Kaivokadulla kesäkuusta 2009 lähtien käynnistämistään odetellut pyörälaskuri käynnistettiin tänä aamuna. Kello 09:00 laskurin oli ohittanut 41 pyöräilijää. Pitkä odotus palkittiin, ja nyt laitetta päästään hyödyntämään kevään alusta lähtien. Pyörälaskurit ovat tuttu näky pyöräilykaupungeissa ympäri Eurooppaa – hienoa, että nyt myös Helsinki sai ensimmäisen laitteensa kuntoon.
Kaupunkifillarissa on kirjoitettu aiemminkin, että Helsinkiin tarvitaan pyöräilyn valtaväylät. Siis Samaan tapaan, kuin Kööpenhaminassa on ja Lontooseen suunnitellaan.
Tarkoitan siis yhtenäisiä reittejä, joilla voi ajaa pitkiäkin matkoja nopeasti ja turvallisesti. Tämä edellyttää että reitit suunnitellaan kokonaisuutena, päällysteet pidetään kunnossa, tilaa ei käytetä rakennustyömaan varastona (kuten mm. Hakamäentien alla ja Hesarilla on tehty), rotvallit poistetaan , lumet aurataan talvella, jne, jne.
Nyt vaikuttaa siltä, että asia saattaa oikeasti edetäkin, yllättäen talvipyöräilyn kautta. Kuten taannoin Hesarissakin luki, rakennusvirasto suunnittelee, että joitakin pyöräreittejä ruvettaisiin ylläpitämään talvisin. Konkreettinen ehdotus reiteistä pitäisi olla tulossa kommentoitavaksi piakkoin, joten tässä postauksessa on hiukan pohjustusta asian miettimiselle.
Talvikunnossapito ei tietenkään vielä tee reitistä toimivaa valtaväylää. Rakennusvirastolla onkin kai mielessä enemmänkin valita nykyisistä pyöräteistä muutama aurattavaksi, mutta kun pääväyliä kerran ajatellaan, niin ajatellaan sitten saman tien miten niiden pitäisi toimia.
Miten
Ehdottaisin reittien valintaan seuraavia periaatteeita:
Paljonhan voi haluta, mutta pitäisi löytää muutamat tärkeimmät väylät alkuun. Priorisointia siis. Myöhemmin verkostoa toivottavasti voidaan laajentaa.
Mistä ja minne
Ylläolevien periaatteiden pohjalta tein hahmotelman reittien suunnista. Kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla. Tarkoitus ei siis ole ottaa kantaa mitä tarkkaa reittiä väylä kulkee, ainoastaan suunnilleen mistä minne.
Hahmotelmassa on seuraavat reitit:
Listasta puuttuu vielä monta reittiä, joista itse pitäisin. Se onkin lähinnä ajatuksia herättämään tehty heitto.
Kun puhutaan Helsingin suunnitelmista, realistisesti tuosta pitää ottaa pois Espoon ja Vantaan alueelle menevät osuudet pätkäistä väylät rajalle. Mutta ehkä joskus vielä suunnitelmat yhtenäistetään, joten kannattaa niitäkin ajatella.
Vai onko suunnitelma liian kunnianhimoinen? Pitäisikö vaan hyväksyä, että turvallisia nopean ajon reittejä ei Helsinkiin saada, ja keskittyä siihen, että saadaan ylipäänsä ajokelpoisia ylläpidettyjä väyliä. Siis vastaavan tasoisia kuin Köpiksessä ovat ne peruspyöräkaistat. Niin, että pystyisi alle kymmenen kilometrin matkat kantakaupungissa ajamaan joten kuten järkevästi.
Kommentteja, pyydän:
* Mistä minne pitäisi mennä reitti?
* Millä periaateeilla reitit pitäisi valita?
* Kuinka kunnianhimoinen asian suhteen kannattaa olla? Mietitäänkö suoraan uusia väyliä, vai vaan nykyisten parempaa kunnossapitoa?
EDIT: päivitin karttakuvaa kommenteissa olevien ehdotusten perusteella
Petri Sipilä kertoo Helsingin polkupyöräilijät ry:n blogissa sattumuksesta kadulla, joka selvittää pitkälti, miksi kaupungin pysäköinnivalvojat eivät puutu autojen pysäköintiin ja pysäyttämiseen pyöräteillä ja jalkakäytävillä, vaikka sitä tapahtuu päivittäin ympäri kaupunkia.
