Pyöräkypärät eivät ole taikakypäriä

perjantai, 2. joulukuuta 2011

Taikakypärä

”Suomessa vuonna 2009 kuolleista pyöräilijöistä kahdeksan kymmenestä ajoi ilman kypärää”, valistaa YLE. Se, mikä jäi kertomatta on kuitenkin tämä: pyöräily on erittäin turvallinen liikennemuoto. Vuonna 2009 Suomessa kuoli 20 ihmistä pyöräonnettomuuksissa.

Pyöräilyn turvallisuus on parantunut merkittävästi jo 20 vuotta peräkkäin. 2011 voi jäädä historiaan ensimmäisenä vuotena sataan vuoteen, kun Suomessa kuolee alle 15 pyöräilijää. Vielä 1990-luvun puoliväliin asti Suomessa kuoli joka ikinen vuosi yli 70 pyöräilijää.

Tilanne oli synkkä kymmeniä vuosia. Se on kuitenkin parantunut niin merkittävästi, että on tällainen uutisointi on todella harmillista. Se ohjaa liikenneturvallisuuden parissa työskentelevien ihmisten rajallisia aikaresursseja täysin väärään suuntaan.

Kuolemaan johtaneet pyöräilyonnettomuudet 1991-2010

Miksi toistaa papukaijana, että kypärät sitä ja kypärät tätä?

Pyöräkypärät eivät ole taikakypäriä. Ne eivät estä onnettomuuksia tapahtumasta. Kypärä on pyöräilyssä lain mukaan välttämätön turvallisuusväline, joka vähentää onnettomuuksien seurauksia niiden tapahtuessa. Kypärän käyttö ei kuitenkaan vähennä onnettomuuksia, vaan siihen tarvitaan konkreettisia keinoja.

Pyöräilijöiden liikenneturvallisuus ei parane puhumalla kypäristä. On keskityttävä siihen, mikä onnettomuuksia aiheuttaa. Suurin osa liikenneonnettomuuksista tapahtuu risteyksissä. Suurin osa pyöräilijöiden kuolemista tapahtuu taajamien ulkopuolella. Lisäksi Suomessa yli puolet kuolemaan johtaneista pyöräonnettomuuksista kohdistuu yli 65-vuotiaisiin.

Pyöräilyonnettomuudet 2009

Erityisen turhauttavaa on, että toimittajat päästävät Liikenneturvan niin helpolla. Eivätkö Liikenneturvan edustajat muka oikeasti tiedä, että liikenneonnettomuuksien ehkäisyssä tärkeintä on keskittyä onnettomuuksia aiheuttavien tekijöiden muuttamiseen eikä niiden seurauksiin?

Totta kai jokainen liikenteessä mukana oleva pyöräilijä on vastuussa omasta käyttäytymisestään, mutta yrittämällä muuttaa pelkästään onnettomuuksien uhrien käyttäytymistä saadaan aikaiseksi vain uhrien paheksuntaa.

Todellisia tuloksia pyöräilijoiden liikenneturvallisuuden ratkaisevaksi parantamiseksi saadaan aikaiseksi ainoastaan siten, että Liikenneturva lopettaa väittämästä pyöräkypärien olevan taikakypäriä ja ryhtyy tekemään yhteistyötä pyöräilijöiden kanssa heidän liikenneturvallisuutensa parantamiseksi.


