Helsingin Kaupunkifillari

Mannerheimintien itäreunalle on tulossa pyörätie. Jo hyväksytty liikennesuunnitelma määrää pyörätien  Eteläespalta postitalolle, eli koko Manskun eteläpään. Nyt nähtävänä on 7.7. asti katusuunnitelma, jossa määritellään täsmällisemmin miten Espan ja Aleksin välinen osa, eli käytännössä Stokkan edusta, tullaan tekemään.

Perusratkaisu on päätetty liikennesuunnitelmassa, eli itäreunalle on tulossa yksisuuntainen pyörätie, ja samalla länsireunan pyörätiekin muuttuu yksisuuntaiseksi. Siitä ei siis päätetä tässä suunnitelmassa, joten kommentitkin keskittyvätkin yksityiskohtiin.

Yleisesti täytyy sanoa, että pyörätien tulo tähän on positiivinen asia. Mannerheimintien mukulakivet tekevät autojen seassa ajon epämiellyttäväksi, vaikka se nopeuksien ja liikennemärien puolesta olisikin mahdollista.

Mannerheimintien ja Pohjoisesplanadin risteys. Espa alhaalla, Lönkka ylhäällä, alaoikealla Stockman. Pohjoinen on siis oikealle. Uusi pyörätie (punaisella) alkaa risteyksessä suojatien jälkeen.

Pohjoisesplanadin risteys

• Risteyksessä on osalle reunoista pyörätien jatkeet ja toisille ei, mikä on omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Olisi syytä johdonmukaisesti joko ohjata pyöräilijät ryhmittymään autojen kanssa, tai erillään. nyt pyöräilijä voi joutua samalla risteyksen ylityksellä tekemään molmepia, koska kääntyy.
• Mannerheimintien länsipuolelta tuleva pyörätien jatke (a.k.a. pyöräsuojatie) Espan eteläpuolella päättyy suoraan jalkakäytävään, mikä on hankalaa. Tähän sopisi 1-2 metrin pätkä pyörätietä mahdollistaen jatkamisen tästä pohjoiseen. Erityisesti etelästä tulevat pyöräilijät kulkenevat tästä yli kunnes itälaidan pyörätie on valmis, joten reitillä on väliä.
• Edelliseen liittyen, Esplanadin yli tulisi myös mennä pyörätien jatke tai pyöräkaista, joka näyttäisi pyörätien jatkuvuuden. Myös liikennesuunnitelmassa tähän kohti on piirretty pyörätie/kaista.
• Miten risteyksen pohjoispuolista pyörätien jatketta risteyksen ylittävän pyöräilijän tulisi jatka uudelle pyörätielle? Suojatien yli ajorataa, kun jalankulkijoilla on punainen? Vai jäädä odottamaan suojatien tukkeeksi valojen vaihtumista? Pyörätien selvä jatkaminen suojatien ja risteyksen yli selventäisi tätäkin.
• Keskuskadun kävelykadusta tulee varmasti suosittu pyöräreitti heti sen valmistuttua. Koska Pohjosiespa on yksisuuntainen, pohjoiseen Keskuskadulle pääsee nyt laillisesti vain taluttamalla, ja etelään tullessa pitää ryhmittyä autojen sekaan ylittäen lyhyellä välillä kaksi autokaistaa. Käytännössä yleisintä onkin varmasti ajaa jalkakäytävällä laittomasti. Noin 20 metrin pyörätienpätkä Espan pohjoispuolella tai Ruotsalaisen teatterin edessä ratkaisisi ongelman.
• Jos pyörätie ei ole mahdollinen, Espalle voisi laittaa ainakin pyörätaskun tekemään laillisen reitin etelään hiukan helpommaksi.
• Pyörätien alkuun merkitty luiskattu reunakivi on tarpeeton haittatekijä. Reunakivien lusikaukset eivät juuri koskaan ole niin hyviä ettei niihin tarvitsisi kapearenkaisella pyörällä hidastaa. Jos pyöräilijä tulee etelästä ajorataa autojen vauhdissa, hidastaminen ennen reunakiveä on jopa vaarallista.

