Helsingin Kaupunkifillari

Yli tuhat pyöräilijää kerääntyi 24. kesäkuuta Kööpenhaminassa yhteen nauttimaan kaupungista, joka todella rakastaa pyöräilijöitä. Bändi soitti, aurinko paistoi ja ihmisillä oli hauskaa. Ikimuistoista!

The 2010 Copenhagen Cycle Parade from tulenheimo on Vimeo.

Terveisiä Kööpenhaminan ilmastokokouksesta! Kuten kaikki pyöräilyä parhaimpana kaupunkiliikkumisen muotona pitävät, olin vaikuttunut ja ilahtunut tämän kaupungin liikennejärjestelyistä ja pyöräilyn suosiosta. Kolmeen eri tasoon rakennettu tie – alimpana autot, keskimmäisenä pyörät ja ylimpänä jalankulkijat – on tosiaan toimiva ratkaisu teillä, joilla autojen nopeudet ovat vähän korkeammat. Kun autojen nopeus tippuu 30 km tunnissa, pyörät mahtuvat kyllä niiden sekaan.

Liikennevalotkin on ajoitettu pyöräijöiden mukaan. Ruuhka-aikoina pääsee ajamaan vihreää aaltoa, jos pitää nopeuden kahdessakympissä! Joissain paikoissa puolestaan valo vaihtuu vihreäksi pyöräilijöille ennen autoilijoita.

Oikeastaan kaikki muu, mitä ajattelin kirjoittaa Kööpenhaminasta, olikin jo tuotu esille postauksessa “Pyöräilykulttuureista” ja sen kommenteissa.

Se, minkä lisäisin tuohon aiempaan bloggaukseen, on kaupungin ylpeys pyöräilijöistään.

Ilmastokokous näkyy täällä tällä hetkellä joka ikisessä mainoksessa – jopa Coca Colan, Skanskan ja energiayhtiöiden – mutta silti nuo kuvassa näkyvät imagomainokset ilahduttivat. Kaupunki tosiaan ottaa kaiken ilon irti siitä, että täällä pyöräily on loistava tapa liikkua.

Hauskana anekdoottina kerrottaakoon, että kaupunki lahjoitti vuonna 1997 USA:n presidentti Bill Clintonille kaupunkipyörän nimeltä City Bike One. Suomalainen ei tähän pystyisi.

Maaria Haikarainen
Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja

PS, huomasittekos pyöräkaistojen historiaa käsittelevän jutun the Guardianissa ?

Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on ensi viikolla tarkistamassa pks-kuntien yhteistä strategiaa. Tämän haluan neuvottelijoiden agendalle:

On saatava aikaan yhtenäinen pyöräilyn valtaväyläverkosto edistämään ja helpottamaan työmatkapyöräilyä sekä lisäämään pyöräilyn turvallisuutta.

Pyöräilyn valtaväylä on kaupunginosien ja kaupunkien läpi kulkeva, pitkiä matkoja mahdollistava, jatkuva ja yhtenäinen reitti. Se on siis vain pyöräilylle tarkoitettu väylä. Se nopeuttaa matkantekoa ja lisää turvallisuutta, kun autoliikenne ja jalankulkijat eivät käytä samaa väylää. Se voisi aivan oikeasti mahdollistaa pyöräilyn kulkutapaosuuden noston kohti asetettua kaksinkertaistamistavoitetta.

Valtaväyläverkostoa tarvitaan sekä säteittäin kohti keskustaa että erityisesti kaupunkien raja-alueilla. Monesti juuri raja-alueilla pyörätiet kiemurtelevat eivätkä joukkoliikennepalvelutkaan ole parhaimmillaan näillä kulmilla.

Tällainen järjestelmä on suunniteltava ja toteutettava kaupunkien yhteistyössä. Suunnittelun piiriin on sisällytettävä myös yhtenäinen ylläpitokriteeristö.

– Esko Lius

Lisätietoa:
Kööpenhaminan valtaväyläverkoston suunnitelmista
Lontoon highway-suunnitelmista

(teksti julkaistu 14.11.2009 Fillarikesä blogissa)

Maailman suurin pyöräilyyn liittyvä konferenssi Velo-city järjestetään kesäkuun 22.-25. päivinä 2010 Kööpenhaminassa. Kokous on ensimmäistä kertaa 30-vuotisen historiansa aikana maailmanlaajuinen ja sen kunniaksi tilaisuus on nimetty Velo-city Global 2010:ksi. Aiemmin joka toinen vuosi järjestetystä tapahtumasta tulee samalla jokavuotinen.

Konferenssin muuttuminen jokavuotiseksi korostaa pyöräilyn kasvavaa merkitystä. Pyöräily on todella tulossa voimalla takaisin kaupunkeihin. Tämä näkyi jo selkeästi, kun konferenssi järjestettiin keväällä 2009 Brysselissä. Siellä, kuten kaupungissa toisensa jälkeen, ihmiset ovat jälleen tarttumassa tosissaan polkupyöräilyyn vakavasti otettavana hyötyliikenteen muotona.

