Helsingin Kaupunkifillari

Yli tuhat pyöräilijää kerääntyi 24. kesäkuuta Kööpenhaminassa yhteen nauttimaan kaupungista, joka todella rakastaa pyöräilijöitä. Bändi soitti, aurinko paistoi ja ihmisillä oli hauskaa. Ikimuistoista!

The 2010 Copenhagen Cycle Parade from tulenheimo on Vimeo.

Kaivokadulla kesäkuusta 2009 lähtien käynnistämistään odetellut pyörälaskuri käynnistettiin tänä aamuna. Kello 09:00 laskurin oli ohittanut 41 pyöräilijää. Pitkä odotus palkittiin, ja nyt laitetta päästään hyödyntämään kevään alusta lähtien. Pyörälaskurit ovat tuttu näky pyöräilykaupungeissa ympäri Eurooppaa – hienoa, että nyt myös Helsinki sai ensimmäisen laitteensa kuntoon.

Päivien pimetessä on aika alkaa pohtia tulevan vuoden toimintaa. Ohessa alustava hahmotelma niistä vaikuttamisen pääkohteista, joihin pyöräilyn edistämiseksi pitää ensi vuonna erityisesti panostaa. Listaa saa jatkaa kommenteilla.

Ajattelun muutos

• ”Kevyen liikenteen” terminologian haastaminen.

• Keskustelun fokus: pois hyvin hedelmättömästä, pääasiassa kypäränkäyttöön liittyvästä keskustelusta – kohti hyötypyöräilyn edellytysten parantamiseen tähtäävien asioiden esilletuontia.

• Mielikuvan muuttaminen: pyöräily on ensisijaisesti liikennemuoto ja vasta toissijaisesti liikuntaa tai vapaa-ajan harrastustoimintaa.

Konkreettiset toimet

• Joukkoliikenteen ja pyöräilyn kumppanuuden vahvistaminen (kohteina HKL, HSL, VR).

• Kaupunkipyöräjärjestelmän potentiaalisten miinojen purkaminen.

• Pyöräilyn tekeminen näkyväksi kaupunkikuvassa: pyörätaskut, pienoisliikennemerkit, uusien suunnitteluohjeiden soveltaminen jne.

• Kansallisen pyöräilyliiton perustaminen.

• Yhteistyön tiivistäminen aktiivisten pyöräilijöiden kesken esimerkiksi “fillariklubia” tai “fillarifoorumia” järjestämällä.

• Yhteistyön käynnistäminen muiden puolueiden pyöräilyihmisten kanssa esimerkiksi järjestämällä tapaamisia.

• Osallistuminen Velo-city 2010 -konferenssiin mahdollisimman laajalla Suomen delegaatiolla.

• Pääkaupunkiseudun yhtenäinen pyöräilyn valtaväyläverkostohanke (kohteina Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, Uudenmaan maakuntahallitus, Tiehallinto).

• Raideliikenteen investointipäätöksiin vaikuttaminen kaikilta osin, jotka liittyvät esimerkiksi pyörien kuljettamiseen  joukkoliikennevälineissä (asialistalla niin junat kuin raitiovaunutkin).

• Pyöräväylien talvikunnossapidon parantaminen (kohteina HKR ja valtuuston 2011 budjettikeskustelut).

• Mahdollisuus antaa palautetta liikennesuunnitelmista. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei edellytä palautemahdollisuutta liikennesuunnitelmista, vaikka kaavoista ja katusuunnitelmista kylläkin. Ongelma on, että pyöräilyn kannalta tärkeimmät päätökset tapahtuvat juuri liikennesuunnitelmien yhteydessä (kohteena KSV).

• Tietöiden haittojen vähentäminen. Keinoina pyöräilijöiden liikennetarpeiden huomiointi ja kiertoreittien pakollinen ja selkeä merkintä (kohteena HKR).

Kuva: Spacing Magazine

HS kirjoitti tänään valtuustoaloitteesta, jossa toivottiin pyöränkumien täyttöpisteitä Helsinkiin.  Uutiseen valittu näkökulma oli valitettavasti oletetun ilkivallan korostaminen: “Tällä hetkellä pumppauslaite on varastettu ja asemaan kuuluvan polkupyörälaskurin takaseinä revitty auki.”

Onko todella näin? Onko pumppauslaite oikeasti varastettu? Onko tästä tehty kenties rikosilmoitus? Onko polkupyörälaskurin takaseinä tällä hetkellä revitty auki?

Tiedän, että laskurin takakansi oli auki noin kuukausi sitten, koska itse soitin asiasta kolme kertaa kaupunkisuunnitteluvirastoon – mutta ajan paikan ohi joka päivä töihin ja takaisin, eikä laite ole ollut muulloin minkään muun häiriön uhri kuin sen, ettei sitä ole asennettu toimimaan oikein. Tosin laite toimi alkukesästä yhtenä Helsingin kalleimmista kelloista, sillä se näytti Tanskan aikaa sen sijaan, että se olisi laskenut pyöräilijöitä.

