Helsingin Kaupunkifillari

Pyörätasku on pyöräilijöille valo-ohjatuissa risteyksissä moottoriajoneuvojen eteen varattu odotustila.

Pyörätasku mahdollistaa pyöräilijän turvallisen pysähtymisen liikennevaloihin ennen pysähtyviä moottoriajoneuvoja. Pyörätaskut tekevät pyöräilystä sujuvampaa ja risteyksissä ajamisesta turvallisempaa, kun pyöräilijät odottavat valojen vaihtumista selkeästi autoilijoiden näkökentässä.

Valtioneuvosto antoi pyörätaskut mahdollistavan tieliikenneasetuksen muutoksen 23.6.2010 ja se astui voimaan kaksi viikkoa sitten, 1.7.2010. Ensimmäiset taskut tulevat Arkadiankadulle, Mechelininkadun liittymään.

Pyörätasku on erinomaisen tehokas tapa käyttää resursseja: tasku koostuu yksinkertaisimmillaan pelkästä maalista. Valkoinen maali maksaa vain murto-osan siitä, mitä erillisten asfalttitöiden tekeminen. Esimerkiksi Brysselissä urakoitiin yhtenä ainoana kesänä useita satoja risteyksiä kuntoon.

Jotta Helsinkiin saataisiin Brysselin tapaan laajempi ohjelmallinen “taskuprojekti”, sellaisen toteuttamiseksi tarvitaan näkemystä siitä, mihin taskuja pitäisi saada. Perustettakoon sellaisen käynnistämiseksi Kaupunkifillarin wikiin oma sivunsa. Ehdotuksia voi tehdä yksinkertaisesti myös kommentoimalla tätä kirjoitusta. Ehdotukset kootaan yhteen ja toimitetaan kokonaisuutena Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoon.

Ei muuta kuin ehdotuksia tekemään!

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden erottamiseksi Hesperian puiston rantareitin varrella on siis syytä pohtia tehokkaita erotusmenetelmiä. Lohkopintaisen nupukiveysraitaratkaisun rinnalla (eli sen lisäksi) sellaisia voisivat olla esimerkiksi seuraavat toimenpiteet:

• pyörätien toteuttaminen värillisellä asfaltilla, kuten mm. Hyväntoivonpuistossa (ottamatta kantaa värin valintaan)

• vaihtoehto värilliselle asfaltille olisi pyörätien toteuttaminen eri materiaalista kuin jalkakäytävä; Belgiassa ja Hollannissa käytetään mm. betonia (kuvan reitti on tarkoitettu vain pyöräilijöille)

• riippumatta edellisistä toisilleen vaihtoehtoisista materiaaliseikoista pyörätie on syytä jakaa valkealla katkoviivalla ajosuuntien erottamiseksi, kuten keväällä 2010 uudistettava Helsingin pyöräväylien suunnitteluohjeistus tullee neuvomaan ja kuten Ruotsissa ja Tanskassa toimitaan

• valkoisen keskiviivan kummallekin puolelle pyörätietä ja siitä nupukiveysraidalla erotetulle jalkakäytävälle on syytä maalata pyörätien ja jalkakäytävän käytöstä ohjeistavat symbolit riittävän tihein välein

• pyörätien ajosuunta tulisi merkitä katkoviivan molemmille puolille ajosuuntaan maalatulla pyöräsymbolilla sekä erityisesti ajosuuntaan osoittavalla nuolella

• jalkakäytävä ja pyörätie on tien pintaan maalattujen symbolien lisäksi syytä merkitä riittävän tihein välein liikennemerkeillä

• liikennemerkkien sijoittelussa on huomioitava, kenelle niiden viesti on suunnattu: Helsingissä käytetään yleisesti jopa 3,5 metriä korkeita liikennemerkkitolppia, koska ne on optimoitu bussien ja rekkojen kuljettajien näkökentän mukaan; Hesperian puistoon olisi syytä tuoda liikennemerkkitolppia, jotka on optimoitu keskipituisen jalankulkijan havaintokentän mukaan (lapset huomioiden); ohessa esimerkki Brysselistä

Näitä toimenpiteitä tultaneen näkemään Helsingissä pyöräväylien uusien suunnitteluohjeiden valmistuttua yleisesti muuallakin. Koska Hesperian puisto ajoittunee kuitenkin ennen kesäkuuta 2010, jolloin ohjeiden pitäisi olla valmiit, tässä esitettyjä ehdotuksia voisi olla paikallaan harkita vakavasti hyvänä pilottihankkeena sekä pyöräilyn että jalankulun edellytysten parantamiseksi.

