Helsingin Kaupunkifillari

Koirasaarentien katusuunnitelma esiteltiin keskiviikkona 9.12. Tahvonlahden ala-asteella. Suunnitelmaan voi tutustua 7.–18.12. Rakennusviraston verkkosivuilla.

Koirasaarentiestä tulee Laajasalon lounaisosaan nousevan Kruunuvuorenrannan bulevardimainen kokoojakatu. Kadun keskelle sijoitetaan busseja ja raitiotietä varten joukkoliikennekaistat, jotka erotetaan ajoradoista viherkaistoilla ja puuistutuksilla.

Pyöräilijöiden kannalta suunnitelma on erittäin kiinnostava, sillä se on ensimmäisiä Helsingin uuden pyöräilypoliittisen linjan pohjalta laadittuja katuja. Uusien asuinalueiden kokoojakaduille pyöräilijöille tulee molemmille reunoille omat yksisuuntaiset kaistat.

Rakennusviraston mukaan “pyöräkaistat soveltuvat Koirasaarentielle erityisen hyvin, koska ajoradan reunassa ei ole kadunvarsipysäköintiä eikä bussipysäkkejä. Pysäkit sijoitetaan kadun keskiosalle.”

Huomionarvoista on myös, miten kiertoliittymät on suunniteltu: pyöräkaista kulkee kiertoliittymässäkin ajoradan reunassa, kuten on syytäkin. Kiertoliittymät, joiden jälkeen tulee vielä erillinen pyörätien risteys, epäonnistuvat, sillä liitymästä poistuva autoilija olettaa jo selvittäneensä tilanteen eikä huomioi pyöräilijää, joka liittyy liikenteeseen vasta autojen jälkeen. Tällöin käy helposti niin, ettei autoilija enää hoksaa varoa pyöräilijää.

Pyöräilijän kannalta kiertoliittymät ovat väärin suunniteltuina muutenkin ongelmallisia, sillä suunnittelussa unohtuu usein, etteivät polkupyörät taivu sen enempää 90 asteen käännöksiin kuin autotkaan. Pyöräilijöille optimoidut kääntökulmat ovat loivia, kuten muunkin liikenteen kannalta on järkevintä.

Suunnitelmaa voitaneen pitää pyöräilijän näkökulmasta muutoinkin erinomaisen onnistuneena. Se noudattaa niin mitoituksena kuin periaatteidensa puolesta eurooppalaisen liikennesuunnittelun standardeja. Riittäviä merkintöjä, kiveyksiä tms. muita huomiota herättäviä pintaelementtejä kannattanee harkita liittymissä, jotta taataan niin pyöräilijäiden kuin muidenkin liikenteessä mukana olevien turvallisuus.

Esimerkiksi Hopeakaivoksentien liittymän ylityspaikkojen toteuttamista lienee syytä pohtia korotettuina, jotta vältytään tilanteilta, joissa autoilijalta unohtuu hidastaminen ennen suojatietä.

Kadun rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2011. Mahdolliset palautteet 18.12. mennessä.

Pasi Mäenpää pohdiskelee Yhdyskuntasuunnittelu-lehden uunituoreessa blogissa kiinnostavasti tulevaisuuden globaalikaupungin haasteita. Sosiologiaan keskittyvässä artikkelissaan Mäenpää viittaa erääseen lempikaupunkiini, Göteborgiin, jonka shoppailukeskustan miljöötä hän kuvailee kulutuskeskeisyydessään sosiaalisesti aavikoituneeksi.

Jos Göteborgista toivoisi kuitenkin jotain tuotavan Helsinkiin, niin ehdottomasti kaupungin erinomaisen liikennejärjestelmän. Enkä tarkoita vain pohjoismaiden suurinta raitiotieverkkoa, vaan edistykselliseen liikennesuunnitteluun pohjautuvan, erittäin toimivan kokonaisratkaisun.

Göteborgin liikennejärjestelmä huomioi onnistuneesti jalankulkijat ja pyöräilijät.

Göteborgissa vain kokoojakadut ovat nopeita autoväyliä. Muut kadut ovat asuinkatuja, jotka on yhdistetty kokoojakatuverkostoon jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden asemaa priorisoiden. Joukkoliikenne kulkee omilla väylillään, jonka jakavat sekä raitiovaunut että bussit.

Kokoojakadut muodostavat Göteborgissa liikenteen runkoverkon, jossa autoliikenne etenee nopeasti – muualla kaupungissa autoliikenne on sopeutettu toimimaan jalankulun ja pyöräilyn ehdoilla. Göteborgin ratkaisu on suuntaviitta, kuinka 2000-luvulla kannattaisi ratkoa kaupunkien liikenneongelmia.

