Talvi yllätti pyöräilijän

maanantai, 24. marraskuuta 2008

Minun on monta viikkoa pitänyt käydä katselemassa, minkälaisia kapeita nastarenkaita maantiepyörään on tarjolla. En ollut eiliseen pyryyn mennessä sitä tehnyt, ja sunnuntaina pyöräkaupat ovat hieman huonosti auki. Ullakolta löytynyt hybridin kuvioitu rengas pelasti tilanteen – kahdella sileällä kumilla ei ehkä tänä aamuna olisi ollut asiaa ulos.

Kantakaupungissa aurauskalusto ei ollut ehtinyt vielä koluta kaikkia katuja. Viiskulman suolaisen sohjon yli pyörä piti kantaa. Autot olivat ehtineet painaa kovat urat Suolaamattomille kaduille alas telakkaa päin kovat urat, joita pitkin alamäkeen laskettelu onnistui mukavasti.

Telakkakadulla sorruin polkemaan jalkakäytävällä 50 metriä – pahoitteluni tästä jalankulkijoille. Suolaista sohjoa ja liikennettä oli ajoradalla liikaa. Nosturin kulmalta pääsi jatkamaan kevyen liikenteen väylällä, jota oli jo hyvän matkaa aurattu. Ruoholahdessa työ oli vielä kesken..Pyöräilijöiden puolelle oli tallautunut kapea polku, jota pitkin koko kevyttä liikennettä harrastava kansa eteni. Sopu antoi sijaa ja hiljaisessa vauhdissa ehti suomalaisittain erittäin harvinaiseen tapaan vaihtaa pari sanaakin ohitettavien jalankulkijoiden kanssa.

Lauttasaarentien kevyenliikenteenväylät olivat kurjassa kunnossa. Tuulen, suolan ja runsaan autoliikenteen ansiosta ajorata oli kuitenkin oikein ajettavassa kunnossa, ja olikin ainoa järkevä paikka ajaa Särkiniementien risteyksen jälkeen.

Lahnalahdentietä ei ollut aurattu ja suolaamattomassa lumessa autojen painamat urat olivatkin hyvä alusta polkea. Kaskisaareen johtava kevyenliikenteenväylä oli aurattu, siltaa lukuunottamatta. Tässä pääsi taluttamaan, ja yllättäen tuli vaihdettua pari sanaa toisen työmatkapyöräilijän kanssa, jolla myös loppui pito kesken nousun. Lehtisaarentie oli verrattain hyvässä kunnossa, mutta pienet vaihteet loppuivat kesken ylämäessä. Kuusisaarentien kevyenliikenteenväylä oli erinomaisesti aurattu, ja sitä pitkin pääsi viillettämään lähes kesäistä vauhtia. Aura ei kuitenkaan ollut ehtinyt käydä Otaniementiellä, joten loppunousulla suolattu vähäluminen ajorata oli paras paikka ajaa.

Olisihan se hienoa, että siinä vaiheessa kun liikkeelle lähtee, olisivat aurat jo saaneet hommansa loppuun. En kuitenkaan osaa moittia katujen kunnossapitoa, onhan heillä melkoinen urakka. Ja vuosien saatossa on jo oppinut nauttimaan talvipyöräilyn seikkailullisista elementeistä: välillä kannetaan pyörää kinoksissa, välillä lasketaan jäistä mäkeä kahden pyörän ja yhden kengän varassa. Muuten poljetaan olosuhteiden mukaan sohjossa, sulassa tai pakkaantuneella lumella.

Pisteet kaikille liikenteessä olleille. Malttia löytyi ja ainoatakaan vaaratilannetta ei tullut eteen – johtuisiko sitten siitä, että näillä säillä kaikki varovat kaikkia, ja ajonopeudet niin nelipyöräisen ratissa kuin kaksipyöräisen satulassakin ovat hitaammat.

Oli ilo nähdä verrattain runsaasti muitakin pyöräilijöitä liikkeellä. Liekö pelkkää mutua, mutta näyttäisi siltä, että talvipyöräilijöitä on vuosi vuodelta enemmän. Olisikohan meitä tarpeeksi kriittiseen talvipyöräretkeen?

Reima Karhila

Reima Karhila

avatar

Kirjoittaja tutkii päätyökseen puhesynteesiä, polkee Kallio-Otaniemi-väliä säässä kuin säässä ja koettaa parhaansa mukaan seurata kotikaupunkinsa pyöräily-ympäristön kehitystä.

Lisää tältä kirjoittajalta

5 thoughts on “Talvi yllätti pyöräilijän

  1. Onks nastarenkaat hyvät?
    Onko niillä pitoa polanteella ja iljanteella ja mitä niitä onkaan?
    Uskaltaako niillä polkea kelillä kuin kelillä/ millä kelillä sellainen töppökinttukin, jonka kenkä ei yllä maahan satulassa istuen? Houkuttas toi talvipyöräily.

  2. Polanteista ja iljanteista en tiedä, mutta talvipyöräily hyvillä varusteilla on liikkumista hiemoimmillaan. Itse olen vedellyt nastoilla pahemmin kaatuilematta, vaikkei ne peilijäällä pidäkään. Lumi ja sohjo hidastaa toki vauhtia se. duunimatkaan saa varata enemmän aikaa, kuin kesällä.

    Tervetuloa mukaan polkemaan ja aiheuttamaan ihmetystä talvisille kaduille.

  3. Itse aloitin talvipyöräilyn nastojen kanssa, mutta viime vuosina en ole jaksanut hybridin suhteellisen leveitä renkaita vaihtaa, talvet kun ovat olleet mitä ovat. Nyt katselen taas nastallisia renkaita, kun ajattelin koettaa selvitä koko talvesta kapearenkaisella.

    Nastoilla uskaltaa säähän kuin säähän.
    Talvella fillaroinnissa on tärkeää pitää mielessä viime päivien säänvaihtelut ja ennakoida sen mukaan ajamistaan – Peilijää on vaarallisimmillaan irtolumen kätkemänä.

    Itse nousen usein satulasta yhden jalan varaan jarruttaakseni toisella jalalla, mutta nekin tilanteet olisi useimmiten vältettävissä hitaammalla ajonopeudella tai järeämmillä renkailla.

    Blogin seuraajiin kuuluu varmasti myös lukkopolkimien käyttäjiä: Haluaisikohan joku heistä kertoa talvikokemuksistaan?

Vastaa