Talvipyöräilyn edellytykset

torstai, 17. joulukuuta 2009

Pyöränjälkiä tuoreessa lumessa Hämeentiellä. Täällä on liikkunut joku muukin.
Pyöränjälkiä tuoreessa lumessa Hämeentiellä. Täällä on liikkunut joku muukin.

Talvipyöräilyllä tarkoitan nyt pyöräilyä lumella, jäällä tai lumi/räntäsateessa. Olen sitä joskus harrastanut, mutta viime vuosina en. Nyt olen viime viikkoina pohtinut, mitä tekisin tänä talvena. Alla lista mieleeni tulleista asioista, jotka pitää saada jonkinlaiseen kuntoon voidakseen ajaa pyörällä töihin läpi talven. Käy lista läpi ja laske pisteet yhteen, niin näet omat edellytyksesi polkea koko talven.

Maastorenkaat, 3p

Kapeilla maanteille (tai kaupunkiin) tarkoitetuilla renkailla pito on melko surkea lumella, jäästä puhumattakaan. Maastorenkailla tarkoitan nyt siis renkaita, joissa on semmoisia nypyjä, jotka tarttuvat hyvin kovaan lumeen, tai möykkyiseksi jäätyneeseen loskaan, eli tyypilliseen talviseen pyörätiehen.

Lisäksi ne yleensä ovat vähän leveämpiä, mikä on myös hyvä pidon ja toisaalta tärinänvaimennuksen kannalta. Jos itse lähtisin nyt renkaita ostamaan, tähtäisin n. 40 millin levyisiin.

Renkaiden on myös syytä kestää helsingissä talvella kaduille (ja pyöräteille) leviteltäviä teräviä kiviä. Ainakin viiltosuojatut tai ”smartguard” renkaat kestävät sepeliä. Ymmärtääkseni maastorenkaat ovat usein niin paksuja, että kestävät ilman mitään erillisiä virityksiä.

Nastarenkaat, 2p

Nastoista on iloa lähinnä jäällä. Toisinaan tietysti kaikki asfalttipinnat ovat pelkkää jäätä. Turvallisuutta nastat lisäävät varmasti, ja jos joka tapauksessa tarvitsee eri renkaat talveksi, miksei sitten nastarenkaat.

Katettu säilytystila, 3p

Pyörällä, joka on yöllä jäänyt jäätyneen loskan alle, ei ole kiva lähteä polkemaan. Se tuskin tekee hyvää pyörällekään.

Lämmin säilytystila, 2p

Vaikka pyörä olisi suojassa, on sitä ikävä repiä irti asfaltista johon se on jäätynyt kiinni. Tai aukoa jäätynyttä lukkoa lukkosulalla (eikö sen pitänyt olla autoilijoiden ongelma?). Sisätilasta on paljon iloa, varsinkin pyörää huoltaessa.

Tekniset vaatteet, 1p

Räntäsade vaatii vettä pitävät vaatteet. Itse kokeilin ajaa marraskuun räntäsateessa teknisessä takissani ja purjehdushousuissa, jotka ovat myös teknistä kangasta. Yhdistelmä toimi yllättävän hyvin, ajaminen oli jopa mukavaa. Vähän pidemmällä matkalla tai kovemmalla vauhdilla housut olisivat tosin olleet liian kuumat.

Muulloin kyse on lähinnä riittävästä lämmöstä ilman että tulee kuitenkaan kuuma. Hyvät hanskat ovat ehkä tärkeimmät, koska näpit jäätyvät aina.

Valot 1p

Talvella ajetaan pimeässä. Tieliikennelaki velvoittaa käyttämään valoja tai heijastimia pimeällä. Mutta on valosta iloa ajamisenkin kannalta, eikä vain turvallisuustekijänä. Tosin kyllähän kaupungissa aina näkee.

Otsalamppu olisi kai minimitaso, mutta se on runkoon kiinnittyvää lamppua huonompi sekä turvatekijänä (vaihteleva suunta, ei aina näy) että ajoapuna (kun lamppu on ihan silmien vieressä, epätasaisuudet eivät heitä varjoa ja syvyysnäkö on huono. Paras olisi varmaan suoraan napadynamossa oleva lamppu pyörän keskiön tasolla.

Ja vilkkuvalot ovat silkkaa idiotismia. Häiritsevät muita liikkujia, eivätkä ainakaan paranna turvallisuutta tasaiseen valoon verrattuna. Vilkkuvalon nopeutta on nimittäin paljon vaikeampi arvioida kuin tasaisen.

