Pyöräilyn kannalta tärkeimmät väylät

perjantai, 14. lokakuuta 2011

Snowstorm Headwind

Rakennusviraston vuoden 2012 budjettia käsiteltiin yleisten töiden lautakunnassa 10.5.2011. Työstäni Brysselissä johtuen olen itse lähtenyt lautakunnasta. Tilalleni valittu Otso Kivekäs on erittäin ansioituneesti ryhtynyt bloggaamaan lautakuntatyöstään säännöllisesti.

Lautakunnan jäsenenä hän toivottavasti kiinnittää huomiota siihen, että rakennusviraston sitovat toiminnalliset tavoitteet kirjoitetaan varmasti järkeviksi muistakin näkökulmista kuin rakennusviraston omasta.

Se, että totutut toimintatavat eivät muutu, on kenties virastona HKR:n kannalta jokseenkin ymmärrettävä tavoite, mutta kaupunkilaisten näkökulmasta huono asia, koska nimenomaan haitallisiksi todettuja toimintatapoja laadullisesti muuttamalla voidaan saavuttaa sekä parempia lopputuloksia että kustannussäästöjä.

Pohjaesityksessä on muotoiltu totuttuun tapaan, että ”3. Työmatkaliikennettä palvelevat 1. ylläpitoluokkaan kuuluvat tärkeimmät pääkadut ja kevyen liikenteen väylät on aurattu ja liukkaudentorjunta tehty ennen klo 7.”

Tässä ei ole huomioitu (ties kuinka monetta vuotta peräkkäin) sitä, että jalankulun ja pyöräilyn kannalta tärkeimmät työmatkaliikennettä palvelevat väylät eivät suinkaan kulje autoliikenteen kannalta tärkeimpien pääkatujen rinnalla olevien jalkakäytävien varrella.

Annan esimerkin konkretisoimaan, mistä on kyse: Mäkelänkatu on yksi Helsingin tärkeimmistä pääkaduista. Sen varrella kulkevat jalkakäytävät sen sijaan eivät todellakaan ole jalankulun tai varsinkaan pyöräilyn kannalta keskeisimmästä päästä.

Jotta voidaan päättää, mitkä ovat jalankulun ja pyöräilyn kannalta tärkeimmät väylät (eivätkä jalankulku ja pyöräily ole sama asia muutenkaan), ne on ensin määriteltävä.

Vuoden 2011 HKR:n budjettia hyväksyttäessä 25.1.2011 kirjattiin:

”Katujen ja kevyen liikenteen väylien ylläpitoluokitus tarkistetaan yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosaston ja Helsingin seudun liikenteen (HSL) kanssa.”

Ymmärrettävistä inhimillisistä syistä johtuen (pitkä sairasvapaa) tätä työtä ei ole tänä vuonna tehty. Vuosi 2011 kuitenkin jatkuu vielä kokonaisen kvartaalin verran!

Eli työ pitää ehdottomasti käynnistää tänä vuonna, kuten tämän vuoden budjetti määrää. Toisekseen kyseistä sitovaa toiminnallista tavoitetta on muutettava sellaiseksi, että tästä ongelmasta päästään pysyvästi eroon. Pientä verbaliikkaa tarvitaan, ja sitä ei kannata tehdä kokouksessa ad hoc.

Tästä on syytä olla kokouksen ulkopuolella suoraan yhteydessä HKR:n Penelope Sala-Sorsimoon. Onnistuisiko?

Martti Tulenheimo

avatar

Kaupunginparantaja. Kaupunkifillarin perustaja. Tuottaja ja Helsingin polkupyöräilijät (HePo) ry:n järjestökoordinaattori. Helsingin kaupungin rakennuslautakunnan jäsen. Pyöräliiton varapuheenjohtaja.

Lisää tältä kirjoittajalta / Kotisivu

4 thoughts on “Pyöräilyn kannalta tärkeimmät väylät

  1. Kaupungin väylien lisäksi pitää muistaa valtion tiet. Eihän niitä paljon ole (valtion pyöräteiden yhteispituus Helsingissä taisi olla luokkaa 40 km) mutta ne ovat yhteyksinä erittäin keskeisiä ja viime talvena niiden kunnossapito taisi olla kaikkein heikointa. Ainakin länärin varressa oli jossain vaiheessa hanget korkeat nietokset vielä pari viikkoa viime lumisateen jälkeen.

  2. Tarkkaa tietoa minulla ei ole, mutta valta-, kanta- ja seututeiden varreltahan nuo löytyvät. Pisimmät pätkät Helsingin puolella taitavat olla Vihdintien, Hämeenlinnanväylän ja (suunnilleen vanhan kunnanrajan itäpuolisen) Itäväylän varressa, ja varmaan myös osa Kehä I varresta (ja kolmosen lyhyt pätkä kokonaan) kuuluu valtiolle. Esimerkiksi Länsiväylän ja Kuusisaarentien pyöräteistä Helsingin puolella on valtion osuutta vain lyhyet pätkät, Espoon puolella enemmänkin. Ajoradan puolellahan tienpitäjän vaihtuminen on ilmoitettu tien vieressä olevilla pienillä merkeillä, mutta läheskään aina ne eivät näy pyörätien puolelle.

Vastaa