Geneve vs. Helsinki – Osa 2 – Onko muutos mahdollinen?

torstai, 5. toukokuuta 2011

Sarjan 1. osassa käsiteltiin näkyvyyttä, toisessa osassa puolestaan hyvin yksinkertaista esimerkkiä. Joskus ajatellaan, ettei valmiissa kaupunkirakenteessa ole pyöräilylle enää tilaa. Pikemminkin kyse on strategisista valinnoista.

Tilaratkaisuissa kyse on katuleveyden jakamisesta. Kuvasarja kuvaa parhaillaan erästä muutostyötä Genevessä: Oheinen puistomainen ympäristö on lähellä keskustaa, vain 2 kilometrin päässä rautatieasemasta. Tie kulkee kv. järjestöjen, WHO:n ja ILO:n ohi. Ympäristö muistuttaa Helsingin Taka-Töölöä ja Kaivopuistoa, tai tiettyjä ympäristöjä Tampereen ja Turun ydinkeskustojen liepeillä.

Keskikaistaa ei tarvitse siirtää kuin parikymmentä senttiä. Kuvissa näkyy suunniteltu muutos ja tiehen on jo merkitty tulevat kaistat. Pyöräilijöille tulee oma, noin metrin levyinen kaistansa ylämäkeen. Alamäkeen pyörille lisätään oma kaistamerkintänsä, vaikka ne kulkevat yhä bussien kanssa.

Pienellä muutoksella ja mikromanageroinnilla saatiin kolmikaistaisesta tiestä nelikaistainen. Muutos on mahdollista, kyse on palasten järjestämisestä. Mihin tuntemaasi kadunpätkään tätä esimerkkiä voisi soveltaa?

Johtopäätökset:
+ Pienillä asioilla voi saada aikaan näkyviä muutoksia
+ Rakennettuja ympäristöjä on mahdollista muokata
+ Uusien tieprojektien mukana voi päivittää vanhat merkinnät pyöräily-ystävällisiksi
Muutos tulee tehdä kerralla kuntoon, uudistuksissa saatetaan yrittää tinkiä ja mennä mistä aita on matalin, jos asia ei tunnu omalta

Kaksi päivää kuvien ottamisen jälkeen paikallisen rakennusviraston kundit maalasivat jo uusia logoja katuun ja vilkuttivat pyöräilijälle, joka nautti kaistastaan.

Lopuksi kerrotaan, että 15.5. Geneven kantonissa järjestetään kansanäänestys katutilan jakamisesta.

Joni Karjalainen

avatar

Asuu Helsingissä, fiilistelee kestäviä kaupunkitilan ratkaisuja aina kun löytää niitä ja kirjoittaa siinä sivussa graduakin.

Lisää tältä kirjoittajalta

One thought on “Geneve vs. Helsinki – Osa 2 – Onko muutos mahdollinen?

  1. Kaikki tuo tarvitsee sekä rahaa että TAHTOA!

    Täällä esim Hämeentie: Kevyt vaihtoehto ensihätään. Kavennetaan normaali ajokaista 3,25:stä 2,75:teen, jolloin bussikaista levenee 3,75:een. Siinä olisi jo hieman helpompaa ajaa. Ja toteutuksen priorisointi: Ylämäki osuus ensin. Vain yhden kesikiviivan uudelleen massaus. Ehdotettu on.

    Radikaalimpi vaihtoehto: Häädetään pakettiautot samantien jalkakäytäviltä niitä varten muutettuihin lastipaikkoihin jokaisen poikkikadun alkuun/loppuun molemmin puolin jokaiselle kadulle (Linjat, Ässänrinne, Kaikukatu, Sakarinkatu,..) Ja lastipaikat ovat voimassa lähinnä ma-la päivisin, eli asukaspysäköinnistä ei mene yhtään paikkaa yöpysäköintiä ajatellen. Jäljellä oleviin tyhjiin jalkakäytäviin rakennetaan 1,00-1,40m leveät yksisuuntaiset pyörätiet jälleen ylämäkiosuus ensin. Kaiken tuon lisäksi voidaan bussien ajoa helpottaa muuttamalla kaistaviivan paikkaa ainakin bussipysäkin kohdilla, siis samoilla kohdilla missä pyörä ohittaisi kadun puolelta pysäkillä olevan bussin. Ehdotettu on.

    Tiiviissä kaupunkirakenteessa jokaisen kulkutavan huomioiminen on järkevintä toteutaa tiivistämällä. Ajokaistojen leveys pohjautuu vanhoihin 50km/h nopeuksiin, joten niistä saa 0,25-0,5m lisätilaa esim pyöräkaistoille. Näin ainakin muualla tehdään, siellä ei selitellä. Helsingissä on kuulemma joskus ollut tapana ruuvata uusi merkki tolppaan, yhdistetty jalankulku pyörätie. Ja ongelma on ratkaistu.

    Kansanäänestys katutilan jakamisesta kuullostaa erittäin demokraattiselta. Siinä nähdään helpoiten kaupunginosan asukkaiden tahto.

Vastaa