Stockmannin edusta

• Toivottavasti länsipuolen pyörätiestä ei olla tekemässä yksisuuntaista ennen kun itäreunan pyörätie on kokonaan valmis. Olisi todella hankalaa joutua vaihtamaan puolta kaksi kertaa sadan metrin matkalla, vaikka kyse olisikin väliaikaisesta tilanteesta.
• En osaa suunnitelmasta lukea, onko pysähtyminen Stokkan edustalla kielletty. Se olisi syytä kieltää, koska pyörätie on vain 1,2m leveä, ja pysähtyneistä autoista purkautuvat ihmiset voivat aiheuttaa vaaratilanteita, kun pyöräilijä ei mahdu väistämään. Kyse on ohjeita selvästi kapeammasta pyörätiestä, joten erityishuomio on perusteltua.

Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteys. Aleksi alhaalla, alavasemmalla Stokka ja alaoikealla Vanha Ylioppilastalo. Uusi pyörätie (punaisella) loppuu suojatien eteen.

Aleksanterinkadun risteys.

• Aleksilta tulevan pyöräilijän on sangen hankala ylittää Mansku ja jatkaa etelään. Hän joutuu ajamaan viisi metriä ajorataa väärään suuntaan päästäkseen pyörätien jatkeelle. Tämä olisi korjattavissa leventämällä pyörätien jatketta Aleksanterinkadun reunaan asti itäpäästään niin, että olisi selvää miten pyöräilijän on tarkoitus ajaa.
• On epäselvää miten etelästä tulevan pyöräilijän tulisi toimia pästäkseen toiselle puolelle Manskua jatkamaan pohjoiseen. Pysähtyä suojatien päälle ajoradalle odottamaan valojen vaihtumista? Ryhmittyä ajoradan vasempaan reunaan ja kääntyä ratikkapysäkin korokkeelle? Pyörätien selvä jatkaminen suojatien yli joko pyörätienä tai -kaistana selventäisi tilannetta. vaihtoehtoisesti pyörätie voisi lasketua ajoradan tasoon jo 5m aiemmin ja ryhmittäytyminen pyörätaskuun
• Pyörätien loppuun merkitty luiskattu reunakivi on tarpeeton haitta. Reunakivien lusikaukset eivät juuri koskaan ole niin hyviä ettei niihin tarvitsisi kapearenkaisella pyörällä hidastaa. Jos pyöräilijä on jatkamassa autojen mukana ajorataa pohjoiseen, tässä kohti pitäisi jo kiihdyttää autovirran vauhtiin.
• Pyörätietä olisi myös hyvä jatkaa mahdollisimman pikaisesti Aleksin yli pohjoiseen. Lyhyet yhden korttelin pätkäpyörätiet aiheuttavat usein enemmän haittaa kuin hyötyä pyöräilijöille.

Yleisesti risteykset pitäisi joko rakentaa niin, että pyöeräilijät ryhmittyvät autojen mukana, eli pyörätie laskeutuu -kaistaksi hyvissä ajoin ja käytetään pyörätaskuja, tai sitten johdonmukaisesti pyöräilijät kulkevat suojateiden vieressä pyörätien jatkeita. Sekamallit ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia. Pääsääntöisesti autojen sekaan ryhmittyminen on parempi ratkaisu, mutta Manskulla erilliset pyörätien jatkeet voivat olla perusteltuja liikennemäärien takia.

Edit: lisäsin huomion reunakivistä

Edit2: Jarin esittämiä huomioita lisätty.

Rakennusvirastolla on parhaillaan nähtävillä Ruoholahdenkadun ja Malminrinteen rakennussuunnitelmat. Käytännössä kyse on ratikkalinja 9:n vetämisestä Jätkänsaareen, mutta samalla tehdään myös uusia pätkiä pyöräteitä ja -kaistoja.

Ruoholahdenkatu on jo nyt merkittävimpiä pyöräreittejä Ruoholahdesta keskustan suuntaan. Kunhan Mechelininkadun alikulku valmistuu joskus (2012? Kaunko voi yhtä siltaa rakentaa?), sen suosio tulee kasvamaan. Bulevardin pyörätiet ovat lähes käyttökelvottomia, ja vaikka satamaradan kuiluun tuleekin pyörätie, ei se ole hyvä reitti Kamppiin tai läntiseen keskustaan (Pohjoisemmas mennessä toki erinomainen). Reitille on siis kysyntää, katsotaanpa toteutusta.

