Niin, miten niihin pitää suhtautua, pitäisikö niihin suhtautua jotenkin erityisesti? Olen ehkä hieman hidas tänään älyämään kommenttia?

PS: miten sait tollasen hienon mustan viivan lainatun tekstin kohdalle?

Cycling Policyn voisi suomentaa vaikkapa kaupungin pyöräilypolitiikaksi, joka on osa ainakin liikenne- ilmasto- ja terveyspolitiikka. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa politikointiin eli arvokeskusteluun siitä, miksi pyöräilyä ylipäätään edistetään. Pyöräilyn edistäminen ei missään nimessä ole itseisarvo, vaan yksi varsin hyvä keino lisätä kaupunkilaisten hyvinvointia.

Vaarallisia sanoja, eikö autosaatanan vastustaminen ole kuitenkin keskeisin tavoite. Kun viimeinenkin auto ja sen kuljettaja on hävitetty, niin voidaan siirtyä seuraavaan aiheeseen. Miten suhtaudutaan muuten kalliisiin ökypyöriin?

Samaa Anttikin tuolla Gil Peñalosa -sitaatilla tarkoittaa. “Ready, FIRE, aim!” Eli hanaa päälle ja paukkuja Helsingissä viimeinkin sinne, minne niitä tarvitaan: kantakaupunkialueelle.

Pyörätasku on erinomainen priorisoinnin kohde: tasku koostuu yksinkertaisimmillaan pelkästä maalista. Valkoinen maali maksaa vain murto-osan siitä, mitä erillisten asfalttitöiden tekeminen. Esimerkiksi Brysselissä urakoitiin yhtenä ainoana kesänä useita satoja risteyksiä kuntoon.

Valtioneuvosto antoi pyörätaskut mahdollistavan tieliikenneasetuksen muutoksen 23.6.2010 ja se astui voimaan kaksi viikkoa sitten, 1.7.2010. Ensimmäiset taskut tulevat Helsinkiin tänä vuonna osana katujen normaalia ylläpitotoimintaa.

Laajemman ohjelmallisen “taskuprojektin” toteuttamiseksi tarvitaan ensin näkemystä siitä, mihin niitä pitäisi saada. Perustettakoon sellaisen käynnistämiseksi oma sivunsa. Olkaapa hyviä ja tehkää ehdotuksia!

BTW: lähetin vanhentuneista sivuista palautetta tänne: http://www.visithelsinki.fi/In_English/Visitor/Contact_us.iw3

“Helsinki City Transport also offers free city bikes during the summer months. The bikes have no gears, and the lock opens with a two-euro deposit. City bike racks are located throughout the city, for example by the Market Square and at the Central Railway Station.”

Tuleva metropolidesignpääkäupunki voisi edes nettisivunsa päivittää. Suorastaan hävettää. Tai lisäisivät, että ne löytyy tätänykyä Hartolasta

Kyllä minäkin uskon kaksinkertaistumiseen, jopa kolminkertaistumiseen. Mutta muutos tulee lähinnä muoti-ilmiönä itsestään. Mutta jotta muoti ei pakota jopoilemaan kypärä päässä annankadun jalkakäytävällä, niin vähintään pyörätaskut olisi saatava. Sen jälkeen jokainen puolisokeakin huomaa, missä pitää ajaa. Ja kadullahan sitä tulevaisuudessakin kantakaupungissa suurelta osin fillaroidaan. Ja vain TARPEESEEN kaistaa/tietä. Vanhojen huonojen poistokin tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Ja tietenkin muutama toimari fiksalla sekaan, niin asenne, arvot ja ymmärrys koko pyöräilyä kohtaan lisääntyy.

“Helsinki offers around 750 kilometres of well-maintained bike paths that allow cyclists to get almost anywhere.”

“How much of Copenhagen has cycle tracks?
There are approx 350 km of cycle track and 20 km of cycle lanes.”

Helsingissä on “750 km” pyöräinfraa, kun Köpiksessä on “vain 350 km”. Jos infraa mitattaisiin molemmissa kaupungeissa samoilla standardeilla, tulos olisi, että Helsingissä on noin 750 metriä sellaista pyöräinfraa, joka on oikeasti suunniteltu pyöräilyn näkökulmasta.

Tällä en halua sanoa, että olemme tuomittuja surkeuteen, vaan peräänkuulutan sitä, että infraa arvioidaan jatkossa Suomessa realistisesti. On aivan turha väittää, että Helsingissä on satoja kilometrejä kunnollista pyöräinfraa, kun niin ei ole.

Muutos on kuitenkin jo alkanut. Lyön vetoa, että kun tilannetta katsotaan 5 vuoden päästä, olemme muuttaneet paitsi arviointikriteerejä, myös todellisia olosuhteita kaduillamme.

http://www.visithelsinki.fi/In_English/Visitor/Helsinki/Getting_around_in_Helsinki/Cycling.iw3

?