Kulunut talvi on osoittanut meille Helsinkiläisille ettei epätavalliset sääolosuhteet määrää kun kyse on pyöräilystä. Pyörätiet on kasattu täyteen lunta mutta siitä huolimatta moni katsoo polkupyörän olevan ensisijainen kulkuväline kaupungissa liikkumiseen. Kysehän on vain varustelusta. Jos pyörä on kunnossa ja päällä on soveliaat vaatteet ei mitään ongelmaa tietenkään ole. Välillä olisi kuitenkin mukavaa saada hieman apua. Olosuhteet saattavat muuttua kertaheitolla ja aamulla soveliaat varusteet eivät välttämättä illalla enää riitä.
Mukavuudenhaluiset amerikkalaiset ovat madaltaneet pyöräilykynnystä nerokkaasti asentamalla suurkaupunkien paikallisbussien etupuskureihin pyörätelineet. Telineeseen mahtuu kolme pyörää kerralla ja se on niin kätevä käyttää ettei kuljettajan tarvitse tehdä muuta kuin painaa nappia jolloin teline laskeutuu ja painaa sitä uudestaan kun pyöräilijä on ripustanut fillarinsa siihen. Matkanteko ei viivästy ja uupunut pyöräilijä pääsee kepeästi kotiin. Tällaista palvelua on tullut kaipailtua myös kun pyörästä puhkeaa kumi tai kaatosade yllättää. Bussi ei myöskään aina vie perille asti. Välillä matkaa lähimmälle pysäkille on paljon ja autonratin taakse hyppääminen kutkuttaa. Jos pyörällä voisi suhauttaa bussipysäkille, nostaa pyörän bussin puskuriin kiikkumaan ja jatkaa bussimatkan jälkeen perille pyörällä olisi moni varmasti valmis jättämään auton kotiin.
Helsingin joukkoliikenne nojaa vahvasti bussiverkon toimintaan joten vaikka pyörän saakin viedä metroon ja nyt kokeilumuotoisesti jopa junaan veloituksetta ei sitä näillä välineillä saa kuljetettua kovin moneen paikkaan. Kun kerran on katsottu tarpeelliseksi antaa pyöräilijöille mahdollisuus kuljettaa pyörää näissä välineissä on kummallista ettei edes joidenkin bussilinjojen busseihin ole hankittu tällaisia telineitä jo kauan sitten.
Kirsi Syväri