Kuva 1: Ruoholahdenkadun pyöräreitti

Ruoholahdenkadun länsipäässä ei ole juuri lainkaan autoliikennettä, joten yhteinen katu kaikelle liikenteelle lienee hyvä ratkaisu. Ensimmäinen ongelmakohta tulee Ruoholahdenkadun-Porkkalankadun risteyksessä. Pyöräilijän olisi ilemisesti tarkoitus tehdä kaksi 90-asteen mutkaa heti peräkkäin ylittäen samalla ratikkakiskot kahdesti (kuva 2). Ei ole vaikea arvata, että käytännössä kaikki tulevat kulkemaan kiskojen viertä. Koska pyöräilijän nopeus lienee tuossa suurempi kuin ratikan, ei suurta turvariskiä pitäisi olla.

Kuva 2: Ruoholahdenkadun, Porkkalankadun ja Hietalahdenkadun risteysalue. Lännestä (vasemmallta) Ruoholahdenkadulta tuleva pyöräilijä joutuu ensin kääntymään jyrkästi vasemmalle kiskojen yli, sitten jyrkästi oikealle, taas ylittämään kiskot ja lopuksi odottamaan kahdet valot peräkkäin.

Seuraavaksi tulee Hietalahdenkadun risteys, jossa sitten pitää ylittää kaksi katua peräkkäin. Ilmeisesti tarkoitus on odottaa joka kerta koko liikennevalokierto (kuva 2). 200 metrin jälkeen saakin sitten taas vaihtaa takaisin Ruoholahdenkadun eteläreunalle Lapinlahdenkadun risteyksessä (kuva 3). Järkevin ja ylivoimaisesti nopein polkureitti kulkee siis kadulla autojen seassa. Se voi olla myös turvallisinta: pyörätiellä joutuu menemään suoraan parkkiluolan suuaukon edestä, mistä voi tulla yllätysautoja.

Albertinkadun risteyksessä onkin sitten suunnitelman mielenkiintoisin yksityiskohta: liikenneympyrä, jossa on pyöräkaistat (kuva 3). Ympyrän ulkoreunaa kulkeva kaista on taatusti parempi kuin Runeberginkadun epäonnistuneet ympyrät, mutta hiukan opettelemista siinä voi olla tielläliikkujilla. Luulen, että fiksuinta on ajaa autojen keskellä: rinnalle ajava auto on ympyrässä riski, kun se voi koska vaan kääntyä varoittamatta oikealle. Ympyrän länsipäähän on laitettu häiritseviä parin metrin pyörätiepätkiä, jotka pakottavat pomppimaan edestakaisin (jos niitä käyttää)

Kuva 3: Vasemmassa reunassa Albertinkadun, Lapinlahdenkadun ja Malminrinteen liikenneympyrä. Ylävasemmalle jatkuu Ruoholahdenkatu, jossa siis vain pyörätie pohjoisreunalla. Keskellä Malminrinteen pyöräkaistat

Malminrinteessä on hyvän näköiset pyöräkaistat ja Malminkadun kohdalla taas samanlainen pyöräkaistaympyrä. Kampintorin joutuu ohittamaan ratikkakaistaa, mutta jos henkilöautot eivät siitä mene, ongelmia tuskin tulee. Korkeintaan joutuu joskus odottamaan pysäkillä olevan ratikan perässä, kun toinen tulee vastaan.

Summa summarum: suunnitelma kyllä parantaa tämänhetkistä tilannetta, mutta enemmänkin voisi tehdä.  Jos toteutus perustuu tähän suunnitelmaan, suurin osa matkasta on syytä edelleen ajaa autojen seassa, koska pyöräreitti on liian epäkäytännöllinen. Erityisesti Ruoholahdenkadulle pitäisi laittaa pyöräkaistat eikä -tietä (joka menee vain pohjoisreunaa). Lisäksi Porkkalankadun ja Hietalahdenkadun risteysaluetta pitäisi vielä vähän miettiä. Kommentointiaikaa on vielä maanantaihin asti, yhetystiedot rakennusviraston sivuilla.

Facebookin kunnolliset pyörätiet Helsinkiin -ryhmällä on jo yli 1000 jäsentä. Facebookin ryhmävaikuttamiselle on naureskeltu usein, mutta näin pyöräily saa ainakin näkyvyyttä portaalissa, ja ryhmän sivuilla on keskustelua niin ulkomaan kokemuksista kuin Fillarikanavastakin. Hienoa!