Heijastimia on syytä olla kaikki normaalit tietysti. Itseni pitäisi muutama hajonnut korvata uusilla…

Suihkumahdollisuus, 1p

Maastorenkaat ja epätasaisempi maasto tekevät ajamisesta jonkin verran raskaampaa. Siksi hikiraja vetäytyy väistämättä lähemmäs, ja suihku saattaa olla tarpeen, vaikkei sulan maan aikaan olisikaan.

Öljy joka kestää pakkasta, 1p

Näitä varmasti on olemassa. Käyttämäni PTFE-spray ei tunnu niihin kuuluvan. Pari kertaa ollut jo lukko aamulla jäässä ja tarvitsi lisärasvausta auetakseen.

Tuosta jos saat kasaan 10p tai enemmän, sanoisin että edellytykset ajoon läpi talven ovat melko hyvin kasassa. Itse sain kaksi pistettä, pienellä shoppailulla saisin 9. Suurin ongelma on järkevä säilytystila. Ulkona on paikkoja vain taivasalla, ja kellari turhan hankalasti (tosin tiedän naapurin talvella kaivavan pyöränsä aina sieltä…).

Olen nyt ajellut ilman suurempia hankintoja viime viikonloppuun asti, ja tämän viikon pitänyt taukoa (syinä kylmä, liukkaat kumit ja flunssa). Lumi melko varmasti sulaa vielä, niin sitten palaan pyörän satulaan. Talvirenkaat kyllä houkuttavat…

Ylipäänsä ei kannata ajatella, että vaihtoehdot ovat vain ajaa talven jokaisena päivänä tai pitää 5 kuukauden tauko. Jos jättää väliin vaikka räntäsateet ja yli -10 kelit, niin Helsingin säillä tulee ratikkapäiviä 10-15.

Kysymys lukijoille: montako pistettä kertyi? Entä montako kertaa olet tällä viikolla ajanut pyörällä töihin tai muualle? Omat vastaukseni siis 2 ja 0.

Teksti on julkaistu aiemmin omassa blogissani

12 thoughts on “Talvipyöräilyn edellytykset

  1. Pisteitä viis ja puol:

    – Nastarengas edessä, 1p. Sillä pärjää ihan hyvin muuten paitsi joskus ylämäessä kun pyöräni on vain takavetoinen. Nastarengas taakse on harkinnassa mutta en koe sitä niin merkittävänä kuin etupyörän nastoitus.

    – Katettu säilytystila, 3p. Välittömästi ulko-oven vieressä joten olen onnellinen. Lämmin säilytystila olisi luksusta mutta ei mielestäni sekään välttämättömyys. Tietyillä keleillä pyörä kerää uskomattomat määrät lunta renkaan ja lokasuojan väliin. Se kannattaa irrottaa (vaikka kotiavaimilla) mahdollisimman hyvin ettei seuraavana päivänä ole mahdollisesti ihan jäätä jos ilmat kylmenevät. Lämpimän varasto voi olla jopa huonompi jos käyttää pyöräänsä monta kertaa päivässä niin että lumi ja jää ehtii sulaa pyörästä mutta ei vielä haihtua pyörästä tai lukosta. Tällöin lukon sisällä sulanut vesi jäätyy taas ulkona ja aihteuttaa ongelmia.

    – Tekniset vaatteet, 0,5p. Vaikka olenkin karsastanut ei-luonnonkuitu-vaatteita niin kyllä omistamani tuulenpitävä takki pienellä vuorella on mainio. Varsinkin kun siinä on vielä hyvä kaulus ettei kaula kylmety sekä tarranauhat hihoissa niin että saa kireelle hihat hanskojen ympärille ettei vedä. Tätä ei voi liikaa korostaa: jos on hyvä vaatetus, talvipyöräily on aivan eri tavalla mukavaa kuin huonolla tuulta pitämättömällä vaatetuksella. Joskus mietin että onkohan syynä siihen että Helsingin pyöräily niin dramaattisesti laskee talvella siinäkin, että me ei kehdata tällaisia vaatteita päällemme laittaa. Pienemmillä paikkakunnilla identiteetti perustuu paljon vähemmän siihen mitä vaatteita kantaa ja vaatteiden käytännöllisyys onkin tärkeämpää.

    – Valot, 1p. Halvat ledit edessä ja takana. Etuvaloissa turhan paljon (jopa 5!) eri vilkkuvaihtoehtoa kun tarvitsisi vain on/off -toiminnon. Ja pakkasella lampun kanssa operoiminen onkin usein ihan projekti kun kontaktihäiriöinen lamppu kytkeytyykin milloin millekin vilkulle muttei suostu sammumaan.