Jos pysäköinnivalvojien laintuntemukseen ei kuulu tieto, että pyöräteille ja jalkakäytäville ei saa pysäköidä, heidän toimintaansa valvovan yleisten töiden lautakunnan on puututtava asiaan ja edellytettävä, että lain sisältö ja tarkoitus tehdään jokaiselle pysäköinnivalvojana työskentelevälle henkilölle täysin selväksi.
Pysäköinninvalvonnan tehtävä on huolehtia liikenteen sujuvuudesta. Käytännön elämässä pysäköinninvalvonta tuntuu unohtavan, että liikenne tarkoittaa myös pyöräilyä ja jalankulkua. Vai miltä näyttää?
Tieliikennelain 27 §:n 3. momentin mukaan pysäyttäminen ja pysäköinti on kielletty jalkakäytävällä, suojatiellä ja pyörätiellä sekä viiden metrin matkalla ennen suojatietä tai risteävää pyörätietä.
“Ajoneuvoa ei saa pysäyttää eikä pysäköidä sellaiseen paikkaan eikä siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai että liikenne tarpeettomasti estyy tai häiriytyy.”
Lain mukaan ajoneuvon “saa erityistä varovaisuutta noudattaen pysäyttää lyhyeksi ajaksi jalkakäytävälle ja pyörätielle ajoneuvoon nousemista, siitä poistumista, sen kuormaamista tai kuorman purkamista varten, milloin läheisyydessä ei ole käytettävissä muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa ja pysäyttämiseen on pakottavia syitä.
Pysäytetty ajoneuvo ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä ja pyörätiellä kulkemista. Kuljettajan on tällöin pysyteltävä ajoneuvonsa läheisyydessä ja tarvittaessa siirrettävä ajoneuvo paikkaan, jossa se ei häiritse muuta liikennettä.”
Lisäksi Helsingin kaduille on merkittävä riittävästi lastauspaikkoja liikkeisiin ja ravintoloihin tavaraa toimittavien autojen lastaamista varten. Tavarantoimittajat eivät suinkaan tuki pyöräteitä ja jalkakäytäviä ilkeyttään, vaan siksi, ettei kaupunkimme ole mieltänyt lastaamiseen tarvittavien paikkojen välttämättömyyttä.
Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry. järjestää keskustelun aiheesta pyöräliikenteen tulevaisuus. Keskustelua alustaa Helsingin uusi pyöräliikennesuunnittelija Marek Salermo. Tilaisuus on torstaina 19.11.2009 klo 18 Helsingin rautatieaseman Eliel-ravintolan alakabinetissa. Lisätietoja mm. Enemmistö ry:n blogista.
Helsingin kaupunginvaltuuston kyselytunnilla on keskiviikkona 21.10. aiheena muun muassa pyöräilyn edistäminen. Helsinki allekirjoitti keväällä 2009 Velo-city -konferenssissa Brysselin julistuksen, jonka mukaan pyöräilyn osuus liikenteestä pitäisi nostaa 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän vastauksen valtuutettu Tuuli Kousan kysymykseen voi katsoa Helsinki-kanavalta joko suorana lähetyksenä kello 18 alkaen tai jälkikäteen videotallenteena.
Kysymyksen johdannossa tuodaan hyvin esille suurimmat pyöräilyn edistämisen tiellä olevat esteet:
• Tavoitteita on vaikea saavuttaa ilman rakenteellisia muutoksia ja investointeja.
• Helsingin pyöräilyreitit ovat usein huonokuntoisia, vaikeasti tunnistettavia ja monin tavoin poukkoilevia.
Samalla kysymyksessä nostetaan esille myös pyöräilyn merkitys osana kaupunkiliikennettä:
• Pyöräilyn edistäminen on tutkimusten mukaan verrattain edullista ja investoinnit palaavat talouteen nopeasti.
• Pyöräilyn lisääntyminen muissa suurkaupungeissa on osoittanut että mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä houkuttelevammaksi ja turvallisemmaksi liikenne muuttuu.
Mikä tärkeintä, kysymys kiinnittää huomiota siihen, että:
• Pyöräily tulisi huomioida kaikessa kaupungin kaavoituksessa ja rakentamisessa.
Sokerina pohjalla kysymyksessä viitataan pyöräväylien puuttumiseen Hämeentieltä.
