Blogi perustettu, mitä sitten? – eli nettiajan kansalaisliikkeen HOWTO

perjantai, 15. lokakuuta 2010

Olin viime viikolla Nettiajan kansalaisyhteiskunta  leiripäivässä MindTrek seminaarissa Tampereella puhumassa kansalaisliikkeen perustamisesta, esimerkkinä case Kaupunkifillari.

Ohessa pohjustustekstini sessiolle. Alkuperäinen löytyy täältä.

—————

Joskus ennen muinoin, kun heräsi tarve ajaa asiaa, perustettiin yhdistys, joskus jopa puolue. Nykyään perustetaan facebook-ryhmä ja addressi addressit.comiin. Onko mikään oikeastaan muuttunut?

Väitän että on, koska facebook-fanisi eivät tule koskaan tekemään vallankumousta. Mutta ei mennä nyt vallankumouksiin sen enempää (*), vaan puhutaan vähän arkisemmasta vaikuttamisesta. Ja unohdetaan yhdistykset, puolueet, abstrakti teoria ja historian muistelu. Miten ihan käytännössä perustetaan nettiajan kansalaisliike?

Kansalaisliikkeillä on nykyään uusia tehokkaiden kommunikaatiovälineitä, mutta niiden lisäksi ja takia myös muutama uusi sudenkuoppa varottavanaan. Tässä muutamia käytännön nyrkkisääntöjä oman kokemukseni pohjalta.

1) Tavoite on reaalimaailmassa

Millään, mitä tapahtuu Internetissä, ei ole väliä, ellei se saa aikaan muutoksia myös Internetin ulkopuolella. Emme elä tekoälyinä singulariteetissa, ja tämä on syytä muistaa.

Jokaisen ryhmän, sivun, blogin, kanavan ja ties minkä, mitä nettiin perustetaan, tulee liittyä johonkin myös netin ulkopuolella. Jos ihmiset tuntevat vain internetissä, tavoite tulee olla tutustuttaa heidät myös livenä. Facebook-fanituksella pitää olla kohde, jota voi fanittaa myös sen ulkopuolella.

Sori nyt vaan kaikki sosiaalisen median pioneerit, mutta ideanne eivät ole todellisuutta. Ja todellisuus on se, millä on väliä. Se, että kriittinen pyöräretki saa päivässä 200 fania facebookissa on kivaa, mutta väliä on vain sillä, moniko faneista pyöräilee mukaan seuraavalle retkelle.

2) Sosiaalinen media on internetin ADHD-lapsi

Sen huomio on intensiivistä, todella lyhytaikaista ja tulee yllättäen. Ei pidä olettaa, että sillä olisi suuriakaan pysyviä vaikutuksia.

Kirjoitin taannoin pyöräilyn väistösäännöistä risteyksissä, ja blogaus sai kahdessa päivässä 10 000 lukijaa. Kuukauden kuluttua suosituin artikkeli oli omenahilloresepti, ja ne risteysten väistösäännöt ovat tietenkin samat kuin ennenkin.

3) Tavoite on muodostaa yhteisö, ei virtuaaliyhteisöä

Kansalaisliikkeen toiminta perustuu siihen, että on tietty ydinjoukko toimijoita, jotka oppivat tuntemaan toisensa, oppivat luottamaan toisiinsa, kokevat toimivansa yhteisellä asialla ja oppivat toimimaan yhdessä. Syntyy yhteinen identiteetti ja kertyy yhteistä osaamista, jota voidaan jakaa.

Oppiminen on tärkeää. Se on sekä yhdessä toimimisen muotojen oppimista, että ihan konkreettisia käytännön asioita. Kuka viranomainen vastaa tästä asiasta? Miten kansalaitsen muodolliset vaikutuskanavat toimivat? Tarkoittaako se mitään, jos poliitikko sanoo tukevansa asiaa? Miljoona pientä asiaa, joista syntyy toimimisen traditio.

Yhteinen identiteetti on tärkeä. Yhteinen toimijuus. Kokemus siitä, kuinka tässä ei ole vain joukko samaa mieltä olevia ihmisiä, vaan me, jotka ajamme meidän asiaa.

Toiminnan pitää tietenkin olla mahdollisimman avointa, ja uusia ihmisiä mukaan houkuttelevaa, helppoja sisäänpääsymahdollisuuksia tarjoavaa. Tässä internet ja sosiaalinen media ovat parhaimmillaan. Mutta olisi harhaista kuvitella, ettei toiminta aina lepäisi tietyn, melko pienen joukon harteilla. Kaiken internet-toiminnan esiäidissä, avoimessa ohjelmistokehityksessäkin 99% tuloksista tuottaa 1% tekijöistä.

Konkreettisena esimerkkinä siitä mitä tarkoitan Kaupunkifillari:

  • Kaupunkifillari on blogi, pyöräilypoliittinen blogi: http://www.kaupunkifillari.fi/
  • Kaupunkifillari on myös facebook-sivu http://www.facebook.com/kaupunkifillari (you like this)
  • Kaupunkifillari on myös IRC-kanava, #kaupunkifillari (IRCNet)
  • Kaupunkifillari ei ole yhdistys, eikä mikään muukaan muodollinen toimija, joskin sillä on historiallinen yhteys Helsingin vihreisiin.

Blogi on hyvä keino keskustella, ja kirjata auki ajatuksia. Se on myös hyvä tapa näyttää, mitä on tapahtumassa. Se, että ihmiset lukevat blogia, ei kuitenkaan muuta maailmaa. Ehkä tärkein kaupunkifillarin toimintatapa onkin kommentoida liikennesuunnitelmia, katusuunnitelmia ja kaavoja. Esimerkiksi sopii vaikkapa Ruoholahdenkatu, jonka pyöräsuunnitelmat saimme uudistettua. Olemme myös kommentoineen lakihankkeita, ja suunnittelleet Helsinkiin pyöräilyn pääväyliä.

Vastaavasti facebook-sivu sopii hyvin tiedotukseen, ja myös näyttää kivalta. Sen kautta on kuitenkin vielä blogiakin vaikeampi oppia yhdessä toimintatapoja.

Tässä lopuksi muutamia kysymyksiä, joista haluaisin leirinuotiolla keskustella

  1. Kuinka opitaan toimimista yhdessä netissä? Millä välineillä se onnistuu, ja millä ei?
  2. Kuinka luodaan yhteistä toimijuutta ja identiteettiä netissä? Liketys ei siihen riitä.
  3. Kuinka saadaan nettiaktivismilla aikaan jotain netin ulkopuolella? Vai saadaanko?
  4. Miltä näyttä nettiajan kansalaisliikkeen HOWTO vuonna 2010? Ensin facebookryhmä, sitten yhteisblogi, sitten mitä?

(*) sosiaalisesta mediasta ja vallankumouksista kiinnostuneiden kannattaa lukea New Yorkerin hieno artikkeli aiheesta. Linkin löysin tietenkin Facebookista.

Vastaa