Tässä on kuva ratkaisusta, jollaista olen joskus haveillut Helsingin yksisuuntaisille kaduille, kuten Albertinkadulle. Pyörätie, joka olisi katutasossa parkkeerattujen autojen ja jalkakäytävän välissä.

Albertin kadulle tämä sopisi mielestäni erinomasisesti, sillä nykyisinkään kadun leveys ei riitä kunnolla kahden kaistan rinnakkaiseen autoliikenteeseen. Pyörätien sijoittamisen jälkeen katu kapenisi selkeästi yksikaistaiseksi yhdensuuntaiseksi kaduksi ja vaaralliset kaasutteluohittelut loppuisivat.

Kuva on New Yorkin Grand Streetin suunnitelmasta, Kannattaa katsoa erityisesti PDF-muotoinen suunnitelmadokumentti, jossa suunnitteluratkaisun perustelut ja Köpiksen malli esitellään selkeästi.

Yllä havainnekuva Pasilan katusuunnitelmasta Messukeskuksen liepeille.

Rakennusviraston nettisivuilta Ajankohtaista osiosta löytää (jos muistaa käydä katsomassa) tiedotteita nähtävillä olevista katusuunnitelmista, joihin saa halutessaan jättää muistutuksia.

Usein suunnitelmissa on mukana pyörätie tavalla tai toisella. Vallitseva trendi pyöräteiden toteuttamisessa tuntuu olevan tehdä sitä samaa kuin ennekin. On hyvä, että kevyen liikenteen verkostoa parannetaan kohde kohteelta. Negatiivisena puolena tässä vanhassa mallissa on, että liian usein katusuunnittelun avulla usutetaan jalankulkijat ja pyöräilijät toistensa tielle ja sitä myöten kurkkuun kiinni. Pienillä muutoksilla katusuunnittelussa voitaisiin saavuttaa näiden kahden ekologisen liikennemuodon edustajat sopuun.

Päätin kokeilla, mikä vaikutus tällaisella virallisella muistutuksella on ja lähetin allaolevan tekstin rakennusviraston kirjaamoon viimeisellä minuutilla.

Muistutus Pasilan katusuunnitelmasta
Rautatieläisenkatu välillä Ratapihantie–Ratamestarinkatu

Rautatieläisenkadun katusuunnitelma on onnistunut, sillä kevyen liikenteen väylän leventämiselle on ahtaassa paikassa tarvetta. Erityisen onnistunutta suunnitelmassa on, että pyörätie ja jalkakäytävä on erotettu toisistaan selkeästi eri materiaaleilla: “rakennettava ajorata ja pyörätie asfaltoidaan, jalkakäytävä kivetään”. Tätä pitäisi Helsingissä suosia muuallakin!

Korkeusero jalkakäytävän ja pyörätien välille

Voisitteko jatkosuunnittelussa harkita jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden erottamista toisistaan materiaalin lisäksi myös lievällä korkeuserolla? Jos pyörätie ja erotuskaista olisivat jalkakäytävää aivan hieman matalammalla tasolla (kuten esimerkiksi Kisahallin takana Stadionilta Töölönlahdelle kulkevalla osuudella, missä pyörätie on muutamia senttimetrejä alempana kuin jalkakäytävä), jalankulkijat havaitsisivat pyörätien myös messujen yhteydessä syntyvissä jalankulkuruuhkissa. Korkeusero tulisi luonnollisesti suunnitella esteettömyysnäkökohdat huomioiden.

Korkeuseron merkittävin vaikutus olisi pyöräilyn sujuvuuden parantaminen, sillä ajoittain pyörätielle epähuomiossa päätyvät jalankulkijat ovat pyöräilyliikenteen sujuvuutta Helsingissä ja erityisesti tällä kohtaa messujen yhteydessä suuresti haittaava tekijä. Samalla korkeusero parantaisi sekä jalankulkijoiden että pyöräilijöiden turvallisuutta selkeyttämällä kevyen liikenteen väylien jakoa.