Samasta aiheesta:
Ovatko kypärät sittenkään paras keino parantaa pyöräilyn turvallisuutta?
Pyöräilyn vaaroja ei pidä liioitella
Pyöräily on erittäin turvallinen liikennemuoto
Pyöräilystä yhä turvallisempaa

Martti Tulenheimo

avatar

Kaupunginparantaja. Kaupunkifillarin perustaja. Tuottaja ja Helsingin polkupyöräilijät (HePo) ry:n järjestökoordinaattori. Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan jäsen. Pyöräliiton varapuheenjohtaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

8 thoughts on “Pyöräkypärät eivät ole taikakypäriä

  1. Tähän on mun mielestä paikallaan linkittää Mikael Colville-Andersenin TEDx-esitelmä pyöräilykypäristä.

    Voin tunnustaa, että itse en käytä kypärää. Asun kantakaupungissa ja liikun pyörällä päivässä keskimäärin ehkä n. viisi matkaa, jotka ovat yleensä 1-4 km luokkaa. Koko ajatus erillisistä “pyöräilyvaatteista” (joihin lasken myös kypärän) tuntuu tätä taustaa vasten jotenkin absurdilta. On sama onko päällä farkut, puku, tai jotain muuta, haluan vain hypätä pyörän selkään ja lähteä liikkeelle. Minulle pyörän koko pointti on tehdä paikasta toiseen liikkumisesta mahdollisimman vaivatonta, vapaata, helppoa ja nopeaa. Ja koska kypärän mukanakantamisesta aiheutuva vaiva tuntuu minusta suuremmalta kuin sen aika marginaalisena pitämäni hyöty, en sitä käytä (enkä itse asiassa edes omista).

  2. Jos tässä tunnustuksiin mennään, niin minun on tunnustettava, että en ymmärrä, miksi Liikenneturva on käyttänyt viimeiset 15 vuotta kypärien autuaaksi tekevyyden todisteluun, mutta edes yhtä sellaista kannanottoa heiltä ei ole putkahtanut, jossa kiinnitettäisiin huomiota niihin erityistoimenpiteisiin, joilla yli 65-vuotiaiden pyöräilijöiden selkeään tilastolliseen ylikuolleisuuteen puututtaisiin.

    Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä: risteysalueiden turvallisuuden parantamiseen keskittymällä pyöräilijöiden liikenneturvallisuutta parannettaisiin kaikissa ikäryhmissä. Kyse on autojen ajonopeuksista onnettomuustilanteissa. Mutta tämän ääneen sanominen on ilmeisesti Liikenneturvalle niin radikaali vaatimus, että saamme odottaa vielä toiset 15 vuotta ennen kuin Suomessa aletaan madaltaa risteysnopeuksia.

  3. Kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet tutkii poliisin lisäksi liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta. Edellisen linkin takana olevasta artikkelista selviää, miten tutkijalautakunta käytännössä toimii.

    Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan tavoitteena on kerätä tietoa liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tämä on luonnollisesti hyvä asia.

    Onnettomuustutkinta ei kuitenkaan ole nykyisellään täysin ongelmatonta. Mukana nimittäin ei ole erityisemmin pyöräilijöiden näkökulmaa esiin tuovia tahoja.

    Sen sijaan esimerkiksi liikennevakuutuskeskuksen sana painaa erityisen paljon. Sen voi vain toivoa toimivan neutraalisti, mutta tosiasiassa on selvää, ettei liikennevakuutuskeskuksella ole agendallaan juuri muita pyöräilyyn liittyviä tavoitteita kuin kypärän käytön lisääminen.

    Miksi? Koska konkreettisena toimenpiteenä kypärävalistus on helpompaa kuin esimerkiksi taajamien ulkopuolisten risteysten suunnittelu ja rakentaminen pyöräilijöiden turvallisuuden kannalta paremmiksi.

    Lähes pelkästään kypärän käytön lisäämiseen pyrkivä liikennevalistus on yksi keskeinen syy siihen, miksi Suomessa ei ole niin turvallista pyöräillä kuin esimerkiksi Ruotsissa.

    1. ”Mukana nimittäin ei ole erityisemmin pyöräilijöiden näkökulmaa esiin tuovia tahoja.”

      Niinpä, jo senkin takia, että onnettomuudessa kuollut pyöräilijä pystyy kovin harvoin esittämään lautakunnalle oman kuvauksensa tapahtumien kulusta.