Pumpun osalta olen saanut kuulla niin monta versiota puuttuvien osien katoamisesta, että alan epäillä, että joko niitä ei ole koskaan toimitettu Suomeen asti tai sitten kaupungin Rakentamispalvelu (RakPa) on yksinkertaisesti hävittänyt ne.

Sekä pumpun että laskurin osalta tilanne on se, ettei lausuntopohjassa väitettyjä “kokemuksia” laitteiden käytöstä ole voitu kerätä vielä lainkaan. Niitä voidaan alkaa kerätä vasta, kun laitteet saadaan ensin toimimaan.

Tärkeintä on, että laitteet vihdoin ja viimein pannaan kuntoon. Tyhjänpanttina seisovat kalliit laitteet eivät anna kaupungin toiminnasta erityisen mairittelevaa kuvaa.

Koska laitteiden kuntoon saattaminen tuntuu kestävän RakPalta aivan uskomattoman kauan (ne ovat seisseet käyttökelvottomina kesäkuun alusta lähtien), on HKR:n syytä patistaa ystävällisesti mutta päättäväisesti RakPaa hoitamaan asian viipymättä kuntoon.

Lisäksi, koska media kierrättää samoja juttuja yhä uudelleen, toivoisin, että HKR oikaisisi HS:lle väärät tiedot.

Rotterdamin kaupungin asiantuntijat ovat tehneet vertaisarvioinnin Helsingin kaupunkin ympäristöpolitiikasta. Se on luettavissa Helsingin Ympäristökeskuksen julkaisuna myös netissä.

Pyöräilyyn liittyvä luku löytyy sivulta 18. Tässä se suomennettuna:

Käytössä olevat resurssit ja noudatetut keinot tuskin riittävät, jotta tavoite pyöräilyn kulkutapaosuuden kaksinkertaistamiseksi 6:sta prosentista 12:een vuoteen 2015 mennessä täyttyisi. Lisäksi päämäärä ei ole kovinkaan kunnianhimoinen ottaen huomioon, miten tärkeää on vähentää sekä päästöjä että melua ja parantaa ihmisten terveyttä.

Helsingissä on huomionarvoisia hankkeita uusien pyöräväylien toteuttamiseksi, kuten esimerkiksi vanhan satamaradan ottaminen uuteen käyttöön pyörätienä ja suunnitellut yhteydet vanhoille satama-alueille rakennettaville uusille asuinalueille.

Vaikka Helsingissä jotkut pyöräreitit on esimerkiksi valaistu, kaupungissa olisi mahdollista parantaa pyöräväyliä merkittävästi mm. materiaalilaadun, suunnittelun ja kunnossapidon keinoin.

Pyöräteiden uusi tavoiteverkkosuunnitelma on laajuudeltaan hyvin vaatimaton ja on epätodennäköistä, että se olisi riittävä kimmoke rohkaisemaan ihmisiä muuttamaan henkilökohtaista kulkutapavalintojaan, mikä on pyöräilyn suosion kasvun edellytys.

Helsingistä ei löytynyt merkkejä siitä, että kaupungissa pidettäisiin tärkeysjärjestyksen kärjessä sellaisen kattavan pyöräreittien verkoston luomista, joka soisi ihmisille mahdollisuuden kulkea niin työ-, kauppa- kuin vapaa-ajan matkansa polkupyörällä.

Kaupungissa ei ole pyöräväyliä, joiden kunnossapito olisi priorisoitu työmatkaliikennettä palvelevaan tärkeimpään hoitoluokkaan nopean aurauksen jne. suorittamiseksi.

Kalasataman ja Jätkäsaaren uusien asuinalueiden suunnittelussa pyöräyhteyksille ei ole annettu samaa asemaa kuin julkisen liikenteen reiteille ja autoteille.

Vaikka Helsingissä onkin painettu suuria määriä pyöräilykarttoja, pyöräilyyn liittyvien karttojen, esitteiden, julisteiden, mainoskampanjoiden ja mediahuomion tehokkuutta, laatua, määrää ja kattavuutta voitaisiin olennaisesti parantaa nostamalla se monien muiden suurten eurooppalaisten kaupunkien kanssa samalle tasolle.

Henkilöstöresurssit ovat riittämättömiä, jotta niillä kyettäisiin vakuuttamaan portinvartijaryhmiä pyöräilyn merkityksestä, tai jotta niillä voitaisiin kattavasti arvioida ja kommentoida liikenne-, katu- ja kaavasuunnitelmia [pyöräilyn näkökulmasta luonnosvaiheessa].

Vaikka joillain virastoilla on virkamiehille kokouksissa käyntiin tarkoitettuja polkupyöriä, kaikilla virastoilla (tai Helsingin Energialla ja Helsingin Vedellä) ei ole tällaisia pyöriä.

Vaikka Helsingin kaupungilla on käytössään taloudellisia porkkanoita, joilla kannustetaan työntekijöitä käyttämään polkupyörää työmatkoilla, nämä ovat terveysvirastoa lukuun ottamatta vähäisessä käytössä.

Käännös, korostukset ja kappalejako: Martti Tulenheimo.