Erotuskaistan sijoittaminen pyörätien ja jalkakäytävän väliin

Pyöräilyn sujuvuuden ja pyöräilyn sekä jalankulun turvallisuuden kannalta paras vaihtoehto on erottaa pyörätie ja jalkakäytävä toisistaan erotuskaistalla, joka havainnekuvassa oli sijoitettu pyörätien ja ajoradan väliin. Pyörätien erottamiseen ajoradasta riittää graniittinen reunakivi ja korkeusero.

Katutilan tehokkaampi hyödyntäminen välillä Ratapihantie-Messuaukio

Jopa metrin levyinen erotuskaista ajoradan ja pyörätien välillä vaikuttaa yläkanttiin arvioidulta välillä Ratapihantie-Messuaukio. Erotuskaista on luonnollisesti erittäin tarpeellinen ja hyvin perusteltu taksien odotusalueilla, mutta muilla osin katua pyörätietä voisi leventää ajorataan asti tai vähintäänkin niin lähelle sitä kuin mahdollista. Tämä tekisi mahdolliseksi myös jalkakäytävän leventämisen vielä suunniteltua enemmän!

Välillä Ratapihantie-Messuaukio jalankulkuliikenne Pasilan asemalle on kaikkein vilkkainta, ajoittain messujen yhteydessä ruuhkaistakin. Erotuskaistan ei tarvinne olla koko kadun pituudelta yhtä leveä, vaikka se olisikin esteettisesti miellyttävä ratkaisu, sillä asiaa pitäisi mieluiten tutkailla tarkoituksenmukaisuuden, sujuvuuden ja turvallisuuden näkökulmista.

Pyöräilijän näkökulmasta katsottuna erotuskaista on rajallisen katutilan haaskausta erittäin kapealla väylällä, jolla messujen yhteydessä kulkee valtavia määriä jalankulkijoita. Pyörätien sijoittaminen jalkakäytävän ja ylimitoitetun erotuskaistan väliin luo jalankulijoille helposti vaikutelman, ettei pyörätie olekaan pyörätie, vaan ikään kuin jalkakäytävä jatkuisi ajoradan reunaan asti. Tätä tapahtuu Pasilan aseman lähellä jatkuvasti, mikä aiheuttaa huomattavia vaaratilanteita.

Liikenneturvallisuudesta

Pyöräilijän ja jalankulkijan päätyminen samalle väylälle on merkittävä liikenneturvallisuutta uhkaava tilanne. Useiden jalankulkijoiden yhtäaikainen päätyminen pyörätielle on arkipäivää Pasilan aseman ja Messukeskuksen lähistöllä, varsinkin messuaikaan. Siksi jalkakäytävän ja pyörätien erottaminen toisistaan pienellä korkeuserolla olisi toivottavaa.

Pyöräilijöiden luvatonta jalkakäytävien käyttämistä pyöräväylinä pitäisi estää Helsingissä parantamalla pyöräreittejä niin kattaviksi ja laadukkaiksi, että pyöräilystä jalkakäytävällä tulisi vielä nykyistäkin paheksuttavampaa. Yksi keino tähän on juuri lievän korkeuseron rakentaminen jalkakäytävän ja pyörätien välille, sillä pyöräteillä kävelemiseen on suhtauduttava samalla asenteella kuin jalkakäytävillä pyöräilyyn.

Kevyen liikenteen turvallisuus taataan parhaiten hillitsemällä autoilijoiden ajonopeuksia, ei rakentamalla eristealueita, jotka saattavat jopa kannustaa autoilijoita olemaan varomatta pyöräilijöitä, jotka vaikuttavat olevan erotuskaistan takana näennäisesti “turvassa” autoilta. Lisäksi pyörätien ja ajoradan välillä oleva leveä erotuskaista on omiaan hälventämään pyörätien ja jalkakäytävän eroa jalankulkijoiden silmissä, eikä sellaisia pitäisi rakentaa metrin levyisinä kuin sellaisiin paikkoihin, joissa niistä on todellista hyötyä, kuten taksien, bussien ja raitiovaunujen odotusalueiden ohi kulkevilen pyöräteiden yhteyteen. Muualla niitä ei välttämättä tarvita lainkaan, tai niiden pitäisi olla korkeintaan muutaman kymmenen sentin levyisiä.

Ystävällisin terveisin
Antti Poikola
antti.poikola [at] tkk.fi
044 337 5439