Helsingin Kaupunkifillari

Helsingin kaupunginvaltuuston strategiaohjelmassa  linjataan, että kaupungissa laaditaan vuoteen 2012 mennessä “toteutusohjelma pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelman toteuttamiseksi”. Tavoite on erinomainen, mutta strategiakirjaus on valitettavasti klassinen esimerkki “rikkinäiseksi puhelimeksi” kutsutusta viestiketjun katkeamisesta.

Lauseke syntyi tarpeesta saada 1990-luvun puolivälissä asetetun pyöräilyn kaksinkertaistamistavoitteen tueksi yksityiskohtainen toimenpideohjelma. Pyöräilyn määrän kaksinkertaistamiseen pyrkinyt, viimeksi vuonna 2003 päivitetty tavoiteohjelma on kompastunut siihen, että – nimensä mukaisesti – kyseessä on alusta lähtien ollut tavoite-, vaan ei toimenpideohjelma.

Olen osasyyllinen ilmaisun epäselvyyteen. Kuten usein nimittäin käy, alkuperäinen kirjaukseni muokkautui poliittisen valmistelun myötä vaikeaselkoiseksi. Tulkinnanvaraisessa ilmaisussa piilee riski, että toimenpideohjelma jää jälleen tekemättä, mikäli ei ole selvyyttä, mistä toimeksiannossa on varsinaisesti kyse.

Niinpä toteutusohjelmasta on toistaiseksi syytä käyttää nimeä “Bicycle Master Plan”, suomentaa konsepti mahdollisimman hyvin ja korostaa, että ohjelman pihvi ovat sen listaamat toimenpiteet.

Tein kaupunginvaltuuston kokouksessa tänään aloitteen pyöräteiden talvikunnossapidosta. Aloitteen allekirjoitti lisäkseni 43 valtuutettua, eli sain taakseni valtuuston enemmistön tuen.

Talvella pyöräily vähenee Helsingissä huomattavasti. Pyöräilyn määrä on kaupungissa marras-maaliskuussa vain 10 % koko vuoden pyöräilyn määrästä. Jyväskylässä talvipyöräillään tuplasti Helsinkiin verrattuna. Maan pyöräilypääkaupungissa Oulussa luku on 25 %. Rovaniemellä päästään talvisin jopa 29 prosenttiin koko vuoden luvuista.

Puutteellinen kunnossapito vaikeuttaa ja jopa estää kaupunkilaisten mahdollisuuksia pyöräillä töihin ja asioille. Jäätyessään irtonainen loska iljaantuu koviksi harjanteiksi, jolloin nastatkaan eivät enää auta.

Niinpä esitimme, että

• irtolumi ja märkä sohjo on aurattava pois pyöräväyliltä ennen niiden jäätymistä,

• pyöräkaistojen liukkaudenesto suoritetaan kuten autokaistojenkin

ja että

• pyöräteille levitetty sepeli siivotaan pois, kuten esimerkiksi Vantaalla: kun sääennuste kertoo lämpötilan pysyttelevän enimmäkseen plussan puolella.

Lisäksi esitimme, että

• pyöräväylille määritellään kunnossapitoluokat niiden käyttötarpeiden mukaan.

Vuoden 2008 kunnallisvaalit järjestettiin 26. lokakuuta. Vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja moni pyöräilyyn liittyvä asia on liikkunut hiljalleen eteenpäin. Kaupunginvaltuutettu Ville Ylikahri toteaa blogissaan, että parasta koko vuodessa on ollut juuri pyöräilyn edistäminen, sillä pyöräilyasioissa on tekemisen meininki päällä. Toteamukseen on helppo yhtyä.

Ville keräsi yhteen tämän vuoden edistysaskelia ja tässä poimintoja niistä:

• Hämeentien pyöräkaistoja käsitellään seuraavassa valtuuston kokouksessa, mutta jo kaupunginhallituksessa saimme lausunnon pyöräkaistoille myönteisemmäksi.

