Pyöräily-ylpeyttä Köpiksessä

maanantai, 14. joulukuuta 2009

DSC_0467Terveisiä Kööpenhaminan ilmastokokouksesta! Kuten kaikki pyöräilyä parhaimpana kaupunkiliikkumisen muotona pitävät, olin vaikuttunut ja ilahtunut tämän kaupungin liikennejärjestelyistä ja pyöräilyn suosiosta. Kolmeen eri tasoon rakennettu tie – alimpana autot, keskimmäisenä pyörät ja ylimpänä jalankulkijat – on tosiaan toimiva ratkaisu teillä, joilla autojen nopeudet ovat vähän korkeammat. Kun autojen nopeus tippuu 30 km tunnissa, pyörät mahtuvat kyllä niiden sekaan.

Liikennevalotkin on ajoitettu pyöräijöiden mukaan. Ruuhka-aikoina pääsee ajamaan vihreää aaltoa, jos pitää nopeuden kahdessakympissä! Joissain paikoissa puolestaan valo vaihtuu vihreäksi pyöräilijöille ennen autoilijoita.

Oikeastaan kaikki muu, mitä ajattelin kirjoittaa Kööpenhaminasta, olikin jo tuotu esille postauksessa ”Pyöräilykulttuureista” ja sen kommenteissa.

Se, minkä lisäisin tuohon aiempaan bloggaukseen, on kaupungin ylpeys pyöräilijöistään. DSC_0460pieni

Ilmastokokous näkyy täällä tällä hetkellä joka ikisessä mainoksessa – jopa Coca Colan, Skanskan ja energiayhtiöiden – mutta silti nuo kuvassa näkyvät imagomainokset ilahduttivat. Kaupunki tosiaan ottaa kaiken ilon irti siitä, että täällä pyöräily on loistava tapa liikkua.

Hauskana anekdoottina kerrottaakoon, että kaupunki lahjoitti vuonna 1997 USA:n presidentti Bill Clintonille kaupunkipyörän nimeltä City Bike One. Suomalainen ei tähän pystyisi.

Maaria Haikarainen
Helsingin Vihreiden toiminnanjohtaja

PS, huomasittekos pyöräkaistojen historiaa käsittelevän jutun the Guardianissa ?

6 thoughts on “Pyöräily-ylpeyttä Köpiksessä

  1. Kiitos kommenteista. Täytyy nyt kuitenkin realismin nimissä todeta, ettei pyöräilyllä ole suurta merkitystä ilmastonmuutoksessa. Tietysti on parempi, mikäli kaikki ajaisivat pyörillä kaikki alle 15 km ajot, sillä tällöin kaupunkien ilmanlaatu paranisi huomattavasti. Toisaalta ekologiset sähköautot ja mopot tekevät myös tuloaan. Ihmeellistä, että esim. Kiinassa mopojen yleistyyppi oli todella edullinen sähkömopo. Suomessa ja Euroopassa sähköteknologiassa tullaan ilmeisesti huomattavan paljon perässä. Otetaan nyt kuitenkin esimerkki siitä, mitä Helsingissä olisi helposti tehtävissä ilmanlaadun ja viihtyvyyden parantamiseksi liikenteen osalta:

    1. Kaikille ilmainen maakaasuulla / sähköllä toimiva joukkoliikenne Espoon, Vantaan ja Helsingin alueella. Tätä ei saa nähdä mielestäni kustannuksena, vaan tulonsiirtona prekaarille työvoimalle. Vastaavasti joukkoliikenteeseen siirrettävä huomattavasti lisäresursseja, jotta joukkoliikenne nähtäisiin houkuttelevana vaihtoehtona yksityisautoilulle.

    2. Joukkoliikenteeseen pyörävaunuja. Tämä mahdollistaisi pitkämatkalaisten työmatkat Helsinkiin omalla pyörällä miellyttävästo.

    2. Tietullit yksityisautoilijoille suurimmille tuloväylille. Tämä osaltaan vähentäisi turhia liikennettä keskustan alueella ja tekisi kaupunkipyöräilystä miellyttävempää.

    3. Polttoaineveron nosto, polkupyörien rekisteröinti ja tulonsiirrot polkupyöräilijöille? Tätä ei saa nähdä kustannuksena vaan kansantaloudellisena investointina ihmisten terveyteen.

    Järkivihreä,

    Juhani M.

  2. Juhanin kommenttiin on todettava, ettei millään ole suurta merkitystä ilmastonmuutoksessa. Ei ole olemassa mitään yksittäistä taikakeinoa, jolla päästöjä vähennettäisiin kertaheilautuksella 25 prosenttia. On vain tyydyttävä siihen, että on olemassa laaja joukko erinäisiä keinoja, joiden yhdistelmällä päästöt saadaan alas.

    Ja samaan hengenvetoon on todettava, että harvempi pyöräilee niinkään ilmaston kuin ihan vain itsensä hyväksi. Listasin Qaikussa omat top 3 syytäni pyöräillä. Ne ovat:

    1) riippumattomuus muiden aikatauluista
    2) pyörä on kaikkein näppärin liikenneväline
    3) hyötyliikunta.

    Mutta tehdäänpä tästä oma postaus ja jatketaan keskustelua siitä, mihin se jäi 🙂

Vastaa