Toivottavasti kommenteista olisi pikemminkin apua kuin haittaa jatkosuunnittelua varten.

Töölönlahden rannassa sijaitseva Hesperian puisto peruskorjataan. Tavoitteena on avoin, valoisa ja viihtyisä kaupunkipuisto. Samalla puistokäytäviä linjataan osittain uudelleen.

Puiston rantaraittia muutetaan nykyistä kaarevammaksi ja kävelytien viereen rakennetaan lenkkeilyyn tarkoitettu sorapiennar. Rantaraittia siirretään enimmillään noin kolme metriä kauemmaksi rannasta ja levennetään 7,6-metriseksi (3 m + 0,45 m + 3 m + 0,15 m + 1 m).

Rantaraitin nykyiset graniittipaadet on tarkoitus poistaa. Tätä on perusteltu erityisesti näkövammaisten huomioimisella, mikä on kannatettavaa. Samalla on kuitenkin pidettävä tarkasti huolta, ettei heikennetä pyöräilyn edellytyksiä. Hesperian puiston ranta on osa Helsingin seudullista pääpyörätieverkkoa ja eräs kaupungin vilkkaimmista pyöräväylistä.

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden selkeä erottelu toisistaan on tärkeimpiä pyöräväylien laatuun ja sujuvuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota erityisesti “erotelluilla” kevyen liikenteen väylillä, eli pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden jakamilla väylillä, joilla eri liikennemuodot on erotettu toisistaan usein pelkällä nupukiviraidalla.

Esimerkiksi Baana-ratakuilun yhteydessä kaupunkisuunnitteluvirasto on painottanut, että

“pyöräilyn ja jalankulun erottaminen pääsääntöisesti omille väylille on edellytys turvalliselle kevyen liikenteen reitille.”

Kaupunkisuunnittelulautakunta puolestaan esitti Baanan yhteydessä, että

“jatkosuunnittelussa varmistetaan pyöräilyn ja jalankulun turvallisuus ja häiriöttömyys koko reitin osalta.”

Hesperian puiston rantareitin osalta on syytä noudattaa samoja periaatteita.

Alkuperäisessä suunnitelmassa jalankulku ja pyöräily oli eroteltu kolmen kiven levyisellä lohkopintaisella nupukiveysraidalla. Suunniteltu erotusratkaisu on ilmiselvästi riittämätön. Jotta sekä jalankulkijat että pyöräilijät voivat kulkea rantareitillä häiriöttömästi, sekä jalankulkijat että pyöräilijät on ohjattava pysymään omalla puolellaan väylää.

Klikkaa kuvaa, niin näet, mistä kiikastaa!

Helsingin jalkakäytävillä ja pyöräteillä liukkaudentorjunnassa käyttämä teräväsärmäinen murskattu sepeli puhuttaa laajalti. Syynä on, että murskatusta kivestä koneella tehty sepeli rikkoo polkupyörien renkaita. Asia on ollut pitkään esillä mm. Fillarifoorumissa, Facebookissa, Helsingin Sanomissa ja viime torstaina TV2:n uutislähetyksessäkin.

Ongelma ei koske vain muutamia marginaalipyöräilijöitä, vaan tasaisesti melko lailla kaikkia talvipyöräilijöitä. Siihen on alettava etsiä ratkaisuja. Koska on turha lähteä merta edemmäs kalaan, katsotaanpa naapurikaupunkiimme Vantaalle.

Vantaalla vaihdettiin vuosi sitten pelkän murskatun sepelin levittämisestä käytäntöön, jossa vain ajoratoja pidetään talvisin kunnossa sepelillä ja jalkakäytäville ja pyöräteille levitetään pestyä luonnonsoraa.