    Matkoja on kertynyt töihin joka päivä edes takaisin, pari asiakaskäyntiä ja kauppareissua. Vaikka kylmää on ollut niin ei minulla kun on kunnon vaatteet. Kirjaan matkani ylös ajopäiväkirjaan. Minusta on kiva seurailla pyöräilyään ja se myös kannustaa kilometrejä keräämäänkin.

  2. (Maasto)renkaat – Ei oikeastaan. 30-milliset pikkunappulaiset cyclocrossrenkaat. Aivan riittävät minulle, tosin eipä minulla koskaan missään pyörässä ole nastoja ollut ja ajan ympäri vuoden. Jos nastarenkaan joskus hommaisi, niin varmaankin pelkkä etunastarengas riittäisi. Näissä nyt käyttämissäni renkaissa on myös kohtuullisen hyvä pistosuojaus, eikä viime talvena tullutkaan Tampereen tappajasepelistä yhtään rengasrikkoa. Tälle syksylle sain Oulussa jo kolme yhden viikon sisään, tosin olinkin jo ajanut hieman luottavaisemmin näillä renkailla uskoen niiden kestävän. – 1p

    Nastarenkaat: Ei. – 0p

    Katettu ja lämmin säilytystila: Pidän pyöriä sisällä huoneessa asunnossani, ja myös töissä voin jättää pyörän käytävään. Ei paras mahdollinen säilytystila, mutta en edes uskaltaisi jättää pyöriäni ulos ilkivallan ja varkauden pelossa. – 3+2p

    Tekniset vaatteet: Löytyy tarvittaessa lenkeille, mutta poljen 25 asteen pakkasessakin työ- ja asiointimatkat ihan farkuilla ja lämpimällä ohuella pyöräilytakilla. Farkut ovat muuten yllättävän hyvät pyöräilyhousut, etenkin nilkkaan laitettavien jousiheijastimien kanssa. Suojaavat lahkeita ja samalla saa kaksi erittäin hyvin näkyvää, jalkojen mukana liikkuvaa lisäheijastinta. – 0.5p

    Valot: Speksin mukaan pitäisi lähteä 900 lumenia, joka olisi jo lähes auton valojen tasolla. Todellisuus on ehkä lähempänä 600-700 lumenia. Itse arvostaisin etenkin pimeän aikaan valot paljon korkeammalle kuin yhteen pisteeseen. Tämän valon hankittuani on huomannut autoilijoiden varovan minua ja ottavan minut huomioon aivan olennaisesti paremmin. – 1p

    Suihkumahdollisuus: Löytyy kotoa, ja töistäkin moinen löytyy kellarista, mutten ole koskaan kokenut tarvitsevani. Silti varmaankin se 1p

    Öljy joka kestää pakkasta: Kuivaa teflonia. Ei ole jäykistänyt pyörää vielä ollenkaan 28 asteen pakkasessa, joka täällä Oulussa kylmin tänä talvena kokemani oli. Toki pyörän säilyttäminen sisällä vaikuttanee myös. – 1p

    Yhteensä 9p.

    Tässä skaalassa tosiaan mielestäni sisäsäilytysmahdollisuus korostuu melkoisesti, ja myönnän sen toki olevan merkittävä tekijä. Kuka tahansa voi toki minun tapaani roudata pyörän ainakin kotonaan omaan kämppäänsä, mutta toki siinäkin on (esim. likaavat ja tilaavievät) haittapuolensa. Ja töissä nyt sattuu olemaan käytävän päässä nurkkaus, johon pyörä hyvin mahtuu. Laitoin siihen muutaman sanomalehden suojaksi ettei pyörä likaa lattiaa, mutta työnantaja halusi hommata kustannuksellaan siihen ihan kynnysmaton, eikä missään välissä kyseenalaistanut pyörän säilytystä sisällä. Mahtavaa 🙂

    Täällä Oulussa kuljen pyörällä yli 90% matkoistani, autolla ja joukkoliikenteellä ehkä loput. Tampereella asuessani sikäläinen huomattavasti toimivampi ja edullisempi joukkoliikenne veti minua puoleensa hieman enemmän, laskien jonkin verran pyörän käyttöä. Näillä 20-25 asteen pakkasillakin viimeisen viikon sisään kaikki matkat on kuljettu fillarilla. Pidän myös ajo- ja treenipäiväkirjaa, ja tälle vuodelle fillarilla matkaa on kertynyt 10 458km. Tällä viikolla edestakaisia matkoja pyörällä 14kpl.