  4. Olli, senkin takia. Mutta erityisesti siksi, että Suomessa ei ole valtakunnallista pyöräilyn edunvalvontatoimintaa. Moottoriliikenteen ehdoilla mennään myös onnettomuustutkinnassa.

    Nyt on tosin tarkennettava, että sen verran, mitä olen VALT-vuosiraportteja lukenut, ne on kyllä laadittu erittäin huolellisesti. Liikennevakuutuskeskuksessa osataan hyvin luotettavien vuosiraporttien laadinta.

    Tutkijalautakuntien tutkimat kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet on Suomessa tilastoitu jopa niin hyvin, että jos samaa tasoa noudatettaisiin muussakin pyöräilyyn liittyvässä tilastoinnissa, Suomella olisi hyvät mahdollisuudet mennä Ruotsin ohi pyöräilyn edistämisessä.

    Tilastojen merkitys on täysin keskeinen pyöräilyn edistämiseen tähtäävässä työssä. Liikennevakuutuskeskuksen kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä.

    1. Tilastot ovat toki hyödyllisiä ja on tärkeää että niitä viranomaiset laativat, mutta viranomaisten komiteamietinnöissä tilastoanalyysi ja johtopäätöksien tekeminen on varsin pinnallista. Huolellista analyysiä löytyy lähinnä tieteellisemmällä otteella tehdyistä selvityksistä. Helsingin yliopiston liikennetutkimusyksikkö on tehnyt hyvää työtä tällä allalla, mutta nykyisin pyöräily ei taida kuulua yksikön tutkimusaiheisiin.

      1. Jalkautuminen tai tarkemmin pyöräytyminen onnettomuuspaikalle antaisi hyvän kuvan suunnittelun ja toteutuksien paskuudesta. Yhdistetty väylä siellä, sekaliikenne täällä. Mitään suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta ei ole.

        Sama kuin autoilla 2-suuntaisesta katu vaihtuisi yllättäen 1-suuntaiseksi vain korttelin ajaksi ilman mitään suunnitelmallisuutta tai merkintöjä. Vain toisesta suunnasta saattaa ehkä nähdä vinossa olevan liikennemerkin.

        Ja jos halutaan ennaltaehkäistä tulevia (tai olis edes vähän kiinnostusta), niin pyöräytyminen nykyiselle 1200km verkolle olisi suotavaa. Pyörällä ajo kielletty -merkit voisivat tulla moneenkin paikkaan, niin surkea ja epäselvä jatkuvuus monessa paikassa on. Vaikka olisi kypärä päässä, infra ei siitä parane.

        Huom!
        Maankäyttö- ja rakennuslaki

        54 §
        Asemakaavan sisältövaatimukset

        Asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

        Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. […]

        Koska jokin taho ostaa ne videokamerat ja pakottaa pyölijöitä kuvaamaan ajoaan? Mulla on hyvä tila sille soittokellon vieressä.

  5. Hyvinkin mielenkiintoinen merkintä, olen itsekin pariin otteeseen koittanut käsitellä asiaa, mutta huomattavasti heikommilla tilastoilla, kun en oikein tahtonut löytää mitään konkreettisia lukuja (siispä päädyin toimimaan arvioiden ja pseudotilastotieteen kanssa sen sijaan). Tilastojen harhakäyttö on aina vähän surullista, riippumatta aiheesta. Hieman on verrattavissa siihen, kuinka esimerkiksi seksivalistuksessa on perinteisesti muistettu kertoa että seksi tappaa jos ei ehkäisyä käytä.

    Suureksi mysteeriksi on minulle jäänyt, mitä ihmettä tarkoittaa että samojen tilastojen mukaan kypärä vähentää kuolleisuutta 73 prosenttia ja toisaalta olisi pelastanut puolet tyypeistä. Miten nämä luvut syntyvät, miten niitä lasketaan? Ei ole kovin avointa tietoa tämä ei.

Vastaa