• Valtuustostrategiassa ja vuoden 2010 budjetissa mainitaan, että käynnistetään erillinen pyöräilyprojekti ja sen toteutusohjelma. Lisäksi pyöräteiden suunnitteluohje uusitaan. Tämä tarkoittaa, että kaupunki pistää uusiksi vanhentuneen pyöräteitä rakentavan koneistonsa.

• Pyöräilyväylien rakentamiseen lisättiin rahaa 2 miljoonaa euroa.

• Pyörien maksutonta kuljetusta lähijunissa kokeillaan ruuhka-aikojen ulkopuolella.

• Helsingin kaupunki on avannut pyöräilyä koskevan, kätevän palautekanavan osoitteessa fillarikanava.hel.fi.

• Makasiinipuistoon rakennetaan Villen valtuustoponnen edellyttämänä erillinen pyörätie, eikä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden tarvitse taistella elintilasta, kuten aluksi pelättiin.

Pyöräilypoliittinen vuosi 2009 kuitenkin jatkuu ja tarkoituksenamme ei ole panna käsiä taskuun, vaan tehdä Helsingistä pala kerrallaan parempi pyöräilykaupunki.

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen kokouksessaan Vihreiden ryhmäponnen, jonka myötä valtuusto edellyttää, että vuoden 2010 aikana käynnistetään valtuuston strategiaohjelmassa päätetty pyöräilyprojekti ja sen toteutusohjelman, eli aluekohtaisen toimenpidesuunnitelman, laadinta.

Tämä tarkoittaa, että pyöräilyn kolme tärkeintä tavoitetta on nyt saatu nuijittua Helsingissä läpi poliittisin päätöksin. Kyseessä on merkittävä voitto pyöräilylle.

Aihetta juhlintaan ei silti ole ennen kuin päätökset alkavat kantaa hedelmää ja tuloksia rupeaa syntymään. Siihen mennee vielä jonkin aikaa, mutta jo saavutettujen tavoitteiden ansiosta vuodesta 2010 on joka tapauksessa tulossa pyöräilyn kannalta Helsingissä merkkivuosi.

Ensimmäinen tavoite, eli pyöräväylien suunnitteluohjeiden uusiminen, saatiin kirjattua budejttisopimukseen jo neuvottelukierroksella ja eilisen ponnen myötä kaksi jälkimmäistäkin tavoitetta siirrettiin valtuuston strategiapaperista ensi vuonna toteuttavien hankkeiden listalle.

Seuraavaksi aloitetaan tavoitteiden käytännön täytäntöönpano.

Tilanteen etenemisestä kerrotaan jatkossakin Kaupunkifillarissa.

Pyöräilijät tarvitsevat väyliä.

Helsingin kaupunginvaltuuston kyselytunnilla on keskiviikkona 21.10. aiheena muun muassa pyöräilyn edistäminen. Helsinki allekirjoitti keväällä 2009 Velo-city -konferenssissa Brysselin julistuksen, jonka mukaan pyöräilyn osuus liikenteestä pitäisi nostaa 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän vastauksen valtuutettu Tuuli Kousan kysymykseen voi katsoa Helsinki-kanavalta joko suorana lähetyksenä kello 18 alkaen tai jälkikäteen videotallenteena.

Kysymyksen johdannossa tuodaan hyvin esille suurimmat pyöräilyn edistämisen tiellä olevat esteet:

• Tavoitteita on vaikea saavuttaa ilman rakenteellisia muutoksia ja investointeja.
• Helsingin pyöräilyreitit ovat usein huonokuntoisia, vaikeasti tunnistettavia ja monin tavoin poukkoilevia.

Samalla kysymyksessä nostetaan esille myös pyöräilyn merkitys osana kaupunkiliikennettä:

• Pyöräilyn edistäminen on tutkimusten mukaan verrattain edullista ja investoinnit palaavat talouteen nopeasti.
• Pyöräilyn lisääntyminen muissa suurkaupungeissa on osoittanut että mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä houkuttelevammaksi ja turvallisemmaksi liikenne muuttuu.

Mikä tärkeintä, kysymys kiinnittää huomiota siihen, että:

• Pyöräily tulisi huomioida kaikessa kaupungin kaavoituksessa ja rakentamisessa.

Sokerina pohjalla kysymyksessä viitataan pyöräväylien puuttumiseen Hämeentieltä.

