Hämeentie ja HSL

lauantai, 7. kesäkuuta 2014

Hämeentie on Helsingin kuuluisin pyöräilyn ongelmapaikka. Jos olet äänioikeutettu helsinkiläinen, osallistu ongelman korjaamiseen allekirjoittamalla kuntalaisaloitte!

Hämeentie ei kuitenkaan ole ainoa ongelmapaikka. Usealla muullakin kadulla pyöräilijän paikka on bussikaistalla; tieliikenneasetushan lähtökohtaisesti sallii bussikaistalla pyöräilyn. Tämä luonnollisesti edellyttää bussinkuljettajan ja pyöräilijän yhteispeliä. Ja kuten mm. Helsingin sanomista olemme lukeneet, yhteispeli ei suju ollenkaan niin hyvin kuin pitäisi (ks. myös Iltalehti). Hesarin videollakin bussikuski virheellisesti väittää, ettei pyöräilijä saisi ajaa bussikaistalla.

Ongelmat ovat niin yleisiä, ettei voida puhua muutamasta yksittäistapauksesta, vaan laajemmasta ongelmasta. Tietenkin suuri osa bussikuskeista ajaa varovaisesti ja huomaavaisesti, eikä ketään heistä tule tuomita jonkun muun virheistä. Mutta kuitenkin kyse on liikennekulttuurin ongelmasta heidän parissaan. Toki pyöräilijätkin tekevät virheitä, mutta en näe miten se aiheuttaisi kyseisiä ongelmia. Pikemminkin päinvastoin: bussikaistalla kulkijoita ei ainakaan voi syyttää jalkakäytävällä pyöräilystä. Lisäksi ammattikuljettajalta voidaan vaatia enemmän, kohtuuden rajoissa.

Olisi luontevaa, että HSL-kuntayhtymä joukkoliikenteestä vastaavana viranomaisena tekisi asialle jotain, mutta ainakaan julkisesti lupauksia mistään toimenpiteistä ei ole kuulunut. Tältäosin HSL:n toimia ohjaa joukkoliikenteen turvallisuustrategia. Strategian päätavoite on, että joukkoliikenteessä matkustaminen ja työskentely on turvallista. Matkustaminen ja työskentely. Bussikaistalla pyöräilijä ei matkusta eikä työskentele joukkoliikenteessä, joten hänen turvallisuutensa ei ole päätavoite. Eikä oikein sivutavoitekaan.

Strategian painotus on väärä. Päätavoitteeksi pitää ottaa myös muiden, ulkopuolisten tienkäyttäjien turvallisuus.

Pyöräilijöiden turvallisuus pitää ottaa tavoitteeksi, sillä pyöräilijät ovat heikompia tienkäyttäjiä etenkin busseihin ja raitiovaunuihin verrattuna. Sitäpaitsi pyöräilyn kasvu on HSL:n strateginen tavoite, mitä uhkaavat tilanteet bussikaistalla eivät edistä.

Turvallisuuden tunne on myös arvo sinänsä. Helsingin seudun liikenneturvallisuusvision mukaan Liikkuminen on vastuullista ja koetaan turvalliseksi. Tämä on siis HSL:n laatiman yleisen liikenneturvallisuusstrategian päätavoite. Saman strategian mukaan pyöräily koetaan helpoksi, houkuttelevaksi ja turvalliseksi.

Pyöräilijät eivät ole ainoa ulkopuolisten ryhmä, joita joukkoliikenne uhkaa. Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan 2007-2011 Helsingissä kuoli 8 jalankulkijaa, yksi pyöräilijä ja yksi henkilöautoilija onnettomuuksissa linja-autojen ja raitiovaunujen kanssa. Siis keskimäärin kaksi tienkäyttäjää vuodessa. Yhtään joukkoliikenteen matkustajaa tai kuljettajaa ei kuollut.

Onko tämä paljon vai vähän? Se on hyvin pieni osuus kaikista kuolemista Helsingissä. Moottoriliikenteen kaikkiin terveysvaikutuksiin—melu, pienhiukkaset, liikunnan puute—verrattuna se lienee vähän, tosin tarkkaa tietoa asiasta on vaikea löytää. Samana ajanjaksona Helsingin liikenteessä kuoli keskimäärin 8 henkilöä vuodessa, eli joka neljännessä kuolonkolarissa on joukkoliikenne mukana. Tämä on kohtuullisen paljon.

Jos kuolleet olisivat olleet ulkopuolisten sijaan joukkoliikenteen kuljettajia, olisi joukkoliikenteessä työskentely Suomen tasolla hyvin vaarallinen ammatti, ja työsuojeluviranomaiset epäilemättä työsuojelulain nojalla vaatisivat toimenpiteitä. Mutta kuolleiden ollessa ulkopuolisia, ei ole lakia tai toimivaltaista viranomaista joka tekisi asialle mitään.

Edelleen kaksi kuolemaa vuodessa on enemmän kuin Helsingin seudun liikenneturvallisuusvisio sallii: Helsingin seudun liikennejärjestelmä on kaikille liikkujaryhmille niin turvallinen, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä.

Tämä turvallisuusvisio on HSL:n itsensä laatima. Se kuuluu aiemmin mainitsemaani yleiseen turvallisuustrategiaan. Tätä strategiaa HSL ei laatinut joukkoliikenteen viranomaisena, vaan toteuttaessaan toista lakisääteistä tehtäväänsä, koko liikennejärjestelmän suunnittelua. On tavallaan merkillistä että HSL:llä on tämä tehtävä, sillä sillä ei juuri ole valtaa oikeasti toteuttaa suunnitelmia. On myös ironista siltä osin kuin HSL:llä on valtaa—joukkoliikenteen osalta—ylevät tavoitteet kaikille turvallisesta liikenteestä unohtuvat, ja tavoitteena onkin vain oman henkilökunnan ja maksavien asiakkaiden turvallisuus.

Vastaa