Silti autoliikennekin sujuu Göteborgissa sulavasti. Syy on, että kaupungissa liikennevaloja käytetään hyvin harkiten. Risteyksissä nopeudet on tavallisesti laskettu pieniksi kaventamalla liittymät tiimalasin keskiötä muistuttaviksi. Tällöin liikennevaloja ei tarvita kuin leveimpien väylien risteyksissä.

Käsittääkseni kiertoliittymät eivät ole saaneet Göteborgissa merkittävää asemaa suunnittelussa niihin liittyvien ongelmien vuoksi.

Göteborgissa pyöräilijän matka jatkuu kokoojakatujen varsilla keskeytyksettä.

Huomionarvoista on myös, että Göteborgissa sivukatujen liittymät kokoojakatuihin on toteutettu siten, että autot joutuvat yleensä ylittämään jalkakäytävän – sen sijaan, että jalankulkijat joutuisivat ylittämään sivukatua! Suojatiet on siis korotettu kulkemaan jalkakäytävän tasolle.

Mäenpää aloittaa kirjoituksensa siteeraamalla sanontaa, “mitä Ruotsissa tänään, sitä Suomessa viiden vuoden päästä.”

Liikennejärjestelmän osalta tämä olisikin hyvin toivottava kehityskulku. Göteborgin myönteistä esimerkkiä seuraamalla Helsingissä olisi mahdollista lisätä kaupunkimme viihtyisyyttä huomattavasti muuttamalla liikenneratkaisuja “takaisin” nykyistä paljon jalankulkijaystävällisemmiksi – samalla myös autoliikenteen hyötyessä uudistuksesta. Sana ‘takaisin’ siksi lainausmerkeissä, että Göteborgin liikennejärjestelmä on hyvin tulevaisuuteen suuntautunut.

“Pyöräilystä on puhuttu kauniisti 1960-luvulta lähtien, mutta suuret uudistukset ovat jääneet toteutumatta”, kirjoitti ystäväni minulle taannoin ja toivotti samalla optimistisesti tsemppiä tavoitteille parantaa pyöräilyn asemaa valtuustokaudella 2009-2012.

Mielessäni on vuoden 2009 aikana hahmottunut kolmikohtainen ohjelma, jolla pyöräilylle annetaan Helsingissä jatkossa nykyistä ratkaisevasti enemmän painoarvoa ja sen myötä voimavaroja. Vaikka ohjelma on kirkastunut itselleni ja monille kanssani päivittäin pyöräilyä edistäville ihmisille, on sitä syytä valottaa myös laajemmalle yleisölle.

• Ensimmäinen askel kohti parempia pyöräilyoloja on pyöräväylien suunnitteluohjeiden uusiminen ensi vuonna.

• Toinen askel on aluekohtaisen toimenpidesuunnitelman laatiminen. Siinä tullaan käyttämään apuna mm. Fillarikanavan kautta kaupunkilaisilta kerättyä palautetta yksityiskohtaisista ongelmakohdista katutasolla. Tämä työ käynnistyy limittäin suunnitteluohjeistuksen uusimisen kanssa.

• Kolmas ja ratkaiseva askel on Helsingin kaupunginvaltuuston strategiaohjelmaan pyöräilyprojektin nimissä kirjatun työryhmän käynnistäminen. Sen tehtäväksi tulee työ, jota nyt tekee vain yksi henkilö kaupunkisuunnitteluvirastossa. Projektilla taataan jatkossa, että pyöräily otetaan riittävästi huomioon kaikessa suunnittelussa ja päätöksenteossa, kuten esimerkiksi esteettömyys nykyään huomioidaan.

Toimenpiteistä ensimmäinen kirjattiin Helsingin vuoden 2010 budjettiin ja työtä käynnistellään parhaillaan kaupunkisuunnitteluvirastossa. Kaksi muuta askelta kirjattiin aloitteestani strategiaohjelma 2009-2012:een seuraavasti:

• Asetetaan pyöräilyprojekti
• ja sille toteutusohjelma pyöräilyn kaksinkertaistamisohjelman toteuttamiseksi.

Kun näitä kolmea strategista tavoitetta ryhdytään nyt panemaan toimeen, on tärkeää, että ne pysyvät kirkkaasti mielissä. Tavoitteiden toteutus on pystyttävä myös ajoittamaan oikeaan järjestykseen.

Kun perusasiat on saatu kuntoon, pyöräilyyn on alettava panostaa huomattavasti nykyistä enemmän rahaa.

Tavoite pyöräilyn kaksinkertaistamisesta Helsingissä 6:sta prosentista 12:een ei ole koskaan onnistunut, koska kyseessä on ollut pelkkä harras toive ilman selkeää toimenpidesuunnitelmaa ja konkreettisia tekoja. Nyt tavoitteen toimeenpano on viimein alkanut.

Pyöräväylien standardit kuntoon.