Otsikko Hesarissa jonkun vuoden takaa: “Lahden oikorata on imaissut henkilöautoilijoita“. Olisivatko nämä henkilöautoilijat siirtyneet joukkoliikenteen käyttäjiksi jos joukkoliikennettä olisi “markkinoitu” tehokkaammin? Lisääntyykö pyöräily “kehittämällä markkinointia monin tavoin”?

Miten kaikkiin kaupungin virallisiin papereihin, kun pyöräilystä puhutaan, aina päätyy se uskomus, että pyöräily lisääntyisi markkinoimalla? Viimeisin esimerkki on kaupungin strategiasta vuosille 2009-2012, jonka valtuusto hyväksyy kokouksessaan 1.4.2009.

Pyöräily voi korvata henkilöautomatkoja myös pidemmillä matkoilla. Pyöräilymahdollisuuksia sekä niiden markkinointia kehitetään monin eri tavoin.

Kävelyn ja pyöräilyn osuutta lisätään.
Toimenpiteet:
– Uusien alueiden suunnittelussa luodaan hyvät edellytykset
kävelylle ja pyöräilylle
– Kävelyalueita lisätään ja pyörätieverkkoa tihennetään
– Toteutetaan uusi kaupunkipyöräjärjestelmä
– Pyöräilyn markkinointia lisätään

Kyllähän Lahden oikorataakin toki markkinoitiin sitten kun se oli valmis, mutta tässä strategiapaperissa pyöräilyn markkinointi on yksi ranskalainen viiva, joka voidaan tulkita painoarvoltaan samaan kategoriaan uusien alueiden hyvän suunnittelun ja kevyen liikenteen verkoston laajentamisen kanssa.

Alla omat ranskalaiset viivani pyöräilystä. Jalankulku strategiassa ansaitsisi puolestaan kokonaan omat kehitysehdotuksensa.

Toimenpiteet:
- Olemassaolevan pyörätieverkoston käytettävyyttä parannetaan panostamalla peruskorjauksiin, näkemäesteiden poistoon viitoituksiin, merkintään, laittoman pysäköinnin valvontaan, yhtenäisyyteen ja tavikunnossapitoon.
- Pyörätieverkoston ulkopuolella lisätään pyöräilyyn soveltuvien katuosuuksien määrää merkittävästi, pyöräkaistojen, pyörille varattujen ryhmittymisalueiden ja piha- ja joukkoliikennekatujen muodossa.
– Uusien alueiden suunnittelussa luodaan hyvät edellytykset pyöräilylle, huomioimalla pyöräily liikennesuunnittelussa ja kaavamääräyksissä.
– Toteutetaan uusi kaupunkipyöräjärjestelmä ja sitä tukeva laatustandardoitu pyöräilykeskusta.

Tässä blogissa olen jo aiemmin esitellyt Paavo Arhinmäen (vas.) aloitteen työmatkapyöräilyn tukemisesta, Jussi Holman (kesk. Espoo) blogialoitteen fillariparkeista sekä Keskustanuorten “Bensa loppuu, ketju ei” kampanjan. Tämän aamun 13.2.2009 Hesarissa oli juttu valtuustoaloitteista ja siellä viitattiin esimerkinomaisesti tähän Matti Enrothin (kok.) aloitteeseen:

VT MATTI ENROTHIN YM. ALOITE KAUPUNGIN VALVOMIEN PYÖRÄ-
PARKKIEN PERUSTAMISESTA
Khs 2008-1845

Aloitteentekijät mainitsevat aloitteessaan seuraavaa: ”Pyöräilyn lisääntymisen esteenä on turvallisten pyöräparkkien puute. Valvottuja säilytyspaikkoja tarvitaan paljon ja joka puolelle kantakaupunkia.

Tämän vuoksi esitän, että kaupungin virastojen pihoille tai niiden välittömään lähistöön toreille erotetaan pyöräparkkitilat, joita virastojen valvontahenkilöstö voi muun toimen ohessa valvoa.”

Näyttää siis siltä, että fillaroinnille löytyy tukea poliittisen kentän eri laidoilta.