  3. Valoille kannattaisi antaa enemmän painoa. Muut eivät kertakaikkiaan huomaa sinua, jos ei ole valoja. Pimeänä pyöräileminen on vaarallista mutta myös omalta kannalta noloa.

  4. Valojen puutteesta miinus miljoona pistettä. Pienikin tuikku näkyy käytännössä puolen kilometrin päähän. Ei ole varsinaista syytä lähteä aktiivimaastopyöräilijöiden lumen-leikkeihin, ellei tunne jotain aatteen paloa. Minkäänlaisilla valoilla varustetun pyörän näkemättä jääminen on havainnoitsijan asenneongelma eikä mikään fysiologinen asia.

    Muutenkin voisin vähän puuttua pisteytyksen yksityiskohtiin, mutta huomiot sinänsä ovat ihan asiallisia. Käytännössä en itse pidä pyöriä sisällä kotona, vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus. Töissäkin sisällä pitäminen on enemmän varkaudenestotoimi, Ruoholahdesta lähtee pihalta pyörät ennemmin tai myöhemmin enemmän tarvitsevan matkaan. Toisaalta tässä on tasapainotettava se että onko pyörä aina hyvässä kunnossa (kunnossapidän itse ja olen aktiivinen); jos ei ole, voi kompensoida pitämällä sen plusasteisessa tilassa, jolloin jäätyminen ei aiheuta toimintakunnottomuutta.

    Tuo suihkuasiakin on vähän sellainen, että jos on pitkänmatkalainen, silloin se ei ole valinnainen vaan se on pakko olla, ja silloin jos on lyhytmatkalainen, sen olemassaololla ei ole mitään merkitystä kun ei sitä koskaan kaipaa.

  5. Säilylytystila ja renkaat korostuivat pisteytyksessä ehkä liikaa, koska ne olivat ne asiat, jotka itselläni ovat pahiten rempallaan. Kaikki muu on niihin verrattuna pientä.

    Valot on tietysti syytä olla. Mutta kaupungissa on käytännössä kaikkialla ihan hyvät katuvalot, jolloin heijastimillakin kyllä pärjää. Syksyn ja alkutalven mittaan ainoa kerta kun oikeasti oli vaarallista ilman valoja oli, kun Arabiassa oli tietyön takia katuvalot pimeänä. Siinä ei uskaltanut juuri yli kävelyvauhdin ajaa. Mutta ehdottomasti kyllä itselläni on kelvolliset (*) valot hankintalistalla kun vaan ehtii.

    (*) eli ei pattereita, ei irrotettava, eteen ja taakse, valovoimasta viis. Ja ehdottomasti ei vilku.

  6. Jos tarkoitus ei ole ainoastaan parantaa pienen aktiiviporukan pyöräilyoloja, vaan keskittyä myös pyöräilyn suosion lisäämiseen radikaalisti kaiken kansan keskuudessa, nostaisin tuohon alkuperäiseen edellytysten listaan vielä yhden kohdan. Nimittäin rohkeuden. Tai hulluuden – mitä sanaa kukin nyt haluaakaan käyttää. Miksikö?

    Itselleni tämä päivä on elämäni ensimmäinen virallinen talvipyöräilypäivä. Viime viikolla sain noin 40 milliä leveät nastarenkaat alle (sekä eteen että taakse, muutoin en uskaltaisi ajaa metriäkään) ja tänään sitten tielle. Huono valinta. Aamupäivän lumipyry oli peittänyt tiet parhaimmillaan lähemmäs kymmensenttisen lumikerroksen alle, eikä edes pyöräväylien talvikunnossapidon ykkösluokkaan kuuluvilla teillä näkynyt auran auraa. Te kokeneemmat voitte kuvitella, mitä ensikertalaisen mielessä liikkui pyörän paikoitellen luistellessa hangessa sivusuunnassa vähän milloin minnekin.

    Asian ydin ei kuitenkaan ole teiden auraamattomuus. Vaikka kunnossapidon nimissä tien pinnalle olisi tehty kaikki tehtävissä oleva, itse ainakin istun satulassa kauhusta jäykkänä odottaen, milloin pyörä lähtee alta sivuluisuun, kaadun kyljelleni, otan kädellä vastaan ja murran ranteeni. Päässäni on toki kypärä, mutta se ei tässä paljoa auta.