HS kirjoitti tänään valtuustoaloitteesta, jossa toivottiin pyöränkumien täyttöpisteitä Helsinkiin. Uutiseen valittu näkökulma oli valitettavasti oletetun ilkivallan korostaminen: “Tällä hetkellä pumppauslaite on varastettu ja asemaan kuuluvan polkupyörälaskurin takaseinä revitty auki.”
Onko todella näin? Onko pumppauslaite oikeasti varastettu? Onko tästä tehty kenties rikosilmoitus? Onko polkupyörälaskurin takaseinä tällä hetkellä revitty auki?
Tiedän, että laskurin takakansi oli auki noin kuukausi sitten, koska itse soitin asiasta kolme kertaa kaupunkisuunnitteluvirastoon – mutta ajan paikan ohi joka päivä töihin ja takaisin, eikä laite ole ollut muulloin minkään muun häiriön uhri kuin sen, ettei sitä ole asennettu toimimaan oikein. Tosin laite toimi alkukesästä yhtenä Helsingin kalleimmista kelloista, sillä se näytti Tanskan aikaa sen sijaan, että se olisi laskenut pyöräilijöitä.
Pumpun osalta olen saanut kuulla niin monta versiota puuttuvien osien katoamisesta, että alan epäillä, että joko niitä ei ole koskaan toimitettu Suomeen asti tai sitten kaupungin Rakentamispalvelu (RakPa) on yksinkertaisesti hävittänyt ne.
Sekä pumpun että laskurin osalta tilanne on se, ettei lausuntopohjassa väitettyjä “kokemuksia” laitteiden käytöstä ole voitu kerätä vielä lainkaan. Niitä voidaan alkaa kerätä vasta, kun laitteet saadaan ensin toimimaan.
Tärkeintä on, että laitteet vihdoin ja viimein pannaan kuntoon. Tyhjänpanttina seisovat kalliit laitteet eivät anna kaupungin toiminnasta erityisen mairittelevaa kuvaa.
Koska laitteiden kuntoon saattaminen tuntuu kestävän RakPalta aivan uskomattoman kauan (ne ovat seisseet käyttökelvottomina kesäkuun alusta lähtien), on HKR:n syytä patistaa ystävällisesti mutta päättäväisesti RakPaa hoitamaan asian viipymättä kuntoon.
Lisäksi, koska media kierrättää samoja juttuja yhä uudelleen, toivoisin, että HKR oikaisisi HS:lle väärät tiedot.
Rotterdamin kaupungin asiantuntijat ovat tehneet vertaisarvioinnin Helsingin kaupunkin ympäristöpolitiikasta. Se on luettavissa Helsingin Ympäristökeskuksen julkaisuna myös netissä.
Pyöräilyyn liittyvä luku löytyy sivulta 18:
The resources available and measures being implemented are unlikely to be sufficient to achieve the objective of doubling the cycling modal share from 6% to 12% by 2015. This target is not very ambitious, given the importance of reducing emissions, noise and of improving health.
There are notable initiatives for new cycle paths such as the reuse of the old railway to the port and the planned connection to the old oil harbour. Although certain cycle lanes have lighting there is considerable scope to substantially improve the quality of surface, design, and maintenance of cycle lanes. The length of proposed new cycle route is very modest and is unlikely to be sufficient to encourage the significant shift in personal mobility to cycling that is required.
There was no evidence that comprehensive network of cycling routes is being prioritised that will allow people to cycle to and from work, leisure, and local shops is not yet being planned. There are no cycle lanes that are priority ‘core routes for high maintenance’, quick snow clearance etc. The cycle connections to the new developments at the eastern and western harbour do not have the same status as the public transport routes or roads.
Although there is evidence that large numbers of maps have been printed the effectiveness, quality, availability, and coverage of cycle maps brochures, posters, advertising, and media exposure could be significantly improved to bring it up the standards of other major European city standards. Staff resources are inadequate to promote cycling to stakeholder groups and to review and comment on spatial and master plans.
Although some departments have cycles for officers to travel to meetings not all departments (or Helsinki Energy or Helsinki Water) have these bikes. Although there are financial incentives to promote commuting by cycle these are little used except in the health department.
Facebookin kunnolliset pyörätiet Helsinkiin -ryhmällä on jo yli 1000 jäsentä. Facebookin ryhmävaikuttamiselle on naureskeltu usein, mutta näin pyöräily saa ainakin näkyvyyttä portaalissa, ja ryhmän sivuilla on keskustelua niin ulkomaan kokemuksista kuin Fillarikanavastakin. Hienoa!