Pyöräilyn edistämisessä saavutettiin Helsingissä merkittävä läpimurto vuoden 2010 budjettineuvotteluissa. Budjettisopimukseen kirjattiin, että “pyöräilyn suunnitteluohjeisto uusitaan vuoden 2010 aikana.” Lauseen painoarvo on huomattavasti suurempi kuin asiaan vihkiytymätön arvaisi: pieneltä kuulostava detalji on tosiasiassa tärkeimpiä voittoja, joita pääkaupungissa on saavutettu pyöräilyn saralla vuosikymmeniin.

Pyöräilyn ongelmat ovat rakenteissa. Siksi rakenteita on muutettava, jotta pyöräilyn edellytykset saadaan Helsingissä kuntoon. Pyöräilyn keskeisin kompastuskivi on tähän asti ollut vanhentunut liikennesuunnittelufilosofia. Siihen perustuneiden suunnitteluohjeiden vuoksi pyöräilijät ja jalankulkijat on vuosikymmeniä ohjattu yhteisille väylille.

Pyöräily ja jalankulku ovat täysin eri nopeuksisia liikennemuotoja. Siksi niiden pakottamisesta samoille väylille on seurannut vain päättymätön konflikti. Samalla pyöräilijät on opetettu ajamaan jalkakäytävillä siellä, missä yhdistettyjä “kevyenliikenteen” väyliä ei ole. Ongelma on ymmärretty ympäri Eurooppaa jo pitkään. Suomi onkin viimeisiä maita, joissa vanhaa suunnitteluperinnettä yhä noudatetaan. Nyt tilanne saadaan onneksi viimein korjattua.

Kun ohjeisto ensi vuonna uusitaan, pyöräily ja jalankulku erotetaan Helsingissä käsitteellisesti toisistaan. Tämän ansiosta pyöräväylät suunnitellaan jatkossa kantakaupunkimaisilla alueilla siten, ettei pyöräilijöitä ja jalankulkijoita enää ohjata yhteisille väylille, vaan pyöräilijöille suunnitellaan liikennemuodon omat lähtökohdat huomioivat väylät. Tästä hyötyvät pyöräilijöiden lisäksi niin jalankulkijat kuin autoilijat ja joukkoliikenteenkin matkustajat.

Myös pyöräilyn status nousee Helsingissä. Budjettineuvotteluissa pyöräilyn määrärahoja korotettiin kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen verrattuna kahdella miljoonalla eurolla. Tämä tarkoittaa miljoonan euron lisäystä vuosien 2008 ja 2009 määrärahoista.

Olen jo useamman vuoden ajan ollut Yhdyskuntasuusuunnittelun seuran pasiivinen jäsen ja lähinnä nauttinut seuran loistavasta lehdestä. Viimeisimmän numeron yhteydessä postitettiin näytekappale uudesta Liikenne/Kaupunki -julkaisusta. Uuden lehden pääkirjoituksessa Kalle Toiskallio toteaa, että yhdyskuntasuunnittelu ja liikennesuunnittelu ovat Suomessa pysyneet valitettavan erillisinä toimintakenttinä, joilla on myös vahvoja paradigmaattisia eroja. Näitä eroja uusi lehti pyrkii kuromaan umpeen, mikä on varmasti Suomen kaupungeille hyväksi.

Ensisilmäykellä vaikuttaa, että uusi lehti on vähintään yhtä laadukas, kuin Yhdyskuntasuunnittelu, jonka kylkiäisenä se postitettiin. Kimmoke tähän blogipostaukseen löytyy lehden viimeisen sivun ilmoituksesta, jossa haetaan pyöräilyteeman artikkeleita seuraavaan numeroon. Olisin mieluusti linkittänyt alkuperäiseen, mutta en valitettavasti löytänyt vastaavaa ilmoitusta verkosta, joten kopioin sen tähän:

Liikenne/Kaupunki

Tarjoa 15.1.2010 mennessä laajempaa akateemista tai tiiviimpää keskusteluartikkelia kakkosnumeroon, jonka teemana on yhdyskuntasuunnittelun ja liikennesuunnittelun osatekijät, erityisesti pyöräily.

Liikenne-kaupunki tarjoaa julkaisukanavan vakiintuneita perustieteitä liikenteen tutkimukseen ja kehittämiseen soveltavien tieteenalojen tutkijoille ja suunnittelijoille. Soveltavia aloja ovat ainakin

liikennepsykologia
liikennetekniikka
ympäristönsuojelun näkökulma liikenteeseen
suunnittelumaantiede
logistiikka ja liikenteen taloustiede
liikkuessa käytettävä tietotekniikka ja sen käytettävyys
liikenteen sosiologia
kulttuurimaantieteellinen näkökulma liikenteeseen
liikenneoikeustiede
liikennelääketiede

Liikenne-kaupunki on kaikissa numeroissa tietoinen tutkimus- ja asiantuntija-ammattikuntien monitieteisyyden haasteista.

Toinen Liikenne/Kaupunki ilmestyy keväällä 2010