    Tässä kohtaa karpaasia naurattaa moiset pelot. Vaatii kuitenkin paljon kokeilunhalua ja luottamusta lähteä kokeilemaan, kuinka lujaa lumiseen kaarteeseen voi ajaa ilman että pyörä lähtee alta. Ja juurikin kokemus – luottamus siihen, että nastarenkaat pitävät jäisellä tiellä – on ensiarvoisen tärkeää. Ja kokemattomuus puolestaan muodostaa aloituskynnyksen, joka talvipyöräilyä harkitsevalle voi olla uskomattoman korkea. Autoilijoille, jotka eivät kesälläkään pyöräile, tämä kynnys on ylitsepääsemätön.

    Talvikeleihin tottuneilta olen kuullut, että talvirenkaiksi kelpaa kuvioitu rengas eteen ja takarenkaalla ei niin väliä.
    Kokemattomalle talvipyöräilyä harkitsevalle tämä kuulostaa samalta kuin talviautoilu sileillä kesärenkailla eli suomeksi sanottuna itsemurhalta. Vaan eipä siinä mitään. Ne ajavat, jotka uskaltavat.

    Lopuksi vielä itse asiaan, eli omat pisteeni:

    – Maasto-/nastarenkaat: Saanko täydet viisi pistettä, jos sekä edessä että takana on noin 40-milliset kuvioidut nastarenkaat?

    – Säilytystila: Kotona lämmin varasto, koululla/töissä kylmä katos – jos sitäkään. Olisiko yhteensä kolme pistettä?

    – Tekniset vaatteet: Kaikenlaista löytyy kypärän ja kenkien väliltä, muttei sentään viimeisimpiä (ja kalleimpia) villityksiä. Annan armosta yhden pisteen.

    – Valot: Edessä kirkas (5-ledinen), takana punainen. Eivät vilku! Yksi piste.

    – Suihkumahdollisuus: Ei. Paitsi tietysti kotona, mutta sitä ei kait tässä lasketa. Nolla.

    – Pakkasenkestävä voitelu: Ei. Tosin en tiedä mitä vuosihuollossa ketjuihin laittoivat. Mutta kotoa ei siis tällaisia purkkeja löydy. Nolla.

    – Loppuun lisään vielä alussa mainitsemani hullunrohkeuden, mutten lähde sitä tässä pisteyttämään. Tämän päivän perusteella voin väittää olevani pähkähullu, mutta rohkeudesta en vielä ole niin varma. Talvi näyttää, kuinka käy. Ainakin kallis nastarengasinvestointi motivoi jättämään bussiliput ostamatta.

    Siis tasan kymmenen pistettä. Kait sitä pitäisi tosissaan yrittää, kun näyttävät edellytykset kerran olevan kunnossa. 🙂 Viime viikolla talviajoa ei kertynyt metriäkään ja tällä viikolla taitaa jäädä tähän yhteen päivään. Eli vähiin on vielä jäänyt, vaikka kelit ovat enimmäkseen olleet loistavat!

  7. TJH:lle sanoisin, niin kuin Otsokin tuossa alussa totesi, että ei sitä tarvitse aivan joka päivä pyöräillä ollakseen silti varteenotettava talvipyöräilijä! 🙂 Nämä viimeisimmät päivät ovat kyllä niitä kaikista haastavimpia päiviä, ei siinä edes kunnon vaatteet auta kun yrittää lumessa puskea eteenpäin.

    Huono säkä sinulla sään suhteen talvipyöräilyn aloittamisen suhteen! Sen sijaan että ajat pelon vallassa silmät tuiskusta valuen ja lihakset maitohapoilla, niin jätä vielä hetkeksi varastoon (ei tämä sää kauan kestä!) ja lähde sitten vasta kun oikein hingut ulos pyörän päälle niin saat tuntumaa siitä kuinka mukavaa pyöräily on talvellakin. Tulisihan pyöräily nimenomaan olla nautinnollistakin!

  8. heh, eihän tuossa joulukuun kuvassa ollut vielä edes lunta 😀

    Nastarenkaat, hyvät valot (hirveesti heijastimia), aikaa ja asennetta, se riittää. Vaikka kotona olisi hyvä pyörävarasto ehtii pyörä kyllä työpäivän aikana hautautua lumeen ja jäätyä. Muutamalla pisteellä on tullut sinkutettua koko tähänastinen talvi vähintään töihin. Tarvittaessa vaikka jakkupuku toppapuvun alla.

    Varteenotettava talvipyöräilijä voi sinkuttaa vaikkia vllakangastakissa 😉

Kommentoi