteillä.

Kommentoi