Soran ongelma on ennen muuta pölyäminen. Soran toinen ongelma on saatavuus. Jos Vantaan lisäksi muutkin pääkaupunkiseudun kunnat alkaisivat laajamittaisesti käyttää soraa, sen saatavuus heikentyisi.

Sepelin ongelma on, että murskattuna teräväreunaisena kivenä se rikkoo pyörien renkaita. Ongelma syntyy, kun sepeli lepää paljaan asfaltin päällä nykyisinä syksyn ja talven välisinä leutoina aikoina. Mikäli väylillä olisi lunta tien ja sepelin välissä, sepeliongelma pienenisi, koska kivet eivät tarttuisi renkaisiin yhtä helposti.

Toinen tapa ratkaista ongelma olisi puhdistaa väylä osittain tai kokonaan leutoina ajanjaksoina. Vantaalla keskeisimmillä pyöräväylillä toimitaan näin sen lisäksi, että siellä käytetään sepelin sijasta soraa. Helsingissä ei.

Helsingissä olisikin mahdollista ratkaista osa sepeliongelmasta määrittelemällä kaupungin rakentamispalvelun ja rakennusviraston väliseen palvelusopimukseen keskeisten pyöräväylien osittainen tai kokonainen harjaus osana talvikunnossapidon palvelutasoa. Näin olisi syytä toimia ainakin loppusyksyn välikaudella.

Petri Sipilä kertoo Helsingin polkupyöräilijät ry:n blogissa sattumuksesta kadulla, joka selvittää pitkälti, miksi kaupungin pysäköinnivalvojat eivät puutu autojen pysäköintiin ja pysäyttämiseen pyöräteillä ja jalkakäytävillä, vaikka sitä tapahtuu päivittäin ympäri kaupunkia.

Jos pysäköinnivalvojien laintuntemukseen ei kuulu tieto, että pyöräteille ja jalkakäytäville ei saa pysäköidä, heidän toimintaansa valvovan yleisten töiden lautakunnan on puututtava asiaan ja edellytettävä, että lain sisältö ja tarkoitus tehdään jokaiselle pysäköinnivalvojana työskentelevälle henkilölle täysin selväksi.

Pysäköinninvalvonnan tehtävä on huolehtia liikenteen sujuvuudesta. Käytännön elämässä pysäköinninvalvonta tuntuu unohtavan, että liikenne tarkoittaa myös pyöräilyä ja jalankulkua. Vai miltä näyttää?

Tieliikennelain 27 §:n 3. momentin mukaan pysäyttäminen ja pysäköinti on kielletty jalkakäytävällä, suojatiellä ja pyörätiellä sekä viiden metrin matkalla ennen suojatietä tai risteävää pyörätietä.

“Ajoneuvoa ei saa pysäyttää eikä pysäköidä sellaiseen paikkaan eikä siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai että liikenne tarpeettomasti estyy tai häiriytyy.”

Lain mukaan ajoneuvon “saa erityistä varovaisuutta noudattaen pysäyttää lyhyeksi ajaksi jalkakäytävälle ja pyörätielle ajoneuvoon nousemista, siitä poistumista, sen kuormaamista tai kuorman purkamista varten, milloin läheisyydessä ei ole käytettävissä muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa ja pysäyttämiseen on pakottavia syitä.

Pysäytetty ajoneuvo ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä ja pyörätiellä kulkemista. Kuljettajan on tällöin pysyteltävä ajoneuvonsa läheisyydessä ja tarvittaessa siirrettävä ajoneuvo paikkaan, jossa se ei häiritse muuta liikennettä.”

Lisäksi Helsingin kaduille on merkittävä riittävästi lastauspaikkoja liikkeisiin ja ravintoloihin tavaraa toimittavien autojen lastaamista varten. Tavarantoimittajat eivät suinkaan tuki pyöräteitä ja jalkakäytäviä ilkeyttään, vaan siksi, ettei kaupunkimme ole mieltänyt lastaamiseen tarvittavien paikkojen välttämättömyyttä.