Tapahtumaan odotetaan yli tuhatta osallistujaa sadasta maasta kaikilta eri mantereilta. Osallistujajoukko koostuu niin tavallisista pyöräilijöistä kuin tutkijoista, asiantuntijoista, kaupunkisuunnittelijoista, päätöksentekijöistä sekä kansalaisjärjestöjen ja teollisuuden edustajista.

Kokouksen aiheina ovat kulkutapojen muutokset, pyöräilyyn liittyvä liikennesuunnittelu ja pyöräilykulttuuri. Tilaisuus tuo esille pyöräilyn mahdollisuuksia parantaa elämänlaatua ympäri maailmaa ja osaltaan ratkoaa globaaleja ongelmia, kuten liikenneruuhkia, ihmisten lisääntyvää ylipainoisuutta ja ilmastonmuutosta.

Konferenssin järjestävät yhteistyössä Euroopan pyöräilyliitto (ECF) ja Kööpenhaminan kaupunki. Ilmoittaumisia otetaan vastaan joulukuun 7. päivästä lähtien.

Kaikkien halukkaiden mukaanlähtijöiden kannattaa merkitä 22.-25.6.2010 kalentereihinsa ja alkaa harkita mahdollisuuttaan osallistua tapahtumaan. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Kaupunkifillari-blogin pitäjiin ja tiedustella konferenssista lisää.

Welcome to VeloCity 2010 in Copenhagen from Copenhagenize on Vimeo.

Tapahtuman viralliset sivut löytyvät osoitteesta www.velo-city2010.com.

Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan Lontoon pyöräilykulttuurista, jossa maantiepyörillä ajetaan liikenteen seassa. Itse en Lontoossa näitä pyöräilijöitä vuosi sitten juuri huomannut. Sen sijaan Soininvaaran kuvaama kulttuuri poikkeaa aika lailla esimerkiksi Amsteradmin tai Kööpenhaminan pyöräilykulttuurista.

Kesän matkalla Kööpenhaminaan törmäsin loputtomaan tulvaan polkupyöräileviä työmatkalaisia. Kööpenhaminan 2009 uusitussa “City of Cyclists”-esitteessä tiivistetään ajatustapa näin:

We don’t have cyclists in Copenhagen, we merely have people who happen to ride their bicycles.

Kööpenhaminan pyöräily onkin tunnettu pyöräilyä tukevista innovaatioistaan. Esimerkiksi liikennevalojen vihreät aallot optimoidaan 20 kilometria tunnissa liikkuvien pyöräilijöiden eduksi. Risteykset on suunniteltu pyöräilijöiden ehdoilla, ja pyöräilijät saavat liikennevalojen vaihtuessa sekunttien etulähdön.

Helsingin pyöräilykulttuuri on perinteisesti muistuttanut Soininvaaran kuvailemaa Lontoota. Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa silmiinpistävää on infrastruktuurin suunnittelu pyöräilyn ehdolla. Tämä teke pyöräilystä niin helppoa, että sitä varten ei tarvitse erikseen varustautua maantiepyörillä ja Gore-Texillä – normaalit arkivaatteet ja vanha mummopyörä riittävät. Vanhoissa pyörissä on sekin etu, että varkaat eivät innostu niistä yhtä lailla .Kööpenhaminassa näkyi paljon jälkiä pyörävarkauksista.

Helsingissäkin uusi pyöräilykulttuuri nostaa päätään. Tämän näkee esimerkiksi Kalliossa, jossa lyhyiden matkojen leppoisa Jopo-pyöräily on lyönyt isosti läpi ja pyöräily on osa trendikästä, jokapäiväistä kaupunkilaiselämää. Valtaväylien pyöräteitä kansoittavat vanhan liiton high tech -vauhtipyöräilijät ovat saaneet rinnalleen uuden vaihtoehdon.

Eurooppalaistumista tapahtuu myös siinä, mielessä että kypärän käyttö vähenee Helsingissä erityisesti “Kallio-pyöräilijöiden” joukossa. Kypärää ei käytä juuri kukaan Amsterdamissa, Kööpenhaminassa eikä edes Lontoossa. Vaikka kypäräpakon tarpeellisuudesta on puhuttu viime aikoina paljon, on korkea kypärän käyttöaste mielestäni selkeä plussa Helsingille.

Kööpenhaminalla on Helsinkiin verrattuna muutama suuri etu – leudompi ilmasto ja tasaisempi maanpinta. Siitä huolimatta muutos olisi mahdollista myös Helsingissä. Kööpenhaminastakin poistettiin pääosa pyöräkaistoista 1960-luvulla kasvavan autoilun tieltä, ja investoinnit pyöräilyinfrastruktuuriin aloitettiin uudestaan vasta 70- ja 80-luvuilla. Infrastruktuuri voidaan siis kehittää myös olemassaolevaan kaupunkirakenteeseen.

Lue lisää:

Esitettä vastaava Kööpenhaminan kaupungin nettisivu

Copenhagenize-pyöräilyblogi