Kirjoitus julkaistiin alunperin Martti Tulenheimon blogissa.
Helsingin Sanomat käynnisti viikonloppuna erittäin tärkeän keskustelun pyöräilyn edellytysten parantamisesta. Lehti julkaisi sunnuntaina paperiversiossaan Helsingin uuden pyöräliikennesuunnittelijan Marek Salermon haastattelun, jossa Salermo hahmotteli pyöräilyn tulevaisuutta Helsingissä. Hän totesi, että on virhe niputtaa kaupunkisuunnittelussa pyöräily ja jalankulku yhdeksi kokonaisuudeksi.
Tästä 1960-luvulla kehitetystä suunnittelufilosofiasta on luovuttu jo suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa. Aika alkaa vihdoin olla kypsä heittää sille hyvästit myös Suomessa. Pyöräilijät ja jalankulkijat on erotettava kantakaupunkimaisilla alueilla toisistaan, kuten esimerkiksi Tukholmassa ja Kööpenhaminassa tehdään. Pyörä on ajoneuvo, ei osa “kevyttä liikennettä”. Juuri käsite “kevyt” johtaa harhaan ja pyöräilyn edellytykset kärsivät sen käyttämisestä.
Jos huonot termit vievät metsään, niin samoin tekee aitaa koskevan keskustelun käynti seipäistä. Netissä HS nimittäin julkaisi vain poleemisen kainalojutun kypäräpakon pyöräilyn suosiota vähentävistä vaikutuksista. Siitä kummunneen valtaviin mittoihin paisuneen väittelyn tuloksena lehti uutisoi tänään, että pyöräilyammattilaisten mukaan kypärälaskelmien sijaan huomattavasti olennaisempaa on keskittyä tekemään suomalaisista liikennejärjestelyistä turvallisempia ja lisäämään pyöräilyn määrää.
Juuri näin. Mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä turvallisemmaksi liikenne ajan myötä muuttuu¹. Ilman liikennejärjestelmän kehittämistä pyöräilyn suosio taas ei kasva. Kyse on kaksisuuntaisesta ongelmasta, jonka pyöräilyn puolestapuhujat ovat oppineet artikuloimaan, mutta jonka ratkaisu vaatii ongelman olemassaolon tunnustamista korkeammalla yhteiskunnan päätöksentekojärjestelmässä.
Asiaa auttaisi suuresti, jos keskeinen, julkisoikeudellinen toimija, Liikenneturva, käyttäisi vaikutusvaltaansa liikennejärjestelyjen turvallisuuden parantamista pyöräilijöiden kannalta koskevan keskustelun tukemiseen, päätöksentekijöiden huomion herättämiseen ja lainsäädännön parantamiseen.
Siksi oli hyvin merkittävää, että HS nosti aiheen esille myös pääkirjoituksessaan. On äärimmäisen tärkeää käydä keskustelua pyöräilyn tiellä olevista esteistä julkisuudessa eikä enää vain alan asiantuntijoiden tai harrastajien kesken. Ongelmat eivät ratkea ilman, että niiden tiedostetaan olevan olemassa. Julkisuus edesauttaa ratkaisujen löytämistä valtavasti, sillä se osoittaa ongelmien olevan todellisia ja merkityksellisiä.
____________
¹ Fietsberaad & Ministerie van Verkeer en Waterstaat. 2009. “Cycling in the Netherlands”. Sivu 19.
Vartin uutisen mukaan 150 kaupunkipyörää pitäisi olla tänä keväänä kaupunkilaisten käytössä toukokuun alkupuolella. Suuret uudistukset jäävät seuraavaan vuoteen, jolloin tarkoitus olisi saada tuhat kolmivaihteista pyörää, jotka saisi telineestä irti vain matkakortilla.
Kaupunkifillari-blogissa olikin näistä suunnitelmista maininta jo viime syksynä, kuten myös linkki Helsingin Sanomien syksyiseen uutiseen.
Hienoa että kaupunkipyöräjärjestelmää kehitetään. Silti suurin este tuntuu olevan edelleen kaupunkilaisissa itsessään, sillä tahallaan hajotettujen kaupunkipyörien määrä tuntuu olevan melkoinen. Toivottavasti käytön sitominen matkakorttiin lopettaa tuon hölmöilyn.
Toivottavasti myös pyöräilykypärien lainaus saadaan yhtä joustavaksi kuin itse pyörien.
